Nykyinen kristillinen musiikki ja Rooman kirkko

Lähde: David Cloud, FBIS, Contempo­rary Christian Music and Rome  

 

Hyvä kristillinen musiikki on siu­nattu asia. Aina pitää kuitenkin muistaa, että parhaimmillaankin musiikki on ”vain musiikkia”, vaikka sielu (ja parhaimmissa tapauksissa henkikin) siitä ylentyy. Ongelma tulee siitä, kun musiikin sielulliselle vaiku­tukselle annetaan liiallinen arvo. Musiikkia voidaan myös tietoisesti käyttää jonkin asian edistämiseen – näin on laita osalla nykyistä krist. musiikkia.

 

Nykyinen kristillinen musiikki vahvistaa ennen muuta ai­kamme väärää ekumeniaa[1], näin sanoo David Cloud, Fun­damental Baptist Information Service palvelun ylläpitäjä ja jul­kaisija. ”Kaupallisuuden ja li­sääntyvän maailmallisuuden li­säksi nykyinen kristillinen mu­siikki (jatkossa NKM) on (kai­kenlaisen kristillisen) us­konnon sulatusuuni. Eräät sen esittäjät sanovat suoraan et-teivät ole uskovia. Vaikka tämä on poik­keus, niin NKM on yl­peä eku­meenisesta ja karis­maattisesta hengestään, joka avoimin sylin vie protestantti­sia luopumus­kirkkoja kohti katolista kirkkoa” (Bob Jones University, Making Musical Choices, 1986).

David Cloud on laajalti tutkinut NKM musiikkia ja sen esittäjiä eikä tunne heissä ketään, joka olisi selvästi vastaan NKM:n kaupallisuutta ja maailmalli­suutta tai olisi huolissaan pro­testantismin alennustilasta. Sa­maa musiikkia esitetään niin katolisessa kuin protes­tantti­sessa ympäristössä. Kun musii­kista on tullut, tai sen on annettu tulla, vaikuttavaksi te­kijäksi jopa saarnan ja opetuk­sen sijaan, musiikkiin kätkey­tyvä suggestii­vinen voima vai­kuttaa yhteyttä siellä, missä sitä muuten ei olisi. Suuri osa nykymusiikista vah­vistaa tie­tynlaista opittomuutta ja hen­gellistä holtittomuutta. 

 

Maailmanevankelistat ja hei­dän suuret kokoussarjansa vahvis­tavat usein tätä ilmiötä. Musiikin esittäjät valitaan ta­vallisesti sen mukaan kuinka nimekkäitä he ovat, ei sen mukaan, millainen on heidän sanomansa. Suuria “kristillisen rock-musiikin” nimiä ovat mm. Amy Grant, dc Talk, Charlie Daniels Band, Michael W. Smith, Steve Green ja Jaci Velasquez.  He esiintyvät ja heidän musiikkiaan esitetään niin karismaattisissa kuin muis­sakin tapahtumissa. Eri­tyisesti nuoret ovat alttiit mu­siikille ja Suomessakin suuri osa kristit­tyjen nuorten toi­mintaa keskittyy NKM:n ympä­rille. Esiku­vat saa­daan tavalli­sesti Ame­rikasta, jossa NKM esittäjät ovat paljon ansaitse­via tähtiä siinä missä ns. maa­ilmallisen musiikin esit­täjätkin.

Kun Rooman paavi vieraili Yh­dysvalloissa 1999, tunnetut NKM esittäjät toivottivat hänet tervetulleeksi. Denverissä jär­jestettiin suuri nuorisotapah­tuma, johon eri puolilta maail­maa saapui niin katolisia kuin protestanttisia nuoria. Maail­man laajin ”kristillinen” TV-ka­nava Trinity Broadcasting Network (TBN) oli yksi tapah­tuman sponsoreita Vatikaanin ohella. Tapahtuma keskittyi musiikin ympärille ja sen juh­littuja esiin­tyjiä olivat mm. dc Talk, Audio Adrenaline, Jen­nifer Knapp, The WS, The Su­pertones, Rebecca St. James ja Jars of Clay[2], jotka ovat suo­sikkeja monelle suo­malai­sellekin nuorelle.

 

Erittäin huomattu ja suosittu NKM esittäjä on John Michael Talbot. Harva hänen musiikki­aan kuunteleva tietää, että hän on myös harras katolinen, joka rukoilee Mariaa ja uskoo en­neuniin. 1979 hän perusti ”Se­cular Franciscans” yhteisön, joka on luostarityyppinen kato­linen kommuuni. Talbot sanoo katolisen rosary rukouksen (joka on myös rukousta neitsyt Mari­alle, “taivaan kuningatta­relle”) olevan voiman lähde. Jo 1984 Talbot sanoi: ”Tunnen Marian läheisyyden tulevan elämässäni tärkeäksi… tunnen kuinka hän todella rakastaa minua ja esiru­koilee Jumalan edessä puoles­tani”[3]. Talbotilla on suuri suosio protestantti­sessa nuorisoliik­keessä. Itse hän sanoo musii­kistaan: ”Kun minusta tuli katoli­nen, musii­kistani tuli katolista musiikkia”[4]. Talbot on ansainnut musiikil­laan miljoonia siinä missä tun­netut karismaattiset julistajat puheillaan ja kirjoillaan. Ka­rismaattisen liikkeen kautta katolisuus on tullut sisään pro­testanttisuuteen hyvin voi­mak­kaasti, vaikka sitä ei ha­luta nähdä eikä tunnustaa ja tätä vahvistaa NKM.

 

Katolinen karismaattinen Tal­bot ja hänen kaltaisensa ovat tästä hyvä esimerkki, sillä he tunnus­tavat olevansa kirk­konsa asialla. 1997 hän kir­joitti: ”… kirjoituk­set, (kat.kirkon) traditio ja ma­giste­rium (kat.kirkon esivalta) ovat ehdottoman tarpeelliset täysin yhtä oleville ihmisille”[5]. Talbo­tin mukaan kaikkia kristit­tyjä yhdistävä tekijä on Rooman paavi ja tämän tunnustaminen “on antanut meille auktoritee­tin, joka mahdollistaa sen, että voimme toimia ekumeenisesti ja uskontojen välisesti ilman puo­lustautumista…”

 

Ja näin on tapahtunut. Omien sanojensa mukaan katolista us­koa levittävän artistin ei tar­vitse puolustella tai selitellä us­koaan protestanttisessa liik­keessä, kiitos karismaattisuu­den ja mu­siikin voiman! Hän rukoi­lee, että hänen musiik­kinsa kuu­lijat tulisi­vat tunte­maan Rooman kirkon esittä­män totuuden ja kääntyisi­vät sen uskoon. Talbot on erityi­sen mielissään suosi­osta, jonka hän saa protestantti­sesta liik­keestä. Erään tutki­muksen mu­kaan 60% hänen kuulijoistaan ovat muita kuin katolisia. Pai­notan, että hän siis itse sanoo ajavansa katoli­sen kirkon asiaa musiikkinsa kautta. Hän kuvaa kuinka ei-katoliset konserttiin tulevat saattavat sa­noa: ”Hei, tunnen olevani täällä kuin ko­tonani, en välttämättä halua olla katoli­nen, mutta tun­nen olevani kuin kotona ylistä­mässä Juma­laa toisten saman­laisten ihmis­ten kanssa”[6]. Se kuvaa hyvin tämän mu­siikin vaikutusta ”pehmentä­mään” ja lopulta poistamaan raamatulli­sen arvi­oinnin mer­kityksen tär­keyttä.

 

Michael Card on muusikko, joka on esiintynyt ja tuottanut musiik­kia yhdessä Talbotin kanssa. Hän sanoo olevansa ”evankeli­nen”. Eräässä yhtei­sessä lau­lussaan he laulavat: ”On yksi usko/ Yksi toivo ja yksi kaste/ Yksi Jumala ja kaikkien Isä/ Yksi kirkko, yksi ruumis, yksi elämä hengessä/ Nyt annettu vapaasti jokai­selle”. Kuinka moni laulun kuuntelija ymmärtää heidän tar­koittavan nimenomaan ka­tolista uskonkäsitystä ja kato­lista kirk­koa? Mikä on karis­maattisen ekumenian pää­määrä? Ei suin­kaan ekumenia sinänsä, vaan katolisen paavin kirkon valta-asema. Kun karismaattisuus puhuu ”hengen yhteydestä”, se lisääntyvästi tarkoittaa yhteyttä Rooman kirkon henkeen. Tätä edistävät nykyiset huomatut NKM muusikot ja tätä edistävät karismaattiset julista­jat. Tun­netko ketään karismaat­tista ju­listajaa, joka varoittaisi Rooman kirkon opeista?

HeartBeat on katolinen levy-yh­tiö, jonka tunnettuja artisteja Talbotin lisäksi on Dana, enti­nen irlantilainen eurovision lau­lukilpailun voittaja. Nyt Dana on vuosien ajan esiinty­nyt kristilli­sissä konserteissa ja tilaisuuk­sissa, TV:ssa jne. Esim. 1987 (ja useammin kuin kerran sen jälkeen) hän lauloi henk. koht. paaville osoitet­tuna laulunsa ”Totus Tuus” (Täysin Sinun), joka on nykyi­sen paavin tun­nuslause ja tar­koittaa täysin neitsyt Marialle omistautu­mista[7]. Dana on ol­lut yksi Den­verin maailman­laajan nuorisota­pahtuman va­kioesiintyjiä[8]. The National Catholic Register mai­nitsi ar­tikkelissaan 1998, että katoli­set artistit käyttävät mu­siikki­aan ”evankelioidakseen” evankelisia nuoria käänty­mään katolisuuteen. Jokainen osallis­tuja sai katolisen ruko­usnauhan, rosaryn ja ohjeet kuinka osoittaa rukouksensa Marialle[9].


Katolisuuskin voi antaa herät­teen uskolle, kylvää siemenen, mutta totuutta Raamatustaan etsivät eivät ole jääneet sen moninaisten ihmisoppien ja sen edustamien muinaisten mystee­riuskontojen jäänteiden vaiku­tuspiiriin[10]. Nyt näyttää siltä, että nykyinen, etenkin nuorison pii­rissä suosittu ame­rikkalaisvai­kutteinen kristillinen rock/pop musiikki toimii katoli­sen kirkon tavoitteiden mu­kaan heikentäen selkeää pro­testanttista uskonpe­rustusta.

 

Tästä musiikista on tullut liian tärkeä osa nuorten uskonnon harjoitusta ja sille on annettu liian suuri merkitys monen yk­sittäisen srk:n jumalanpalveluk­sessa. Ajatus, että Jumalaa voi­daan manipuloida musiikin (ylistyksen) kautta niin, että Hän antaa läsnäolonsa (hyvä tunne, ekstaasi) kokoukseen, on – anteeksi vain - naivi ja peräisin pakanakulteista. Mu­siikin ja rytmin suggestiivista vaikutusta on osattu käyttää ihmisjoukkojen manipulointiin jo vuosituhansia. Musiikkia, kuten kaikkea muutakin, voidaan myös käyttää väärin.

Ju­hani Aitomaa

 

 


[1]  Edesmenneellä Viinitarha liikkeen perustajalla John Wimberillä on ollut suuri vaikutus musiikin merkityksen kasvuun. Wimber oli ennen kääntymystään ”The Righteous Brothers” yhtyeen manageri ja kirjoitti monia kappaleita. Perustamassaan liikkeessä Wimber otti musiikin keskeiseksi tekijäksi luomaan ”ylistyksen ilmapiiri” kokouksiin. Muut ovat seuranneet mukana. Viinitarha liike oli Wimberin aikaan ja edelleen on hyvin ekumeeninen ja Rooman kirkon myönteinen. Esim. 1986 Wimber esiintyi suuressa ”European Festival of Faith” konferenssissa yhdessä katolisten kanssa. Kokouksen 8000 osanottajaa lähettivät paaville lausuman, jossa he ilmoittivat halunsa toimia yhdessä paavin kirkon kanssa Euroopan evankelioimistyössä. Wimber painotti myös katolisten reliikkien (pyhimysten hiusten, luunpalasten jne.) palvonnan olevan teologisesti oikein. Hän piti monia ”Church planting” (srk:n perustaminen ja kasvu) seminaareja. Eräässä sellaisessa Wimber opetti: ”Paavi, joka muuten on hyvin myönteinen karismaattiselle liikkeelle ja on uudestisyntynyt evankelinen, julistaa evankeliumia niin selvästi kuin kuka muu tahansa tänä aikana (John Goodwin, Testing the Fruit of Vineyard, Wimberin opetus 1981). Ihmetellä täytyy mikä oli Wimberin ja mikä on muiden karismaattisten käsitys siitä, mitä on olla ”evankelinen” tai ”uudestisyntynyt”. Tästä näemme, että karismaattinen liike käyttää sanoja aivan eri merkityksessä, kuin mitä ne alun perin protestanttisessa liikkeessä ovat tarkoittaneet. Tämä johtaakin monia harhaan, sillä kaikki eivät usko, että sama sana voi merkitä yhdelle toista kuin toiselle. Karismaattinen liike on ollut tehokas muuttamaan ja hämärtämään kristillisten käsitteiden ja sanojen todellisia merkityksiä.

[2] CCM Magazine, huhtikuu 1999

[3] Contemporary Christian Music Magazine, marraskuu 1984

[4] B. Cole Bennett, "John Michael Talbot: An Encounter with the Counter-Culture," Shout! magazine, helmikuu 1996

[5] John Talbot, "Our Fathers, and Our Divided Family," New Covenant, syyskuu 1997

[6] John Talbot, quoted in "Interfaith Album Strikes Sour Note," Peter Smith, Religious News Service, jouluk. 8, 1996

[7] Jotkut väittävät, että lause tarkoittaa paavin omistautumista Kristukselle, mutta he joko vääristävät totuuden tai eivät tiedä mistä puhuvat. Paavi itse on useammissa yhteyksissä sanonut tai kirjoittanut, että hänen mottonsa tarkoittaa Marialle omistautumista. Mm. Alfred A. Knopf:in kirjassa Crossing the Threshold of Hope, paavi painottaa tätä.

[8] Muita tunnettuja katolisia artisteja ovat Kathy Troccoli, Tom Booth, Sarah Hart, Danny Langdon, Sheryl Crow. Artistit, katoliset ja ei-katoliset toimivat usein yhdessä ”julistaen yhteistä rakkauttaan Kristukseen ja toisiinsa”. Ajatus tuntuu hyvältä, mutta kun yhteyden luojana toimivat aivan muut seikat kuin Raamatun edellyttämä totuudellisuus (ts. kaupallisuus, maailman miellyttäminen ja katolisen kirkon tavoitteiden edistäminen) on kyseessä ei-katolisten kohdalla tottelemattomuus Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan. Katolinen Kathy Troccoli mm. julkaisi 1997 albumin ”Love One Another”, jolla esiintyivät kaikki kuuluisimmat, myös ei-katoliset artistit (mm. Amy Grant, Gary Chapman, Sandi Patty, Michael W. Smith, Carman, jne.

[9] Katolisella rosary rukouksella on tarkka muoto. Rukousnauhan sormeilun myötä rukous sisältää 8 kohtaa, jotka pitää esittää oikeassa järjestyksessä. Sen jälkeen esitetään ”Hail, Holy Queen” (tervehdys pyhälle kuningattarelle) rukous Marialle.

[10] ks. esim internetistä www.kristitynfoorumi.fi artikkelit Pakanuus ja Katolinen kirkko ja Kaikki Tiet vievät Roomaan 1 ja 2.