Pitääkö Kristityn Varoa Petosta?

 

 

Kristitty maailma näyttää ja­kaantuvan kahteen pääsuun­taan, näin karkeasti ottaen.

Toinen suunta on arvostella kaikki hengelliseltä näyttävä oman tuntemuksen ja koke­muksen kautta.

Pyritään yhteyteen hinnalla millä hyvänsä.

Ei nähdä eikä ymmärretä esim. protestanttisen ja katoli­sen kristillisyyden eroa.

Ollaan välinpitämättömiä Jee­suksen ja apostolien varoitus­ten suh­teen siinä, että kristitty­kin voi eksyä, jos ei tutki kuule­maansa, näkemäänsä tai lu­kemaansa Raamatulla.

Varoittajia ja asioiden taustaa valottavia ei haluta kuulla.

Py­hän Hengen työnä pidetään sellaistakin, joka ei mitenkään ole yhtä Raamatun Totuuden Hengen ilmoituksen kanssa.

 

Toinen suunta tunnustaa vain Raamatun eikä pidä omaa ko­kemusta tai tunnetta riittävänä mittarina.

Se tuntee uskontokuntien opetuksia siinä määrin, että pystyy erottamaan missä mää­rin Raamattu ei ole auktori­teetti niiden opetuksessa ja käytännössä.

Raamatun va­roitukset pettä­vien henkien toiminnasta ha­lutaan huomi­oida ja siksi pi­detään ”be­realaisuutta”, eli kaiken tutki­mista Raamatun Sanalla, tär­keänä.

Pyhä Henki on ennen muuta Totuuden Henki, ei tunnekokemusten eikä ky­seenalaisten ihmeiden henki.

Jumala ei Pyhän Henkensä kautta toimi Sanaa vastaan, vaan vahvistaa sen kaikessa.

 

Seuraava artikkeli kuvaa ny­kyistä asennetta, jota voisi ly­hyesti kuvata sanoilla ”uskon­nollinen välinpitämättömyys”. David Cloud, Fundamental Baptist Information Service, kirjoittaa:

Kesäkuussa 1987 osallistuin reportterin ominaisuudessa Pohjois-Amerikan ”Pyhä Henki ja maailmanevankelioiminen” konferenssiin New Orlean­sissa. (North American Cong­ress on the Holy Spirit & World Evangelization). Osallistujia oli n. 40000 edustaen 40 kristil­listä suuntausta. Noin 50 % oli katolisia. Joka aamu pidettiin katolinen messu ja monet pu­hujat olivat katolisia.

 

Päätöspuheen piti Tom For­rest, joka johtaa katolista oh­jelmaa maailman evankelioi­miseksi. Forrest sanoi evanke­lioivansa kävellen pitkin Roo­man katuja rukoillen katolista rukousta (”Rosary”, johon liit­tyy keskeisesti Marian ylistä­minen) ohittamiensa ihmisten puolesta. 1990 Forrest puhui Indianapolisissa samoissa merkeissä järjestetyssä konfe­renssissa. Puheessaan hän kiitti Jumalaa kiirastulesta sa­noen, että siellä puhdistaudu­taan synneistä ja kiirastuli on ainoa tie taivaa­seen.

 

New Orleansin konferenssissa oli laaja näyttelyalue, jossa n. 200 karismaattista ja evanke­lista järjestöä esitteli toimin­taansa. Mukana olivat mm. Täyden Evankeliumin Liike­miesten Liitto, Fullerin teologi­nen seminaari, Oral Robertsin yliopisto, Reinhard Bonnken järjestö, Lähetysnuoret, Zon­dervan kustannusyhtiö, nais­ten Aglow, Wycliffe raamatun­kääntäjät, Lausannen liike maailman evankelioimiseksi, jne.

 

Keskustelin erään konferens­sityöntekijän kanssa. Hän oli erään karismaattisen järjestön jäsen. Kerroin hänelle kuinka tulin uskoon elettyäni siihen saakka tyhmää ja pahaa elä­mää. Kysyin häneltä, kuinka hän voi olla niin innoissaan kaikesta konferenssiin liitty­västä mukaan lukien katoli­suus, monet ei-raamatulliset kirjat ja puheet, jne. Hänen vastauksensa oli valaiseva: ”David, katso ympärillesi ja näe kaikki suuret teot, joita Jumala täällä tekee”.

 

Kerroin hänelle, että näin lä­hinnä uskonnollista ja hengel­listä sekaannusta. Hän sanoi: ”Sinun ongelmasi on, että olet täynnä pelkoa tulla petetyksi. Sinun pitää rentoutua ja luot­taa enemmän Jumalaan, avata silmäsi ja nähdä mitä Hän on tekemässä”.

 

Onko tämä oikea neuvo? Raamatun mukaan on kolme asiaa, joista tiedän, että tämä neuvo on väärä, eikä sitä pidä seurata.

1. Voimme tulle petetyiksi, jos luotamme luonnollisiin ominaisuuksiimme: Tuntei­siimme, sydämeemme, mitä näemme.


 Raamattu sanoo, että ”petolli­nen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea” (Jer17:9). Emme siis voi luottaa sydämemme tun­teisiin. Raamattu varoittaa myös: ”Miehen mielestä on oi­kea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie” (Snl14:12). Tunteemme eivät kerro onko jokin oikeaa vai väärää. Emme voi vain katsoa asioita oman ymmärryksemme mukaan ar­vostellen, kuten tämä työnte­kijä kehotti. Oma ajattelu, mitä näemme, mitä tunnemme, johtaa meidät helposti har­haan.

 

Raamattu varoittaa: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmär­rykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi niin hän sinun polkusi tasoittaa” (Snl3:5-6). Juudas eli ja teki työtä toisten aposto­lien kanssa kolmen vuoden ajan. Kuitenkin hän oli petolli­nen valhekristitty. Yksikään apostoli ei tiennyt sitä. Näyttää siltä, että he eivät edes epäil­leet häntä. Heitä oli helppo pettää.

 

Suuret joukot seurasivat Jee­susta haluten kuulla Hänen puheitaan tehdäkseen Hä­nestä kuninkaansa (Joh6:2,15). Mutta hetken päästä sama joukko erosi Hä­nestä, ”eivätkä enää vaelta­neet Hänen kanssansa” (Joh6:66). Jeesus tiesi, että suuret joukot eivät todella us­koneet Häneen, vaikka siltä vaikutti. Siksi Hän ei uskonut itseään heille (Joh2:23-25, 6:60-64).
 
Jeesus varoitti monista vää­ristä opettajista ja sanoi hei­dän ilmestyvän ”lampaina” vaikka ovat ”susia” (Matt7:15-17). Ainoa tapa nähdä susi läpi lampaan vaatteiden on tutkia heidän opetustaan ja käytäntöään vertaamalla sitä Raamatun sanaan.
 
Jumala varoitti Hesekieliä, että monet hänen kuulijoistaan, jotka näyttävät vilpittömiltä, ei­vät sitä ole. ”He tulevat sinun luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mu­kaan, sillä he osoittavat rakka­utta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä. Ja katso, sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soi­tettu, he sanojasi kyllä kuun­televat, mutta eivät tee niitten mukaan” (Hes33:31-32).
 
Jos olisimme nähneet Hese­kielin edessä istuvat ihmiset, olisimme ajatelleet heidän ole­van Jumalaa rakastavia. Mutta näin ei ollut ja ainoastaan Ju­malan ilmoitus paljasti sen. Jumalan sana paljasti petolli­suuden.

 

New Orleansissa todella oli hartautta. Oli Raamattuja, hy­myä, halailua, kädet ylhäällä ylistämistä, hallelujaa-huutoja ja Jeesus-lauluja. Silti eräänä iltana puolet kristitystä koko­usväestä nosti kätensä ylös tuoden ilmi, että he eivät olleet todella pelastettuja. Yli puolet osallistujista osallistui joka aamuiseen katoliseen mes­suun ja loput olivat sokeita sille, mitä heidän ympärillään tapahtui.

Meidän tulee varoa petosta, koska on niin helppo tulla pe­tetyksi. En luota silmiini, tun­teisiini, sydämeeni. Luotan vain Jumalan sanan ilmoituk­seen, joka on ainoa valo ai­kamme pimeälle uskonnolli­suudelle. Jumalan sanasta näemme, että New Orleansin konferenssi oli petollisuutta, ei herätystä. Väärä opetus pe­lastuksesta ja Pyhästä Hen­gestä, seurakunnasta ja evan­keliumista ja pyhyydestä osoittivat sen siksi.
 

2. Meidän tulee varoa koska aikamme on erityisen pet­tävä.

 

Jeesus kertoi Matt 24 mukaan, että Hänen paluutaan edeltä­välle ajalle on leimaa antavaa maailmanlaajuinen teologinen luopumus.  Se on syvän hen­gellisen petoksen aikaa, vää­rien ihmeiden aikaa, niin pet­tävää aikaa, että jopa aidot Jumalan lapsetkin kokevat vaikeaksi erottaa totuuden väärästä.

 

”Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä’… Ja monta vää­rää profeettaa nousee ja he eksyttävät monta… Sillä vää­riä kristuksia ja vääriä pro­feettoja nousee ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mah­dollista, valitutkin” (Matt24:4,11,24).

Jeesuksen varoituksen va­lossa olisi tyhmyyttä olla pel­käämättä ja varomatta pe-tosta.


3. Meidän tulee varoa, koska ihmeet eivät ole todiste siitä, että Jumala toimii.

 

Raamattu varoittaa paholaisen tekevän ihmeitä ja viimeisenä aikana väärät ihmeet eksyttä­vät suuria joukkoja.

 

Jeesus varoitti Matt24:24, että ”vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja” nousee tehden suuria tunnustekoja ja ihmeitä niin että valitutkin, jos se olisi mahdollista, eksyisivät. Samaa profetiaa sisältävät myös 2Kor11:13-15, 2Tess2:5-11, 2Tim3:8 ja Ilm13:11-14.

 

Herra sanoi selvästi, että mo­net kutsuvat Häntä Herraksi ja tekevät ihmeitä Hänen nimes­sään, mutta he ovat silti vääriä (Matt7:21-23).

New Orleansin konferenssin pääasioita olivat ”ihmeet ja merkit”, voimaevankeliointi ja ihmeet kristillisyydessä. Siellä tapahtui monia asioita, joita jotkut pitävät ihmeinä, kuten profetioita, mahdollisesti joku parantuminen (en itse nähnyt yhtäkään), väärää kielilläpu­humista jne. Karismaattisen liikkeen puhujat kertoivat ko­kouksissaan eri puolilla maa­ilmaa tapahtuneista ihmeistä.

Kun Raamatun valo lankeaa karismaattisen liikkeen ylle erehdys paljastuu. ”Ihmeiden” ei tule antaa johtaa meitä har­haan.

 

Toistan vielä, että en luota kaikkeen mitä näen, tunnen tai mitä koen sydämessäni. Luo­tan vain Jumalan ilmoitukseen Sanassa, joka on valo uskon­nolliseen pimeyteen. Kirjoituk­set paljastavat, että konfe­renssit kuten New Orleans ja karismaattinen liike, edustavat luopumusta, ei herätystä.

 

”Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin” (Snl14:15). ”Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa…” (Snl15:14).