Nuoret vaarassa:

Youth With a Mission (YWAM, Lähetysnuoret, Missionuoret)

Jo vuosien ajan monelta suunnalta ja kansainvälisesti on tullut varoitusta koskien Lähetysnuorten nuorilleen jakamaa raamattuopetusta. Vuosien varrella mukaan on tullut aina enemmän ja enemmän väärää äärikarismaattista vaikutusta. Moral Government of God Theology -harhaa (opista lisää myöhemmin tässä artikkelissa) opetettiin nuorille eri puolilla maailmaa erityisesti jo 1970-80 luvuilla, sekä vielä myöhemminkin mm. Filippiineillä 2017.¹ Vuosikymmenien ajan se on hyväksynyt katolisen kirkon opetuksen ja edistänyt väärää ekumeniaa. Kun New Apostolic Reformation (NAR, Uusi apostolinen uskonpuhdistus) -liike alkoi saada tuulta siipiensä alle, YWAM alkoi toimimaan yhteistyössä sen aktiivien kanssa. Liikkeen johtajat ovat jo pitkään esiintyneet yhdessä äärikarismaattisten harhojen opettajien, kuten mm. Benny Hinnin² ja Bill Johnsonin kanssa.

YWAM ei arvioi harhoja eikä varoita niistä. Liike aloitti toimintansa vuonna 1960 Loren Cunninghamin perustamana ja Suomeen se saapui 1972. Se tunnetaan yhtenä suurimmista lähetysorganisaatioista maailmassa. Sen palveluksessa 180 maailman maassa lasketaan olevan yli 18 000 työntekijää. Monet seurakunnat ja yksityiset kristityt tukevat sen työtä. Monella on käsitys, että järjestö palvelee raamatullisen evankeliumin asiaa ja opettaa sitä nuorilleen. Valitettavasti asia ei ole niin ja tässäkin pätee se, mikä aikamme kristillisyydessä niin usein osoittautuu todeksi suureellisten toimintojen ja pyrkimysten suhteen. Kun keinolla millä hyvänsä halutaan kasvaa, tulla suureksi ja vaikutusvaltaiseksi liikkeeksi, ennen pitkää maailmalliset keinot otetaan käyttöön ja Jumalan siunaus väistyy. Mukaan tulevat harhaopit ja väärä evankeliumi.

Monet eivät tiedä, että YWAM:issa vaikuttaa kiistanalainen New Apostolic Reformation (NAR) -oppi. Järjestö on liittoutunut NAR -johtajien kanssa ja omaksunut heidän opetuksiaan ja käytäntöjään (halutessasi lisää tietoa NAR -liikkeestä löydät sitä KF:n sivuilta lisää). YWAM:in johto on luonut hyvät ja toimivat suhteet vaikutusvaltaisiin NAR -johtajiin ja organisaatioihin. Esimerkiksi NAR -tapahtumassa vuonna 2016 YWAM:n perustaja Loren Cunningham esiintyi lavalla yhdessä kolmen vaikutusvaltaisimman NAR -johtajan kanssa. Nämä olivat: ”apostoli” Bill Johnson (Bethel kirkko Redding, Kalifornia), ”profeetta” Lou Engle (TheCall -järjestö) ja NAR -opettaja Mike Bickle (IHOPKC, International House of Prayer Kansas City, Missouri). Vaikka jotkut NAR -johtajat kiistävät olevansa mukana liikkeessä tai sanovat etääntyneensä siitä, he pitävät kuitenkin kiinni sen ydinopista, eli että apostoleilla ja profeetoilla on hallitseva rooli aikamme seurakunnissa. NAR:n ja YWAM:n piirissä yhteistyö nähdään profeetallisesti ja historiallisesti merkittävänä. YWAM:issa on opetusta, että kaikki kristityt voivat ”oppia” profetoimaan. Fullerin teologisen seminaarin C Peter Wagnerin (1930-2016) ja samanmielisten käsitys on, että profeetta oppii profetoimaan aina tarkemmin kun vain harjoittaa ”lahjaansa”. Väärä profetia ei siis ole väärän profeetan merkki. Eräiden näin ajattelevien mukaan Jumala itse asiassa on vastuussa vääristäkin profetioista, jopa niiden lähde.

YWAM on sopinut yhteistyöstä em. Mike Bicklen johtaman järjestön kanssa. Julkilausumassa 2016 yhteistyötä kuvattiin sanoilla ”kingdom partnership” (valtakunta kumppanuus). Tätä juhlistettiin mm kokouksessa jossa YWAM -johtaja Lynn Greenin mukaan Jumala ”suuteli” heitä³. YWAM:in Australian osasto oli vahvana selkänojana kun Melbournessa pidettiin NAR -konferenssi 2018 puhujina Bill Johnson, Todd White ja Ben Fitzgerald. Nimet tunnetaan Suomessakin ja kaikki ovat meilläkin vierailleet karismaattis-/uushelluntailaispiireissä. Ben Fitzgerald on mm. kehottanut ja opettanut seuraajiaan ns. ”grave sucking” -käytäntöön⁴, joka tarkoittaa jonkun tunnetun ”ihmeidentekijän” haudalle menemistä ja ”voitelun” saamista hänen haudaltaan. Tästä esimerkkinä mm. Benny Hinn, joka sanoi saavansa lisää ”voitelua” itseensä Kathryn Kuhlmanin haudalta. Kyse on okkultismista, ei kristillisestä ja raamatullisesta toimintatavasta.

YWAM on vahvasti mukana karismaattisen liikkeen ”strategisen tason hengellisessä sodankäynnissä”. Ko. ”sodankäynti” tarkoittaa epäraamatullisia toimia ja käytäntöjä demonisten henkivaltojen voittamiseksi. Opin mukaan ne pitää nimetä ja niiden valta alueella sitoa tai ne tulee karkottaa, jotta evankeliumi voisi levitä. Mm. YWAM:in johtaja John Dawson on jo pitkään opettanut tätä oppia. Hänen kirjansa ”Taking Our Cities for God” on monelle opin merkkiteos. Kun edesmennyt C Peter Wagner, NAR -idean isä, kokosi kirjansa ”Territorial Spirits” (2012), Dawson oli yksi kirjan kirjoittajista. Liikkeen ”sodankäynti” -opetus ei ole Raamatusta eikä ole pitäviä todisteita, että se olisi – väitteistä huolimatta – missään toiminutkaan. Liittyen samaan aiheeseen monissa maissa eräät kristityt ryhmät ovat suorittaneet sovintokävelyjä (Reconciliation walk), joissa tarkoitus on marssimalla yhdessä osoittaa katumusta ja pyytää anteeksi joidenkin tahojen tekemiä vääryyksiä joitakin muita kohtaan (mm. ristiretkeläisten teot juutalaisia ja muslimeja kohtaan). Tämän idean alullepanija oli YWAM:in Lynn Green.⁵

YWAM:issa harrastetaan myös kyseenalaista ”Treasure Hunting” (Aarteen metsästys) -evankeliointia. Kevin Dedmon⁶ opettaa menetelmää kirjassaan⁷ ”The Ultimate Treasure Hunting” (2013). Tämä evankeliointitapa on erityisesti Bill Johnsonin Bethel -kirkon suosiossa. Siitä käytetään myös nimiä ”profeetallinen evankelioiminen” ja ”yliluonnollinen evankelioiminen”. Siinä evankelioimistiimi, esim. 3-4 henkeä, valitsee paikan jonne tiimi suuntaa. Jumalalta pyydetään ”tiedon sanoja”, joita pidetään johtolankoina, vihjeinä, ketä henkilöä tulee lähestyä. Kun näitä ”vihjeitä” alkaa tulla tiimiläisten mieleen, ne kirjoitetaan muistiin vihkoon tai lehtiöön. Tätä nimitetään ”aarrekartaksi” ja sen mukaan pyritään toimimaan, esim. löytämään henkilö johon vihjeiden katsotaan sopivan. Näitä mieleen tulleita vihjeitä pidetään Jumalan puheena ja johdatuksena. Tapa ei ole johdettu Raamatusta ja se johtaa oman mielen tuotosten hyväksymiseen Jumalan puheeksi. Pisimmälle vietynä on vaara, että mukaan tulevat eksyttävät henget. Tämä ei myöskään sovi – kuten ei moni muukaan karismaattinen käsitys - raamatulliseen opetukseen armolahjoista ja niiden käytöstä vaan liittyy pikemmin New Age -liikkeeseen.

Moral Government of God Theology -opetukseen liitetään raamatunvastaisia ja harhaoppisiksikin katsottavia väittämiä. On vaikea uskoa, että tätä oppia perustellaan Raamatulla ja siihen uskotaan! Mutta tämä on jälleen yksi osoitus siitä, että Jeesuksen sanat ”katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä…”, Matt.24:4, on otettava todesta. Menemättä pidemmälle opin historiaan otan luettelossa esille sen yhteydessä esitettyjä väittämiä:

-Jumala voi muuttaa mieltään, hän ei ole muuttumaton,

-Jumala ei täytä joitakin antamiaan profetioita ja monet hänen antamansa profetiat eivät ole toteutuneet,

-Jumalalla ei ole suvereniteettia kaikkiin maailman asioihin,

-Jumalan ennalta tietämys on rajattu, Jumala ei tiedä mitä tulevaisuudessa tulee tekemään, eikä hän tiedä mitä ihmiset päättävät vapaasta tahdostaan,

-Sovitus osoittaa lähinnä kuinka Jumala haluaa antaa anteeksi mutta ei rangaista synnistä,

-Sovitus ei ole aivan täydellinen syntimme osalta, usko siihen, että Kristus kirjaimellisesti verensä ja uhrinsa kautta lunasti meidät tekee Jumalasta verenhimoisen ja kostonhaluisen,

-Yksilö on vastuussa pelastuksestaan koska hänellä on vapaa tahto, todellinen katumus tarkoittaa synnistä lakkaamista ennen kuolemaamme,

-Meidän tulee tehdä tarpeeksi jotta Jeesus hyväksyy meidät, pelastus riippuu pitkälti siitä, pidämmekö moraalilain, valintamme tekevät meistä moraalisesti paremmin tai huonommin Jumalalle kelpaavia,

-Jumalakin voi tehdä vääriä valintoja ja jopa syntiä,

-Adamin synti ei tule meidän osaksemme ja Jumala olisi epäoikeudenmukainen jos niin olisi,

-Voimme täyttää lain, synti ei vallitse lihassamme vaan valinnat ja tahtomme ratkaisee, voimme tulla täydellisiksi tässä elämässä.

YWAM on vuosikymmeniä ollut mukana erilaisissa karismaattisissa harhoissa. NAR -mielisten opetuksessa kristityn elämää värittävät yliluonnolliset ”ihmeet ja merkit”, parantumiset, henkivaltojen karkotukset, ym. Maailman muuttaminen ja valtaaminen Kristusta varten on tavoite koska Kristus itse ei siihen kykene. On outoa havaita kuinka monet karismaattisen uskonkäsityksen omaavat elävät tässä kuplassa vaikka todellisuus heilläkin on ihan muuta. Ihmiset ikään kuin kieltävät sen mikä maailmassa on normaalia: on sisäisiä ja ulkoisia ongelmia, ahdistuksia ja vaikeuksia. Juuri sitä Raamattukin lupaa: kristittyä vaivaavat oma liha, maailma ja sielunvihollinen kiusauksineen. ”Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista”, sanoo Ps.34:19. Emme elä “yliluonnollisessa” olotilassa vaan luonnollisessa, syntiinlankeemuksen jälkeisessä maailmassa. Meidän ei tule pröystäillä kokemuksillamme ja Jumala -yhteyksillämme. Olemme armosta pelastettuja Kristuksessa, Hänen kauttaan ja Hänessä. Tahtoessaan Jumala antaa lahjojaan ja osoittaa armoaan omaksi kunniakseen niiden kautta. Mutta luulottelu niiden suhteen pitää jättää pois. Sellainen toiminta ei kunnioita eikä edistä Jumalan tarkoitusperiä vaan pikemmin häpäisee Hänen pyhyyttään.

Juhani Aitomaa