Operaatio ”Pilvenpatsas”

Olavi Syväntö

Raportti marraskuun 14-21 päivien rakettisodasta Israelissa

Islamin teologian mukaan maailma on jaettu ”Islamin alueeksi” (Dar-el-Islam) ja ”Sodan alueeksi” (Dar-el-Harb). Islamilaisten velvollisuus on valloittaa ne alueet, jotka eivät vielä ole heidän hallussaan, ei vain Lähi-idässä vaan koko maailmassa! Niinpä muslimille maa-alue, joka on ollut heidän hallussaan täytyy ehdottomasti vallata takaisin mihin hintaan tahansa! Palestiinahan oli ottomaanien hallussa 400-vuotta aina vuoteen 1917, jolloin Englanti valloitti alueen luvaten sen juutalaisille kotimaaksi. Mutta 1921 siitä lohkaistiin pois 4/5 arabivaltioksi Trans-Jordania. Vaikka Israel nyt luovuttaisi Gazan lisäksi palestiinalaisille omaksi mitä muita alueita tahansa, se ei heille riitä, koska heidän islamilaisten johtajiensa päämäärä on koko Israelin tuho ja sen tilalle Dar-el-Islam.

Kirjoitin seuraavan katkelman rukouskirjeeseemme viidentenä sotapäivänä, jolloin näytti siltä, että tämä rakettisota vain kiihtyy ja laajenee muuttuen operaatioksi Gazan alueella olevia Hamasin joukkoja vastaan: ”Olemme täällä (kirjoitushetkellä 18.11) dramaattisten tapahtumien keskellä. Satoja raketteja on satanut Gazasta tälle alueelle. Niistä 1/3 on saatu torjuttua ilmassa. Ihmiset elävät nyt ”maan alla” ja ainoastaan 3 on kuollut, vaikka raketit ovat osuneet asuinrakennuksiin monissa paikoissa. Se, että raketteja on nyt ammuttu sekä Tel-Avivin että Jerusalemin suuntaan - vaikka eivät osuneetkaan kaupunkeihin – tarkoittaa, että Hamas on todella ylittänyt Israelin sietokyvyn rajan. Israel on mobilisoinut 75 000 sotilasta Gazan rajalle, valmiina menemään sinne ellei viime hetkessä saada aikaan jonkun kolmannen osapuolen takaamaa pitävää aselepoa. Maailma odottaa antikristusta ja uskovat Jeesuksen tulemusta!”

Vielä keskiviikkona 21.11 lehtiuutisten otsikkona täällä oli, että ”Aselepo näyttää kaukaiselta mahdollisuudelta” pitkän matkan raketin pudottua 7-kerroksisen talon yläkertaan Rishon Lezion´in kaupungissa, hajottaen kahden kerroksen huoneistot ja haavoittaen kuutta henkilöä. Tel-Aviviin ammutut kaukoraketit pystyttiin torjumaan ilmassa ja Jerusalemiin ammutut putosivat kaupungin ulkopuolelle. Kuitenkin Hamas ylpeilee nyt sillä, että on pystynyt ampumaan raketteja sekä Tel-Aviviin että Jerusalemiin ja on siis ”voittanut” ottelun tämän erän! Sitä on nyt juhlittu Gazassa.

Israel antoi sodalle nimen suoraan Raamatusta ”Amud Anan” eli ”Pilvenpatsas”, joka johdatti aikoinaan Israelin kansaa erämaassa 2.Moos.13:21. Tämä 8-vuorokautta kestänyt ”ilmasota” loppui oikeastaan aika yllättäen 21.11 illalla. Puolituntia ennen aselevon alkamista osui vielä yksi raketti kerrostaloon Beershebassa. Aselepo oli sovittu astumaan voimaan klo 21 mutta Hamas ampui vielä sen jälkeenkin yli 20 rakettia, joihin Israel ei vastannut. Vihdoin klo 23 tulitus loppui ja tuli hiljaisuus.

Gazasta ammuttiin 8 vuorokauden aikana 1506 rakettia, joista Israel ampui alas 421 ja 152 putosi takaisin Gazaan. Kaupunkeihin suunnatuista raketeista 84 % pystyttiin torjumaan, mutta silti joku osui asuinrakennuksiin ja ainakin kahteen kouluun, jotka onneksi olivat sodan takia tyhjiä. Israelilaisia siviilejä kuoli 6 ja 240 haavoittui. Noin miljoona ihmistä joutui elämään ”maan alla” yli viikon ja normaali elämä pysähtyi, kun piti olla aina valmiina juoksemaan johonkin kellariin tai rappukäytävään radion tai TV:n ilmoittaessa muun ohjelman keskellä: ”Tseva Adom” (Punainen väri) ja sitten kaupungin tai kylän nimen, minne raketti oli tulossa. Beershebassa oli 60 sekuntia aikaa maastoutua, muualla vähemmän. Linja-autotkin maanteillä pysähtyivät hälytyksen tullessa ja ihmiset, jotka halusivat, voivat maastoutua tien viereen.

Ihmiset olivat tuskaantuneita tilanteeseen mutta lupasivat kärsiä, kunhan tämä vuosia jatkunut rakettien uhka saataisiin kokonaan loppumaan. He olivat skeptisiä, kuinka kauan seuraava aselepo Hamasin kanssa kestäisi, jos heidän valtansa Gazassa jatkuu edelleen. Eräässä pilakuvassa israelilainen pariskunta seisoo peloissaan keskellä maataan ja raketteja sataa sekä Gazasta että Syyriasta. Mies kysyy vaimoltaan: ”pitäisikö meidän kääntää toinen poski”? Israelin kansasta 70% toivoi ”lopullista ratkaisua” Hamasin hallintaan Gazassa. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, koska hallituksen täytyy ottaa huomioon kokonaistilanne.

Niinpä kun pääministeri Netanyahu ilmoitti kansalleen aselevosta hän samalla aloitti vaalikampanjansa ja ilmoitti päämääränään olevan ”taata Israelin turvallisuus, säilyttää kansainvälinen tuki ja välttää avoin sotatila”. Puolustusministeri Ehud Barak sanoi: ”Gaza voidaan vallata mutta en halua hallita sitä. Meidän täytyy olla vahvoja tässä maassa. Täytyy tietää milloin taistella, milloin ei. Jos joku haluaa rauhallisen elämän itselleen, niin menköön Suomeen tai Sveitsiin asumaan”, lisäsi hän lopuksi!

Vaimoni Esterin todettiin sairastavan keuhkosyöpää, jota ei voida leikata sydämen kunnon ja sokeritaudin takia. Niinpä molemmat poikamme tulivat ulkomailta meitä tervehtimään ja saapuivat juuri parahiksi tänne ”sodan jalkoihin”. Meillä on kotona ”turvahuone”, jonne mennä hälytyksen tullessa. Loppuviikon Ester nukkui siellä yötkin eikä hänen tarvinnut juosta vuoteestaan mihinkään kuten meidän muiden. Koirammekin tunnistaa sireenin äänen ja juoksee silloin kiireesti turvahuoneen ovelle.

Viikon aikana täytyi kuitenkin käydä ostoksilla ja muilla asioilla kaupungissa, kuten lääkärissä ja apteekissa. Kaksi kertaa koimme hälytyksen kaupassa, yhden kerran sairasklinikalla ja kerran pankissa. Viikon alussa olin nuorimman poikani Jonathanin kanssa hakemassa erikielisiä Raamattuja varastostani. Sillä matkalla tuli rakettihälytys Jerusalemin alueella, joka on suhteellisen kaukana Gazasta. Pysäytimme auton heti tien sivuun ja hyppäsimme kiviaidan itäpuolelle syvennykseen, koska raketit tulevat lännestä. Kuulimme jysäyksen, kun raketti putosi pellolle palestiinalaispuolelle. Talvi, eli sadeaika täällä on nyt alkanut ja viime päivien aikana on ollut rankkasateita. Mikä Jumalan ajoitus, että edellisellä viikolla koko sodan aika oli poutaa. Voitte kuvitella minkälaista olisi ollut maastoutua rankkasateessa, erikoisesti lasten ja vanhusten kanssa.

Beersheban seurakunnassamme on normaalisti 70-100 henkeä läsnä seurakunnan sapattitilaisuudessa. Sapattina 17.11 sinne kokoontui parikymmentä uskovaa rukoilemaan, vaikka sodan alettua kaikki suuremmat kokoontumiset oli kielletty. Mukana oli juutalainen evankelista Kievistä, Ukrainasta, jonne hän oli perustanut pienen juutalaisuskovien seurakunnan. Hän oli nyt vierailulla Israelissa ja sai majapaikan seurakunnan rakennuksessa. Tiistai iltana 20.11 hän oli ulkona iltapimeällä, kun huomasi kirkkaan valon liikkuvan taivaalla ja alkavan laskeutua aivan häntä kohti. Samassa kuului ilmassa räjähdys, tuntui paineaalto ja jotain kappaleita rapisi talon katolle. Israelin torjuntaraketti osui Gazasta Beershebaan tulevaan rakettiin tuhoten sen kappaleiksi. Meillä on nyt niitä pudonneita siruja lasipurkissa ”tavaranäytteenä”. Jos raketti olisi pudonnut rakennuksen päälle ja räjähtänyt vasta siinä, niin sisällä oleva raamattuvarastomme olisi tuhoutunut ja tämä silminnäkijä itse olisi kuollut!

Seurakuntana saatoimme kokoontua jälleen 24.11 ilman vaaraa. Siinä tilaisuudessa eräs seurakuntamme jäsen kertoi mitä hän koki. Hän oli rukouksessa Herran edessä Israelin tilanteen puolesta, kun yhtäkkiä kuului valtava pamahdus, koko talo vavahti, ikkuna helähti kappaleiksi ja seiniin tuli reikiä sirpaleista. Raketti oli pudonnut naapuritaloon. Hän selvisi ilman naarmuakaan ja samoin naapureistakaan kukaan ei edes loukkaantunut. Israeliin pudonneiden rakettien määrään verrattuna kuolleita ja haavoittuneita oli ihmeen vähän. Seurakuntana kiitimme Herraa Hänen varjeluksestaan. Hamasin tarkoitus on tuottaa kuolemaa ja hävitystä Israelissa ja kun niin tapahtui, he sanovat onnistuneensa päämäärässään. Sen sijaan Israelin pääministeri Netanyahu sanoo: ”Jos meidän vastaiskuissamme Gazaan kuolee myös siviilejä koemme epäonnistuneemme päämäärässämme. Emme taistele siviilejä vastaan vaan terroristijärjestöä vastaan, joka haluaa hävittää meidät olemasta.”

Aselevon tultua voimaan sitä arvosteltiin monin paikoin. Beershebassakin oli mielenosoitus sitä vastaan. Mies, joka koki raketin räjähdyksen 11 metrin päässä, sanoi kirpeästi: ”Olisi pitänyt jatkaa loppuun asti”. Ihmiset ovat skeptisiä - kuinka kauan tämä rauha voi kestää? Kuitenkin, jos Israel olisi hyökännyt Gazan alueelle, niin noin 200 sotilasta olisi kuollut ja ties kuinka monta haavoittunut. Nyt vain kaksi sotilasta kuoli raketin räjähtäessä lähellä. Eräs perhe Beershebassa, joka selvisi ilman naarmuakaan raketti-iskussa heidän taloonsa, oli TV:ssa haastateltavana. Noin 5-vuotias tytär kysyi isältään: mitä hän saa tulevana syntymäpäivänään lahjakseen? Isä sanoi vakavana: ”Suurin lahja on elämä, jonka olemme saaneet pitää.” Näin lapsetkin täällä Israelissa joutuvat tarkistamaan elämän arvojaan.

Israelin Ystävien kautta voit tukea myös Syvännön raamattutyötä, viite 107.