Pitkätukkainen Jeesus ja jumalankuva
Oletko
koskaan ihmetellyt ristiriitaa Paavalin kirjoituksen ja Jeesuksesta,
juutalaisena miehenä, annetun kuvan välillä. Paavali
kirjoittaa 1.Kor.11:14: "Eikö itse luontokin opeta teille,
että jos
miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle
häpeäksi?". Paavali oli juutalainen mies. Vaikuttaa
hyvin perustellulta, että Jeesuksen aikaan, kuten muinakin
aikoina, juutalaisen miehen hiukset olivat tavallisen lyhyet ja
siistit. Kuitenkin meille esitetyissä kuvissa Jeesus
tavallisesti kuvataan poikkeuksetta pitkätukkaisena
"hippimuodin" edustajana. Oliko Jeesus aikansa radikaali,
joka kapinoi juutalaisia normeja vastaan? Ei tietenkään.
Päinvastoin. Jeesus noudatti juutalaisten kirjoitusten mukaista
lakia ja juutalaista perinnettä. Pitkätukkaisen Jeesuksen
tarina lienee alkanut keisari Konstantinuksen ajoista. Tarkemmin
sanottuna joitakin vuosia sen jälkeen. Konstantinuksen toimin
pakanauskontojen perinteitä sulautettiin kristilliseen
uskontoon. Se tuli mahdolliseksi, kun kristillisen uskon juutalainen
tausta hylättiin. Kreikan ja Rooman jumaltarustossa jumalat
kuvattiin pitkätukkaisina.
Pakanakansojen uskonnoissa
kärsimys, kuolema ja ylösnousemus oli jo muinaisista
ajoista asti ollut läsnä. Vedenpaisumuksen jälkeisen
Nimrodin ja tämän vaimon perustaman silloisen
maailmanuskonnon monet piirteet periytyivät sen jälkeen
syntyviin uskontoihin. Egyptissä tätä jumaluutta
edusti Osiris, Persiassa Mithras, Kreikassa Bacchus, jne. Näiden
jumalien kuoleman ja ylösnousemuksen muistojuhlaa niiden
lukuisat seuraajat viettivät vuosittain. Kun Rooman
valtakunnassa uskonnollinen sallivuus laajeni käsittämään
kristillisen uskon, Jeesus liitettiin vaikeuksitta muiden jumalien
rinnalle. Koska pakanajumalilla oli "kasvot", sellaiset
piti saada myös Jeesukselle. Pitkätukkainen Jeesus edustaa
samaa jumalakuvaa, jollaisena jo aiemmin mm. Bacchusta oli kuvattu.
Myöhemmin kirkkotaide otti käyttöönsä saman
kuvauksen. Poikkeuksetta Jeesukselle annetaan pitkät hiukset,
jotka monissa tauluissa valuvat lievästi kihartuen olkapäille.
Tukan värikin on usein kullanhohtoisen vaalea.
Pakanauskontojen
filosofit olivat yleisesti pitkätukkaisia. Filosofi Epictetus
eli n. 50 vuotta apostoli Paavalin ajan jälkeen. Hän
painotti tosi filosofien olevan olemukseltaan pitkähiuksisia ja
-partaisia. Ennen 300-lukua tavatuissa harvoissa kuvissa Jeesus on
lyhythiuksinen, kuten Paavali viittaa juutalaisen miehen olleen. Kun
Jumala antoi määräyksiä koskien Ilmestysmajassa
palvelevaa papistoa Hän määräsi, "Älkää
päästäkö tukkaanne hajalle", 3.Moos.10:6.
Näin on käännetty meidän Raamattuumme.
Juutalaiset oppineet sanovat tämän tarkoittavan, että
tukka ei saa olla pitkä. Hesekiel 44:20 sanoo papeista: "älkööt
myöskään antako tukkansa valtoimenaan kasvaa:
heidän
on leikattava hiuksensa". Samoin kielletään
pään ajeleminen kaljuksi. Luonnollinen kaljuuntuminen on
tietenkin eri asia. Näin juutalainen papisto erosi myös
ulkoisesti pakanauskontojen papeista, joilla yleisesti oli pitkät
hiukset. Pakanauskontojen papit ja filosofit tunnettiin erilaisesta
ulkomuodosta. Erotukseksi pakanajumalista ja niiden palvojista Jumala
halusi, että valittu juutalainen kansa ja Hänen omansa
yleisesti, erottuvat niistä myös ulkoisesti. Myös
Rooman valtakunnassa tavallisen mieskansalaisen hiusmalli oli
lyhyt.
Toinen asia on, onko ylipäätään
tarpeen tehdä Jeesuksesta mitään kuvaa. Usein
kirkkojen ja seurakuntien alttaritauluihin ja muihin maalauksiin on
kuvattu Jeesus, joskus jopa Isä Jumala, pitkätukkaisena ja
partaisena hahmona, joka on tuttu pakanauskontojen jumalakuvista.
Yksi kymmenestä käskystä kuuluu: "Älä
tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään
kuvaa". Tätä tulkitaan välillä niin, että
epäjumalista ei kuvia saa tehdä, mutta Jeesuksesta kyllä.
Raamattumme sanoo 2.Kor.5:19: "Sillä Jumala oli
Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa". Jumala
siis "oli Kristuksessa". Jeesus on myös "Jumalan
Poika". Kun kuitenkin painotamme Jeesuksen ehdotonta jumaluutta,
eikö kuvan tekeminen ole vastoin tätä? Silti
Kristuksen ja jopa Isä Jumalan kuvat ovat varsin yleisiä
kristikunnan kokoushuoneissa.
Raamatussa
sen kirjoittajat eivät kuvaa Jeesuksen ulkomuotoa.
Kirjallisuudessa on tapana kuvata siinä esiintyvää
ihmistä myös ulkoisesti. Jos Raamattu olisi vain ihmisen
mielikuvituksen tuotetta, niin varmaankin siinä olisi ihailevia
ja vetoavia kuvauksia Jeesuksen ulkonäöstä. Uskon,
että Jumala ei halua ihmiskuvan tulevan palvotuksi. Ihmisellä
on aina ollut halu palvoa omaa tai jonkun toisen fyysistä
olemusta. Jumalan edessä se kuitenkin on täysin ”kirkkautta
vailla” ja jatkuva muistutus syntiin langenneesta ihmisestä.
Siksi fyysisessä ihmisolemuksessa ei ole mitään millä
kerskata Jumalan edessä. Raamattukin mainitsee, että Jeesus
”otti orjan muodon” (Fil.2:7) tullessaan lihaan. VT:n
puolella, Jes. 53 luku kuvaa Jeesuksen olemusta mutta
ristiinnaulittuna ja runneltuna – siinä ei ole mitään
inhimillisesti ylevää eikä kaunista, vaan sitä
”näkemästä kaikki kasvonsa peittivät”
(53:3), ”ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme
mielistyneet” (53:2).
Kesarean piispa Eusebius julkitoi
paheksuntansa, kun Konstantinuksen tytär, Constantia Augusta,
pyysi itselleen Jeesuksen muotokuvaa. Piispa vetosi Jumalan lakiin,
jossa kuvan tekeminen kielletään. "Mainitsitte
kirjeessänne myös jostakin oletetusta Kristuksen kuvasta ja
toivoitte, että lähettäisin kuvan teille. Millainen on
se kapine, johon viittaatte Kristuksen kuvana? Millaista Kristuksen
kuvaa te etsitte? Onko se tosi ja väärentämätön
kuva hänen jumalallisesta luonnostaan, vai kuva siitä, kun
hän meidän tähtemme otti palvelijan (ihmisen) muodon?
Varmaankin etsitte hänen kuvaansa palvelijana, kun hän tuli
lihaan meidän tähtemme. Kuinka kukaan voi maalata niin
saavuttamatonta. He (pakanauskonnoissa) tekevät sellaisia
epäjumalankuvia, kun he haluavat saada aikaan kuvan jumalasta
sellaisena, kuin he ajattelevat jumalan olevan, tai kuten he
toisinaan sanovat, jonkun sankarin tai vastaavan. Varmaankin, jopa te
olette samaa mieltä kanssani, että sellainen käytäntö
on meille laittomuus. Eivätkö sellaiset kapistukset ole
kiellettyjä kaikissa maailman kirkoissa? Kerran eräs nainen
toi minulle kuvan kahdesta miehestä ja nainen sanoi niiden
esittävän Paavalia ja Vapahtajaa. Otin kuvan pois häneltä,
sillä ajattelin olevan epäsopivaa näytellä
sellaista kuvaa muille, muuten muistutamme epäjumalanpalvelijoita,
jotka kantavat jumalaansa kuvana. Huomautan, että Paavali ohjaa
meitä pois siitä, mikä on lihanmielisyyttä; sillä
hän sanoo meille, että vaikka he tunsivat Kristuksen lihan
mukaan, silti nyt hänet tunnetaan ei-lihassa." (Eusebius:
Letter to Constantia).
Piispa Epifanius (n. 315-403 jKr.)
kirjoitti keisari Theodosiukselle 300-luvun jKr. lopulla. Hän
viittaa siihen, kuinka kuvantekijät saattoivat sotkea keskenään
käsitteet "nasarealainen" ja "nasiiri".
"Ketkä
aiemmat kirkkoisät koskaan tekivät kuvan Kristuksesta ja
laittoivat sen näkyville kirkkoon tai kotiin? Ketkä aiemmat
kirkkoisät käyttäytyivät niin epäkunnioittavasti
Kristusta kohtaan, että olisivat tehneet hänen kuvansa
oviverhoihin? Edelleen ne, jotka kuvaavat (muinaisia, raamatullisia)
pyhiä miehiä oman mielikuvituksensa mukaan, tekevät
petosta, joskus he kuvaavat niitä vanhuksina, toisinaan
nuorukaisina, esittäen asioita, joita eivät ole nähneet.
Vieläpä he maalaavat Vapahtajan pitkähiuksisena ja se
varmaan siksi, koska häntä sanotaan nasarealaiseksi
(Nazarene) ja nasiireilla (Nazarenes, Nazarites) oli pitkät
hiukset. Nämä petkuttajat kuvaavat pyhän apostoli
Pietarin vanhana miehenä, jolla on lyhyt tukka ja parta, toiset
kuvaavat Paavalille runsaan tukan, toiset kaljun ja parran ja muut
apostolit kuvataan hiukset rajattuina. Pyydän teitä, että
mahdollisesti löytyvät (apostoleita, profeettoja ja Herraa
kuvaavat oviverhot ym. kuvat) kerättäisiin kirkoista (ym.
kristittyjen kokoontumispaikoista) ja seinät (joissa kuvia)
valkaistaan." (Epiphanius of Salamis: Letter to the Emperor
Theodosius).
Kirkkoisä Augustinus kirjoitti: "on
laitonta tehdä kuvaa Jumalasta kristittyjen temppeliin".
(The Dictionary of Christian Antiquities). Professori Everett
Ferguson kirjoittaa kirjassaan "Backrounds of Early
Christianity", että pakanallisen, parantumista edustavan
jumalan, Asklepiuksen kuva matki Zeus-jumalan kuvaa ja sen
egyptiläistä vastinetta Sarapis-jumalan kuvaa. Niiden
mukaan taiteilijat alkoivat kuvata myös Kristusta. Onko tämän
pohjalta niinkään omituista, jos islamin ja juutalaisuuden
parissa kristillisyys usein nähdään
epäjumalanpalveluksena. Osassa kristillistä kirkkolaitosta
käytetään kuvia, ikoneita ja merkkejä, joille on
annettu "kristillinen" merkitys, mutta joiden malli on
vanhassa pakanuudessa. Islamissa ja juutalaisuudessa tunnetaan hyvin
Raamatun kuvien palvontaa koskeva kielto. He eivät halua olla
epäjumalankuvien palvojia. Juutalaiselle ja muslimille
länsimaisen kirkkolaitoksen ylläpitämä Jeesuksen
-kuva on vieras. Se ei kovinkaan hyvin edusta VT:n juutalaisuuden,
eikä Raamatun Messias -kuvaa.
Juhani Aitomaa