Pitääkö
Kristityn Varoa Petosta?
Kristitty
maailma näyttää jakaantuvan kahteen pääsuuntaan, näin karkeasti ottaen.
Toinen
suunta on arvostella kaikki hengelliseltä näyttävä oman tuntemuksen ja kokemuksen
kautta.
Pyritään
yhteyteen hinnalla millä hyvänsä.
Ei nähdä
eikä ymmärretä esim. protestanttisen ja katolisen kristillisyyden eroa.
Ollaan
välinpitämättömiä Jeesuksen ja apostolien varoitusten suhteen siinä, että
kristittykin voi eksyä, jos ei tutki kuulemaansa, näkemäänsä tai lukemaansa
Raamatulla.
Varoittajia
ja asioiden taustaa valottavia ei haluta kuulla.
Pyhän
Hengen työnä pidetään sellaistakin, joka ei mitenkään ole yhtä Raamatun
Totuuden Hengen ilmoituksen kanssa.
Toinen
suunta tunnustaa vain Raamatun eikä pidä omaa kokemusta tai tunnetta
riittävänä mittarina.
Se tuntee
uskontokuntien opetuksia siinä määrin, että pystyy erottamaan missä määrin
Raamattu ei ole auktoriteetti niiden opetuksessa ja käytännössä.
Raamatun varoitukset
pettävien henkien toiminnasta halutaan huomioida ja siksi pidetään ”berealaisuutta”, eli kaiken tutkimista Raamatun Sanalla,
tärkeänä.
Pyhä Henki
on ennen muuta Totuuden Henki, ei tunnekokemusten eikä kyseenalaisten ihmeiden
henki.
Jumala ei
Pyhän Henkensä kautta toimi Sanaa vastaan, vaan vahvistaa sen kaikessa.
Seuraava artikkeli kuvaa nykyistä
asennetta, jota voisi lyhyesti kuvata sanoilla ”uskonnollinen
välinpitämättömyys”. David Cloud, Fundamental Baptist Information Service,
kirjoittaa:
Kesäkuussa
1987 osallistuin reportterin ominaisuudessa Pohjois-Amerikan ”Pyhä Henki ja
maailmanevankelioiminen” konferenssiin New Orleansissa.
(North American Congress
on the Holy Spirit &
World Evangelization). Osallistujia oli n. 40000
edustaen 40 kristillistä suuntausta. Noin 50 % oli katolisia. Joka aamu
pidettiin katolinen messu ja monet puhujat olivat katolisia.
Päätöspuheen
piti Tom Forrest, joka johtaa katolista ohjelmaa
maailman evankelioimiseksi. Forrest sanoi evankelioivansa
kävellen pitkin Rooman katuja rukoillen katolista rukousta (”Rosary”, johon liittyy keskeisesti Marian ylistäminen)
ohittamiensa ihmisten puolesta. 1990 Forrest puhui
Indianapolisissa samoissa merkeissä järjestetyssä konferenssissa. Puheessaan
hän kiitti Jumalaa kiirastulesta sanoen, että siellä puhdistaudutaan
synneistä ja kiirastuli on ainoa tie taivaaseen.
New Orleansin konferenssissa oli laaja näyttelyalue, jossa n.
200 karismaattista ja evankelista järjestöä esitteli toimintaansa. Mukana
olivat mm. Täyden Evankeliumin Liikemiesten Liitto, Fullerin
teologinen seminaari, Oral Robertsin
yliopisto, Reinhard Bonnken
järjestö, Lähetysnuoret, Zondervan kustannusyhtiö,
naisten Aglow, Wycliffe
raamatunkääntäjät, Lausannen liike maailman evankelioimiseksi, jne.
Keskustelin
erään konferenssityöntekijän kanssa. Hän oli erään karismaattisen järjestön
jäsen. Kerroin hänelle kuinka tulin uskoon elettyäni siihen saakka tyhmää ja
pahaa elämää. Kysyin häneltä, kuinka hän voi olla niin innoissaan kaikesta
konferenssiin liittyvästä mukaan lukien katolisuus, monet ei-raamatulliset
kirjat ja puheet, jne. Hänen vastauksensa oli valaiseva: ”David, katso
ympärillesi ja näe kaikki suuret teot, joita Jumala täällä tekee”.
Kerroin
hänelle, että näin lähinnä uskonnollista ja hengellistä sekaannusta. Hän
sanoi: ”Sinun ongelmasi on, että olet täynnä pelkoa tulla petetyksi. Sinun
pitää rentoutua ja luottaa enemmän Jumalaan, avata silmäsi ja nähdä mitä Hän
on tekemässä”.
Onko tämä
oikea neuvo? Raamatun mukaan on kolme asiaa, joista tiedän, että tämä neuvo on
väärä, eikä sitä pidä seurata.
1. Voimme tulle
petetyiksi, jos luotamme luonnollisiin ominaisuuksiimme: Tunteisiimme,
sydämeemme, mitä näemme.
Raamattu sanoo, että ”petollinen on
sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea” (Jer17:9). Emme
siis voi luottaa sydämemme tunteisiin. Raamattu varoittaa myös: ”Miehen
mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie” (Snl14:12).
Tunteemme eivät kerro onko jokin oikeaa vai väärää. Emme voi vain katsoa
asioita oman ymmärryksemme mukaan arvostellen, kuten tämä työntekijä kehotti.
Oma ajattelu, mitä näemme, mitä tunnemme, johtaa meidät helposti harhaan.
Raamattu
varoittaa: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
Tunne hänet kaikilla teilläsi niin hän sinun polkusi tasoittaa” (Snl3:5-6).
Juudas eli ja teki työtä toisten apostolien kanssa kolmen vuoden ajan.
Kuitenkin hän oli petollinen valhekristitty. Yksikään apostoli ei tiennyt
sitä. Näyttää siltä, että he eivät edes epäilleet häntä. Heitä oli helppo
pettää.
Suuret joukot
seurasivat Jeesusta haluten kuulla Hänen puheitaan tehdäkseen Hänestä
kuninkaansa (Joh6:2,15). Mutta hetken päästä sama joukko erosi Hänestä,
”eivätkä enää vaeltaneet Hänen kanssansa” (Joh6:66). Jeesus tiesi, että suuret
joukot eivät todella uskoneet Häneen, vaikka siltä vaikutti. Siksi Hän ei
uskonut itseään heille (Joh2:23-25, 6:60-64).
Jeesus varoitti monista vääristä opettajista ja sanoi heidän ilmestyvän
”lampaina” vaikka ovat ”susia” (Matt7:15-17). Ainoa
tapa nähdä susi läpi lampaan vaatteiden on tutkia heidän opetustaan ja
käytäntöään vertaamalla sitä Raamatun sanaan.
Jumala varoitti Hesekieliä, että monet hänen
kuulijoistaan, jotka näyttävät vilpittömiltä, eivät sitä ole. ”He tulevat
sinun luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat
sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta
suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä. Ja katso, sinä
olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu, he
sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan” (Hes33:31-32).
Jos olisimme nähneet Hesekielin edessä istuvat
ihmiset, olisimme ajatelleet heidän olevan Jumalaa rakastavia. Mutta näin ei
ollut ja ainoastaan Jumalan ilmoitus paljasti sen. Jumalan sana paljasti
petollisuuden.
New Orleansissa todella oli hartautta. Oli Raamattuja, hymyä,
halailua, kädet ylhäällä ylistämistä, hallelujaa-huutoja
ja Jeesus-lauluja. Silti eräänä iltana puolet kristitystä kokousväestä nosti
kätensä ylös tuoden ilmi, että he eivät olleet todella pelastettuja. Yli puolet
osallistujista osallistui joka aamuiseen katoliseen messuun ja loput olivat
sokeita sille, mitä heidän ympärillään tapahtui.
Meidän tulee varoa petosta, koska on niin helppo tulla petetyksi. En luota
silmiini, tunteisiini, sydämeeni. Luotan vain Jumalan sanan ilmoitukseen,
joka on ainoa valo aikamme pimeälle uskonnollisuudelle. Jumalan sanasta
näemme, että New Orleansin konferenssi oli
petollisuutta, ei herätystä. Väärä opetus pelastuksesta ja Pyhästä Hengestä,
seurakunnasta ja evankeliumista ja pyhyydestä osoittivat sen siksi.
2. Meidän tulee varoa koska aikamme on
erityisen pettävä.
Jeesus
kertoi Matt 24 mukaan, että Hänen paluutaan edeltävälle
ajalle on leimaa antavaa maailmanlaajuinen teologinen luopumus. Se on syvän hengellisen petoksen aikaa, väärien
ihmeiden aikaa, niin pettävää aikaa, että jopa aidot Jumalan lapsetkin kokevat
vaikeaksi erottaa totuuden väärästä.
”Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Katsokaa, ettei kukaan teitä
eksytä’… Ja monta väärää profeettaa nousee ja he eksyttävät monta… Sillä vääriä
kristuksia ja vääriä profeettoja nousee ja he
tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista,
valitutkin” (Matt24:4,11,24).
Jeesuksen
varoituksen valossa olisi tyhmyyttä olla pelkäämättä ja varomatta pe-tosta.
3. Meidän tulee varoa, koska ihmeet
eivät ole todiste siitä, että Jumala toimii.
Raamattu
varoittaa paholaisen tekevän ihmeitä ja viimeisenä aikana väärät ihmeet eksyttävät
suuria joukkoja.
Jeesus
varoitti Matt24:24, että ”vääriä kristuksia ja vääriä
profeettoja” nousee tehden suuria tunnustekoja ja ihmeitä niin että valitutkin,
jos se olisi mahdollista, eksyisivät. Samaa profetiaa sisältävät myös 2Kor11:13-15, 2Tess2:5-11, 2Tim3:8 ja Ilm13:11-14.
Herra sanoi
selvästi, että monet kutsuvat Häntä Herraksi ja tekevät ihmeitä Hänen nimessään,
mutta he ovat silti vääriä (Matt7:21-23).
New Orleansin konferenssin pääasioita olivat ”ihmeet ja
merkit”, voimaevankeliointi ja ihmeet kristillisyydessä. Siellä tapahtui monia
asioita, joita jotkut pitävät ihmeinä, kuten profetioita, mahdollisesti joku
parantuminen (en itse nähnyt yhtäkään), väärää kielilläpuhumista jne.
Karismaattisen liikkeen puhujat kertoivat kokouksissaan eri puolilla maailmaa
tapahtuneista ihmeistä.
Kun Raamatun valo lankeaa karismaattisen liikkeen ylle
erehdys paljastuu. ”Ihmeiden” ei tule antaa johtaa meitä harhaan.
Toistan
vielä, että en luota kaikkeen mitä näen, tunnen tai mitä koen sydämessäni. Luotan
vain Jumalan ilmoitukseen Sanassa, joka on valo uskonnolliseen pimeyteen.
Kirjoitukset paljastavat, että konferenssit kuten New Orleans
ja karismaattinen liike, edustavat luopumusta, ei herätystä.
”Yksinkertainen
uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin” (Snl14:15).
”Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa…” (Snl15:14).