Palvelijan Auktoriteetti

(Servant Authority)

Sandy Simpson

Matt.20:20-28.

Vietin lapsuuteni Palaun saarella. Meillä lapsilla oli kirjoittamaton sääntö: kun leikin sisareni ja minua nuorempien poikien kanssa, olin johtaja. Heidän tuli toimia minun tavallani. Yksi ilkeä temppu oli johdattaa heidät viidakkoon paikkaan, jossa he eivät ennen olleet käyneet ja piiloutua heiltä. He huolestuivat ja alkoivat huutaa nimeäni. Hyvin pian, etenkin jos mukana oli tyttöjä, he alkoivat itkeä. Silloin ilmestyin esiin suurena sankarina ja vakuutin: ”Älkää pelätkö, olen tässä”. Olin varmaan välillä julma johtaja. Lapset voivat olla ilkeitä. Mutta jos paikalla oli minua vanhempi poika, minun piti seurata häntä ja hän puolestaan osasi kiusata minua.

Näin toimii tämän maailman järjestys. Kun kasvamme aikuisiksi, niin meidän kulttuurissamme Tyynenmeren saarilla vanhimmat, arvostetuimmat suvut, rikkaimmat ja vahvimmat ovat johtajia. Johtajat eivät aina välitä yhteisistä eduista. Toisinaan he ovat julmia ja itsekkäitä.

Alussa oleva raamatunpaikka kertoo, kuinka Jeesus otti äidin pyynnön esimerkiksi opettaakseen tärkeän asian: mitä auktoriteetti tarkoittaa kristityn elämässä. Sebedeuksen vaimo, Jaakobin ja Johanneksen äiti, pyysi Jeesukselta suosionosoitusta. Tavallisen äidin tavoin hän toivoi parasta omille pojilleen. Jeesus kysyi häneltä mitä hän tahtoi. Mutta Hän ei voinut luvata, että täyttäisi vaimon pyynnön. Tämä tapaus oli yksi niistä harvoista, jolloin Jeesus ei luvannut vastata pyyntöön toivotulla tavalla. Näin tapahtui myös, kun Hän kieltäytyi tekemästä ihmeitä merkiksi fariseuksille ja saddukeuksille. Sen sijaan Hän kehotti näitä katumaan.

Jeesus kysyi Jaakobilta ja Johannekselta, voisivatko he ”juoda sen maljan, jonka minä olen juova?” On ilmeistä, etteivät he täysin ymmärtäneet kysymystä. He eivät myöskään käsittäneet myöntävän vastauksensa merkitystä. Ehkä he käsittivät Jeesuksen puhuvan tavallisesta syömisestä ja juomisesta noudattaen Hänen tapojaan. Tai ehkä he ymmärsivät Jeesuksen kysymyksen viittaavan Hänen elämäntyöhönsä kulkea, parantaa ja opettaa ihmisiä. He eivät ymmärtäneet Jeesuksen tarkoittavan ristiinnaulitsemista.

Voisivatko he tulla osallisiksi Jeesuksen kuolemasta kuolemalla Hänen nimensä tähden? Voisivatko he kuolla maailman syntien puolesta? Olisiko heidän osansa marttyyrikuolema sen tähden, koska uskoivat Jeesukseen? Heidän oma vastauksensa oli profetia siitä mitä heille myöhemmin tapahtui. Jeesus sanoi, että Jaakob ja Johannes joutuisivat vainottaviksi ja he kuolisivat uskonsa tähden. Apt. 12:2 kertoo, että Jaakob oli ensimmäinen kahdestatoista, joka tapettiin. Herodes mestautti Jaakobin miekalla. Johannes otettiin kiinni ja juutalaisen Sanhedrinin määräyksestä häntä ruoskittiin. Hänet karkotettiin Domitianin toimesta Patmoksen saarelle. Eräiden tietojen mukaan hänet laitettiin suureen, kiehuvaa öljyä täynnä olevaan pataan, mutta hän ei kuollut siihen. Jeesuksen vastaus heille kertoi edeltä käsin, että he joutuisivat kärsimään uskonsa tähden. Ei niin, että usko toisi heille kunniaa ja menestystä maailman silmissä, kuten he toivoivat.

Jeesus sanoi, että paikat Hänen valtaistuimensa vieressä, kuuluivat Isän päätösvaltaan. Tässä tapauksessa tulee esille Jeesuksen nöyryys. Fil.2:6-7: ”joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen.” Tämä on todellista nöyryyttä. Jeesus ilmoitti, että vain Isä Jumala määrää, kuka istuu lähinnä Jeesuksen valtaistuinta.

Toinen merkittävä seikka on, että myöhemmin Johannes, jonka äiti yritti saada pojalleen korkean aseman, sai tietää ketkä tulevat istumaan lähellä Jeesuksen valtaistuinta. Mutta ei ennen kärsimystä ja nöyryytystä Kristuksen tähden. Vasta sen jälkeen asia paljastettiin hänelle. Ilm.4:4: ”Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentäneljä valtaistuinta ja valtaistuimilla istui kaksikymmentäneljä vanhinta, puettuina valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli päässänsä kultaiset kruunut.” Joten Johannes tulisi kuitenkin istumaan Kristuksen vieressä. Ymmärrän, että kaksitoista opetuslasta ja kaksitoista Israelin päämiestä tulevat olemaan 24 vanhinta 24:llä valtaistuimella.

Nämä ovat valtaistuimet Kristuksen istuimen ympärillä. Johannekselle annettiin myös toinen ilmestys siitä, ketkä istuvat Kristuksen kanssa Hänen valtaistuimellaan. Ilm.3:21-22: ”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isän kanssa hänen valtaistuimellansa.”

Lupaus kuuluu niille ”jotka voittavat”. Ilmestyskirjan 3 luvussa on kirje Laodikean seurakunnalle. Laodikea tarkoittaa ”kansan (ihmisten) oikeuksia”. Monet kristityt tutkijat käsittävät kirjeen sanoman tarkoittavan viimeisten aikojen seurakuntaa. Viimeisen ajan seurakunta on penseä, mutta uskoo itse olevansa hengellisesti ja materiaalisesti rikas. Mutta voittajat ovat ne, jotka näkevät asian oikean tilan. He näkevät itsensä sellaisena kuin ihminen on: hengellisesti sokea, köyhä, alaston, kaikin tavoin heikko ja huono. He nöyrtyvät ja avaavat ovensa Jeesukselle Hänen kolkuttaessaan. Heille kuuluu Jumalan lupaus Jeesuksen läheisyydestä uudessa taivaassa ja maassa.

Toiset opetuslapset suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Ehkä he olivat kateellisia ja ajattelivat, että paikat Jeesuksen vieressä eivät kuulu ainakaan näille kahdelle. Tässä tilanteessa Jeesuksella, seurakunnan kulmakivellä, oli mahdollisuus opettaa mitä on hengellinen johtajuus ja auktoriteetti. Hän antoi hyvin selvän kuvan seurakunnan keskellä vallitsevasta auktoriteettijärjestyksestä opetuslapsilleen, jotka Raamattu mainitsee seurakunnan ”perustukseksi”.

Voimme käyttää pyramidimuotoa havainnollistamaan maailman auktoriteettijärjestystä. Maailmanjärjestys on aina ollut ”ylhäältä alas” systeemi, alkaen pyramidin huipulta ja päättyen sen pohjalle. Kuningaskunnissa kuningas on huipulla, sitten prinssit, ylimystö, tavalliset ihmiset ja pohjalla orjat. Demokratiassa meillä on presidentti, korkeat hallitushenkilöt, yms. tavallisen ihmisen yläpuolella. Liikemaailmassa on pääjohtaja, ylin johtotaso, alempi johtotaso, toimistovirkailijat, jne.

Ikävä kyllä, eräässä vaiheessa 3. vuosisadalla seurakunnassa otettiin käyttöön sama malli ja se alkoi elää harhakuvitelman mukaan. Rooman kirkko otti käyttöön pyramidimallin, ylimpänä paavi, sitten kardinaalit, piispat, papisto ja tavalliset seurakuntalaiset. Ehkä kysymme: mitä väärää siinä on?

Ef.4:11-12: ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” Nämä lahjat eivät ole arvonimiä, eivätkä oikeuta erityisasemaan. Ne on annettu, koska niillä autetaan toisia ihmisiä!

Seurakunta tarvitsi apostolit.

He ovat seurakunnan perustus.

He näkivät Jeesuksen lihassa ja Hän opetti heitä henkilökohtaisesti.

He kirjoittivat Uuden testamentin.

Apostolin ja profeetan tehtävät eivät sellaisena kuin Raamatun aikoina enää ole voimassa. Mutta evankelistan, paimenen ja opettajan työ on samaa kuin silloin. Evankelista ei tarkoita henkilöä, joka pitää nimitystä arvonimenä itselleen, jotta voisi hallita muita. Syy siihen, että joillekin on annettu evankelistan lahja, on se, että he voivat jakaa eteenpäin hyvää uutista.

Miksi meillä on pastoreita? Onko tarkoitus se, että he määräävät seurakunnassa ja kaikkien on tuettava heitä ja taivuttava heidän vaatimuksiinsa? Ei. Heidän tehtävänsä on palvella seurakuntaa auttamalla ihmisiä syvempään ja täydempään Kristuksen tuntemiseen, jotta pyhistä tulisi jokapäiväisessä elämässä aina lisääntyvässä määrin Kristuksen kaltaisia.

Tosikristillisyyden rakennetta kuvaa ylösalaisin seisova pyramidi.

Missä siinä on Kristus?

Hän on pohjimmaisena, sillä Hän on kulma (huippu) –kivi.

Missä ovat Herran apostolit?

He ovat seuraavaksi alimmat, sillä he ovat perustus.

Mitä lähemmäs pohjaa pääset, sitä enemmän muutut Kristuksen kaltaisuuteen. Auktoriteetti tulee palvelemisesta. Mitä enemmän palvelet, sitä enemmän sinulla on oikeaa auktoriteettia.

Seurakunnassa jokainen on ”ministeri (minister)/palvelija”. Näiden kahden sanan välillä on ero. Sana ”minister” tarkoittaa palvelijaa. Mutta Ef.3:7 (eng.kiel. Raamattu), sana on käännetty “orja”. Haluatko todella tulla “suureksi” Jumalan valtakunnan järjestelmän mukaan? Laskeudu silloin niin alas, kuin voit. Haluatko olla suurin? Ole silloin kaikkein nöyrin palvelija. Kenellä on vähiten omaa lihallista minää, se on suurin Herran silmissä. Seurakunnan rakenne ei ole sama kuin maailman. Ei herroja, ei kuninkaita, ei yksinvaltiaita. Ainoa Herra ja Kuningas on Jeesus Kristus. Me muut olemme palvelijoita, orjia.

Tämä on kirjoitettu vastineeksi niille kristityille miehille ja naisille, jotka pyrkivät saamaan aseman epäpyhistä vaikutteista, kuten kunnianhimo. Niiden, jotka uskovat olevansa seurakunnan johtajia, tulisi ensin sisäistää tämä opetus. Tänä päivänä meillä on niitä johtajia, jotka kutsuvat itseään apostoleiksi ja profeetoiksi. Jotkut heistä sanovat olevansa suurempia kuin Raamatun apostolit ja profeetat. Heidän tulisi ajatella asia uudestaan. Jumalan valtaistuimen ympärillä tulee olemaan 24 vanhinta. Tämä luku on määrätty: 12 Israelin poikaa ja 12 opetuslasta. Jälkiapostoliset järjestelmät kuten katolinen paavinvalta, kreikkalaisortodoksikirkon johto, Kansas Cityn profeetat, ”kolmas aalto” herätyksen johtajat, ym. eivät ole raamatullinen järjestys.

Auktoriteettimme tulee Sanasta. Sana tuli lihaksi Kristuksessa ja Hän on alimpana pohjalla. Huomaa, että kaikki ylösalaisin käännetyn pyramidin paino on kärjen, huipun varassa. Jeesus kantaa kaikki taakkamme!

Hän kuoli vapauttaakseen meidät synnin taakasta.

Hän elää taivaassa ja rukoilee edestämme Isän luona ja me saamme tuoda kaikki huolemme Hänelle. Matt.11:28: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”

Jeesus tuli pelastamaan, opettamaan, parantamaan – ei vain sen takia, että Hän voisi olla kuningas. Hänen tarkoituksensa ja päämääränsä ei ollut arvoaseman saamisessa. Muistatko kertomuksen kun Jeesus ruokki 5000 ihmistä. Siinä sanotaan, että Hän teki sen, koska Hänen ”kävi heitä sääli”.

Hän ruokkii meidät, koska olemme nälkäisiä.

Hän parantaa meidät, koska tarvitsemme parantamista.

Hän opettaa meitä, koska tarvitsemme ymmärrystä ja viisautta.

Hän kuoli edestämme, koska tarvitsemme pelastusta.

Jeesuksen teoilla on päämäärä.

Koska Jeesus nöyryytti itsensä kaikilla tavoilla, aina yksinäiseen ristinkuolemaan asti, Hän on nyt kuningasten Kuningas ja herrain Herra. Ne, jotka palvelevat aidosti jakavat eräänä päivänä kunnian Hänen kanssaan. Gal.6:2: ”Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.” Meidän tulee palvella, koska meillä on myötätunto niitä ihmisiä kohtaan, jotka tarvitsevat apua jota voimme antaa. Jos pidämme ensisijalla vain omat tarpeemme, häviämme. Meidän tulee palvella aidosti ollaksemme hyödyksi Jumalan valtakunnan työlle. Jos emme palvele, niin kuihdumme ja näännymme hengellisesti.

Ennen kuolemaansa suuri viulisti Nicolo Paganini lahjoitti hyvin kallisarvoisen ja vanhan viulunsa syntymäkaupun-gilleen Genoalle, Italiassa. Lahjoitusta seurasi ohje, jonka mukaan soitinta ei saanut enää koskaan käyttää. Tämä oli hyvin onneton vaatimus, sillä puulla on erityinen ominaisuus. Kun soitinta käytettiin ja käsiteltiin, se pysyi hyvässä kunnossa. Kun se jätettiin käyttämättä, se rapistui. Tämä hyvin kallis ja vanha viulu on tänään vain varjo entisestään. Sillä ei ole muuta arvoa, paitsi että se muistuttaa omistajastaan. Pilattu soitin on esikuva siitä, kuinka itsekäs elämä, joka ei palvele toisia, menettää lopulta merkityksensä. Meillä on vain yksi elämä, joka päättyy pian ja vain se, minkä olemme tehneet Kristukselle, Hänen tahtonsa mukaan, kestää.