Päämäärätietoista huijausta?

 

Rick Warrenin new age yhteydet

 

osa 1

 

Kuullessaan sanan ”new age” monien mielissä syntyy kuva itä­maisten uskontojen oppeja länsi­maissa levittävistä ”guruista”. Se on yksi osa ko. liikettä. Kristityn tulisi kuitenkin olla tietoinen, että new age on paljon muuta sen li­säksi. Yksi sen lonkeroista piilou­tuu kristillisen terminologian taakse. Se käyttää kristityille tut­tuja kielikuvia antaen niille kuiten­kin uuden ”täydellisemmän”, ”ai­kaamme paremmin sopivan” tai ”uuden ilmestyksen” mukaisen merkityksen.

 

Samalla se ujuttaa kristilliseen opetukseen omia kielikuviaan saaden pikkuhiljaa oman ideolo­giansa näyttämään yhteensopi­valta kristillisyyden kanssa. Se jopa menee vielä pidemmälle väittäen olevansa kristillisyyden täydempi ja parempi muoto, ”uusi ilmoitus”, jota menneet kristilliset sukupolvet eivät ole ottaneet vastaan ja siksi ne omana aika­naan ovat surkeasti epäonnistu­neet Jumalan tahdon toteuttami­sessa.

 

New age oppien keskeinen ta­voite on rauha kaikkeen maail­maan. Siinä ei ole mitään väärää – sitä me kaikki toivomme. Ero on kuitenkin siinä, että new age kris­tillisyys ei tarvitse rauhan tuojaksi Kristusta, vaan Kristuksen hengen valtaaman joukon, joka puoles­taan valtaa maailman tehden siitä paratiisin.

 

Aluksi on syytä lyhyesti valaista mitä tarkoitan maininnalla ”kristilli­nen” new age (käytän myös sa­naa ”uuskristillisyys”) ja mistä juu­rista se on lähtöisin.

 

Suositun new age teorian mukaan Jeesus matkasi nuorena itään ja opiskeli sekä opetti siellä itsekin[1]. Hän palasi opettamaan Israeliin 29-vuoden iässä ja kärsi Pontius Pilatuksen aikana. Kärsimyksen kautta hänen sielunsa jätti ruumiin ja sulautui jumaluuteen. Maan päällä Jeesus oli ihminen, pro­feetta ja suuri opettaja. Kuole­mansa jälkeen saavuttamansa jumaluuden ansiosta hänestä tuli ”valaistunut”, joka edelleen il­mestyy ja sanelee oppejaan otol­lisille ihmisille.

 

New age liikkeen piirissä Jeesuk­sesta opitaan lisää vanhoista ok­kulttisista kirjoituksista. Sekä Jee­suksen uudet ilmoitukset, että hä­nestä kertovat vanhat tekstit ovat heille Raamatun ilmoitusta täy­dentävää ja selventävää. Niiden todistusarvo on yläpuolella Raa­matun. Uskotaan, että näiden kautta ihminen saa täydellisem­män ilmoituksen[2]. Näitä kirjoituk­sia ovat mm. Lewi Dowlingin (1844-1911) kirja The Aquarian Gospel of Jesus the Christ, Edgar Caysen (1877-1945)[3] transsiti­lassa kirjoitetut tekstit, Helena Petrovna Blavatskyn (1831-1891)[4] ja Alice Baileyn opetukset1880-1949)[5], Gyu (1878-1939) ja Edna (1886-1971) Pallard[6], Benjamin Creme (1922-) [7]  ym.

 

Kuten havaitaan, 1800-luvulla ta­pahtui suuri ”harppaus” ”uuskris­tillisyyden” saralla. Tälle opetuk­selle yhteistä on, että Jeesus oli ihminen, joka henkisen valaistu­misen kautta oppi ottamaan käyttöön jokaisessa ihmisessä ”ui­nuvan” kristuksen. Puhutaan myös ”kristus-sielusta”. Tästä ”kristus-hengestä” johtuu, että ih­misessä itsessään on jumaluus.

 

Karismaattisessa liikkeessä mu­kana oleva opetus on usein yllät­tävän samankaltaista. Ei voi vält­tyä ajatukselta, että ko. opettajat ovat omineet opetukseensa näitä oppeja. Liikkeen historia osoittaa­kin sen selvästi. Kun tämä kristus-henki löytyy ja saa vallan seura­uksena on ”voiman”, ”vallan”, ”menestyksen”, ”parantumisen”, ym. saaminen.

 

Raamatussa Jeesus saarnaa ”new age totuutta”, jota konserva­tiivinen kristillisyys ei ymmärrä puutteellisen tietonsa takia. Tässä tulee yksi keskeinen yhtymäkohta karismaattis / uusevankelisen liik­keen opetuksiin joissa painote­taan ”paradigmaa” ja ”transfor­maatiota”, ajattelun muutosta, jonka kautta aiemmin tietyllä ta­valla yleisesti ymmärretty asia saa uuden merkityksen.

 

”Uuskristillisyys” (krist. new age) on painottanut tällaista muutosta ensiajoistaan lähtien. Esim. kun Matt6:33 mainitsee, että meidän tulee ensin etsiä Jumalan valta­kuntaa, sana “valtakunta” tarkoit­taa meidän sisäistä jumaluut­tamme[8], sillä sanoihan Jeesus: Te olette jumalia (Joh10:34). Ne, jotka eivät tunnista jumaluuttaan ovat ”hiekalle rakentajia” (Matt7:24-27).

 

Länsimaisen, osittain kristilliseen perinteeseen nojaavan nyky­muotoisen new age ajattelun vahva pohja laskettiin siis 1800-luvun Yhdysvalloissa. Teosofia ja sen pohjalle syntyneet eri ryhmät sekä Phineas Parkhust Quimbyn (1802-66) ajattelun pohjalta nous­seet metafyysiset kultit ovat olleet suunnannäyttäjiä. Quimby onnis­tui saamaan huomiota väitteilleen, että fyysisen parantumisen lähde on ihmisen omassa mielessä. Tätä samaa ideaa jatkavat myös nykykarismaattiset parantaja­evankelistat, joiden mukaan ihmi­sen usko (mieli) parantumiseen parantaa, kun taas epäusko pitää ihmisen sairaana.

 

Kuten nykykarismaattisessa liik­keessä niin myös Quimby opetti, että väärä ajattelu ja väärä usko aiheuttavat ja ylläpitävät sairautta. Ouimbyn mukaan Jeesus oivalsi totuuden ja opetti sitä. Hänen mu­kaansa ”kristus” on erillään Jee­suksesta oleva mielen perusperi­aate jokaisessa meissä.

 

Kaikissa uskonnoissa parantami­nen ja parantuminen ovat aina olleet merkittävällä sijalla todista­massa uskonnon jumaluudesta. Parantaja on toimillaan todistanut olevansa erityinen ”jumalan va­littu”.

 

Tämä piirre ei kuulu aitoon kristil­lisyyteen. Raamattu ei mitenkään ohjaa pitämään parantajia Juma­lan erityisinä valittuina. Itse asi­assa parantamisen armolahjan ilmeneminen jossakin tilanteessa ihmisen kautta ei tee hänestä ”pa­rantajaa”. Kun karismaattinen liike tekee niin, se jatkaa muinaisten uskontojen ja new age ajattelun tiellä.

Quimbyn kuoleman jälkeen monet henkilöt jatkoivat hänen ideoidensa ”jalostamista”. Tun­netuin lienee Mary Baker Eddy ja hänen perustamansa ”Kristillinen tiede” (Christian Science) liike. Se, joka vaivautuu lukemaan jär­jestön tekstejä, tekee havainnon kuinka paljon ne sisältävät kristilli­siä käsitteitä, eikä eroa aina vält­tämättä edes huomaa. Liikkeen nettisivuilla, joilla mm. tarjotaan raamattuopetusta, todetaan: ”Christian Science tekee meidät kykeneviksi ymmärtämään suh­teemme rakastavaan Jumalaan ja toinen toisiimme. Tämä ymmärrys parantaa elämäämme, yhteisö­jämme ja maailmaa”. Järjestön lehti Christian Science Monitor on arvostettu ja hyvätasoinen päivä­lehti.

 

Christian Science yhdessä monien pie­nempien liikkeiden kanssa synnytti ”uuskristillisen” ajattelun, jota 1890-luvulla alettiin nimittää ”uuden ajattelun” (new thought) liikkeeksi. Pääteema on pitää Jeesusta suu­rena opettajana, joka näytti ihmi­sille kuinka ihmisessä itsessään oleva kristusprinsiippi voidaan saada esiin. Jeesus ei ole synti­sen ihmisen Vapahtaja ja syntien sovittajana. Kuten aiemmin on jo käynyt ilmi, tämä kristus on eräänlainen ihmisessä itsessään oleva jumaluus. Ernest Holmes’in, The United Church of Religious Science liikkeen perustajan mu­kaan: ”Jokainen ihminen on po­tentiaalinen Kristus… Hän on kaikkialla, kaikissa ja kaikkien kautta…”[9]

 

Aikamme yksi huomatuimpia new age teoksia on nimeltään ”A Course in Miracles”. Lyhyesti se­litettynä tämä kurssi sisältää aja­tuksen, että ihmiskunnan suurin ongelma on sen uskomus, että se on erossa Jumalasta.

 

Vastaus ongelmaan on, että ih­misten pitää löytää itsessään oleva kristus. Kurssi opastaa kuinka se tapahtuu. Kurssia jakaa maailmanlaajuisesti Foundation for Inner Peace järjestö. Sen ny­kyinen johtaja on Judith Skutch Whitson. Kurssin kirjoitti psykologi ja tri Helen Schucman (1909-1981, joka oli ns. selvänäkijä ja kanavoija, eli Helen kuuli äänen, jonka sanelun mukaan hän kirjoitti muistiin toimien ”kanavana”) apu­naan tri William Thetford ja se jul­kaistiin ensimmäisen kerran 1975. Tri Schucman sanoi saaneensa tekstinsä suoraan Jeesukselta. Kurssin mukaan ”rakkauden vas­takohta on pelko” ja Jumalan rauha löytyy periaatteesta: mitään todellista ei voida uhata, eikä mi­tään epätodellista ole olemassa.

 

”Uuskristillinen” new age liike län­simaissa puhuu paljon Jeesuk­sesta, Kristuksesta ja Jumalasta. Liikkeessä tunnetaan Raamattu, tavallaan sitä arvostetaan ja sen opetuksia sovelletaan omaan opetukseen. Tavoite ei ole huono: rauha maailmaan ja yhteys, rak­kaus ihmisten välille. Tämän ta­voitteen hyväksi new age liike ar­vostaa sosiaalista ja poliittista vai­kuttamista. Kristityille avustustyö on aina ollut tärkeä osa evanke­liumin todistusta. Pikkuhiljaa siitä on tullut – ainakin paikoittain - kristillisen vaikuttamisen pää­muoto julistamisen sijaan. Ajalli­nen auttaminen, sinänsä kiistatta arvokas asia, on ollut osaltaan vaikuttamassa uuskristillisten ide­oiden soluttautumiseen perintei­seen kristillisyyteen.

 

Edellä esitetty on lyhyt yhteenveto ”uuskristillisen” new age ajattelun taustoista. 1900 luvun alkupuo­lella se siivilöityi perinteiseen kris­tilliseen kenttään monien amerik­kalaisten, eritoten helluntailiikkeen liepeillä toimivien ”parantajaevanke­listojen” kautta. Yksi tärkeä kanava oli karismaattisen liikkeen ”isukki” hahmon Kenneth Haginin oppi-isä E.W. Kenyon. Hän liitti new thought oppeja sulavasti kristilli­siin opetuksiinsa. Kuten on doku­mentoitu[10], Hagin plagioi omiin kir­joihinsa ajoittain paljonkin Ke­nyonin tekstejä.

 

Kun tutustuu Christian Science ja muihin uusi ajattelu -liikkeen pa­rantumista ym. käsitteleviin teks­teihin mieleen tulee tuon tuostakin tunne: Tämä sama asia esiintyy jossain muuallakin. Sitä esiintyy aina lisääntyvässä määrin karis­maattisessa ja uusevankelisessa liikkeessä, eli ns. ”neljännen aal­lon” herätyksessä, jota he mielel­lään kuvaavat uskonpuhdistuk­sena - suosittu termi myös ”uus­kristillisessä” ajattelussa.

 

Kirjoituksen alaotsikkona on Rick Warrenin new age yhteydet. Rick Warren on miljoonapainosten mies ja monissa suomalaisissakin seurakunnissa arvostettu opet­taja. Hänen kirjoistaan on julkaistu Suomessa kaksi: Päämäärätietoi­nen seurakunta (Aika Oy 1999) ja Tavoitteena elämä – tarkoitus vie eteenpäin (Päivä Oy 2005).[11]

 

Ennen kuin menemme eteenpäin Warrenin kummallisissa yhteyk­sissä, on hyvä tarkastella, kuinka Warrenin kirjat on saatu leviä­mään ympäri maailmaa niin te­hokkaasti. Onko kyseessä Juma­lan teko, merkki siitä, että elämme keskellä suurta herätyksen aikaa ja Warren on yksi tämän herätyk­sen airueita? Vai onko menestyk­sen takana jokin ”maallisempi” voima?

 

Kirjan levikin takana on ”pyromar­keting” (käännös voisi olla ”tuli­markkinointi”) tekniikka, jonka ke­hittäjästä Greg Stielstrasta on tullut varsin varakas mies. Greg myy kehittämäänsä ideaa mm. samannimisen ja suurilevikkisen kirjansa kautta. Gregin mallissa markkinoita kuvaa tuli. Kirjamark­kinoinnin ollessa kyseessä, ideana on markkinatutkimuksen ym. nykyaikaisin keinoin selvittää ko. kirjan ensimmäinen kohde­ryhmä (ns. kuivimmat sytykkeet), jotka helpoimmin syttyvät kirjan sanomalle. Kyseinen ryhmä koostuu niistä jotka kokevat hyö­tyvänsä kirjan sanomasta.

 

Warrenin kirjan ollessa kyseessä tuo kohderyhmä oli kustantajan tiedostossa oleva 1200 pastorin joukko ja heidän kauttaan n. 400000 seurakuntalaista, jotka saatiin alkukampanjaan. Mikä oli hyötynäkökulma: Saada aikaan kasvu seurakunnan väkimää­rässä, esimerkkinä Rick Warren ja hänen oma megakirkkonsa, halu saada aikaan yhtä suurta kuin Rick Warren. Seurakuntalainen taas ajattelee: pastori ei voi suo­sitella huonoa kirjaa. Pastorit saa­tiin vakuuttuneiksi aloittamaan kirjan mukainen 40-päivän ”pää­määrätietoinen” kampanja, jonka kautta luvattiin - tai ainakin annet­tiin ymmärtää - seurakunnan muodostuvan vahvemmaksi, suu­remmaksi ja menestyneemmäksi.

 

Gregin mallissa kuivien sytykkei­den löytämisen jälkeen tarvitaan tulitikkua. Warrenin kirjan suhteen seuraava vaihe oli, että kustantaja tehosti tulen syttymistä mainos­tamalla kristillisten radio-asemien ohjelmissa. Mainoksissa ei kovin paljon tuotu esiin itse kirjaa, vaan ko. seurakunnissa aloitettavaa (kirjan mukaista) kampanjaa. Kampanjassaan seurakunnat toistivat Rick Warrenin opetuksia ja näkemyksiä seurakuntalaisille ja muille mukaan tuleville.

 

Seuraavaksi tulta pitää lisätä ja kohentaa. Tässä yhteydessä se tarkoitti kirjan laajamittaista mark­kinointia ja siihen liittyvää oheis­toimintaa. Markkinoinnissa kerrot­tiin, kuinka kirja oli muuttanut niin ja niin monen ihmisen elämän ja kuinka se oli saanut seurakunnat kasvuun. Kustantaja tarjosi seu­rakuntiin erilaista markkinointiin liittyvää sälää (julisteet, kortit, ym.) ja sai ovelasti seurakuntaväen toimimaan tuotteensa mainosta­jina.

 

Gregin mallissa kerätään lopuksi hiilet. Kustantaja teki tarkan ana­lyysin kokoamalla tilastot niistä seurakunnista - ja aina jos mah­dollista myös yksilöistä - jotka osallistuivat kampanjaan. Eri ta­voin saatiin suuri määrä fyysisiä- ja sähköpostiosoitteita tulevaa markkinointia varten. Kun mallin nähtiin toimivan, Warren kirjoitti uuden kirjan jonka markkinointi suunnattiin ensin jo listoilla ole­ville. Tarkoitus on, että kun tuli kerran sytytetään, sen ei anneta sammua, vaan hyödynnetään niin kauan kuin mahdollista.

 

Entä jatko? Menestys luo lisää menestystä, sillä suurimmalta osalta me ihmiset olemme lau­masieluja, joihin vetoaa kuvaus: ”tätä kirjaa on myyty maailmalla miljoonia… se on muuttanut tu­hansien ihmisten ja seurakuntien elämän”… jne. Pitäähän se ostaa – niin suuri joukko ei voi olla vää­rässä.

 

Tim Challies kirjoittaa[12]: ”Tämä ne­liosainen lähestyminen, joka on luonteeltaan syklinen, paljastaa The Purpose Driven kirjojen me­nestyksen salaisuuden. Kyse on nerokkaasta markkinointimene­telmästä... on selvästi nähtävissä kolme seikkaa, joita hän (Stielstra) hyödyntää seurakuntien suhteen:

-Hyväuskoisuus. Tämä asenne tekee kristityistä myyjiä, ei vain kirjan, vaan markkinointityylin myyjiä ja lopulta toimimaan voit­toa tavoittelevan yrityksen hy­väksi. Tämän markkinointitavan oletetaan toimivan minkä tahansa tuotteen yhteydessä…Siinä ei luonnostaan ole mitään kristillistä eikä sillä ole raamatullista pohjaa.

-Tietämättömyys. Menetelmä hyödyntää evankelisten kristittyjen tietämättömyyttä, he eivät näe markkinoinnin taakse eivätkä sitä, että kirja itsessään on monin pai­koin ei-raamatullinen ja siinä ei juurikaan ole sellaista, jota ei jo ennen olisi sanottu joko kristilli­sissä tai maallisissa kirjoissa. Jos kristityt olisi juurrutettu Sanaan oi­kealla tavalla, tämä ei onnistuisi. 

-Pragmatismi. Syvimmältä ole­mukseltaan tapa on pragmaatti­nen[13]. Kritiikkiä on jo pitkään esi­tetty seurakuntakasvu-liikettä (Church Growth Movement) vas­taan, jossa menestyksestä (srk:n kasvusta) tulee yksipuolisesti to­tuuden mittari Jumalan Sanan si­jaan. Tavallaan kaikki markkinointi on pragmaattista, etenkin kun sen tarkoitus on myydä tuotetta.”

 

Greg toimii kristillisen kirjateolli­suuden markkinamiehenä, mutta metodit ovat aivan yhtä maallisia kuin muuallakin liike-elämässä. Suuret amerikkalaiset yhtiöt kuten Procter & Gamble ym. ovat huo­manneet saman asian: "Kun kuu­lin ensimmäisen kerran Greg Stiestran kuvailevan Pyromarke­ting malliaan, tiesin heti että hän oli löytänyt voimallisen kielikuvan, joka auttaisi markkinajohtajia joka alalla muuttamaan resurssejaan. …saat parhaan markkinoinnin, sellaisen joka kasvattaa voittoja” (Denis Beausejour, The P&G:n entinen markkinoinnin varapres.).

 

Eräässä yhteydessä Rick Warren mainitsee käyttävänsä eri raa­matunkäännöksiä, koska siten Raamatun sanoma tulee parhai­ten esille eri näkökulmat huomioi­den. Ajatuksessa ei ole mitään vi­kaa, jos sillä tarkoitettaisiin pyrki­mystä selvittää ja tutkia mitä Raamattu syvemmin sanoo josta­kin asiasta. Warrenin kirjoja on kiitelty niiden raamatullisuudesta, perusteena on esitetty kuinka monta ”sataa ja tuhatta” raama­tunkohtaa Warren lainaa ja mai­nitsee.

 

On hyvin valitettavaa, että Warre­nin tavoite ei kuitenkaan ole tutkia ja selvittää lukijalle Sanan ilmoi­tuksen syvempää merkitystä. Ku­vaavaa Warrenin asenteelle on käyttää täysin epäkelpoja raama­tunkäännöksiä sekaisin parem­pien kanssa. Tämä toimii täysin päinvastoin kuin markkinointi an­taa ymmärtää: Tottumaton lukija saa sen käsityksen, että kaikki käännökset ovat yhtälailla luotet­tavia. Nykykristitylle on syytä pai­nottaa, että tässä ajassa on käännöksiä, joihin kääntäjä (kääntäjät) ovat kirjoituttaneet mukaan omia näkemyksiään (ei­segeesi) ja hylänneet Raamatun alkuperäisen ilmoituksen.

 

Rick Warren toimii yhteistyössä Eugene E Petersonin kanssa. Peterson on tehnyt The Message Bible raamatun, joka paikoittain on Petersonin eisegeesi. Jos kris­tillisessä kentässä vallitsisi edes maallinen tuotevastuu, kirjaa saisi markkinoida korkeintaan sanoilla: The Message Bible – raamatun­tapainen teos, t. teos joka jäljitte­lee Raamattua[14].

Kirjassaan The Purpose Driven Life jo sen ensimmäisessä lu­vussa, 5 jaetta 6:sta lainatusta raamatunjakeesta on The Mes­sage käännöksestä.

 

New age liikkeen piiristä lähteneet tunnistavat parhaiten Warrenin, The Message Bible’n yms. teks­teissä esiintyvät kummallisuudet. Kun tavallinen kristitty lukee esim. The Message Bible käännöstä ”Isä meidän” rukouksesta, hän tuskin pysähtyy ajattelemaan, miksi kohta: ”myös maan päällä niin kuin taivaassa” pitää muuttaa muotoon: ”niin kuin ylhäällä, niin alhaalla”. Selvyyden vuoksiko? Juuri sillähän mm. Petersonin käännöstä puolustellaan: se on käännös joka on tehty eläväksi, nykykielelle.

 

Mutta kyllä edelleen on selvää mikä on taivas ja mikä on maa. Ei sitä selvyyden vuoksi tarvitsisi muuttaa sanoiksi ”ylhäällä” ja ”al­haalla”. Samoin sanoin Peterson muuttaa myös Kol1:16 maininnan taivaasta ja maasta.

 

Warren Smith tuli uskoon opis­keltuaan ensin new age oppeja A Course in Miracles kurssin yms. kautta. Ryhdyttyään lukemaan Rick Warrenin tekstejä hän koki yllätyksen toisen perään.

 

Maininta ”niin kuin ylhäällä, niin alhaalla” on yksi tärkeä okkultti­nen perusteksti, new age perus­fraaseja. Se juontaa alkunsa mui­naisen Egyptin mysteereistä, al­kemisti Hermes Trismegistuksen, jonka väitetään eläneen Aabra­hamin aikaan, opetuksista.

 

Sanonta paljastaa mysteerius­kontojen fundamentaalisen pe­rustotuuden maailmankaikkeu­desta ”niin kuin ylhäällä, niin al­haalla, niin kuin alhaalla, niin yl­häällä”. Tällä tarkoitetaan, että nämä kaksi maailmaa, toinen yl­häällä ja toinen alhaalla, nähdään yhdeksi, kun ymmärrämme oleel­lisen yhteytemme Jumalaan.

”Yksi ja monta, aika ja iankaikki­suus, ovat kaikki Yhtä”,

”maailmankaikkeus on sama kuin Jumala, Jumala on sama kuin ih­minen…”

Juhani Aitomaa

 

Jatkuu

 

 


[1] Tarinan mukaan venäläinen sotakir­jeenvaihtaja Nicolas Notovitch 1887, teki matkan Intiaan. Matkallaan hän kuuli tiibetiläisen laaman (pyhä mies) viittaavan suureen muinaiseen pyhään mieheen, Issaan (tiibetin kielinen nimi Jeesukselle). Väittämänsä mukaan Notovitch löysi eräästä luostarista Is­san elämästä kertovan vanhan kirja­käärön. Luostarin päälaama valotti kirjakäärön historiaa sanoen sen ker­tovan pyhästä miehestä, joka ensin opetti Intiassa ja siirtyi sitten opetta­maan samoja asioita Israeliin. Noto­vitch sai suostuteltua laaman luke­maan muinaista kirjakääröä hänelle, sitten se käännettiin tiibetin kielelle ja suurella vaivalla Notovitch järjesteli tekstin paremmin ymmärrettävään muotoon. Kirjoitusten mukaan Jeesus oleskeli nuorena miehenä Intiassa ja Tiibetissä ennen kuin siirtyi Israeliin. ("The Jesus of the New Age Movement" Part Two in a Two-Part Series on New Age Christology, Ron Rhodes).

[2] Huomautan heti alussa, että karis­maattisen liikkeen intoilu ”uuden il­mestystiedon” puolesta on samaa pe­rua ja palvelee samaa tarkoitusta.

[3]Caycen näkyihin uskovat pitävät häntä ”fundamentalistikristittynä”. Caycen mukaan ”kristillinen gnostilai­suus” on se kristillisyyden muoto jota Jeesus opetti. Cayce sai transsitilois­saan ilmoitusta jonka mukaan Jeesus nuoruudessaan eli ja opetti Intian, Persian ja Egyptin alueilla opiskellen näiden mysteeriuskontoja.

[4] Teosofian perustaja. Teosofia tuntee Kristuksen nimillä kuten ”mystinen Kristus” ja kristusprinsiippi. Jeesus on yksi ihmiskunnan ylivertaisista suurista opettajista, Mestareista. Blavatsky piti itseään ”kristinuskon puhdistajana” (mm. kirjeessään Canterburyn arkki­piispalle). Perustajansa mukaan te­osofinen liike näkee itsensä uskon­puhdistusliikkeenä, kuten karismaatti­nen ”neljäs aalto”. Uskonpuhdistus, reformaatio onkin yksi new age liik­keessä paljon esillä oleva ja kristittyjä harhauttava sana.

[5] Baileyn mukaan Jeesuksen toinen tulemus tarkoittaa eräänlaista ihmisten heräämistä jonka kautta tapahtuu hengellinen virittyminen, joka puoles­taan ”vetää” Kristuksen keskuu­teemme. Ilman tätä Kristus ei voi mi­tään. Samanlaista opetusta tarjotaan karismaattisen liikkeen parissa: Ju­mala, Jeesus, ei voi tehdä mitään il­man ihmistä. Kristuksen tulemus ta­pahtuu, kun hänen henkensä valtaa hänen omansa, jotka tässä voimassa valtaavat maailman. Yhteistä on, että Jeesuksen toinen tulemus riippuu ih­misestä. Jotta tämä tapahtuisi kaikki uskonnolliset, rodulliset ym. jaot pitää poistaa. Yhteys ja rauha ovat keskei­set periaatteet. Bailey: “On olemassa kasvava ja kehittyvä usko, että Kristus on meissä, kuten hän oli mestari Jee­suksessa, ja tämä usko muuttaa maa­ilman asiat ja ihmisen koko asenteen elämää kohtaan”.

[6] I AM – Minä Olen opetus (jota ilmai­sua mm. Benny Hinn ja muut karism. opettajat ovat käyttäneet kuvatessaan kristityn jumaluutta). ”Minä Olen” on Ballardien saaman yliluonnollisen il­moituksen mukaan ”mahtava, luova sana”, kontakti jumaluuteen, joka on jokaisessa ihmisessä. Jeesus on yksi suurista valaistuneista Mestareista. Ballardien kuoleman jälkeen I AM opetuksen suuri nimi on ollut skan­daalinkäryistä elämää viettänyt Eliza­beth Clare Prophet (1940-), jonka mu­kaan Jeesus ei koskaan opettanut ris­tin kautta tapahtuvaa sovitusta. Clare Prophetin johtamalla Church Universal and Triumphant:lla on ollut ainakin 25000 seuraajaa maailmanlaajuisesti, mutta lahkon esittämät uuskristilliset ajatukset tavoittavat moninkertaisen joukon.

[7] Creme on new age piireissä tunnettu ympäri maailmaa kiertävä julistaja, jonka opetus keskittyy siihen, että Kristuksen tulemus on välitön, koska tahansa tapahtuva julkinen esiintulo. Cremen kristus tunnetaan paremmin nimellä Maitreya, joka on ”planetaari­sen hierarkian” johtaja ja elänyt maanpäällä ”in cognito” jo vuodesta 1977 lähtien.

[8] Vrt karismaattinen suosittu opetus: me olemme jumalia, kristuksia (Ken­neth Copeland, Benny Hinn, ym.)

[9] Tämä ja muut samankaltaiset mainin­nat koskien Kristusta ja Juma­laa, sekä yhteyttä, ovat keskeisiä new age sanontoja. Nyt näitä new age / new thought liikkeen keskeisiä sa­nontoja pulpahtelee esiin lisäänty­vässä määrin kristittyjen, suurten pai­nosmäärien kirjailijoiden teksteissä. Yhteys on yksi uuskristillisen liikkeen perussana. Yhteyden saavuttamisen este on keskinäinen (opetusten) ar­vostelu. Samaa perustetta käyttävät karismaattiset opettajat kieltämällä yk­silökristityltä vapauden harjoittaa Raamatun kehottamaa arviointia. Ta­voite on samanmielisyys, periaate kuten Hitlerillä aikanaan. Suuret mas­sat on helppo johtaa harhaan kauniilla lauseilla ja tavoitteilla, mutta ihmisen ja ihmiskunnan olemukseen kuuluu aina se, että toinen lopulta käyttää toista hyödykseen.

[10] D.R. McConnell, A Different Gospel

[11] Eng.kiel. alkuteokset: The Purpose Driven Church ja The Purpose Driven Life. Kirjojen ympärille on kasvanut laaja oheistuoteteollisuus: kursseja ym.

[12] Pyromarketing and The Purpose Dri­ven Life, Tim Challies

[13] Pragmatistin mielestä totuus mää­räytyy sen mukaan, mikä lopulta tuot­taa eniten hyötyä. Ihmisten erilaisten tarpeiden tulisi olla määräävä tekijä (esim. srk.kasvu saadaan aikaan näi­den erilaisten tarpeiden huomioimisen kautta). Voitaisiin myös sanoa, että pragmatismi tavallaan tukee ”tarkoitus pyhittää keinot” asennetta, ja sitä, että päämäärän saavuttamiseksi kaikki (vaikka lailliset, eivät silti välttämättä täysin eettiset tai moraaliset) keinot ovat luvallisia.

[14] Kirjan kustantaja NavPress esittää pitkän listan sitä suosittelevia kristittyjä vaikuttajia, mm.: J.I.Packer, Warren Wiersbe, Jack Hayford, Benny Hinn, Bill Hybels, Joyce Mayer, Rick War­ren, Rod Parsley, Max Lucado, Amy Grant, Jimmy Carter (ent. USA:n pres.), Dan Quayle (ent. USA:n vara­pres.), Kenneth Copeland, ym., ym.