Tuokiokuvia RHB:n perjantain 2003 kokouksista
Erään kokoukseen neutraalilla mielellä menneen henkilön kokemus:

- Mies huutaa kovaäänisesti paikallaan. Sätkii käsiään ylös ja alas.
Ilmeisesti huuto käy edessä istuvan miehen korviin, joka kääntyy ja sanoo tyynesti: ota nyt rauhallisesti, meillähän on rauhan Jumala.

Ilmeisesti tämän ”rauhan Jumalan” käsittelyssä omasta mielestään ollut mies huutaa vihaisesti edelliselle: Turpa kiinni!

- Puhuja (RHB) uhkailee kuolemalla ja kiroaa ne, jotka arvostelevat häntä.
Hän keskeyttää kokouksen ennen uhrin kantoa ja sanoo tuntevansa, että paikalla on ihmisiä, jotka eivät ole siunanneet sitä mitä hän puhuu.

Hän kehottaa näitä ihmisiä lähtemään rakennuksesta oman turvallisuutensa vuoksi.

Hän ei kuulemma tiedä kävisikö heille heti kuten Ananiaalle ja Safiralle (kuolivat) vai kävisikö niin, että tästä eteenpäin heidän elämässään kaikki asiat alkavat mennä pieleen ja tuhoutua.

Muutamia ihmisiä lähtee, mutta puhuja ei ole tyytyväinen.

Hän kiertelee ja katselee ja kehottaa ihmisiä lähtemään paikasta, jos eivät siunaa hänen puhettaan.
Hänestä näiden ihmisen, jotka ovat mielessään kritisoineet häntä, pitäisi itse asiassa polvistua hänen eteensä ja olla pahoillaan ja rukoilla anteeksiantamusta.

- Puhuja huutaa kahviosta kokousta katsoneille (mm. mies lapsineen, pari muuta miestä), että mitä fariseuksia siellä tuijottaa, älkää luulko, että teidän IDIOOTTIen vuoksi lopettaisin siunauksieni jakamisen.

- Puhuja kiertää yleisön joukossa ja sanoo, että hän tuomitsee siunauksien tulevan ihmisten päälle. Siunaukset ottavat ihmiset valtaansa (overtake).

- Puhujan mukaan, jos ihminen ei halua Jumalan siunauksia, ottakoon siis kiroukset.

Näin siunauksista kieltäytyvien omaisuus tulee virtaamaan pois heiltä ja ”oikeiden” uskovien taskuun.

- Puhuja sanoo demoniksi kartanonsa kattoa korjannutta henkilöä, joka oli sanonut, että tämän talon hinnalla hän (korjaaja) olisi elänyt vuoden.
Puhuja ja yleisö nauravat iloisesti kun kuulevat, että myöhemmin ko. korjaaja oli ajanut pahan kolarin puuta päin. Puhuja toteaa, että taisi olla demoneita täynnä koko auto.

- Puhuja ei puhu Jeesuksesta, ainoastaan käyttää tämän nimeä tietyissä tilanteissa jakaessaan siunauksiaan.

- Puhuja ihmettelee miksi häntä syytetään varojen keräilystä. Kolehtikorien ja maksusitoumuskaavakkeiden kiertäessä yleisön joukossa hän toteaa, että missä välissä hän mitään omaisuutta ehtisi edes kerätä, kun on koko ajan pitämässä kokouksia (sic!).

- Puhuja sanoo, että häntä arvostelevat ihmiset ovat pahoja, jotka eivät itse tee mitään auttaakseen hädänalaisia.

Näin ollen hän kehottaa heitä pitämään turpansa kiinni.

- Puhuja muistaa moneen otteeseen tuoda esille, miten suomalaiset ovat erityislaatuisia, suomalaiset rahoittavat Euroopan evankelioinnin, suomalaiset ovat uskollisia, tuhannet ihmiset tulevat kiittämään suomalaisia taivaassa - ja tälle suomalaiset luonnollisesti hurrasivat innokkaasti. Hän nostattaa uskollisia partnereitaan ylös penkistä taputettavaksi. Partnereille on luonnollisesti myös varattu eturivin paikat.

jne. jne.

Noin yleisesti tuntui siis olevan, että tilaisuudessa käytettiin paljon vahvasti ihmisiin vaikuttavia inhimillisiä retorisia keinoja: esimerkiksi paljon toistoa, ihmiset laitettiin toistamaan RHB:n perässä kerta toisensa jälkeen; siunaukset tulevat ylleni, siunaukset tulevat ylleni (overtake me).

Jumalasta puhuessaan RHB nosti ikään kuin pyhyyden tuottamiseksi äänenvoimakkuuttaan. Hän kertoili mukavia juttuja, saaden ihmiset nauramaan jne. ja kierteli yleisön joukossa katsellen pitkään hiljaa, kunnes yht´äkkiä karjaisi ”Be blessed”, saaden ihmiset putoamaan tuoleiltaan.

En kuitenkaan kokenut, että kyse olisi ollut vain inhimillisesti karismaattisesta ihmisestä, joka saa toiset seuraamaan itseään.

Varsinkin tämä kuolemalla uhkailun kohta oli sellainen, joka oli selvä henkivaltojen kohtaaminen ja itsekin jouduin menemään pelossani ja valheen sumuttamana niin pitkälle, että muutaman hetken ajan todella ajattelin, että näinköhän Jumala minut sitten tähän tappaa.

Pelkäsin siis kuolevani.

Kunnes sitten sain rukoiltua. Ensin rukoilin vain sitä, että jos näin sitten on, niin Herra pitäköön huolen lapsestani ja isästäni. Sitten ymmärsin, että kyse on valkeuteen pukeutuneen vihollisen raa’asta pelottelusta.

Mutta voin sanoa, että huojennus oli varsin todellinen, kun kokouksen jälkeen huomasinkin olevani Pizza Hutissa syömässä, enkä vainajana.

Onneksi olimme menomatkalla rukoilleet ja lukeneet Raamatusta Jumalan suuruudesta kertovia kohtia. Ilman tätä suurta Jumalaa, ei meillä olisi vastustajaa vastaan ripaustakaan toivoa.

Jos en siis olisi tuntenut Jumalaa sitä vähäistä määrää mitä Häntä tunnen, en tiedä olisinko tullut kokouksesta selväjärkisenä pois tai sitten olisin ottanut vastaan todennäköisesti kaikki ne ”siunaukset” joita siellä jaettiin. Herra yksin voi pitää meidät pystyssä. Kiitos siitä Hänelle.

***********

Olin kuullut paljon kyseisestä puhujasta jo aikaisemmin, mutta halusin mennä paikalle kysyen Herralta mistä asiassa oli kysymys. Olin täysin valmis tulemaan loppupäätelmään, että kyseinen ihminen on Jumalan palveluksessa (tämä itse asiassa olisi ollut minulle helpotus). Muuten ei olisi ollut mieltä sinne mennä. En siis mennyt tuomitakseni, huvittumaan tai katsomaan ihmisten kaatuilua. Uskon vieläkin, että ihminen voi myös kaatua oikeasti Pyhän Hengen kosketuksesta.

Aluksi tilaisuus oli minusta pitkäveteinen. Puhuja kertoili pitkän ja huvittaviakin yksityiskohtia sisältävän tarinan matkastaan Australiaan. Kärpäsiä oli paljon ja paikallinen pappi nieli saarnatessaan varmaankin kymmeniä ötököitä. Tästä RHB lohkaisikin, että mahdollisesti pappi
ajatteli, että "I was a stranger and you let me in" (vrt. Raamattu).

Ajattelin kuulopuheiden olevankin jo liioiteltuja, mutta sitten asiat alkoivat tulla yhä selvemmin esille. Jälkeenpäin ajatellen tämä Raamatun kohta ”minä olin outo, mutta te päästitte minut sisään” saattoikin olla profeetallista totuutta koko tilaisuudesta.

Mitä on se outo, jonka ihmiset päästävät sisäänsä – kyseenalaistamatta?

En siis kokenut, että kyseessä olisi ollut Raamatun Jeesusta ja Jumalaa julistava henkilö. En tunnistanut minun paimeneni ääntä. Tämä on todella vakavaa ja surullista. Hämmentävää myöskin, miten kaikki ne ihmiset olivat kuin ohjelmoituja vastaanottavuudessaan. Välillä tuntui kuin olisi ollut scifi-elokuvassa, jonkun suuren ohjelmoidun massan keskellä, ymmärtämättä miten tämä voi olla mahdollista.

Hämmentäväksi asian tekee myös se, että välillä tilaisuudessa oli Pyhän Hengenkin läsnäolo aistittavissa, etenkin ylistyksen aikana. Jälkeenpäin kuulin, että radio Deihin oli soittanut myös
järkyttyneitä ihmisiä, joten ilmeisesti paikalla oli ollut aidosti Herraa etsiviä.

Mukana RHB:n siunattavana oli myös Markku Koivisto ja minua itketti nähdä hänet RHB:n käsittelyssä. Huomatessaan ihmisten taputtavan RHB:n siunatessa Koivistoa, hän tuli kerta kerran jälkeen uudelleen Koiviston eteen, kaatoi hänet ja nauroi samalla todella pirullista (lievästi sanottuna) naurua.

Ei ollut vaikea kuulla kuka, mikä ja miksi siinä nauroi. Jonkin aikaa pystyin sitä katsomaan, mutta sitten minun oli pakko lähteä pois. Se oli sietämätöntä.

Käsittämätöntä onkin mikseivät ihmiset kuule, eivätkä näe.

Minun mielestäni nämä eivät todellakaan ole mitään leikittelyn tai huvittelun
asioita, vaan elämän ja kuoleman kysymyksiä monella eri tapaa.