Ristin edessä vai takana?

Osat 1 ja 2

Kristityn asema ja asenne: missä tulisi olla suhteessa Jumalaan ja Raamattuun, mikä on terve ja raamatullinen asema ja asenne?

1Kor 1:18 ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.”

Osa 1

Ristin valo

Haluaisin maalata mieleemme kuvan, jossa keskellä seisoo raamatullinen risti ja Ristiinnaulittu. Ristin ympärille on levittäytynyt suuri ihmisjoukko, kristikunnaksi sanottu osa maailmaa. Näitä ihmisiä on joka puolella ristiä ympyrän muodossa. Osa on ristin sivuilla, paljon myös ristin takana. Ristiltä loistaa valo, joka suuntautuu ristin edessä oleviin. Valo himmenee kohti ristin sivuja ja ristin takana on jo hämärää ja kauempana jopa täysin pimeää. Myös tässä pimeydessä on ihmisiä, nimeltään kristittyjä. Kaiken aikaa ristin sivuilta ja takaa pyritään vaikuttamaan ristin edessä oleviin. Heitä houkutellaan pois ristin edestä ja heille tarjotaan toista katsantokantaa. Joku lähteekin ristin edestä, joku taas tulee sinne sivulta tai takaa, ihmiset myös liikkuvat. Mutta valo ei liiku, sen suunta on koko ajan suoraan eteen.

Tässä ajassa Jumala näyttäytyy ristillä kärsivän Kristuksen muodossa. Tämä juuri on se ”hullutus”, josta 1Kor1:18 mainitsee. Kuinka Jumala voi kärsiä, kuinka Hän voi alentua, mitä järkeä on uskoa tällaiseen heikkoon Jumalaan? Jumalan ymmärtämisen suuria paradokseja on kaikkeen tähän kätketty valtava viisaus, jossa juuri tämä heikkous on Jumalan voima, 1Kor1:25 ”Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.” Se on suunnaton voima, joka pelastaa tuomitun ihmisen antaen hänelle iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä. Voima, josta voimme myös käyttää nimeä Jumalan armo. Tämä armo on, kuten Tiit2:11 sanoo: ”... ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.”

Mooseksen kokemus ja salattu Jumala

2 Mooseksen kirjan luvussa 33 kuvataan yhtä hyvin erikoista tapausta maailmanhistoriassa. Tosin vain yksi ihminen, eli Mooses, sai olla sitä todistamassa. 2Moos33:11 mainitsee, että Jumala puhutteli Moosesta ”kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista”. Tämä tapahtui ns. Ilmestysmajassa, jonka rakentamisohjeet Jumala oli antanut Israelin kansalle. Myöhemmästä tekstistä voimme päätellä, että tällä ei tarkoiteta, että Mooses olisi nähnyt Jumalan kasvot siten kuin mies näkee toisen miehen kasvot, vaan maininta tarkoittaa kommunikaatiota: Jumala puhui Moosekselle ja Mooses sai puhua Jumalalle kuten mies miehelle.

Kun Jumala ilmoitti, että Mooses on saanut armon Jumalan silmien alla, Mooses pyytää rohkeasti Jumalalta, 2Moos33:18 : ..."Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi". Seuraavissa jakeissa Jumala lupaa sen tapahtuvan ja antaa Moosekselle ohjeet kuitenkin painottaen, että ”"Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon" (20). Ja edelleen 2Moos33:22-23: ”Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa."

Vanha sanonta: ”Jumalan selän takana”, viittaa syrjäiseen paikkaan, jossa ihminen elää yksin paljolti muista eristyksissä. Hengellisessä mielessä voimme ajatella, että sanonta koskee ihmistä, jota Jumalan hankkima sovitus ei ole koskettanut. Luonnollisen ihmisen on vaikeaa käsittää mihin hän Jumalaa ja Kristusta tarvitsee ennenkuin hänestä tulee itsessään kelvoton ja syntinen, Jumalan armoa tarvitseva. Tällöinkin jumaluuden olemus ja Hänen tekonsa ja tarkoituksensa jäävät meiltä suurelta osin salatuiksi. Emme saata käsittää millainen Jumala lopulta on ja mitä ihmeitä Jumalan maailmankaikkeus on täynnä.

Tiedämme jotakin, joka silti on kuin ”pisara vesisangon uurteessa”, kuten ”tomuhiukkanen vaa'assa”, niin kuin Jes40:15 kuvaa maailman kansakuntia. Mooseskaan ei voinut nähdä Jumalaa kuin selkäpuolelta. Ihminen ei voi eikä saata katsoa Jumalaa kasvoihin, sillä hän ei voi käsittää sellaista rajatonta valtasuuruutta, täydellisyyttä, kunniaa ja kirkkautta mitä Jumala on. Silmämme eivät voi sokeutumatta katsoa edes Jumalan luomaa aurinkoa. Kuitenkin juuri tässä Jumala kohtaa meidät tavalla, joka sopii ihmiselle. Hän kohtaa meidät ihmisen muodossa, lihaan syntyneenä Vapahtajana, joka kantaa viallisuutemme ja syntisyytemme sovittaen meidät täydellisesti maailmankaikkeuden Luojan, oman Luojamme kanssa. Jumala näyttää meille olemuksensa selkäpuolen, joka meille, kuten Moosekselle, on kuitenkin Jumalan kirkkaus.

Jumala ei näy tässä maailmassa, eikä tälle maailmalle, kuin yhdellä ainoalla tavalla jolla Hän on itsensä ilmoittanut ja valmistanut tien yhteyteensä: Sanansa kautta, joka personoituu Kristuksessa. Juutalaisten oppineiden mukaan Messias on Jumalan kasvot. Jumala näyttää kasvonsa, eli hyvän tahtonsa, vilpittömyytensä, pyhyytensä, totuutensa, suunnattoman armonsa ja rakkautensa ihmistä kohtaan Kristuksessa. Hän tekee sen ilmestymällä langenneeseen maailmaan juuri siten, kuin se ihmisen takia on mahdollista tehdä. Joh6:46 ”Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.” Joh14:9 ”Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?”

Kun Mooses nousi Siinain vuorelle, luemme 2Moos20:21 ”Ja kansa pysyi taampana, mutta Mooses lähestyi pimeyttä, jossa Jumala oli.” Pimeys tässä yhteydessä viittaa tähän salattuun, suureen Jumalaan, josta me ihmiset maan päällä käsitämme niin vähän. Jumalassa itsessään ei ole mitään pimeyttä eikä Hän lymyile pimeydessä, kuten luemme 1Joh1:5: ”Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.” Mutta tätä Hänen kirkkauden olemustaan emme voi havaita täällä maan päällä ja tässä synnin vaivaamassa maailmankaikkeuden kolkassa.

Syntiinlankeemus teki täydellisen eron Jumalan ja ihmisen välille. Jumala siis jäi ihmiseltä ikäänkuin pimeyteen. Jumala kyllä näki ja näkee edelleen jokaisen ihmisen mutta ihminen ei omassa tilassaan näe Häntä. Lopulta kuitenkin itsekunkin uskovan kohdalla koittaa aika, josta 1Kor13:12 puhuu, ”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.” Jumalan kirkkaus Kristuksessa näkyy kuitenkin vain niille, jotka syntisinä tulevat ristin eteen katse suunnattuna Kristukseen. Näin salattu, suuri Jumala on itsensä ilmoittanut ihmisten maailmassa.

Raamatun PH ei johda pois ristin edestä

Pois ristin edestä näyttää vievän sellainen henki, jota nyt sanotaan Pyhäksi Hengeksi. Karismaattinen käsitys PH:sta johtaa ihmiskorostukseen, johon Raamatun PH ei koskaan johda. Tämä korostus tulee esille pyrkimyksenä rikkauteen ja suuruuteen seurakunnan keskellä. Pyhä Henki ei koskaan puhu itsestään, vaan Hän todistaa Jeesuksesta, Hänen sovitustyönsä merkityksestä. Monien kristittyjen keskuudessa vallitsee väärä käsitys, että Pyhä Henki olisi annettu uskovien hyväksi siten, jotta he saisivat - ei ainoastaan hengellisen - vaan ennenmuuta myös kaiken ajallisen siunauksen. Toki saamme kokea siunauksia (etenkin hengellisiä) rakennukseksemme. Mutta kun Pyhän Hengen voimaa etsitään omaksi hyväksi välittämättä sen todellisesta tarkoituksesta ja Jeesuksen käskyistä, toimitaan kuin noita Simon (Apt8:18-24).

Uskovia kehotetaan kylvämään "uskon siemeniä", jotta he voisivat korjata Jumalan siunauksia. Suositut ja ns. kristillisten TV -kanavien kautta seuratut kristityt vaikuttajat opettavat tämän siemenen olevan rahan antamista heille. He kehottavat ostamaan opetuksiaan maksua vastaan ja lahjoittamaan järjestöjensä toimintaan perusteella "että maailma kuulisi evankeliumin" (heidän työnsä kautta). Samoin annetaan käsittää, että Jumala vastaa helpommin ja nopeimmin sille, joka antaa (mieluimmin runsaasti) näille opettajille. Ei ole paljonkaan tai onko ollenkaan eroa Simonin halussa ostaa Pyhän Hengen voimaa omiin tarkoituksiinsa ja niiden välillä, jotka haluavat keinolla millä hyvänsä (jopa rahaa antamalla) saada Jumalan voiman omaksi rakennuksekseen.

Uskovien tulisi aina aika ajoin palauttaa mieleensä Jeesuksen opetus PH:stä Joh15:26 ja 16:7-15. PH vaikuttaa siellä missä Kristus ja risti ovat keskeisellä sijalla - ei parantumisshow tai muu vastaava. Uskomme toki sairaiden puolesta rukoukseen ja esirukoukseen, mutta ei ristin kustannuksella. Monet ajattelevat karismaattisen uskonliikkeen olevan todellista Pyhän Hengen liikehdintää yksinkertaisesti siitä syystä, että liikkeen piirissä väitetään tapahtuneen lukuisia parantumisia ja yliluonnollisia ilmiöitä. Ihmiset perustavat uskonsa yhä enenevässä määrin kokemuksille ja tuloksille, usein aidon raamatullisen opin kustannuksella. Monet eivät tule ajatelleeksi sitä, että tosiasiassa kaikki suuret uskonnot saavat aikaan "tuloksia" ja "kokemuksia"." Monet kristillisyyden nimessä toimivat ”parantajat” ja ”ihmeiden tekijät” ovat oppipoikia mm. hindugurujen kautta vaikuttaville voimille! (Mm. eräs hinduguru, Sai baba väitti olevansa “Kristuksen toinen tulemus”, hänen sanottiin parantaneen sairaita, luoneen tyhjästä ruokaa ihmisjoukoille, herättäneen kuolleita, kokouksissaan hän mm. loi tyhjästä pikkuesineitä seuraajilleen, jne...).

“Profeettojen” suora yhteys Jumalaan?

Monet kristityiksi mainitut karismaattiset julistajat väittävät olevansa suorassa yhteydessä Jumalaan. He väittävät puhuvansa Hänen kanssaan vaikka esim. 1Joh4:12 sanoo: ”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt...”. Viittaan myös edellä käsiteltyyn Mooseksen tapaukseen ja salattuun Jumalaan. Jumalan pyhyys ja kirkkaus on niin suurta ja ainutkertaista, että ”ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon!” Synnin hallitsemassa maailmassa elävä lihallinen ihminen ei voi nähdä Jumalaa muuten kuin ihmiseksi syntyneessä Vapahtajassa. Karismaattisen liikkeen ”suuret” julistajat ja profeetat väittävät Jumalan näkemisen, taivaassa käyntien yms. olevan heille lähes arkipäivää ja täten he kieltävät Raamatun sanan. Kuinka surullista on se, että meilläkin suuri joukko kristittyjä suuntaa katseensa ja kulkunsa ristin sivulle tai taakse näiden opettajien houkuttelemina.

”Sana rististä on hullutus” maailmalle mutta myös ristin takana oleville karismaattisille uskon sanan, uskovan menestys, ja valtaopin opettajille ja kannattajille samoin kuin monia raamatunoppeja kieltäville liberaaliteologeille. Omankin maamme kristillinen TV vetää uskovia monissa ohjelmissaan ristin taakse. TV 7 antaa halukkaasti tilaa mm. sellaisille viimeaikaisille opettajille, kuin ”lopun ajan” profeetta David Owuor ja selkeästi new age oppeja kristillisyyteen sotkeva David Herzog.

Esimerkit ristin takaa: Owuor ja Herzog

Owuorin todistukseen itsestään Jumalan erityisesti kutsumana lopun ajan profeettana ovat langenneet monet kristityt. Joukossa on niitäkin, jotka muutoin näkevät kristillisyyden tilan ja äärikarismaattisen liikkeen väärät opetukset aivan oikein. Tämä siksi, koska mainittu kenialainen puhuja tuomitsee menestysteologian. Sensijaan hän kyllä viljelee ns. Latter Rain harhaoppia, jonka mukaan lopun ajan seurakunnan tulee valmistaa itsensä tilaan ”ilman tahraa ja ryppyä”. Latter Rain eli Myöhäissade -opetus on karismaattisen Valtakunta Nyt -opin perusta. Itsestään ja toiminnastaan hän esittää villejä väitteitä ja tietenkin Jumala puhuu hänelle suoraan. Hän sanoo ”Pyhän Hengen vierailleen” luonaan 2003, sitten ”Herra Jumala ilmestyi” hänelle, kirjoitti hänelle Jes 43:11 ja 1 jakeet (tässä järjestyksessä, huom. jae 1 on puhuttu Israelille, josta Owuor omii sen itselleen) ja kosketti hänen suutaan (vrt. Jesaja 6:6-7). Sitten ”Herra taas ilmestyi Mooseksen ja Elian kanssa”, jotka seisoivat Liiton arkin sivulla ja toisella sivulla seisoi profeetta Daniel. Jonkin aikaa tämän jälkeen ”Jumala ojensi hänelle Mooseksen sauvan” ja myöhemmin Herra taas ilmestyi, nyt Johannes Kastajan kanssa Pyhän Hengen puhuessa Owuorille, että hänen tulee valmistaa tie Herran toiselle tulemukselle. Ja tätä jatkuu...

Owuor kirjoittaa: ”...Etelä-Afrikassa Herra Sebaot puhui kanssani koskien hallavan hevosen tulemusta...” (Owuorin kirjoituksesta: Pale Horse Released in Egypt) ja ”väkevässä näyssä Jumala Kaikkivaltias nosti minut ylös taivaaseen ja näin Herran valtavan ja tyrmistyttävimmän kirkkauden...” (The Mount of Olives Prophecy). Miehen eräänlainen läpimurto tapahtui, kun hän alkoi selittää Egyptin mellakoista kuvatulla videolla näkyvää usvaista kuvaa Ilmestyskirjalla. Videossa näkyy hevosen ja ratsastajan muotoinen usva, joka nopeasti haihtuu. Miehen mielestä tämä oli merkittävä Jumalan ilmoitus siitä, että Ilmestyskirjan 6:8 ”hallava hevonen” lähti maan päälle. Mainittakoon, että netissä on runsaasti vastaavia videoita, joissa esiintyy erikoisia heijastuksia kameran linssissä ja muita ilmiöitä. Innostuneet sitten uskovat niiden olevan milloin enkeleitä milloin mitäkin. Tällaista turhaa mystiikkaa tämä Owuor tuo räikeästi esille ja korostaa itseään ja omaa asemaansa Jeesuksen tulemuksen varjolla. Hän todistaa itse itsestään ja monet uskovat.

Ilman mitään tällaista profeettaa uskova tietää Jeesuksen tulemuksen voivan tapahtua milloin tahansa Matt24:36 ”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin”. Se tapahtuu odottamatta Matt24:44 ”Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee”. Tässä viitataan siihen, että Jeesuksen tulemuksen aikaan elämme tavallista elämää, sitä ei voi mitenkään erityisesti aavistaa eikä siihen valmistautua, paitsi yhdellä tavalla: eli pysymällä ristin edessä. Jeesuksen tulemus on aina kautta historian ollut uskoville pian ja koska tahansa tapahtuva: Jaak5:8 ”Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.”

Owuorin puheista ja kirjoituksista tulee selvästi esille lainomainen vaatimususko: ”...tämän päivän kristittyjen täytyy nyt valmistaa pukunsa taivasta varten” (Pale Horse…). Rististä, Kristuksesta ja Jumalan armosta hän ei oikeastaan opeta. Se ei ole hänelle tärkeää. Tärkeämpää on korottaa itseä lopun ajan profeettana ja vaatia uskovia tekemään itsestään parempia, jotta ”seurakunta olisi kelvollinen Karitsan häihin” (The Oil and Wine Church). Tämä osoittaa tietämättömyyden siitä mitä varten Jumala lähetti Kristuksen. Kristus on jo täysin meidän pukumme ja puhdas vaatteemme taivaaseen – eivät omat tekomme tai valmistuksemme. Jumalan edessä ne ovat kuin ”saastainen vaate”, koska niillä kielletään Kristuksen teon täydellisyys. (Tätä kuvataan esim. Sak 3 luvussa). Jos välttämättä halutaan puhua omasta valmistautumisesta, niin raamatullisesti se tarkoittaa ristin edessä pysymistä. Se on myös lepoa Kristuksen ristin juurella sellaisena kuin olemme, viemällä kaiken heikkoutemme, syntisyytemme, vajavaisuutemme Jumalan eteen: ”Herra, sinä tiedät kaikki.”

David Herzog puolestaan on ollut suosittu hahmo TV 7:ssa. Hän lukeutuu karismaattisen liikkeen new age suuntaukseen. Herzog on myös etevä liikemies, joka osaa hyödyntää kristillisiä kanavia bisneksenteossa. Hän johtaa Sedona Naturals -yhtiötä, joka myy terveystuotteita ja mm. ruokapakkauksia katastrofeihin varautuville. Itsestään tehdyssä esittelyssä hän mainitsee asuvansa Arizonan Sedonassa, joka on ”Amerikan tervein ja hengellisin kaupunki”. Ehkä siksi, koska hän itse asuu siellä?

Herzogin opetuksissa puhutaan ”mielen voimasta”, ajatustekniikoista, joiden kautta voidaan päästä vaeltamaan ”kirkkaudessa”. Hän kirjoittaa myös: ”On edelleen olemassa muinaisia maantieteellisiä paikkoja, joissa muinaisina aikoina tie tai portaali taivaaseen oli avattuna niille, jotka pääsivät osallisiksi näistä porttikäytävistä. Nämä portaalit suovat suuremman pääsyn yliluonnolliseen, tehden helpommaksi päästä taivaaseen, ilmestyksiin ja muihin taivaallisiin yhteydenottoihin...” (Kirjoituksesta: The Ancient Portals of Heaven). Hänen oppinsa käsittää myös new age enkelioppia, enkelien toiminnan kanavoimista ja vapauttamista ihmisen toiminnan avulla ym. muuta suoraan new age opeista otettua. Ja tätä kaukaa ristin takaa, voidaan sanoa jopa vielä senkin ulkopuolelta, tulevaa tarjotaan kristilliseksi itseään kutsuvan TV -kanavan kautta.

Meillä ei vielä ole innostuttu lapsisaarnaajista, kuten Amerikassa ja esim. Brasiliassa. Ehkä vielä sekin aika tulee – toivottavasti ei. Ilmiö leviää Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, jossa seurakuntaväki saapuu töllistelemään esiintyviä lapsisaarnaajia, poikia tai tyttöjä, jotka selvästi ovat opetelleet karismaattisten saarnaajien eleet ja puhemallin. Joukossa on jopa vain muutaman vuoden ikäisiä, joita vanhemmat selvästi ovat valmentaneet esiintymään, kuten 1950 -luvun kuuluisaa lapsisaarnaajaa Marjoe Gortneria. Mitään varsinaista syvällisempää sanomaa näillä puhujilla ei ole, eikä voikaan olla, koska ei ole elämänkokemustakaan. Silti seurakuntaväki rientää heidän siunattavakseen ja osa kaatuukin näiden kosketuksesta.

Mihin ristin edestä poistuminen johtaa?

Paavali kirjoittaa Filippiläisille luvussa 3, varoittaen luvun alussa seurakuntaa opettajista, jotka kehottavat heitä noudattamaan ympärileikkauksen lakia takeena Jumalalle kelpaavasta uskosta. Nämä seurakuntaan tulleet opettajat eivät kieltäneet Kristuksen kuolemaa ristillä, mutta he toivat sen rinnalle ja ehkä jopa sen sijaan toisen vaatimuksen ehtona vielä parempaan yhteyteen Jumalan kanssa. Liittyen tähän Paavali suree Fil3:18-19 ”Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;” ja jatkaa kuvausta näistä opettajista, heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.” Näiden opettajien mieli oli myös saada seurakunnasta hyötyä omaksi hyväkseen. Paavali koki sen vakavana Jumalan pyhyyden loukkauksena – samoin kokee jokainen ristin edessä oleva uskova. Uskoville uskotellaan, että oikea Jumalan palvonta ja Jumalan tien ymmärtäminen ratkaisee myös kaikki maalliset ongelmat. Tämä oikeuttaa toiminnan, joka syvimmältään perustuu omaan ahneuteen.

Karismaattinen uskonliike, menestysteologia, ihmeet ja merkit, ruumiin parantumisen korostaminen osana pelastusta, ym. ovat peräisin metafyysisistä kulteista, erityisesti uusi ajattelu (New Thought) -liikkeestä (new age liikkeen edeltäjä). Karismaattisen liikkeen voimallisuus maailmassa perustuu liike-elämän, huvi-elämän ja bisneksen taitavaan hyödyntämiseen ja yhdistämiseen seurakuntaelämään, sekä sitä kautta saatavaan rahalliseen tuottoon ja näkyvyyteen. Tuotolla voidaan julkaista kirjoja ja tehdä TV ohjelmia - tullaan nähdyksi ja kuulluksi. Olla esillä ei suinkaan aina ole tae siitä, että ollaan Jumalan johdatuksessa. Näin kulttien vaikutukset ovat siivilöityneet karismaattisen liikkeen vaikutuksen kautta monen hyvääkin tarkoittavan julistajan opetukseen ulkopuolella varsinaisen karismaattisen liikkeen. Ristin edestä poistuminen vie lopulta korostuksiin, jotka ovat tuttuja ihmiskunnan okkulttisessa historiassa. Tunnemme näitä korostuksia nimillä kuten metafysiikka, gnostilaisuus, ym.

Risti on häpeän ja kärsimyksen paikka synnin takia, mutta synnittömän uhrin takia se on pyhin paikka, jonne kristitty voi tulla. Jumalan pyhyys ja kirkkaus ilmestyy ristillä Kristuksen synnittömässä hahmossa - uhri oli synnitön, täydellinen ja pyhä. Poistuminen ristin edestä johtaa new age kristillisyyteen, jossa ihminen ja ihmisen toiminta on keskeistä. Ihminen korjaa maailman ja kristityn tehtävä on ennenmuuta olla poliittinen, sosiaalinen ja humanitäärinen toimija ilman ristin pahennusta. Mutta seurakunta ei pelasta maailmaa vaan Jumala Kristuksessa on lunastanut seurakunnan omakseen maailmasta. Nykyisessä kristillisyydessä on vahva pyrkimys valjastaa kristityt korjaamaan maailmaa, vaikka kristityn oikea raamatullinen kokemus tulisi olla Joh15:19 ”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.” Ei syntistä maailmaa voi korjata eikä etenkään syntinen ihminen siihen sovellu eikä kykene, ei edes “armahdettu syntinen”. Lopulta Jumala tulee uudistamaan kaiken – ei korjaamaan sitä. ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa”, sanoo Jeesus Luuk21.33.

Ristin edessä vai takana?

Osa 2

Kristityn asema ja asenne: missä tulisi olla suhteessa Jumalaan ja Raamattuun, mikä on terve ja raamatullinen asema ja asenne?

1Kor 1:18 ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.”

Kristikunta

Maailman kristityistä käytetään yleisesti nimitystä kristikunta. Kristittyjen yhteinen tunnusmerkki on perinteisesti risti. Etenkin 1900 -luvulta lähtien myös Pyhää Henkeä symboloivaa kyyhkystä on alettu käyttää tällaisena symbolina. On merkillepantavaa, että miltei aina tämä kyyhkynen esiintyy yksin ilman ristiä. Monet yhteiskristilliset konferenssit maailmalla laittavat mainoksiinsa kyyhkysen tai tulenliekin symboloimaan Pyhää Henkeä mutta risti loistaa poissaolollaan. Kuitenkin Raamatun Pyhä Henki todistaa aina yksin Kristuksesta ja nimenomaan Kristuksesta ristillä, Hänen uhristaan pelastuksemme eteen. Kaikki, koko Jumalan pelastustyö ja Hänen armonsa lepää yksin tämän varassa. Risti on ja tulee aina olemaan raamatullisen uskonkäsityksen ytimessä. Risti, Kristus ristillä, todistaa meille syntisyydestämme ja Jumalan valtavasta armosta 2Kor5:19 ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.”

Muutos

Jo vuosia sitten John Wimber esitti ajatuksensa, jonka mukaan seurakunnan opetuksessa ja käytännössä pitää tapahtua muutos. Hänen laillaan ajattelevat uskovat seurakunnassa lähes 2000 vuotta vallinneiden ajatusten olleen osaltaan vääriä, koska seurakunta ei ole kyennyt muuttamaan maailmaa: on sotia, nälänhätää, vääryyttä... kaikkea sitä pahaa mitä aina on ollut. Eli perinteinen kristinusko ja perinteisesti uskovat kristityt ovat epäonnistuneet. Nyt Jumala on antamassa valituilleen ”uutta ilmoitusta”, joka johtaa eroon ”kuolleesta kirjaimesta”, so. väärästä ja Pyhän Hengen vaikutusta rajoittaneesta Raamattuun pitäytymisestä.

Huono teologia ja Raamatun kokonaisuudesta piittaamattomuus (Raamattua tulkitaan sirpalemaisesti jae sieltä toinen täältä tukemaan milloin mitäkin ”uutta” oppia), Raamatun selittäminen omaan korvasyyhyyn välittämättä asiayhteydestä ja kokonaisuuksista, vie aina kauemmas Raamatun keskuksesta: Kristuksesta ja siitä, mikä on todellinen asemamme suhteessa Häneen. Kun Kristus ja risti jää tavalla tai toisella sivuun, niin pienestä ihmisestä tulee kristinopin suuri keskeinen tekijä ja toimija. Tämä on suuri luopumus: ihmisen toiminta Jumalan työn rinnalle ja sen sijaan.

Johanneksen evankeliumissa luvussa 6 kerrotaan Jeesuksen oleskelusta Galileassa ja suuria kansanjoukkoja keränneistä tapahtumista, mm. kun Herra ruokki viidellä leivällä ja kahdella kalalla tuhansia ihmisiä. Jakeessa 28 Jeesukselta kysytään: ”Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme”. Kysymys sisältää myös ajatuksen: mitä pitää tehdä, jotta olisimme Jumalalle mieluisia. Jeesus vastasi: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”. Tekojen kautta Jumalaa ei miellytetä, ainoastaan Jumalan itsensä antama usko Jeesukseen tarvitaan.

Ristinsymbolin katoamisen myötä pyritään myös kristillinen kielenkäyttö korvaamaan toisilla, hienoilta kuulostavilla sanoilla ja merkityksillä, joiden alkuperä on usein new age liikkeessä. Kuulemme ilmaisuja kuten rukouskävely, labyrintti (kävely labyrintin keskukseen on vanha pakanallinen seremonia), transformaatio (muutos: perinteisen uskonkäsityksen muuttaminen), etsijäystävällinen srk., valtakunta nyt (srk. ottaa vallan maailmassa), maailman muuttajat (sis.ed.), jooelin armeija (sis.ed.), kuten ylhäällä - niin alhaalla (The Message raam.käännös, lainattu suoraan ikivanhasta okkultismin peruskäsitteestä, joka tarkoittaa, että maailmankaikkeus on sama kuin jumala ja jumala on sama kuin ihminen, mm. Rick Warren käyttää tätä käännöstä), esiintuleva kirkko, unelmointi (unelmoi suuria, Jumalan unelmia – esim. eng..sana dreamcatcher ”unelmien pyydystäjä/pyydys” - tulee intiaanikulttuurista, jossa se tarkoittaa taikakalua, joka estää pahat unelmat ja unet, sieltä new age liike otti sen omaan käyttöönsä ja nyt samaa termiä käyttävät myös kristityt piirit. Rick Warren puhuu Jumalan unelmasta sinulle ja maailmalle...), komtemplatiivinen rukous (sisäänpäin, itseen kääntynyttä mietiskelyä, jota hindulaisuus edustaa), hengellinen sodankäynti ja alueiden (kuten kaupunkien) kartoitus (henkivaltojen tunnistaminen ja niiden sitominen)... jne.

Yhden menestysteologin kohtalo

Eräs suomalainen, oman seurakunnankin perustanut menestysteologi kuoli viime syksynä. Hänen puheidensa aiheita olivat mm. ”Valta on sinun”, ”Sinä hallitset olosuhteita”, ”Puhutun sanan voima”, ”Olet yläpuolella”, ”Unelmoi suuria”, ”Et ole syntinen”, jne. Viimeistä aihetta käsitellessään hän mm. opetti, että opetus, jossa sanotaan uskovan olevan edelleen syntinen (ns. armahdettu syntinen) ”on helvetistä”. Moni muukin opetus, joka ei sopinut hänen omaksumaansa amerikkalaiseen karismaattiseen menestys/uskon sana -opetukseen oli usein sielunvihollisesta ja helvetistä. Mutta lopulta hänkään ei olosuhteita hallinnut vaan kuolema saapui vajaan 60 vuoden iässä.

Tällä haluan painottaa, että ihminen voi sokeutua täysin tietyille raamatunpaikoille. Sanasta ei lueta eikä halutakaan lukea mitään muuta, kuin sitä mikä pönkittää omaa, vaikka väärääkin tulkintaa. Ihmisen ajattelu ikäänkuin lukkiutuu eikä henkilö ota vastaan muuta. Ei aina eikä toki kaikkien kohdalla mutta liian usein niin tapahtuu. Nykyinen karismaattisuus usein johtaa tällaiseen lukkiutumiseen. Sillä on sitova vaikutus päinvastoin kuin terveellä uskolla joka ei pelkää tutkia, arvioida ja ottaa selvää. Karismaattisen liikkeen tunnettujen opettajien tekstit ja lausumat ovat monelle kristitylle tärkeämpiä kuin Raamatun sana.

Synnitön vai armahdettu syntinen?

Jos uskoon tullut tulisi itsessään pyhäksi ja puhtaaksi vailla syntiä, ei Paavali huudahtaisi Room7:21 ”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; ...” ja 7:24 ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” Psalmin kirjoittaja mainitsee: Ps19:12 (19:13) ”Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.” Daavid toteaa Psalmissa Ps51:3 ”Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.” Profeetta Daniel sanoo Dan9:20 ”Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta.” Kaikki nämä tunnustukset tulevat Jumalan jo tunnustavien ihmisten suusta, siis Vanhan liiton että Uuden liiton uskovien suusta.

On aivan eri asia ajatella, että uskoontulon jälkeen minussa ei enää ole syntiä, kuin todeta Paavalin tavoin ”paha, so. synti, riippuu minussa kiinni” mutta Kristus ristinkuolemansa kautta on nyt sovittanut kaiken syntisyyteni. Se on peitetty eikä Jumala katso enää sitä vaan katsoessaan minua Hän näkee Kristuksen sovitustyön – ei syntisyyttäni. Raamatullinen asemani ja asenteeni ei siis keskity siihen mitä minä olen tai mitä minun tulisi olla, vaan mitä Kristus on nyt aina ja iankaikkisesti.Gal2:19-20 ”Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.”

Mitä voi tarkoittaa tässä äsken luetussa "ristillä Kristuksen kanssa", pysyminen? Tässä viitataan Jumalan antamaan PH:n todistukseen sisimmässämme, joka puhuu meille yksin Kristuksen kautta saatavasta sovituksesta Pyhän Jumalan edessä. Ristillä Kristuksen kanssa on yksinkertaista uskoa ja luottamusta Jumalan pelastustekoon. Se yksin on riittävä uskon perusta ja sen keskus. Ilman Paavalin Room. kirjeessä kuvaamaa todellista uskonkokemusta itsestä, on helpompaa poistua ristin edestä korostamaan muita näkemyksiä Jumalan läsnäolosta ja uskontiestä, joka ei saa jäädä "vain" ristille.

Voima

Ristin osoittaman oman heikkouden ja voimattomuuden sekä syntisyyden sijaan ihmisen halu on kokea ”voima”, saada voimaa ja osoittaa voimaa. Menestysteologi Peter Youngren (Suomessakin muutaman kerran käynyt, mm. Nokia mission kautta) kuvaa voimaa ja ristiä: "Uuden liiton voima on siinä, että meillä on jo voitto .. Miksi risti on viehättävä tai puoleensavetävä? Ristissä on voimaa... Kannamme ruumiissamme Jeesus-elämää. Kristuksen tulisi manifestoitua (tulla ilmi) jäsenissämme. Sama henki, joka nosti Kristuksen kuolleista, vaikuttaa sinussa. Jeesuksen elämä on jo sinussa. Anna Hänen tulla esiin kuolevaisessa ruumiissasi ..."

Nykyinen karismaattinen kristillisyys näkee ristin paljolti ikään kuin voiman kanavana, etappina voiman saamiseen, paljolti fyysisenä kokemuksena (siitä johtuu liiallinen äänenkäyttö, karjuminen, puhujan voimakas liikehdintä, yms. jonka uskotaan olevan Jumalan voiman vaikutusta). Raamatussa risti on se, joka vie ihmiseltä oman voimallisuuden: syntiseksi tunnustautuminen on omasta voimallisuudesta luopumista. Youngren yhdistää ristin ja voiman epäraamatullisesti. Risti ei ole luonnollista ihmistä puoleensavetävä eikä viehättävä, vaan päinvastoin: luonnollinen ihminen haluaa torjua sen. Kuvaus ei siis ole Raamatun rististä.

Jumalan voima ei ole jokin ihmiselle evankeliumista tuleva kyky tulla automaattisesti terveeksi, rikkaaksi ja menestyä kaikessa. Se on voima, joka ihmisen elämäntilanteista ja luonnollisen ihmisen vastustuksesta huolimatta todistaa hänet syntiseksi ja vie näkemään Jumalan armon ristiinnaulitussa Kristuksessa. Raamatussa ei missään anneta ymmärtää, että todellinen kristillisyys tekisi meistä jotain suurta maailmassa tai edes seurakunnan keskellä. Sellaista voimaa ei luvata. Noita Simonista sanotaan, Apt 8:10 "ja häntä kuuntelivat kaikki, pienet ja suuret, ja sanoivat: 'Tämä mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan 'suureksi'.”

Kun aito Jumalan voima ilmenee ihmisten keskuudessa, tulos on 2Kor 4:7 kuvaus "Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä." Ihminen itse näyttäytyy saviastiana, tavallisena ihmisenä muiden joukossa, ei ihmeellisenä armoitettuna tai voideltuna, joka välittää muille kokemuksen Jumalasta kosketuksensa kautta tai vaikka puhaltamalla ihmisten ylle (kuten mm. Benny Hinn). Mitä kaikkea tänä päivänä tässä mielessä tehdäänkään, kun välitetään väitettyä Jumalan voimaa. Saviastia oli myös ”saarnaajien kuninkaaksi” tituleerattu Charles Spurgeon, joka 24 -vuotiaana sairastui voimakkaaseen masennukseen, jota vastaan hän taisteli koko ikänsä. Oman kertomansa mukaan hän ei tiennyt sen syytä, se vain oli läsnä. Mutta usko antoi hänelle voimaa ja saarnoissaan hän kirkasti Kristusta suurenmoisella tavalla.

Apt14:15 tekee tyhjäksi sellaisen ihmisajattelun, jossa korostetaan ihmistä Jumalan voiman välittäjänä. Samoin se tekee tyhjäksi sellaisen elitistisen kuvan, että uskoon tullut olisi jotakin ylempää rotua kuin ei-uskova. Paavali ja Barnabas olivat Lystrassa, jossa Jumala heidän kauttaan paransi ramman miehen. Kreikkalaisia jumalia palvovat paikalla olijat nimesivät heidät jumalien kuninkaaksi Zeukseksi ja jumalien sanansaattaja Hermeeksi. Apostolien teoissa kuvataan elävästi, kuinka jo aloitettiin jopa uhritoimitukset näille ihmisten sekaan tupsahtaneille jumalille. Paavalille ja Barnabaalle tuli kiire kieltäytyä mistään erityisasemasta.

Apt14:12-15 ” Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli se, joka puhui.(Hermes oli viestintuoja jumalilta ihmisille – myös pakanauskonnoissa on usein eräänlainen välittäjä, jumalallisen sanan ilmoittaja jumalien ja ihmisten välillä). Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata. Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaatteensa ja juoksivat ulos kansanjoukkoon, huusivat: 'Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on'.”

Jumala teki ja aina tekee aidon ihmeen evankeliumin hyväksi. Pääpaino Jumalan työssä on aina evankeliumissa ja sen menestymisessä, aivan kuten Paavali käänsi kuulijoiden huomion ensin pois itsestään ja ihmeestä evankeliumiin. Tänä päivänä pyritään ihmisten huomio kohdistamaan ns. ihmeisiin, joille yleensä ei löydy edes todisteita, evankeliumi on siinä sivussa, jos siinäkään. Näitä houkutuksia tarjotaan ristin takaa. Meillä ei ole mitään omaa kunniaa mutta silti saamme tulla Jumala armosta Hänen Ainutkertaisen Poikansa pelastamiksi!

Kirkkaus

Vain Ristin edessä on kirkasta. Kristityn langennut luonto tosin haluaa tässäkin asiassa kokea jotakin muuta kirkkautta, jota ei oikeasti ole. Puhutaan ”kirkkauden kokemisesta” - jolla viitataan karismaattisiin sielunmaailman ja ruumiin tuntemuksiin. Kun 1Kor.6:20 sanoo: ”Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne”, niin Hän ei voi olla kuolevaisessa ruumiissamme, vaan hengessämme. Ei Jumala koskaan ole läsnä ruumiissamme, vaan uudessa luonnossamme, joka tässä ajassa vaikuttaa hengessämme (siihen liittyy myös ajattelu, ymmärrys). Ko. raamatunkohta viittaa uskovan vaellukseen, hyviin tekoihin, hengen hedelmään, johon viittaa myös Gal 5:16 ”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.” Tässäkin on muistettava, että hyvät teot, kunniallinen vaellus, on Jumalan vaikutusta meissä - ei omaa tekoamme.

Tämä kirkkaus on maailmalta salattua ristin kirkkautta, samoin se on viittaus tulevaan kirkastumiseen, ruumiin ylösnousemukseen. Jumalan Henki toimii ja uudistaa ajatteluamme, ymmärrystämme. Monet on saatu uskomaan, että kristinuskon todellisuus ja totuus testataan omilla tai muiden kokemuksilla ja ruumiin tuntemuksilla. Ne voivat kuitenkin olla monesta lähteestä (paljon koettu kaatuminen ”hengen lyömänä” oli tuttua okkulttisessa toiminnassa jo ennen kuin sitä alettiin harrastaa kristillisissä piireissä, sille ei löydy tukea Raamatusta). ”Minä ajattelen” on korvattu ”minä tunnen” käsitteellä, jota new age liike ja new age liikkeen edeltäjät ovat edustaneet jo vuosisatoja. Sielun tunteet ja ruumiin tuntemukset kuuluvat ihmisen elämään, mutta niiden varaan ei voida perustaa raamatullista uskonkäsitystä.

Filippiläiskirje kuvaa uskovan ruumiin alennustilaa 3:20-21 ”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.” Jumalan kirkkaus ei saata ilmestyä ihmisen sielun ja ruumiin todellisuuteen, koska ne ovat edelleen syntiinlankeemuksen alaisia. Jumalan kirkkaus koetaan siis sisimmässä hengessä ja se tarkoittaa ristintyön, Jumalan armon merkityksen jatkuvaa kirkastumista.

Room 8:30 ”mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut” (tarkoittaa Jumalan edessä olevaa kirkastettua asemaamme Kristuksessa). Room 8:17 ”Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme” (tarkoittaa täydellisyyttä kerran taivaassa, ei vielä tässä ajassa).

Jumalan suuruus – ihmisen pienuus

Muurahainen, tai mikä tahansa vastaava pieni hyönteinen, elää omaa elämäänsä käsittämättä mitään ihmisten maailmasta. Voisimme sadunomaisesti ajatella, että joku kertoisi muurahaiselle mitä ihmisen maailmassa on ja mitä siellä tapahtuu. Ei muurahainen käsittäisi eikä hahmottaisi sellaisesta puheesta yhtään mitään tai äärimmäisen vähän. Hyvin pian puhuja saisi todeta, että hänen kertomansa on turhaa, ihmismaailman asioita ja käsitteitä ei muurahaisen ymmärrys ottaisi vastaan. Laitetaanpa muurahaisen paikalle ihminen ja ihmisen paikalle Jumala. Ihmiseen nähden muurahainen on hyvin pieni ja heikko olento. Ero on vielä äärettömästi suurempi, kun vertaamme ihmistä ja Jumalaa. Jumala loi sekä muurahaisen että ihmisen, ihminen ei luonut muurahaista. Sekä ihminen että muurahainen ovat luotuja. Jumala elää ja toimii sellaisessa todellisuudessa, josta me ihmiset käsitämme hyvin vähän, vähemmän mitä muurahainen saattaisi käsittää ihmisen todellisuudesta.

Saarnaaja 3:11 puhuu Jumalan luomisteosta ja sanoo meitä koskien, ”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.” Ihminen ei käsitä Jumalaa eikä tavoita Hänen viisautensa ja suuruutensa syvyyksiä. Mutta jokin hänen sisimmässään tiedostaa, että tämä elämä ei ole kaikki. Elämä on jotakin muuta kuin tämä lyhyt ja kivulias aika maan päällä. Mitä on on iankaikkisuus, mitä meille tapahtuu tämän elämän jälkeen?

Raamattu on täynnä symboliikkaa ja kuvausta mitä tarkoittaa, kun ihminen, ihmisen tietoisuus, hänen iankaikkinen olemuksensa, on erossa Jumalasta syntiinlankeemuksen tuloksena. Ihminen ei voi nähdä, ei voi olla yhteydessä Jumalaan suoraan, ei kuulla Jumalaa eikä puhua Hänelle (ilman Kristusta). Jumala kaikessa kunniassaan ja loistossaan on ihmiseltä salattu. Ymmärrämme Jumalasta sen mitä Hän on meille ilmoittanut sillä tavoin mitä ihmisen käsityskyky kykenee ymmärtämään.

Jumalan voima tekee meidät pieniksi ja saa meidät tuntemaan itsemme voimattomiksi. Jumalan kirkkaus saa meidät tuntemaan itsemme epäpuhtaiksi, likaisiksi - ja sitä vastaan taistelee luonnollinen ihminen. Raamatullinen voimattomuus saa meidät turvaamaan Jumalaan ja syntyy raamatullinen vakaumus/kokemus siitä, että Jumala on meidän voimamme ja Hänessä on meidän toivomme. Evankeliumin voima tarkoittaa tätä samaa: riisua ihminen oman voimallisuutensa ja uskonnollisuutensa kahleista näkemään Jumalan teko ristillä kaiken kattavana armotekona, jonka suuruus ylittää kaiken muun. Kristus ja vain Hän on tosi puhtautemme.

Hengen hedelmä

Näin myös oikea hengellinen kasvu on omassa itsessään pienenemistä, oman heikkouden ja huonouden toteamista saaden aikaan aina kasvavan riippuvuuden tunteen Kristuksen sovitukseen. Hengellinen kasvu on kasvamista Kristukseen. Kristukseen kasvaminen on lisääntyvää kiinnittymistä ristiin. Ikään kuin piiloutua Kristuksen sovitustyöhön ja pysyä siinä. Pysyä ristillä Kristuksen kanssa. Olla ristin edessä. Tämä hengellinen kasvu tuo esiin hengen hedelmän Gal5:22 "Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen." Hengen hedelmäkään ei liity meidän fyysiseen/sielulliseen minäämme vaan lähtee syvemmältä hengestä, josta se vaikuttaa ulospäin.

Gnostilaisuus uusissa vaatteissa

Gnostilaisessa käsityksessä jumala tai jumala-tietoisuus on kätkettynä ihmisessä. Gnostilainen käsitys on myös new age liikkeen takana. Siinä ainoa tapa tulla tuntemaan jumala on tulla tuntemaan oman itsensä sisin olemus, kokea valaistuminen, täydellinen itsetuntemus, jonka kautta tunnetaan jumala itsessä. Käsityksen juuret ovat syntiinlankeemuksessa: ”...te tulette niinkuin Jumala tietämään...”, 1Moos3:5. Pyrkimys siihen suuntaan on olemassa jokaisessa ihmisessä. Se säilyy myös uskovan luonnollisessa, ns. lihallisessa ihmisessä eikä poistu uskoontulon hetkellä. Kaiken okkulttisen opin perusta on: minä olen jumala, minussa on jumaluus tai sen kipinä - asia ilmoitetaan eri tavoin riippuen mistä kultista on kyse. Siihen liittyy myös oma tekeminen pyhyyden asteen saavuttamiseksi.

Karismaattinen opetus, että olemme jumalia, kristuksia, vaikka pieniäkin sellaisia - ja opetus, jonka mukaan tämä tietoisuus itsestä nostaa uskonelämän uudelle tasolle - on puhtaasti gnostilaista opetusta. Maailman voittava Joelin armeija – käsitys, jonka mukaan osa kristityistä (valaistuneimmat) muuttuvat kuolemattomiksi, kun Kristuksen elämä valtaa heidät ja tulee heidän ruumiisiinsa - on johdettavissa gnostilaiseen näkemykseen kuolemattomuudesta, joka saavutetaan, kun "ihminen saavuttaa Kristuksen kaltaisuuden, hänestä tulee Jumalan Poika" - isolla P:llä, siis Kristus, Kristuksen vertainen. (Jacques Lacarriere, THE GNOSTICS, Peter Owen, London, 1977).

Merkkejä tästä gnostilaisesta käsityksestä tulee hälyttävän usein esille kristikunnan keskellä. Se on luonnollinen seuraus siitä, kun kristitty kulkee pois ristin edestä. Tällöin hän itse tulee aina keskeisemmäksi Kristuksen sijasta - sitä pohjimmiltaan on kaikki okkultismikin. Apostoli Paavali sanoi: "Minä puolestani en halua kerskata muusta kuin Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä..." Gal6:14. Sen muistaminen auttaa meitäkin pysymään ristin edessä. Muista: Raamatullinen kristillinen usko ei koskaan ole minkään ”uuden” oppikäsityksen tai ilmoituksen esilletuomista eikä puolustamista. Raamatun sanoma on vanha, ikiaikainen, muuttumaton. Tätä vanhaa, muuttumatonta sanomaa pitää pitää esillä ja puolustaa. Sen keskipisteessä on ilmoitus Kristuksesta.

Juhani Aitomaa