Very Close Look At The

Kirja-arvostelu: Jumalan Tavoittelijat(The God Chasers)

Tommy Tenney

Kustantaja, Destiny Image Publishers 1999, (Suomeksi: Tähtäimessä Jumala, Aika Oy 2002)

Very Close Look At The "God Chasers" kirjoittanut pastori Bob Liichow
Truth Matters Newsletter (Pastori Liichow on entinen äärikarismaattinen. Kokemuksensa kautta hän varottaa ja tuo julki karismaattisuuden epäkristillisiä piirteitä. )

internet: http://www.deceptioninthechurch.com/GodChasers.htm

Huom. Viittaukset sivunumerointiin liittyvät englanninkieliseen alkuteokseen.

Suom. Samuel Korhonen

Eräs kirja on nopeasti levinnyt moniin karismaattisiin seurakuntiin tunkeutuen myös eräisiin päälinjan suuntiin sekä evankelisiin seurakuntiin.

Tämä kirja on Tommy Tenney'n The God Chasers (suom. Jumalan Tavoittelijat).

Ostin Tenney'n kirjan, luin sen parissa tunnissa ja olen hyvin huolestunut tämän suositun kirjan sisällön suhteen. Yritän tehdä kaikkeni saadakseni sinut ymmärtämään, miksi olen huolissani tästä kirjasta. Olen peloissani niiden puolesta, jotka sokeasti nielevät käsitykset, joita Tenney tuo esiin.

Pari vuotta sitten Tracy (kirjoittajan vaimo) ja minä olimme Torontossa todistamassa heidän ”pyhien juomareiden” kokoustaan. Pastori John Arnott'in vaimo Caroll nousi ja profetoi noin 15 minuuttia seuraavasta Jumalan "siirrosta" (move). Tämä profetia on tullut tunnetuksi nimellä "Jumalan kultainen miekka". Hän ilmoitti, että seuraava siirto "ei ole naurun asia".

Tenney oli ollut TACF:ssa vain vähän aiemmin ja on vahva syy uskoa, että mitä hän esittää kirjassaan sen TACF:n johtajat ymmärtävät herätyksen seuraavaksi vaiheeksi. Pitemmittä puheitta tarkastelkaamme tätä miestä ja hänen kirjaansa.

Kuka on Tommy Tenney?

Hän kasvoi UPC:ssa (United Pentecostal Church, Yhdistetty helluntaikirkko). Se on uskonsuunta, jota usein on arvosteltu tiukoista pukeutumis- ja käytösnormeista samoin kuin vaatimuksesta, että uskoon tulleet pitää kastaa Jeesuksen nimeen eikä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Hän sanoo jättäneensä tämän ryhmän huomattuaan, "ettei voi vahvistaa joitakin UPC:n näkemyksiä" -- mukaan lukien säännöt, jotka tähän päivään saakka ovat kieltäneet pastoreita omistamasta televisiota. Koska Tenney kunnioittaa hengellistä perintöänsä, ja koska hänen vanhempansa ovat merkittäviä UPC:n johtajia Louisiana'ssa, jotkut ovat epäileviä hänen teologiansa suhteen kuullessaan hänen taustansa. (Charisma, maaliskuu, 2000, p. 55).

Useita kuukausia sitten Truth Matters käsitteli UPC:tä ja sen johdannaisia, jotka tunnetaan myös "oneness"-helluntailaisina (oneness = ykseys). Todistimme, että UPC on raamattuperustainen kultti. Yksityiskohtiin menemättä riittäköön kun sanotaan,

että UPC uskoo pelastukseen tekojen kautta,

että pelastuksen voi menettää,

että täytyy kastattaa itsensä upotuskasteella yksin Jeesuksen nimeen ja puhua kielillä ollakseen "täysin pelastettu."

Myös T.D. Jakes tulee UPC:stä ja nämä molemmat miehet ovat kieltäytyneet ilmoittamasta julkisesti, että tuomitsevat entiset harhaoppiset käsityksensä. Kun näitä miehiä on painostettu heidän Jumalan Kolminaisuuden käsittämisensä suhteen, molemmat ovat vastanneet käyttäen epäselvää terminologiaa, jonka voi tulkita tukevan joko sabelliaanista tai oikeaoppista kolminaisuususkoa. Kumpikaan ei ole antanut selvää ilmoitusta, joka osoittaisi heidän nyt olevan kolminaisuusopin kannalla. Charisma-lehden artikkelin mukaan Tenney "kunnioittaa hengellistä perintöään," joka siis tarkoittaa, että hän kunnioittaa kultti-organisaatiota.

• Tenney’n alkuperäiset uskonkäsitykset olivat kultistien muotoilemat.
• Vasta äskettäin hän "jätti" UPC:n.
• Tutkimukseni mukaan hän ei ole saanut raitista teologista koulutusta lähdettyään UPC:stä ja siksi hän ei ole yrittänytkään korvata harhaoppia terveellä. Se osoittaa, että hän edelleen uskoo paljon siitä, mitä hänelle lapsuudessa opetettiin.

• Tenney ei ole julkisesti luopunut entisistä UPC-käsityksistään. Hän sanoo edelleen pitävänsä tätä kulttiryhmää "kunniassa."

Kuka on kirjan kustantaja?

Kirjan The God Chasers on kustantanut Destiny Image Publishers, jonka päämaja on Shippensburg'issa.

Destiny Image'n on perustanut Don Non, joka julkaisee vain äärikarismaattisten kirjailijoiden teoksia eli kirjoja, jotka kannattavat nykyistä "pyhän naurun" herätystä.

ICCDM on Destiny Image'n sähköpostituslistalla, joten saamme säännöllisesti heiltä tietoa ja myös uutiskirjeitä. Don Non on se herrasmies, joka sanoi, että kristittyjen tulee koetella hengellisten kokemusten raittiutta ainoastaan niiden "hedelmän" perusteella. Tässä eräs hänen väitteensä:

Aika on tulossa, jolloin ei enää ole Assembly of God'ia tai Church of God'ia tai luterilaisia tai metodisteja tai katolisia tai baptisteja tai helluntailaisia tai evankelisia .... on oleva niitä, jotka ovat osa Jumalan seurakuntaa ja niitä, jotka eivät ole. Kun tuo päivä tulee, ketä sinä palvelet? Itseäsikö? Vai Jumalaako, joka ei välitä niistä pienistä paperin palasista, joita käytämme rajoittaaksemme Häntä? ... On aika heittää yli laidan vanhat opilliset erot. On aika lakata väittelemästä siitä, kuka on väärässä ja kuka oikeassa. On aika lakata miettimästä keinoja saada enemmän ihmisiä "sisään" seurakuntaan. On aika näyttää maailmalle, että Jumala rakastaa heitä (Destiny Image Digest, article by Don Non, 1998).

Äärikarismaattisilla on uskontunnustuksenaan "oppi erottaa", johon aina vastaan: "varmasti ja niin pitääkin!" Rakkaat ystävät,

totuuden syvin luonne on erottava.

Totuus on aina jyrkästi vastaan kaikkea väärää!

Kuitenkin jos Raamatun totuus ja opillinen yhtenäisyys (integrity) pidetään arvossa, silloin ei ole ongelmaa koskien opinkäsityksiä, vaikka oppi erottaakin.

Ainoa merkitsevä asia on, onko kirjailija yhtä mieltä äärikarismaattisten piirien nykyisten suuntausten kanssa vai eikö ole.

Tenney mitä varmimmin on, kuten nyt osoitan.

Kuka suosittelee kirjaa: The God Chasers?

Kiinnitän aina huomiota siihen, ketkä suosittelevat lukemiani kirjoja. Miksi? Koska usein suosittelija on tärkeämpi kuin kustantaja. Suositus antaa kirjan sisällölle lisää painoarvoa. Tässä vain muutamia tämän kirjan suosittelijoita:

Cindy Jacobs - Keihäänkärki liikkeen "The Generals of Intercession" (suom. Esirukouksen kenraalit) takana. Seuraava on hänen nettisivultaan (http://www.generals.org/index-cindy.htm ), ”Laajasti tunnettu kansojen profeettana Tri. Cindy Jacobs on Esirukouksen kenraalien presidentti ja toinen perustajista. Tämä järjestö on lähetysorganisaatio, joka on antautunut rukouskoulutukseen ja hengelliseen sodankäyntiin”.

Ken Gott — Yksi niistä henkilöistä, jotka olivat vastuussa "Toronton Siunauksen" tuomisesta Englannin kansalle. "Kuten näette, olemme Jumalan tavoittelijoita", Ken kertoi kokoukselle. "Jos tavoittelen Häntä kyllin kauan, voin saada Hänet kiinni. En tavoittele kultapölyä enkä kultapaikkoja hampaisiini - jos niitä ilmestyy seuraavina merkkeinä, niin hallelujaa!" (http://www.crown-house.com/Revival/TOP2.jpg).
Gerald Coates —Englantilaisten uskonpuolustajien ja harhaoppien metsästäjien hyvin tuntema monista vääristä profeetallisista julistuksistaan ja varauksettomasta tuestaan viimeaikojen herätysaallolle.

Bob Weiner — Maranatha Ministries'in perustaja, Maranatha Ministries on campus-palvelu, johon olen tutustunut henkilökohtaisesti. Weiner on opettanut "paimenliikkeen" hyvin loukkaavaa muotoa, joka on tuhonnut monien college-ikäisten nuorten hengellisen vaelluksen. Maranatha olisi luokiteltu kultiksi, ellei Weiner olisi kiireesti tehnyt opillisia muutoksia. Hän hajotti "Maranatha Ministries'in" ja nimitti sen uudelleen "Weiner Ministries International”. (http://christianyouth-intl.com/).

"Apostoli" Emanuele Cannistraci — Tämän päivän uudemman myöhäissateen (New Order of the Latter Rain) kannattajat pitävät häntä "kansojen ennallistettuna apostolina”.

Rev. Ban Pierce —Rock Church'in vanhempi pastori Baltimore'sta. Rock Church'in viimeisin mainetta tuonut väite on, että Jumala muka aiheuttaa manifestaatiot, kun kultapölyä ja kultaisia hammaspaikkoja esiintyy herätystilaisuuksissa. Tommy Tenney on puhunut siellä monet kerrat. Rock Church on todellinen kasvihuone kaikenkaltaiselle äärikarismaattisuudelle.
Sergio Scataglini — Häntä on käsitelty Truth Matters'issa aiheesta ”Fire Baptized” kaksi kuukautta sitten. Hän väittää saaneensa kasteen tulessa ja täydellisen pyhityksen. Nyt hän ahkerasti jakaa tätä mystistä tulta toisille.
Ted Haggard — Eräs ”Strategisen Tason Hengellisen Sodankäyntiliikkeen” (Strategic Level Spiritual Warfare Movement) tärkeimmistä johtajista. Yhdessä Cindy Jacobs'in ja Peter Wagner'in kanssa he matkustelevat ympäri maailmaa "kaataen saatanallisia linnoituksia" niin, että ihmiset voivat tulla tuntemaan Kristuksen!

On paljastavaa todeta keitä God Chasers'in suosittelijat ovat. Kaikki nämä ihmiset ovat äärikarismaattisia (of the most egregious variety).

He hyväksyvät täysin

pyhän naurun,

hengestä juopumisen,

apostolien ja profeettojen ennallistamisen,

hengenlyömäksi tulemisen,

uudet ilmestykset Jumalalta,

kultapölyn ja hammaspaikat…

Nyt kirjaan The God Chasers.

KIRJAN SISÄLLYS

Mikä tekee Tommy'stä "Jumalan tavoittelijan"(a God Chaser)?

Sanonta mikään ei tapahdu tyhjiössä on varmasti totta hengellisessä elämässämme. Suunnan valitseminen perustuu aina johonkin ja jokin ajoi Tenney'n johtopäätöksiin hänen kirjassaan:

Jäytävä tyhjiö ja tyhjyys kaikkien saavutusteni keskellä tuli vain pahemmaksi. Olin turhauttavassa pelossa, joka masennuksen kautta vei kohti jumalallista päämäärää (divine depression of destiny). (sivu 2)

Tenney tunsi pahenevaa tyhjyyttä sielussaan. Hän oli pelossa, turhautunut ja masentunut. Samalla sivulla hän jatkaa ja sanoo, että hän oli "sairaana kirkosta." Nämä oireet jotka epäilemättä ovat rehellinen arvio hänen tunnetilastaan, hänen olisi pitänyt nähdä varoitusmerkkeinä hengellisen vaaran mahdollisuudesta.

Kautta historian ihmiset ovat valinneet väärän suunnan ja tehneet vääriä ratkaisuja, kun he ovat tulleet sidotuiksi subjektiivisten tunteiden, hyvien tai pahojen, alueilla.

Tenney katsoo masennuksensa alkuperän olevan "jumalallinen". Eikö kuitenkin ole yhtä paljon mahdollista, että se olikin demoninen? Minusta on ilmeistä, että hänen matala tunnetilansa ei ollut Jumalasta, vaan hänen sielunsa vihollinen oli "valmistanut" (set up) hänet. Miksi sanon tämän? Koska Tenney ei kääntynyt Jumalan Sanan puoleen saadakseen lohdutusta, vaan alkoi etsiä subjektiivisia, epäraamatullisia kokemuksia täyttääkseen tarpeensa.

Pelkonsa keskellä hän oli puhumassa erään ystävänsä kirkossa. Erään sunnuntain aamukokouksessa tapahtui seuraavaa, joka on syy siihen, että kirja kirjoitettiin:

Sitten hän sulki Raamattunsa, tarttui saarnatuolin reunoihin vapisevin käsin ja sanoi: "Herran sana meille on lakata etsimästä Hänen lahjojaan ja etsiä Häntä. Meidän ei tule etsiä enää Hänen käsiään, vaan etsiä Hänen kasvojaan”. Tuolla hetkellä kuulin äänen, joka kuulosti kuin ukkosenjylinän kaiulta läpi rakennuksen ja pastori kirjaimellisesti temmattiin ja heitettiin taaksepäin noin kolme metriä, mikä tehokkaasti erotti hänet saarnatuolista. Kun hän lensi taaksepäin, saarnapöytä kaatui eteenpäin. Kaunis kukka-asetelma sen edessä kaatui maahan ja hetkellä, jolloin pöytä iski maahan, se oli jo kahtena kappaleena. Se oli haljennut kahdeksi kappaleeksi melkein kuin salama olisi lyönyt siihen! Tuolla hetkellä tunnettava Jumalan läsnäolon kauhu (terror) täytti huoneen. (sivu 7, alleviivaus ja lihavointi lisätty).

Tenney menee välittömästi mikrofonin luo ja kertoo ihmisille "jos ette sitä vielä tiedä, niin Jumala on juuri tullut tähän paikkaan." Todellako? Mihin hän perustaa tämän?

Hän tulkitsee pastorin heittämisen 3 metriä taaksepäin ", että se ”tehokkaasti erotti hänet saarnapöydästä”. Sitten pöydän kaatuminen ja särkyminen kahdeksi kappaleeksi on todisteena siitä, että Jumala oli tullut paikalle!

Oliko se todella meidän Jumalamme, joka sai aikaan nämä asiat?

Voi olla toinenkin tulkinta näille tapauksille. Entä jos se oli merkki Jumalan vihastumisesta siihen, kuinka pastori johtaa laumaa. Tenney oli aikaisemmin palvellut tilaisuuksissa ennen tätä sunnuntaita. Näitä aikaisempia tilaisuuksia moititaan tunnepitoisiksi, joissa oli vain vähän tai ei ollenkaan Sanan julistusta. Koska Jumalan Sanaa ei kunnioitettu, olisiko Jumala antanut näille merkkien etsijöille "merkin" erottamalla pastorin pyhästä paikasta? Eikö Jumala voisi ottaa saarnapöydän, jota ei käytetty oikein Jumalan kansan opettamiseen ja rikkoa sen kahdeksi kappaleeksi vihansa osoituksena?

Tenney jatkaa ilmoittamalla, että "tunnettava Jumalan läsnäolon kauhu täytti huoneen."

Mistä hän saa tämän käsitteen "tunnettava Jumalan läsnäolon kauhu (terror)"? KJV-käännöksessä on viisi jaetta, jotka käyttävät sanaa ”terror”, eikä yhdessäkään niistä ole mitään myönteistä vastaanottajalle

(ks. Jes.10:33; Hes.26:21; Hes.32:32; 2Kor.5:11; 1Piet. 3:14;).

Raamattu opettaa selvästi, että Herran läsnäolossa on "ylenpalttisesti iloa" (ks. Ps. 16:11).
On vielä yksi mahdollinen tulkinta näille tapahtumille, jota äärikarismaattiset eivät milloinkaan ole harkinneet. Jumala ei ollut ollenkaan alkulähde, vaan demoniset voimat olivat näiden tapausten takana (ks. 2.Tess.2:9). Ainoa tehokas, kristitylle annettu ase taistella Saatanaa ja sen joukkoja vastaan on Jumalan Sana (muista Jeesuksen erämaakiusausta! Mitä asetta Hän käytti? -- "kirjoitettu on" -- Matt.4:4,7,10).

Saatanan päämäärä on aina ollut lakkauttaa Jumalan Sanan julistaminen. Jos hän ei voi kokonaan lakkauttaa saarnaamista (jota yleisesti tapahtuu tämän päivän "herätyskokoontumisissa", puhun silminnäkijänä), niin hän yrittää harhauttaa saarnaajan tai opettajan tulkitsemaan tai soveltamaan Sanaa väärin niin, että sillä ei ole myönteistä vaikutusta kuulijoiden hengelliseen elämään.

Tässä tilaisuudessa pastori lyödään muuttuneeseen tajunnantilaan yli 2 tunniksi (muista -- lyö paimenta ja lampaat hajotetaan?). Jumalan Sana tehokkaasti lakkautetaan ja täydellinen sekasorto (pandemonium) puhkeaa seurakunnassa. Tässä joitakin esimerkkejä:

Aikuiset miehet tanssivat balettia; pienet lapset itkivät katumuksessa ... katselin, kun ihmiset kävelivät katumusovien läpi ja yksi toisensa perästä kokivat Jumalan kunnian ja läsnäolon, kun Hän tuli lähelle. Sitten he halusivat kasteelle ... Merkittäviä henkilöitä käveli luokseni ja ilmoitti: "Minut pitää kastaa. Kuka kertoo mitä pitää tehdä." He liittyivät pelastumattomien, nyt pelastettujen, paraatiin puhtaasti Jumalan läsnäolon kohtaamisen kiihottamina. Siellä ei ollut saarnaa eikä todellista laulua -- vain Hänen Henkensä tuona päivänä. (sivu 8)

Tässä selostuksessa on monta pulmaa. Vesikasteen korostaminen näyttää liian uskomattomalta ollakseen aitoa. Apostolien teoissa kukaan ei pyytänyt kastetta pelkästään mystisen voiman kohtaamisen tuloksena. Päin vastoin heitä käskettiin ottamaan kaste (ks. Apt.10:48).

Seuraavaksi näemme "merkittävien" ihmisten tulevan Tenney'n (jolle oli opetettu vesikasteen kautta pelastumista UPC:ssa ja opetettu myös ihmisten uudelleen kastamisen tarpeellisuutta)luokse ja tulevan uudelleen kastetuksi vedessä! Miksi hän halusi näiden kristittyjen, jotka aiemmin oli kastettu vedessä, "liittyvän pelastumattomien paraatiin" kun he matkasivat kastealtaalle? Voisiko olla niin, että hän edelleen pitää kiinni väärästä käsityksestä vesikasteen kautta pelastumisesta?

Kaikkein ongelmallisin on hänen loppuväitteensä lainauksessa -- "siellä ei ollut saarnaa."

Hän toistaa tämän lausunnon sivulla 10 "Kuten sanoin, siellä ei ollut saarnaamista."

Olen tutkinut selostuksia Azusa'n "herätyksestä" nykyaikaan ja jostakin oudosta syystä monet helluntailaiset/karismaattiset ihmiset katsovat kokouksen olevan väkevä, kun Jumalan Sanaa ei julisteta!

Tämä on osoitus demonisesta ohjauksesta, ei Pyhästä Hengestä. Ihmiset pelastuvat saarnatun hullutuksen kautta (1Kor. 1:18;21). Ihmiset eivät pelastu paranormaalien voimien kohtaamisten kautta, joihin ei Sanasta löydy tekstiyhteyttä.

Tenney tahtoisi meidän uskovan, että kaikki hänen esittämänsä tapahtumat ovat todistus Pyhän Hengen läsnäolosta ja toiminnasta. Minun täytyy surulla sanoa, että näen tässä täsmälleen päinvastaista. Näen tässä olevan käynnissä laajamittaisen petoksen niiden elämässä, joilta puuttuu vakaa raamatullinen Jumalan ja Hänen Sanansa ymmärrys.

Tenney’n näkemys Sanasta
Joh.17:17
Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.

Jumalan tavoittelijoilla on paljon yhteistä. Ensi kädessä heitä ei kiinnosta pyöriä jonkin kaikille tutun pölyisen totuuden ympärillä. He kaipaavat Kaikkivaltiaan tuoretta läsnäoloa. Jos sinä olet Jumalan tavoittelija, et ole onnellinen vain, kun yksinkertaisesti seuraat Jumalan jälkiä. Sinä seuraat niitä, kunnes saat kiinni Hänen läsnäolonsa. (Esittelystä, lihavointi lisätty).

Raamatullista ja opillista totuutta halvennetaan kirjan esittelystä alkaen sen viimeiseen lukuun. Tenney uskoo harhaoppiseen käsitykseen "Tämän Päivän Totuus" (Present Day Truth" ,PDT).

Raamattu on siellä, missä Jumala on ollut, mutta Tenney'n Jumalan tavoittelijan päämäärä on mennä Raamatun tuolle puolelle sinne, missä Jumala on.

Ero Jumalan totuuden ja ilmestyksen välillä on hyvin yksinkertainen. Totuus on siellä, missä Jumala on ollut. Ilmestys on siellä, missä Jumala on. Totuus on Jumalan jäljet, Hänen polkunsa, mutta mihin se johtaa? Se johtaa Hänen luoksensa. Ehkä ihmisjoukot ovat onnellisia tietäessään, missä Jumala on ollut, mutta aidot Jumalan tavoittelijat eivät tyydy vain tutkimaan Hänen jälkiään s.o. Hänen totuuttaan; he haluavat tuntea Hänet. (Esittelystä, lihavointi lisätty).

Raamattu on menneisyys, se on missä Jumala on ollut. Raamatullinen totuus on Jumalan jäljet, ura, (trail) jonka Hän on jättänyt. Kuitenkin aidot Jumalan tavoittelijat eivät tyydy vain tutkimaan Jumalan totuuksia (Raamattua), he haluavat tuntea Hänet.

Tenney'n näkemyksen lähtökohta on väärä. Jumala ja totuus ovat erottamattomat. Totuus on yksi Jumalan luonteen puolista, johon teologiassa viitataan Hänen totuudellisuutenansa (verity):

Kun Jumalaa sanotaan totuudeksi, tämä tulee ymmärtää sanan kaikkein laajimmassa merkityksessä. Hän on totuus ennen kaikkea metafyysisessä (yliluonnollisessa) mielessä, s.o. Hänessä Jumaluuden käsite täydellisesti toteutuu; Hän on kaikkea sitä, mitä Hänen Jumalana pitääkin olla ... Hän on totuus myös eettisessä mielessä ja sellaisena paljastaa itsensä, kuin Hän todella on niin, että Hänen ilmestyksensä on ehdottoman luotettava. (Systematic Theology, Louis, Berkhof, sivu 69).

Totuus perimmäiseltä luonteeltaan on ikuinen ja muuttumaton. Jos jokin milloinkaan oli totta, se on totta tänään. Jollakin tavalla Jumalan tavoittelija (joka ei tyydy tutkimaan Raamatun mennyttä totuutta) etsii suoraa Jumalan kokemusta erillään Sanasta. Tenney'n mukaan Jumalan tavoittelija tietää, että Jumalan tuntemiseen sisältyy enemmän, kuin Raamattu voi tarjota.

Aito Jumalan tavoittelija ei ole onnellinen vain menneen totuuden kanssa, vaan hänellä täytyy olla nykyinen totuus. Jumalan tavoittelijat eivät halua vain tutkia tietyiltä homeisilta sivuilta, mitä Jumala on tehnyt; heillä on kaipaus nähdä, mitä Jumala tekee parastaikaa. (Esittelystä, lihavointi lisätty).

Raamattu ei riitä tyydyttämään tämän kaltaisen Jumalan tavoittelijan sielua. Tenney'n Jumalan tavoittelijaa täytyy ruokkia tämän päivän totuuden ruokavaliolla. Mistä tämä totuus sitten tulee? Minkä muodon se ottaa? Kuinka voidaan varmistaa, että se on totta? Näihin kysymyksiin herra Tenney ei vastaa.

Erikoisen huolestuttava on hänen tapansa jatkuvasti viitata Raamattuun. Yksin kahdella sivulla hän viittaa siihen:

(1) pölyisenä totuutena ja

(2) homeisina sivuina Jumalan menneistä teoista. Menneisyys on kiinnostava ja sillä on sijansa Tenney'n ajattelussa, mutta äärimmäisen merkittävää on nähdä, mitä Jumala tekee nyt.

On suunnaton ero nykyisen ja menneen totuuden välillä. Pelkään, että suurin osa siitä, mitä seurakunta on tutkinut, on mennyttä totuutta ja hyvin vähän siitä mitä tiedämme, on nykyistä totuutta. (Esittely)

Tenney näkee olemattoman eron "menneen" ja "nykyisen" totuuden välillä. Koska Jumala itse on kaiken totuuden lähde ja Hän on ikuinen, ei mennyt, nykyinen eikä tuleva -- kuinka voidaan "totuutta" pitää menneenä tai nykyisenä? Sellaiseen uskominen on tieto-opillinen (epistemological) itsemurha!

Tenney'n mukaan suurin osa siitä, mitä seurakunta on tutkinut on Raamattu (s.o.mennyt/pölyinen/homeinen totuus), mutta se tuntee vain vähän nykyistä totuutta. Tästä seuraa, että nykyinen totuus on jossakin niiden 66 kirjan, joita kaikki todella oikeaoppiset kristityt kutsuvat "Raamatuksi", ulkopuolella.

Olemme tutkineet Jumalan Sanaa ja Hänen vanhoja rakkauskirjeitään seurakunnille niin paljon, että jotkut meistä väittävät tietävänsä Jumalasta kaiken. (sivu 1, lihavointi lisätty).

En ole milloinkaan kuullut kenenkään väittävän tietävänsä kaiken Jumalasta. Tenney kannattaa joitakin muita keinoja, kuin Sanan tutkimista menetelmänä Jumalan tuntemiseen. Entisenä äärikarismaattisena minulle on hyvin tuttu hänen ajattelutapansa, joka voidaan tiivistää seuraavaan:

Tutkimalla Raamattua voi korkeintaan tietää Jumalasta. On suunnaton ero Jumalan tuntemisen ja Jumalasta tietämisen välillä (between knowing God and knowing about God). Jumalan tunteminen on seurausta suorista voiman kohtaamisista (direct power encounters) ja Raamatun tutkimisesta. Nämä voiman kohtaamiset ovat tavallisesti sellaisia, joita ei voida löytää Jumalan menneitten jälkien pölyisten, homeisten sivujen tekstiyhteydestä.

Tämä on väärä argumentti. Se olettaa ennakolta, että tietäminen Jumalasta Hänen Sanansa kautta on eri asia kuin todella tuntea Jumala. Ainoa tapa jolla yksikään uskova voi todella tuntea Jumalaa, on Hänen Sanansa kautta. Hänen Sanansa kautta meidän tulee tuomita kaikki hengelliset kokemukset. Syy sekasortoon ja harhaoppiin kristikunnassa on yksinkertainen -- he ovat pyrkineet tuntemaan Jumalaa erillään Sanasta ja lopputulos on aina ollut tuhoisa.

En välitä kuinka paljon tiedät Raamatusta, tai mitä tiedät Hänestä ... Pelkään, että olemme tyydyttäneet Jumalan nälkämme lukemalla Hänen vanhoja rakkauskirjeitään Uudesta Testamentista. (sivu 15).

Tenney jatkaa Raamatun tutkimisen keskeisen aseman vähättelyä uskovan elämässä. Hän jatkuvasti viittaa Jumalan pyhään ja erehtymättömään Sanaan "vanhoina" rakkauskirjeinä. Hän ei kerro lukijalle mitä sitten tulee tutkia päästäkseen tähän subjektiiviseen, oletustietoon Jumalasta. Tenney kuten kaikki äärikarismaattiset, perustaa väitteensä yksin kokemukselle eikä lujalle Sanan perustukselle:

Mutta se jolla on kokemus, ei milloinkaan ole sen armoilla, jolla on vain väite. Jos voimme johtaa ihmiset tunnettavaan (manifest) Jumalan läsnäoloon, niin kaikki väärät teologiset korttitalot sortuvat. (sivu 20, lihavointi lisätty).

Tämä on eräs äärikarismaattisten suosikkiväite: "henkilökohtainen kokemus on ylivertainen järkisyihin verrattuna."

Muhammed'illa "oli kokemus."

Joseph Smith (mormonismin perustaja) väitti nähneensä enkelin,

Kenneth Hagin väittää Jeesuksen ilmestyneen hänelle 9 kertaa,

Mary K. Baxter väittää, että Jeesus vei hänet helvettiin 40 päiväksi.

"Pastori" Moon väittää, että Jeesus ilmestyi hänelle ja käski häntä viemään loppuun "epäonnistuneen" tehtävänsä.

Kaikilla heillä oli "kokemuksia". Kaikki he tulivat petetyiksi ja jatkoivat pettämällä toisia sillä voimakkaalla vaikutuksella, joka heidän kokemuksillaan oli.

Kokemus ei ole viimeinen valitustuomioistuin. Tosiasiassa kokemus on heikoin todiste esitettäväksi.

• Henkilökohtaiset kokemukset ovat juuri sellaisia, henkilökohtaisia ja siis subjektiivisia ja sellaisina niitä on mahdoton riippumattomasti todistaa.
• Kaikki henkilökohtaiset kokemuksemme saadaan langenneiden, turmeltuneiden ja epäluotettavien aistiemme välityksellä. Siten jokainen hengellinen kokemus pitäisi tarkoin tutkia. Kuinka? Etsiä vahvistus Sanasta.

Meistä on tullut tyytyväisiä, kun seurakunta menee eteenpäin hämärässä "tavallista ja nykyistä" latuaan. Pidämme liikettä yllä sytyttäen lamppuja ja laahustaen pölyisestä huoneesta toiseen ikään kuin Jumala vielä puhuisi meille. (sivu 31).

Seurakunnasta on tullut "tyytyväinen" pelkästään lukemalla Jumalan Sanaa, tutkimalla Raamattua (laahustaen pölyisestä huoneesta toiseen, s.o. Raamatun kirjoja) ... ikään kuin Jumala vielä puhuisi meille! Tämä on rienaava käsitys seurakunnasta ja Jumalan Sanasta. Viimeksi kun katsoin "pölyistä" kirjettä nimeltä Efesolaiskirje, huomasin, että Jeesus Kristus on edelleen seurakuntansa hallitsija:

Ef. 1:20-23
jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

"On saatava lisää"

Tenney on etsimässä "lisää" Jumalalta. Hänen etsintänsä on vienyt hänet Raamatun rajojen tuolle puolelle. Raamattu on hänelle pelkästään Jumalan jäljet, joissa Jumala on ollut. Sen ainoa tarkoitus on johtaa meidät sinne, missä Hän on. Koska Sanan ilmestys loppuu tuossa pisteessä, niin silloin meidän täytyy jättää Raamattu ja hypätä tyhjyyteen seuraamalla mystistä kokemusta, johon äärikarismaattiset viittaavat tämän päivän totuutena. Tenney arvostaa paljon enemmän kokemusta kuin Jumalan Sanaa.

Niin paljon kuin olenkin lukenut Raamattua, en milloinkaan ole löytänyt Sanasta henkilöä, joka todella "kohdattuaan Jumalan" olisi sitten "luopunut" ja kapinoinut Jumalaa vastaan. Kun kerran koet Jumalan Hänen kirkkaudessaan, et voi luopua Hänestä ja unohtaa Hänen kosketustaan. Se ei ole vain väite tai oppi; se on kokemus. (sivu 35 lihavointi lisätty).

Kehotan herra Tenney'tä palaamaan ja lukemaan Raamattunsa uudelleen vähän tarkemmin. Mieleeni tulee heti kolme esimerkkiä. Kuningas Saul, hänellä oli useita Jumalan kohtaamisia ja me tiedämme, kuinka hänen kävi. Erään kerran Saul Pyhän Hengen vaikutuksessa profetoi profeettojen kanssa. (1Sam.10:10). Daavidilla oli monta "Jumalan kohtaamista" ja hän lankesi haureuteen ja murhaan. Pietari, joka vaelsi lihaksi tulleen Jumalan kanssa ja oli kirkastusvuorella, kielsi Kristuksen (Luuk.22:57). Listaan voisi helposti lisätä Nooan, Aabrahamin ja Simsonin.

Tenney ei ole lukenut Raamattuaan kovinkaan huolellisesti. Se "lisää Jumalaa”, josta Tenney kirjoittaa, on jotakin sellaista, jota hän kutsuu Jumalan tunnettavaksi (manifest) läsnäoloksi. Hän määrittelee tämän läsnäolon seuraavasti:

On myös aikoja, jolloin Hän keskittää olemuksensa ytimen (the very essence of His being) sellaiseen, mitä monet kutsuvat "Jumalan tunnettavaksi läsnäoloksi." Kun tämä tapahtuu, niin silloin on vahva tunne ja tietoisuus, että Jumala itse on "tullut huoneeseen." Jumalallisista syistä Jumala päättää keskittyä eli paljastaa itsensä voimakkaammin yhdessä paikassa kuin toisessa, tai enemmän jollakin hetkellä kuin toisella. (sivut 36-37).

Hänen määritelmänsä on useimpien karismaattisten uskovien hyväksymä. Se selittää, miksi merkkeihin uskovat halukkaasti raahautuvat paikasta toiseen etsien Jumalan "läsnäoloa". Jumala liikkui Torontossa, sitten Hän alkoi liikkua Pensacolassa, nyt Hän liikkuu Smithton Missouri'issa. Tunnen henkilöitä, jotka eivät 15 vuoteen ole tehneet muuta kuin "seuranneet kirkkauden pilveä”.

Nämä ihmiset tekevät osapäivätyötä, nukkuvat ihmisten sohvilla ja sitten panevat kaikki peliin (pick-up-stakes), kun ymmärtävät tai heille kerrotaan, että Herra on lähtenyt liikkeelle.

Mies joka oli bestman häissäni, on juuri sellainen. Hän on kirjaimellisesti risteillyt maata ristiin rastiin yrittäen olla aina siellä missä Jumala "on".

Tulokset? Nelikymppinen mies on hengellisesti yhtä vakaa kuin nitroglyseriini kuumana päivänä kuoppaisella tiellä.

Tenney sanoo, että meidän tulee etsiä tätä "tunnettavaa läsnäoloa", jonka hän rinnastaa myös Jumalan kasvojen etsimiseen, koska "Hänen suosionsa virtaa minne ikinä Hänen kasvonsa on käännetty”. Hengellisesti kypsät henkilöt pystyvät saamaan ”kasvoista kasvoihin kohtaamisia” Jumalan kanssa. Niiden joiden hengellinen tehokkuus on alhaisempi, täytyy kestää pelkkää Sanan selitystä saarnatuolista:

Tarvitsetko vielä kuulla jyrisevän äänen saarnatuolin takaa? Purevan profeetallisen ilmoituksen parantaa tapasi? Tai pystytkö lukemaan Jumalan tunteet Hänen kasvoistaan? Oletko kyllin helläsydäminen, että Hänen silmänsä voi ohjata sinua ja vakuuttaa sydämesi synnistä? (sivu 38).

Kyllä minä ainakin tarvitsen "jyrisevää" ääntä saarnapaikalta selittämään Jumalan Sanaa, olkoon se profeetallinen julistus korjata horjuvat askeleeni!

Se mitä voin lukea Tenney'n kirjoituksesta on kuitenkin enemmän äärikarismaattista elitismiä. Matalan tason uskovat tarvitsevat kuulla Jumalan Sanaa saarnatuolista. Mutta ”tämän päivän totuuden” Jumalan tavoittelijat eivät enää tyydy tähän. Kun Jumala näyttäytyy, silloin ei tarvitse saarnata (sivu 44). Tenney'n mukaan. tämä mystinen Jumalan läsnäolo täydellisesti ohittaa Raamatun tarpeen:

Meidän täytyy oppia, kuinka viihdyttää ja toivottaa tervetulleeksi sen tasoinen Jumalan tunnettava läsnäolo, että rippeetkin siitä, mitä tapahtuu keskuudessamme, saa syntiset vakuutetuiksi ja kääntymykseen hetkessä. Minulla on tämän kaltaisen herätyksen ilmenemisen nälkä. (sivu 46, lihavointi lisätty)

Hänen läsnäolonsa rippeetkin (1) saa syntiset vakuutetuiksi ja (2) käännyttää heidät hetkessä! Ei mitään Sanaa, ei todistamista, vain mystisen läsnäolon rippeet tekevät nyt työn. Hänen nälkänsä ei milloinkaan tule tyydytetyksi, koska se ei ole laillista nälkää. Raamattu opettaa selvästi:

Room.10:14-15

Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"

Tenney uskoo, että varhaiset kristityt (ennen Raamatun kaanonin vahvistamista) vaelsivat tässä mystisen yhteyden ja kanssakäymisen valtakunnassa Jumalan kanssa.

He vaelsivat ja juttelivat Hänen kanssaan sellaisella rikkaalla läheisyyden tasolla, että heille ei tarvinnut lukea pölyisiä, kauan sitten kirjoitettuja rakkauskirjeitä. Heillä oli Jumalan rakkauden allekirjoitus tuoreena sydämissään. (Sivu 74)

Hänen väitteensä olisi hullunkurinen, ellei se olisi niin säälittävä (pathetic). Ensiksikin meillä on hyvin vähän tietoa varhaisten kristittyjen jokapäiväisestä hengellisestä elämästä. Hän ei esitä kerrassaan mitään todisteeksi näille väitteilleen.

Toiseksi oli hyvin tarpeellista, että heille "luettiin pölyisiä rakkauskirjeitä" (huomaa, että hänen Raamatun halveksuntansa on jatkunut kirjassa nyt 74 sivua).

Kirjeitä jotka oli kirjoitettu, luettiin seurakunnille säännöllisesti, niitä kaadettiin heidän päällensä (they were poured over).

2Tim.3:15:ssa Paavali mainitsee, kuinka Timoteus oli saanut opetusta pölyisestä, tunkkaisesta Raamatusta lapsuudestaan alkaen. Paavali itse pyysi "kirjoja" ja "pergamentteja" 2Tim.4:13:ssa. Pietari luki Paavalin kirjeitä (2Piet.3:15). Alkukristityt tarvitsivat Jumalan Sanaa aivan yhtä paljon, kuin jokainen pyhä kautta aikojen.

Tenney on kovin tietämätön seurakunnan historiasta ja Raamatun keskeisestä asemasta kaikkien Jumalan ihmisten päivittäisessä elämässä.

Seuraavassa on kaksi hyvin tuttua Sanan paikkaa, jotka meidän tulisi pitää mielessä:

5.Moos.6:6-9 6.

Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi.

2Tim. 2:15

Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.

Kirjansa 7. luvussa Tenney väittää, että "nykyisessä tilassamme olemme asemassa, jossa emme pysty vaikuttamaan mihinkään." (sivu 101). Meidän täytyy tulla Jumalan tunnettavan läsnäolon mystiseen valtakuntaan, jotta seurakunta voisi mennä eteenpäin. Siis seurakunnan historian 2000 vuoden ajan lukemattomat etenemiset eivät ole minkään arvoisia. Hän on keksinyt uuden termin vahvistamaan näkemyksiään, joita kutsutaan "nykyisyys evankelismiksi" (presence evangelism),

Tässä vaiheessa ihmiset huomauttavat sanoen: "He ovat olleet Jeesuksen kanssa" (ks. Apt.4:13). Näin käy, kun jäännös Jumalaa jossakin henkilössä luo Jumalan tunnettavan läsnäolon jumalallisen säteilyvyöhykkeen, niin voimakkaan, että se vaikuttaa hänen ympärillään oleviin. "Varjoparantaminen" kuului tähän kategoriaan ... Heprealaiset uskoivat, että jonkun voitelu ulottui yhtä kauas kuin hänen varjonsa. (sivu 114)

Nykyisyys evankelismi? Mistä hän tämän on keksinyt? Hän kyllä lainaa esimerkkiä Pietarista, jonka varjo paransi sairaita (Apt.5:15).

Ensiksi, Pietari oli apostoli.

Toiseksi, meillä ei ole mitään ilmoitusta, että tätä olisi tapahtunut toistamiseen.

Lopuksi ei ole yhtään Raamatun ilmoitusta, että tällaista olisi tapahtunut kenenkään muunkaan toiminnassa. Se että Tenney pitää tätä ihmeellistä tapausta normaalina ja niiden saatavana, jotka saavat tämän läsnäolon ruumiiseensa, on yksinkertaisesti väärää opetusta ja edistää väärää toivoa niiden hengellisessä elämässä, jotka yrittävät saavuttaa sellaisen "voiman". Hän mainitsee, että "heprealaiset" uskoivat, että voitelu ylsi yhtä kauas kuin ihmisen varjo -- mistä hän on saanut tämän idean?

En pysty löytämään yhtään viittausta sellaiseen uskomukseen, eikä Tenney esitä mitään dokumentaatiota väitteensä tueksi.

Voisin ottaa esimerkkejä okkultismista.

Bagwan Shree Ragnesh loi "Buddha kentän”, alueen, jolla oli voimakas paranormaali energia, joka sai hänen seuraajissaan aikaan spontaaneja "Toronton siunauksen" kaltaisia ilmiöitä.

Sai Baba, toinen Hindu-antikristus, tunnetaan myös siitä, että hän loi tällaisia pseudo-hengellisiä kehiä.

Benny Hinn on puolustellut sitä, miksi hän ei mene sairaaloihin parantamaan sairaita. Bennyn näet täytyy "luoda" uskon kehä! Onko se todella "uskoa" vai onko niin, että hän tarvitsee valvotun ympäristön, jonka avulla voi hypnotisoida halukkaita?

Loppukommentit

(Myönnän, että nämä ovat olleet voimakkaita sanoja, mutta kieltäydyn edes yrittämästä olla "poliittisesti korrekti", jos se koskee sellaista, jota voi pitää hengellisenä myrkkynä.)

Karismaattiset uskovat ovat yleensä aina etsineet Hengen seuraavaa "vaihetta" (next move) eli korkeampaa "tasoa" Jumalassa, koska heidän nykyiset käytäntönsä ja kokemuksensa eivät tyydytä heidän sielujaan. Tämä yleinen ikävystyneisyys (ennui) on nyt läpitihkuvaa, kun Toronto ja Pensacola ovat laantumassa. Monilla johtajilla on tuntosarvet pystyssä tunnustellakseen mistä päin Hengen tuulet nyt puhaltavat. Uskon, että Tenney'n kirja pyrkimyksessä ilmaista mystistä läsnäoloa ja kokea epäraamatullista, valheellista läheisyyttä Jumalan kanssa on osa "seuraavaa vaihetta" (next move). (Lihavointi suomentajan)

Tenney esiintyi Charisma-lehden kannessa, mikä automaattisesti antaa kirjalle maailmanlaajuisen julkisuuden ja levittää karismaattista oikeutusta.

Hän on aloittanut "herätyskierrokset". Toronton nettisivuilla on Tenneyn kuvia kun hän opettaa TACF:ssa (http:// www.tacf.org). Internetissä on valtavasti nettisivuja joissa mainostetaan hänen kirjaansa. Suuri määrä Jumalan tavoittelijoita (God Chasers) kertoo kokemuksistaan.

Tenney'llä ei ole selvää rakkautta Raamattuun tai edes kunnioitusta.

Tämä käy selväksi hänen monista vihjailevista kommenteistaan koskien Raamattua.

Hän tulee kulttitaustasta, jota hän ei ole milloinkaan virallisesti hyljännyt.

Hän edistää kokemuksia, joita Jumala ei milloinkaan ole luvannut antaa kansalleen.

Tenney myös saa valtavasti rahaa "Jumalan tavoittelijoiden verkostollaan" (God Chasers Network). Kuten Promise Keepers ennen häntä, Tenney myy God Chaser-rekisterikilpiä, muita kirjoja, T-paitoja, mukeja jne. En vastusta ketään, joka myy tuotettaan, mutta näyttää siltä, että kokonainen teollisuus ilmestyi yhdessä yössä tämän viimeisen villityksen ympärille. Kun tämä menee ohi, herra Tenney on aika lailla rikkaampi ja paljon syvemmällä petoksessa.

Hänen kirjansa kasvava suosio on uusi todiste siitä, että monilta Jumalan kansassa puuttuu luja raamatullinen perustus elämässään. Tämä opillisen ymmärryksen puute on jättänyt heidät alttiiksi hengelliselle petokselle.