Päämäärätietoinen minäkeskeisyys

 

 

Seuraava on pääosin osa The Be­rean Call järjestön T.A. McMaho­nin yhteen­vedosta koskien  tun­netun Rick War­renin kirjan The Purpose Driven Life (suom. Ta­voitteena elämä - Tarkoitus vie eteenpäin, Päivä Oy, aiempi War­renin kirja Purpose Driven Church - Päämäärätietoinen seurakunta, Aika­media Oy, oli myös maail­malla paljon myyty teos) opetuk­sia. T.A. McMahon on entinen harras katolinen, joka tun­tee kato­lisen uskonkäsityksen ja käy­tän­nön perinpohjin. (Artikkelin ala­viit­teet KF/JA).

 

Hän kertoo tutustuneensa kirjaan entisen roomalaiskatolisen kautta, joka tuloksetta oli yrittänyt todis­taa Kristuksesta katolista uskon­toa noudattaville sukulaisilleen. Tällä henkilöllä oli Warrenin kirja, jonka hänen veljensä yhdessä vaimonsa kanssa lainasivat luet­tavakseen. Warrenin teos oli ai­noa "protestanttinen" kirja joka heitä kiinnosti. Aviopari piti kir­jasta hyvin paljon, erityisesti koska se ei mitenkään kyseen­alaistanut heidän katolista us­kontoaan. Itse asiassa se näytti vahvistavan heidän katolista kä­sitystään, että pelastus on (ihmi­sen) tekojen tulos.

 

McMahon kirjoittaa: Kirja painot­taa tekemistä ja kirkolle alistu­mista. Sen esittämä evankeliumi ei ole ristiriidassa Rooman kirkon evankeliumin kanssa eikä siten uhkaa katolista uskonkäsitystä. Yleensä ottaen Warrenin kirja on pastorin unelma. Hän esittää ke­hotuksia, joita useimmat pastorit eivät tohdi esittää seurakunnal­leen, mutta joiden mukaan he haluaisivat seurakuntalaistensa mukautuvan. Warrenin eräät opetukset ovat aivan raamatulli­sia, kun niitä käytetään oikeassa raamatullisessa yhteydessä (konteksti). Monin paikoin lukija löytää asioita jotka haastavat häntä tarkastelemaan millainen hänen vaelluksensa on Herran yhteydessä.

 

Toisaalta kirjassa on paljon ope­tusta ja muuta sisältöä, joka saattaa pahimmillaan johtaa luki­jaa poispäin Jumalan Sanan to­tuudesta. Suurin huolenaihe kos­kee lukijaa, joka ei pysty harjoit­tamaan erottelua ja joka siksi "ostaa" kaiken mitä Warren esit­tää. Warrenista on tullut maail­mankuulu ja tällaisen vaikutuksen kautta hän kylvää seurakunta­laisten joukkoon myös virheellistä siementä huolimatta kirjan sisäl­tämästä hyvästä siemenestä.

 

Lisäksi minua mietityttää eräs asia. Kirjaa lukiessani minusta vaikutti, että kirjan sanoman siitä, kuinka kristityn tulee kasvaa yh­teydessä Herraan tai kuinka seu­rakunnan tulisi kantaa hedelmää Jumalan kunniaksi, lisäksi kirjassa on tietty motiivi. Monet Rick War­renin seurakuntakasvua koskevat opit ovat yhteydessä Latter Rain (myöhäissade, lopun ajan suuri herätys ennen Kristuksen tule­musta), Kingdom Now (Valtakunta nyt -liike), Dominionism ja Chris­tian Reconstructionism[1]. Kaikissa em. mainituissa liikkeissä käsitys on, että seurakunta "ihmeiden ja merkkien" kautta muuttaa maail­man paratiisiksi ja siksi suurin osa maailman väestöä kääntyy kristi­tyiksi.

 

Seuraavassa eräitä McMahonin huomioita:

Vaikka Warrenin kirja näyttää usein viittaavan Raamattuun, hä­nen ensisijaisesti käyttämänsä raamatunlauseet eivät aina suin­kaan lisää ymmärrystä Sanaa kohtaan.

Sivulla 11 (eng.kiel. teos, käännös eng.kiel. tekstistä KF) hän kirjoit­taa "Todellinen hengellinen kasvu ei koskaan ole erillistä, yksilöllistä tavoittelua. Kypsyys saavutetaan yhteyden ja yhteisön kautta". Tätä ajatusta en löydä Raamatusta, vaan se on General Systems Theory'n (yleinen systeemiteoria) mukainen käsite[2].

 

Sivulla 11 hän jatkaa: "Paras tapa selittää Jumalan tarkoitus elä­määsi kohtaan on antaa Kirjoi­tusten puhua puolestaan". Usein Warren kuitenkin käyttää raama­tunlauseita pikemminkin tuke­maan omakohtaista näkemys­tään, kuin että antaisi "Raamatun puhua puolestaan"[3]. Sivulla 13 hän käyttää raamatullista "liitto" käsitettä siten, että haluaa lukijan allekirjoituksellaan vahvistavan liiton kanssaan kirjan lukemiseksi. Tämä on absurdia eikä mitenkään perustu Sanaan. Millainen tällai­nen "liitto" olisi? Entä jos lukija rikkoo liiton? (Onko siitä hänelle hengellistä vahinkoa - näin joku saattaa ajatella - KF). Sivulla 15 on lainaus Eugene Petersonin The Message Bible ( jatkossa TMB) raamattuversiosta, Snl.11:28, jossa Petersonin kään­nös, kuten yleensä muutenkin, on lähinnä kiinnostunut runollisuu­desta, kuin oikeasta Jumalan Sa­nan käännöksestä[4]. "A life devo­ted to things is a dead life, a stump; a God-shaped life is a flourishing tree", käännös: Kapi­neille (asioille, esineille) omistettu elämä on kuollut elämä, kanto;  jumalallinen elämä (Jumalan muokkaama) on kukoistava puu,  suom. 1938 käännös: Joka rik­kauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niin kuin lehvä.

 

Jo kirjan 1 luku on hyvin häm­mentävä. Vaikka Warren sanoo oikeita asioita ihmisen elämän tarkoituksesta, kuinka se löytyy vain yhteydessä Jumalaan, ei it­sestä, kirjan esitystapa on silti hy­vin itsekeskeinen. Toinen kum­mallinen asia on se, että kir­jan www sivuilla monet maalliset or­ganisaatiot kehuvat sitä, kuten (USAn) presidentin henkilökunta, Coca Cola yhtiö, WalMart (suuri kauppaketju), NASCAR (amerik­kalainen kilpa-autoilusarja), Oak­land Raiders (amer. jalkapallo­joukkue), mukana on myös kou­luja, yksityisiä klubeja ja vanki­loita. Ovatko kaikki nämä tahot ottaneet vakavasti kirjan 1 lu­vussa esitetyn, että vain Jumala voi näyttää ihmisen elämän tar­koituksen? Vaikka Warren sanoo s. 17, että kirja ei ole "sinusta", kirja kuitenkin keskittyy juuri "si­nuun". Jatkuvasti hän vetoaa lu­kijan itsetietoisuuteen[5].

Sivulla 18 on taas TMB käännös Room.8:6: "Obsession with self in these matters is a dead end; at­tention to God leads us out into the open, into a spacious, free life", käännös: Omamielisyys näissä asioissa on umpikuja; Ju­malan huomioiminen johtaa mei­dät avaraan, vapaaseen elämään, eng. KJV: "For to be carnally minded is death; but to be spiritu­ally minded is life and peace", suom. 1938: Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha.[6]

 

Sivulla 19 on vielä selvempi esi­merkki itsekeskeisestä humanis­mista, jota Warren tukee Peterso­nin käännöstä käyttäen. Matt.16:25: "Self-help is no help at all. Self-sacrifice is the way, my way, to finding yourself, your true self", käännös: Oma apu ei ole mikään apu. Oma uhrautuminen on keino (tapa, tie), minun kei­noni, itsensä löytämiseen, todelli­sen minän (löytämiseen),  eng.kiel. KJV: "For whosoever will save his life shall lose it: and whosoever will lose his life for my sake shall find it",  suom.1938: Sillä joka tahtoo pelastaa elä­mänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

 

Warren pyrkii viemään lukijaa Raamatun äärelle kutsuen sitä "Omistajamme käsikirjaksi". Raa­matun koko sanoman sijasta hän johtaa lukijaa omaksumaan omia käsitteitään mukailemalla Raa­mattua. Tämä tapa on hyvin sub­jektiivinen ja johtaa vääriin tulkin­toihin.  Sivulla 20 on taas ihmis­keskeinen Petersonin käännös koskien 1Kor.2:7: "God's wis­dom...goes deep into the interior of his purposes....It's not the latest message, but more like the oldest what God determined as the way to bring out his best in us", kään­nös: Jumalan viisaus... menee syvälle hänen tarkoitustensa uu­meniin... Se ei ole viimeisin il­moitus, vaan pikemminkin vanhin - siitä kuinka Jumala määritti ta­van tuoda ilmi hänen parhaansa meissä, eng.kiel. KJV: "But we speak the wisdom of God in a mystery, even the hidden wisdom, which God ordained before the world unto our glory”, suom. 1938: vaan me puhumme salattua Ju­malan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme.

Petersonin käännös on kauttaal­taan uskomattoman itsekeskei­sen humanistinen ja se, yhdessä War­renin oman itsekeskeisen näke­myksen kanssa vaikuttaa suuresti kirjassa.

 

Luku 2 on ongelmallinen. Tässä Warrenin näkemys on fatalistinen koskien Jumalan suvereenia val­taa päättää ihmisen elämän jokai­sesta yksityiskohdasta. Hän näyttää jättävän huomiotta ihmi­sen oman tahdon ja kuinka synnin tulokset vaikuttavat elämässä. Sen sijaan hän ikään kuin tekee Jumalasta osallisen maailman pahuuteen. Sivulla 23 lukee: "Ju­mala tiesi, että nuo kaksi yksilöä (Adam ja Eeva) sisälsivät juuri oi­kean geneettisen makeupin luo­maan juuri sellaisen "sinän", joka hänellä oli mielessä. Heillä oli DNA jonka mukaan Jumala halusi tehdä sinut ... jokainen kasvi ja eläin oli Jumalan suunnittelema ja jokainen yksilö suunniteltiin tar­koitusta varten". Entä mistä tuli pahuus - Hitler, Stalin? Niinkö Jumala heidät suunnitteli? Sivulla 25 Warren lainaa runoa jossa mm. sanotaan: Sinun vanhempasi ovat ne jotka hän (Jumala) sinulle valitsi, ja kuinka tahansa koetkin, he olivat Jumalan mielessä juuri sinua varten suunnitellut ja heissä on Mestarin sinetti". Koskeeko tämä myös isää, joka käyttää ty­tärtään seksuaalisesti hyväk­seen?

 

Hän nostaa esiin erheellisen ky­symyksen Jeesuksen inhimilli­sestä ja jumalallisesta luonnosta. "Jeesus seisoi tienhaarassa. Täyttäisikö hän tarkoituksensa ja toisi kunniaa Jumalalle vai luo­vuttaisiko hän ja eläisi mukavan, itsekeskeisen elämän? Sinä koh­taat saman valinnan" (s.57). (KF: Voimmeko näin verrata Jeesuk­sen tehtävää ihmisvalintoihin? Tämä tapa nostaa ihmisen Kris­tuksen rinnalle, voimmeko mekin valintojemme kautta vaikuttaa ih­miskuntaan, kuten Kristuksen teko? Oliko Jeesus "tienhaarassa" ja jos oli niin millainen Hänen tienhaaransa oli? Sitä emme voi tietää. Warren spekuloi liian suu­rella asialla ja kaiken lisäksi esit­tää asian ikään kuin totena, ei omana spekulaationaan).

 

Sivulla 58 hän esittää, että ne, jotka eivät ole vastaanottaneet evankeliumia, ovat sivussa Ju­malan tarkoituksesta heitä varten ja he ovat "vain elossa". Hän ei sano evankeliumin ehdotonta to­tuutta, että syntinen ihminen on Jumalan tuomion alla ja joutuu lo­pulta iankaikkiseen eroon Juma­lasta, jota kohtaloa Raamattu ku­vaa tulimerenä. Ilman tämän asian sisäistämistä ei synny aitoa kääntymystä.

 

S. 58 on Petersonin käännös Joh.3:36: "Whoever accepts and trusts the Son gets in on everyt­hing, life complete and forever!", käännös: Kuka tahansa ottaa vastaan ja uskoo Poikaan, saa kaiken, elämän täyteyden ja ikui­suuden, suom. 1938: Joka uskoo Poikaan sillä on iankaikkinen elämä. Hän jättää pois jakeen toi­sen osan, jolla on "negatiivinen" merkitys: "and he that believeth not the Son shall not see life; but the wrath of God abideth on him", suom. 1938: mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elä­mää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.

 

Warren tukee lukijan itsekeskeistä suuntautumista: "Tuotat iloa (Ju­malalle) vain olemalla itsesi. Aina kun torjut minkä tahansa osan it­sestäsi hylkäät Jumalan viisauden ja kaikkivaltiuden koskien hänen luomistyötään kohdallasi" (s.75). Samalla sivulla Warren esittää, "kun nukut Jumala katselee sinua rakkaudella, koska olit hänen ajatuksensa. Hän rakastaa sinua aivan kuin olisit ainoa ihminen maan päällä". Itsekeskeisyys ko­rostuu ja evankeliumi vääristyy: "Jos haluat tietää kuinka paljon merkitset Jumalalle, katso Kris­tuksen ojennettuihin käsiin ristillä kun hän sanoo: Näin paljon ra­kastan sinua! Kuolen mieluimmin kuin elän ilman" (s.79). Ja lisää samaa: "Jumala haluaa käyttää sinun ainutkertaista persoonalli­suuttasi...(s.80).

 

Warren esittää katolisia ”autuuden tilaan” pyrkiviä rukoustekniikoita, jotka ovat okkultismin ja itämaisen mietiskelyn rajamailla. Hän lainaa katolisen mystikon veli Lawrencen kirjaa "Practicing the Presence of God", (Jumalan läsnäolon har­joittaminen). Kirjassa käytetään lausumia, jotka avaavat ovea panteistiselle "Jumala on kai­kessa" -käsitykselle, joka on tut­tua idän uskonnoille. Warren lai­naa The New Century raamatun­käännöstä koskien Ef.4:6:"He ru­les everything and is everywhere and is in everything" (s.88), kään­nös: Hän määrää kaiken ja on kaikkialla ja kaikessa, suom. 1938: Yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.[7]

 

Hän esittää myös epäraamatul­lista rukousmantraa (tyhjää ho­kemista): "Yksi tapa on pitää ’henkäysrukouksia’ pitkin päivää, kuten monet kristityt (erityisesti katoliset mystikot) ovat tehneet vuosisatojen ajan. Valitset lyhyen lauseen, jota voit toistaa Jeesuk­selle yhdellä henkäyksellä, kuten: Sinä olet kanssani, otan vastaan armosi, olen sinusta riippuvainen, haluan tuntea sinut, kuulun si­nulle, auta minua luottamaan si­nuun. Rukoile sitä niin usein kuin mahdollista ja se juurtuu syvälle sydämeesi" (s.89). "Sinun pitää harjoittaa mieltäsi Jumalan muis­tamiseen... benediktiinimunkit käyttävät kellon soittoa muistut­tamaan, että on aika pysähtyä ja rukoilla jokatuntinen rukous”.

 

Warren arvostaa erilaisia uskon­nollisia rituaaleja, metodeja ja tekniikoita joilla "kehitetään" lä­hempää jumalayhteyttä. "Gary (Thomas) havaitsi, että kristityt ovat 2000 vuoden aikana käyttä­neet monia erilaisia tapoja nautti­akseen Jumalan läsnäolosta... Kirjassa Sacred Pathways Gary esittää 9 tapaa jotka vievät lähelle Jumalaa: naturalistit saavuttavat rakkauden Jumalaan luonnossa, aistilliset rakastavat Jumalaa ais­tiensa kautta arvostaen kauniita palvontatilaisuuksia, jotka antavat heidän nähdä, maistaa, haistaa ja koskea, ei vain kuulla. Perinteistä pitävät pääsevät Jumalan lähelle rituaalien ja liturgioiden, symbo­lien ja muuttumattomien rakentei­den kautta. Askeetikot laittavat etusijalle yksinäisyyden ja yksin­kertaisuuden. (Ristiriitaista on, että taas s. 130 hän mainitsee, ettei Raamattu tunne yksinäisyy­dessä muista erossa palvovia us­kovia). Aktivistit rakastavat Ju­malaa vastustamalla pahaa, tais­telemalla epäoikeudenmukai­suutta vastaan ja työskentelevät tehdäkseen maailmasta parem­man paikan. Muista huolehtijat ra­kastavat Jumalaa rakastamalla muita ja vastaamalla heidän tar­peisiinsa. Intomieliset rakastavat Jumalaa juhlien kautta. Autuutta etsivät palvonnan kautta. Intel­lektuellit taas opiskelemalla mie­lessään" (s.102-3).     

 

Sivulla 104 Warren kehottaa luki­jaa lukemaan eri raamatunkään­nöksiä sanoen sen kehittävän palvonnan ilmaisemista. Mihin­kään erotteluun hän ei kehota, Warre­nin asenne tekee mahdot­tomaksi olla raamatullisesti "be­realainen" (Apt.17:10-11).

 

Hän vie raamatullisen "yhteys" käsitteen äärimmäisyyteen teke­mällä siitä oppia tärkeämmän: "Miksi Jumala vaatii meiltä, että annamme erityistä rakkautta ja huomiota muille uskoville Miksi he ovat etuoikeutetut rakkauteen? Koska Jumala haluaa, että hänen perheensä tunnetaan ennen muuta rakkaudestaan. Jeesuksen mukaan rakkaus toisiamme koh­taan, ei opilliset mielipiteemme, ovat suurin todistus maailmalle" (s.124). "Yhteydellä pitää olla en­simmäinen sija elämässäsi... Ju­mala sanoo, että yhteys on se mistä elämässä on kysymys" (s.124-5). Jeesuksella on tähän aivan toinen näkökulma ks. Luuk.12:51-53.[8]

 

Luvussa 17 hän jatkaa yhteyden korostamista liit­täen sen (yksittäi­sen) srk:n jäse­nyyteen. Hänen mukaansa vaikka uskovan yhteys Kristukseen on henkilökohtainen, se ei ole ollut Jumalan tarkoitus vaan etusijalla on yhteys muihin, "iankaikkisuu­dessa kuulumme toinen toisil­lemme". Sivulla 158 "kun pää­paino on yhteyden saa­vuttami­sessa, ongelma menettää merki­tyksensä ja usein siitä tulee mer­kityksetön". Pitäisikö yhtey­teen pyrkimisen korvata raamatul­linen totuuden etsintä, joka välillä pa­kostakin synnyttää yhteyson-gel­mia? Hän esittää yh­teyden asiana, joka menee kaiken edelle, ilmeisesti myös väärä opetus tulisi hyväksyä "yhteyden" takia. "Jee­sus Kristus on määrän­nyt sinut tekemään kaiken mah­dollisen säilyttääksesi yhteyden ja suojel­laksesi yhteisöä... yhteyden vuoksi emme koskaan saa antaa erimielisyyksien jakaa meitä" (s.161). 

 

Warren tukeutuu vahvasti Robert­sonin käännökseen, joka monin pai­koin vää­ristää Jumalan Sanan pyr­kimykse­nään ihmiskeskeinen sa­nanselitys. "You're blessed when you can show people how to coop­erate instead of compete or fight. That's when you dis­cover who you really are, and your place in God's family" (s.157-158), käännös: Olet siunattu kun voit näyt­tää ihmisille kuinka olla yh­teistyössä kilpailun ja taistelun si­jasta. Tällöin löydät kuka todella olet ja paikkasi Jumalan per­heessä". Tämän pitäisi olla kään­nös Matt.5:9, joka on eng.kiel. KJV mu­kaan "Blessed are the peacema­k­ers: for they shall be called the chil­dren of God", suom. 1938: Autu­aita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsut­taman. Entä arviointi? "Aina kun ar­vioin toista uskovaa tapah­tuu neljä asiaa: Me­netän yhtey­den Jumalaan, tuon julki oman yl­peyteni ja epävar­muu­teni, asetan itseni Jumalan tuo­mion alle ja va­hingoitan seurakunnan yhtei­sölli­syyttä" (s.164). Entä lukui­sat Raamatun esimerkit ja kehotuk­set tut­kia ja arvostella? Tai esim. Paa­vali suhteessa Pietariin Gal.2:14?[9]

 

Warrenin mukaan "Jumalan sa­nassa on voima ja saatana pelkää sitä" (s.215). Tällainen lausunto on har­haanjohtava. Raamatusta tie­dämme että saatana tuntee Raa­matun ja jopa lainaa kohtia sieltä. Tiedämme myös, että mo­net käyttä­vät Raamattua epä­puhtaasti väärin motiivein pahoi­hin tarkoituksiin. Si­vulla 245 hän tuntuu tietävän apos­tolien per­soonallisuuden käyttäen erheel­listä "temperamentti" jaotte­lua, joka monessa yhteydessä on to­dettu paikkansapitämättömäksi ja jolla on juurensa okkulttisessa ih­mis­käsityksessä. Warren myös an­taa ke­hotuksen joka pahim­massa tapauk­sessa sotkee täysin varo­mattoman ihmisen elämän, kun hän neuvoo: "Ajassamme on monia kir­joja ja apu­neuvoja jotka voivat aut­taa sinua ym­märtämään persoonal­lisuuttasi jotta voit mää­rittää kuinka käyttää sitä Ju­malan hyväksi" (s.246). (Totuus on, että aikamme on täynnä tästä ai­heesta kirjoitettua, keskenään ris­tirii­dassa olevaa kirjaa ja apuneu­voa. Siitä viidakosta itse­ään et­sivä voi myös joutua yhä enem­män eksyksiin). Sivulla 273 hän esittää Paavalin ”pis­timen li­hassa” olleen tunne-elämässä ollut heik­kous. ”Se saattoi olla tunne-elä­män rajoitus, kuten traumasta jää­nyt arpi, kipeä muisto, heik­kous per­soonallisuudessa tai pe­rimässä”.

 

Vielä esimerkki Warrenin käyt­tämästä TMB käännöksestä Gal 5:26: "We will not compare our­selves with each other as if one of us were better and another worse. We have far more in­ter-esting things to do with our lives. Each of us is an original", käännös: Emme vertaile itseämme toisiin ikään kuin toinen olisi parempi ja toinen huonompi. Meillä on elämäs­sämme paljon mielenkiintoisem­paa tekemistä. Jo­kainen meistä on omaperäinen, eng. KJV: "Let us not be desirous of vain glory, provoking one another, en­vying one another", suom. 1938: Äl­käämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme är­syt­telemme, toi­siamme kadeh­dimme (s.268).[10]

 

Läpi kirjan Warren esittää laina­uksia huomattujen, mutta kristilli­sessä mie­lessä jopa hyvin arve­luttavien henki­löiden sanomisista. Sivulla 31 Warren viittaa positiivi­sesti tri Bernie Siegeliin, joka on new ageläinen ja edustaa ok­kult­tista mielikuvaparan­tamista. Sa­moin kirjassa esiintyvät transsen­dent­tinen[11] Henry David Thoreau ja kristilli­syyden vastustaja, va­paa-ajattelija George Bernard Shaw. Sivulla 125 Warren lainaa äiti Teresaa johon hän suhtautuu posi­tiivisesti.[12] Sivulla 193 laina­taan mys­tikko Madame Guyonia. Sivulla 248 hän lainaa Aldous Hux­ley´tä, joka oli Human Poten­tial Mo­vement liikkeen perustaja ja huumei­den käyttäjä. Sivulla 269 esiintyy kato­linen pappi ja mys­tikko Henri Nou­wen, jne. Kaiken kukkuraksi Warren suo­sittaa luki­jaa perustamaan pien­ryhmän opiskelemaan kirjaansa ja sen esittä­miä ideoita ”viikoittain” (s.307)!

 

 

Lopuksi lyhyesti pastori Joseph Chambersin ajatuksia Warrenin kir­jasta:

Se edustaa ajatusta, että Jumalan yhteyteen päästään monien eri kei­no­jen kautta.

Esittää, että olosuhteet auttavat si­nua muuttumaan Jeesuksen kaltai­seksi pikemmin kuin Sana.

Käyttää täysin vääristeltyjä raa­ma­tun­jakeita.

Opettaa kontemplatiivista uskon­toa, ei raamatullista ajatusta ”uu­des­tisynty­mästä”.

Tekee seurakunnasta sosiaalisen ker­hon joka hakee statusta maa­il­massa.

On uskonnollista humanismia ja edustaa voimakkaasti väärää eku­meniaa, yhteyttä Rooman kirkkoon.

 


[1] Kaikki ovat liikkeitä, joiden opetus keskittyy siihen, kuinka seurakunta valtaa maailman ennen Kristuksen tulemusta ja hallitsee maailmaa.

[2] Systeemiteorian selitys: se on tieteellinen näkökulma järjestelmiin. Se tarkastelee erilaisia järjestelmiä. Tarkastelun kohteena ovat niiden olemus, luonne, dynamiikka, koossapitävät tekijät ja ohjautuvuus. Tarkastelun kohteena ovat myös järjestelmän ulkoinen ja sisäinen vuorovaikutus. Systeemi on ihmisistä, koneista ja menetelmistä koostuva kokonaisuus. Tämä kokonaisuus on toiminnallinen ja se on olemassa määrätyn tehtävän suorittamiseksi.

[3] Raamattua mukailevaa tapaa käytetään, kun henkilö käyttää Raamattua lähinnä omien ajatustensa - siitä mitä Jumala sanoo - tukena. Raamattua mukailemalla annetaan vaikutelma raamatullisuudesta niille, jotka eivät harjoita erottelua tai eivät osaa sitä suorittaa. Mukailu on mm. sitä kun raamatunjakeita käytetään välittämättä niiden raamatullisesta yhteydestä.

[4] Kirjassa lainataan usein Petersonin käännöstä, joka ei ole hyvä käännös. Petersonin The Message Bible vääristää Raamattua monin paikoin. Mm. www- sivusto http://www.crossroad.to/Bible_studies/Message.html sisältää tästä useita esimerkkejä.

[5] Warren noudattaa samaa tapaa kuin T.Tenney (Tähtäimessä Jumala) ja B.Wilkinson (Jabesin rukous). Kirjojen esitystapa on itsekeskeisyys, ei jumalakeskeisyys. Ihminen on kallisarvoinen ja tärkeä, Jumala tärkeä vain siltä osin mitä ihminen hyötyy suhteesta Häneen. Jumala esitetään ihmistä ikävöivänä ja suuresti rakastavana Isänä, vain rakkaus merkitsee, muut Jumalan täydelliset ominaisuudet eivät. Jumalan läheisyyden saavuttaminen on näissä kirjoissa samaa kuin omien tuntemusten kautta Jumalan kokeminen, pikemmin kuin harras ja jatkuva Sanan opiskelu ja Jumalan todellisen tuntemisen lisääntyminen Hänen sanansa lisääntyvän tuntemisen myötä. 

[6] TMB koskevat käännökset suomeksi eivät välttämättä ole sanatarkkoja, asian luonne silti käy ilmi ja se kuinka erilainen Petersonin käännös on.

[7] Sillä, että Jumala on ”kaikissa”, Paavali tarkoittaa Hänen läsnäoloaan Pyhän Hengen kautta uskovien hengessä. Warrenin käyttämät raamatunkäännökset ovat epätarkkoja ja alkuperäistä tarkoitusta hämmentäviä ja vääristäviä.

[8] Raamatullinen yhteys ei ole yhteyttä yhteyden itsensä takia, vaan yhteys syntyy yhteydestä Jumalaan Hänen sanansa noudattamisen kautta. Ensisijaisesti Jumala yhdistää, ei ihminen eikä seurakunta. Raamatun mukaan uskovalla tulee olla ensin yhteys Jumalaan, sitten toisiin Jumalan lapsiin. Yhteyttä on myös pyrkimys elämään rauhassa kaikkien ihmisten kanssa ja kaikkien tarpeessa olevien auttaminen. Mutta pitää erottaa hengen yhteys muusta yhteydestä ja sitä Warren ei tee.

[9] Warren noudattaa karismaattisessa ja uusevankelisessa liikkeessä vallalla olevaa tapaa varottaa uskovia arvioimasta ja tekemästä omia johtopäätöksiä. Tämä on ihmisten aliarviointia ja perustuu haluun hyväksikäyttää heitä oman edun, kuten rahan ja vaikutusvallan takia.

[10] Yksi hyvä esimerkki muiden ohella siitä, kuinka Robertson vääntää ja vesittää raamatullisen varoituksen ja kehotuksen, muuttaen sen merkityksen tukemaan minäkeskeistä ja itserakasta raamatuntulkintaa.

[11] transsendenssi aistimaailman ulkopuolisuus; jumaluuden olemassaolo maailmasta erillisenä

transsendentaalinen tuonpuoleinen, ylimaailmallinen, yliaistillinen. Transsendentalismi on aatesuuntaus tai filosofia, jossa transsendentaalisina pidetyillä asioilla on keskeinen merkitys. Sanaa on käytetty hyvinkin erilaisista suuntauksista ja ajatuksista.

[12] Katolinen Äiti Teresa oli ristiriitainen henkilö, joka sai pyhimyksen maineen maailman median hänestä luoman kuvan takia. Äiti Teresa uskoi pelastukseen tekojen kautta: hindu pelastuu elämällä elämänsä hyvänä hinduna jne. Hänen järjestössään työskennelleet ovat kertoneet kiusallisista asioista, mm. rahankäytöstä. Rahaa tuli valtavia määriä, mutta se ei näkynyt ihmisten auttamisessa. Yhdysvaltalainen tuomioistuin pyysi Äiti Teresaa palauttamaan suuren summan, jonka rikollinen oli maksanut hänelle pettämällä monia amerikkalaisia mm. eläkeläisiä sijoittamaan toimiinsa. Äiti Teresan järjestö ei vastannut asiaan mitenkään.