Vastaus filmille Zeitgeist

Light For The Last Days

http://www.lightforthelastdays.co.uk/view_page.asp?page_id=203&section_id=1

‘Kristinusko yhdessä kaikkien muiden teististen uskomusjärjestelmien kanssa on aikakausien petos.’

Näin väittää suosittu filmi ”Zeitgeist”, joka vetää nettisivuilleen yli kaksi miljoonaa katselijaa kuukaudessa oman julkistetun aineistonsa mukaan. Zeitgeist on saksaa ja tarkoittaa ”Ajan henki”.

Filmin perusteema on, ettei Raamatussa ole mitään historiallista totuutta ja että vallassaolijat käyttävät kristinuskoa pitääkseen kansan kyykyssä. Filmi osoittaa, kuinka tuhoisa tämä vaikutus on, kuvilla sodasta ja inhimillisestä kärsimyksestä yhdistettynä Jumalaan ja kristinuskoon.

Zeitgeistin väitteen ydin on vanha, uudelleen käyttöön otettu hyökkäys kristinuskoa vastaan: se muka perustuu muinaisiin myytteihin, joita kierrätetään sisällyttäen niihin ennemmin erilaisia ihmisiä kuin historiallisia tapahtumia. Herran Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on vain myytti, joka on sepitetty kauan itse tapahtuman jälkeen uskonnon synnyttämiseksi, jotta ihmisiä voitaisiin kontrolloida. Se väittää erityisesti, että myytit Horuksesta, Egyptin aurinkojumalasta, ovat samankaltaisia kuin tarina Jeesuksesta Kristuksesta.

Filmin käsikirjoituksen mukaan tarina Horuksesta menee seuraavasti: ”Horus syntyi joulukuun 25. päivänä (http://www.zeitgeistmovie.com/transcript.htm - S14) neitsyt Isis-Meristä. Hänen syntymäänsä seurasi tähti idässä, jota vuorostaan kolme kuningasta seurasivat paikantaakseen ja palvoakseen vastasyntynyttä vapahtajaa. Kaksitoistavuotiaana hän oli tuhlailevainen lapsiopettaja. 30 vuoden iässä hänet kastoi Anupina tunnettu hahmo ja hän aloitti työnsä. Horuksella oli 12 oppilasta, joiden kanssa hän matkusteli tehden ihmeitä, kuten parantaen sairaita ja kävellen veden päällä. Jouduttuaan Tyfonin kavaltamaksi Horus ristiinnaulittiin, haudattiin kolmeksi päiväksi ja sitten hän nousi ylös."

Jos tämä olisi totta, se olisi hankalaa kristityille. Kun tutkii jokaista väitettä yksityiskohtaisesti, kaikki kuitenkin paljastuu. Egyptiläisen legendan mukaan Horuksen isä oli Osiris ja hänen äitinsä Isis (siinä ei ole mitään, joka yhdistäisi nimen Mariaan tai Meriin). Osiriksen tappoi hänen veljensä Set, joka halusi hänen valtaistuimensa. Isis toi pian Osiriksen takaisin elämään käyttämällä loitsua, jonka oli oppinut isältään. Tämä loitsu antoi hänelle aikaa tulla raskaaksi Osiriksen toimesta, ennen kuin tämä jälleen kuoli ja hän synnytti Horuksen. Sitten Horus tappoi Setin. Osiriksen ja Horuksen kombinaatio yhdistettiin Egyptin mytologiassa ideaan kuolemasta ja jälleensyntymisestä. Kuten kaikissa pakanauskonnoissa siinä oli yhteys vuodenaikoihin (talvi: kuolema, kevät: jälleensyntyminen) ja auringon laskuun ja nousuun. Egyptiläisessä myytissä se liitettiin Niilin tulvimiseen ja vetäytymiseen ja siten jokavuotiseen uuteen satoon Niilin laaksossa.

Tämän myytin mukaan Isis ei ollut neitsyt, siinä ei ollut mitään yhteyttä nimeen Maria, mutta siinä on tarina kuolemasta ja jälleensyntymisestä, joka sopii yhteen pakanuuden ja hedelmällisyysrituaalien luonnonjumalien kanssa. Vaikka tällä saattaa olla merkitystä maailman muinaisten uskontojen ymmärtämisessä, sillä ei ehdottomasti ole mitään kosketuskohtaa Raamattuun kirjatuissa tapahtumissa.

Horuksen uskotaan syntyneen Khoiak-kuussa (loka-marras) eikä joulukuun 25. päivänä. Tosiasia, joka kyllä antaa jonkin verran uskottavuutta väitteelle, että Horus ja Jeesus olisivat syntyneet samaan aikaan. Raamattu ei missään sano, että Jeesus olisi syntynyt joulukuun 25. päivänä! On ironista, että filmin tekijöillä on kyllä perusteluja, kun he yhdistävät kristinuskon muinaisiin auringonpalvontarituaaleihin, mutta se koskee vain sitä mikä liittyy katolisuuteen, ei UT:n kristinuskoon. Jeesuksen syntymän ajoitus joulukuun 25. päivään oli seurausta siitä, että roomalaiskatolinen kirkko yritti houkutella roomalaisia pakanoita kääntymään kristinuskoon hylkäämättä heidän keskitalven juhlaansa, jossa keskeistä oli auringon ”jälleensyntyminen” päivien alkaessa pidentyä. Varhaisin viittaus kristillisen joulun viettoon löytyy Filocalusin kalenterista, käsikirjoituksesta, joka on koottu Roomassa vuonna 354 jKr.

Filmi julistaa, että tähti idässä ilmoitti hänen syntymänsä ja kolme kuningasta tulivat tuomaan lahjoja ”vapahtajalle”. Kun tutkitaan tarinoita, jotka kertovat Horuksen syntymän yksityiskohdat, niin niissä ei ole mitään tähteä eikä kolmea kuningasta, jotka tulevat katsomaan häntä. Tämän yhdistäminen kristinuskoon joka tapauksessa epäonnistuu, koska Matteuksen selostuksessa Kristuksen syntymästä on tietäjiä (viisaita miehiä eikä kuninkaita), jotka tulevat Jeesuksen tykö, eikä heidän todellista lukumääräänsä ole ilmoitettu.

Filmi ilmoittaa, että Anup ”kastoi” Horuksen ja alkoi ”saarnata”. Ainoat selostukset, jotka kaukaisesti liittävät Horuksen veteen ovat tarinoita Osiriksesta (hänen isästään, joka joskus vanhoissa kertomuksissa yhdistetään Horukseen ja he muodostavat yhden yksilön), jonka ruumiin hänen vihollisensa Set pilkkoi 14 palaan ja sirotteli kaikkialle maailmaan. Isis löysi sitten jokaisen palan ja saatuaan Osiriksen kellumaan Niiliin, tämä palasi elämään, tai hänestä tuli tuonelan herra riippuen siitä, mitä lähdettä luetaan. Joka tapauksessa on melkoista välinpitämättömyyttä kristinuskon käsitteiden suhteen väittää, että Horus muka ”kastettiin”.

Sitäpaitsi Horuksella ei ollut mitään “saarnavirkaa.” Horuksen myyteissä ei ole mitään mainintaa, että hänestä olisi 12-vuotiaana tullut opettaja, kuten ei tullut Jeesuksestakaan. Luukas 2:45-52 ilmoittaa vain, että opettajat Jerusalemissa hämmästyivät 12-vuotiaan Jeesus-pojan antamista vastauksista. Niissä ei myöskään ole mitään vahvistusta väitteelle, että Horuksella oli 12 ”oppilasta”. Kertomusten mukaan hänellä oli neljä puolijumalaa, jotka olivat seuraajia ja muutamia viittauksia 16 ihmisseuraajasta ja tuntemattomasta määrästä seppiä, jotka seurasivat häntä taisteluun. Hänen kuvauksistaan ei löydy yhtään kertomusta, että hänet olisi kavallettu, eikä hän taatusti kuollut ristiinnaulitsemisen seurauksena yhdessäkään kertomuksessa. Yhdessä tarinassa on kuvailtu tapaus, jossa Horus revitään kappaleiksi Iriksen pyytäessä krokodiilijumalaa kalastamaan hänet vedestä, johon hänet oli pantu, mutta filmi ei mainitse tätä, koska se ei sovi heidän ohjelmaansa. Filmi sijoittaa Horuksen tarinan syntymisen vuoteen 3000 eKr., jolloin ristiinnaulitsemista ei ollut vielä keksitty eikä käytetty, joten siinä on jälleen historiallinen ongelma.

Väitteitä, että Horus olisi ollut haudattuna kolme päivää ja ylösnoussut, ei löydy mistään muinaisista egyptiläisistä teksteistä. Joissakin kertomuksissa Isis tuo Osiriksen takaisin elämään olemaan tuonelan herrana, mutta niissä ei ole yhtään mainintaa hautaamisesta kolmen päivän ajaksi, eikä mitään mainintaa, että hän olisi fyysisesti tullut ulos haudasta samassa fyysisessä ruumiissa, kuin sinne meni koskaan enää kuolematta ja taatusti niissä ei ole mitään mainintaa, että Horus olisi kuollut toisten puolesta, kuten Jeesus teki.

Yritys osoittaa, että Horus olisi ollut Jeesuksen kuva tai edelläkävijä, tyssää siihen, ettei sillä ole mitään historiallisia todisteita. Filmi jatkaa samalla linjalla kertoen muista mytologisista pakanallisista jumaluuksista ennen Jeesusta (Attis, Krishna, jne.). Se väittää, että hinduismin Krishna kuoli nuolesta, jonka ampui metsästäjä, joka vahingossa osui häntä kantapäähän ja kuoltuaan hän nousi Brahmanin tykö. Yksikään pakanallisista jumaluuksista tarkasti tutkittaessa EI heijasta Jumalan Poikaa, josta UT:n evankeliumit kertovat.

Filmin transkriptio antaa sen tiedoille kaksi tärkeää lähdettä: Raymond Massey, 19. vuosisadan englantilainen kirjoittaja ja Archarya S, kirjoittajanimeltään D. Murdock, joka on kirjoittanut teoksen "The Christ Conspiracy (Kristus-salaliitto)". Massey oli spiritualisti ja vihitty druidi, joka tutki myös egyptologiaa. Vakavasti otettavat egyptologit yleensä hylkäävät Massey’n työn.

Archarya S uskoo UFO:ihin ja muukalaiskohtaamisiin ja esittää teoksessaan valtaisan määrän perättömiä väitteitä. Hän (selvyyden vuoksi: Archarya on nainen) kirjoittaa esimerkiksi näin: ”Todellisuudessa ei ole sattumaa, että on 12 patriarkkaa, 12 Israelin heimoa ja 12 opetuslasta, koska 12 on astrologisten merkkien lukumäärä”. Tosiasiassa jako 12 eläinradan merkkiin oli babylonialaisen astronomian tuote viidennellä vuosisadalla eKr., kauan Genesiksen tapahtumien jälkeen. Hän väittää myös, että israelilaiset olivat kuun palvojia perustuen Psalmeihin 8 ja 104 sekä Jesajan lukuihin 47 ja 66.

Kolme näistä kohdista puhuu Herran, kaiken Luojan, palvomisesta ja Jesaja 47 puhuu tuomiosta babylonialaisille, eikä heprealaisille astrologeille! Lisätietoa täältä: www.risenjesus.com "A Refutation of Acharya Ss book, The Christ Conspiracy by Mike Licona".

Muinaisia myyttejä, joihin tässä filmissä viitataan, vääristellään, jotta ne sopisivat yhteen kristinuskon kanssa. Tähän filmiin voisi hyvin soveltaa klassista kysymystä: ”Kumpi oli ensin – kana vai muna?” Olivatko pakanalliset myytit ensin ja kristityt keksivät evankeliumin tarinan yhteensopivaksi niiden kanssa, vai ottavatko nykyajan pakanat evankeliumin tarinan ja yrittävät saada pakanalliset myytit sopimaan yhteen sen kanssa? Kaikki todisteet viittaavat jälkimmäiseen johtopäätökseen.

C.S. Lewis oli muinaisten mysteeriuskontojen vakava tutkija ja Oxfordin yliopiston professori. Kun hänestä tuli kristitty, hän sanoi, että raamatullinen käsitys Jumalasta sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa ei ole millään tavalla yhteensopiva mysteeriuskontojen luonnonjumalien kanssa. Hän kirjoitti: ”On selvää, että Jahve ei ole luonnonjumala. Hän ei kuole eikä herää eloon joka vuosi, kuten aidon viljakuninkaan (corn king) pitäisi tehdä. Hän ei ole luonnon sielu eikä mikään osa luontoa. Hän asuu ikuisuudessa, hän asuu korkeudessa ja pyhyydessä, taivas on hänen valtaistuimensa, ei kulkuneuvonsa, maa on hänen jalkajakkaransa, ei asunsa. Eräänä päivänä hän purkaa molemmat ja tekee uuden taivaan ja uuden maan. Häntä ei tule samaistaa jumalalliseen kipinään ihmisessä. Hän on Jumala eikä ihminen. Hänen ajatuksensa eivät ole meidän ajatuksiamme” (C. S. Lewis, Miracles: A Preliminary Study, London: Collins/Fontana, 1970, p. 119).

Tosiasiassa Lewis oli aikaisemmin kirjoittanut, että lukiessaan ensimmäistä kertaa UT:ia vakavasti, hän oli masentunut ja hämmentynyt siitä, että sellaiset ideat puuttuivat lähes kokonaan kristillisistä dokumenteista. Toisin sanoen hänelle olivat tuttuja teoriat, jotka ehdottivat samankaltaisuutta kristinuskon ja mysteerien välillä. Hän odotti löytävänsä niitä ja oli yllättynyt havaitessaan niiden puuttumisen.

Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on ainutlaatuinen siinä, että se kuvailee tapahtumia, jotka tapahtuivat maailmankaikkeudessa ja ajassa ja olivat myös täyttymys vuosisatoja aikaisemmin kirjoitetuille profetioille. Ne kuvailevat Herran Jeesuksen Kristuksen ainutkertaista uhria syntien anteeksi antamiseksi ja Hänen ruumiillista ylösnousemustaan kuolleista ja astumistaan taivaaseen.

Tämän rinnastaminen pakanallisiin myytteihin luonnonjumalista ja auringonnoususta ja laskusta, kuten tämä filmi tekee, on typeryyden huippu, mutta on surullista, että elämme ajassa, jolloin ihmiset uskovat mitä hulluimpia asioita, ennemmin kuin hyväksyvät Raamatussa ilmoitetun totuuden.

Vanha testamentti julistaa, että kansojen jumalat olivat arvottomia: “Ne ovat kuin linnunpelätin kurkkumaalla, eivät ne voi puhua; kantamalla täytyy niitä kantaa, sillä eivät ne voi astua. Älkää peljätkö niitä, sillä eivät ne voi pahaa tehdä; mutta eivät ne myöskään voi tehdä hyvää... Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta eikä maata, ne katoavat maan päältä ja taivaan alta" (Jer.10:5,11). Erityisesti Memphis'in (Egyptin tärkein kaupunki ja siksi koko Egyptin edustaja) jumalat tuhottaisiin: “Näin sanoo Herra, Herra: Minä tuhoan kivijumalat ja lopetan epäjumalat Noofista” (Hes.30:13), mutta “Jumala Kaikkivaltias” tunnettaisiin jokaisessa sukupolvessa: “Sinun valtakuntasi on iankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautesi pysyy polvesta polveen” (Ps.145:13). Ottaen huomioon nämä ennustukset olisi epäjohdonmukaista, jos UT ottaisi käyttöön ja märehtisi uudelleen arvottomiin jumaliin perustuvia myyttejä.

Pietari saattoi kirjoittaa luottamuksella elämänsä lopussa: "Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa ... Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta" 2.Piet.1:16-21.

Vastakohtana pakanallisille myyteille apostolien silminnäkijätodistus vahvisti Raamatun totuudet. Meillä on myös profeetallinen sana kirjoitettuna satoja vuosia etukäteen ja toteutuneena Herran Jeesuksen uhrikuolemassa ja ylösnousemuksessa. Pietari jatkaa varoittaen tulevista vääristä profeetoista, jotka kieltävät Herran, joka osti heidät (2.Piet.2:1-3) ja pilkkaajista, joita tulee viimeisinä päivinä ja jotka vaeltavat himojensa mukaan ja sanovat: “Missä on lupaus Hänen tulemuksestaan?" (2.Piet.3:3-4).

Tätä on varmasti tapahtunut ja Zeitgeist'in kaltaisten filmintekijöiden hyökkääminen kristinuskon totuuksia vastaan on sinänsä Raamatun profetian täyttyminen. On mielenkiintoista, että vaikka Zeitgeist sanoo olevansa halukas vapauttamaan ihmiset Jumalan ja uskonnon kontrolloivista käsitteistä, niin sillä ei ole mitään sanottavaa islamista, hinduismista tai mistään muusta uskonnosta (paitsi kristillisestä! - KF).

Antikristuksen henki on kiinnostunut tuhoamaan ainoastaan uskon Jeesukseen Kristukseen, koska Saatana tietää, että vain katumuksen ja uskon kautta Jeesukseen Messiaana ja Herrana me voimme pelastua ikuisesta helvetistä ja saada ikuisen elämän Jumalan valtakunnassa.

suom. Samuel Korhonen