Ajatuksia muuttuneesta kristillisyydestä ja sielunhoidosta
Ceta Lehtniemi
Johdantoa aiheeseen
Mietin tässä kirjoituksessa viime aikoina tapahtunutta kristillisyyden ja sielunhoidon muutosta. Yksi kiinnostukseni syy aiheeseen lienee löydettävissä omista lapsuuden ja nuoruuden taustoistani. Toinen syy liittyy siihen, että kiinnostuin jossain vaiheessa vanhemmasta hengellisestä kirjallisuudesta. Sen erilaisuus verrattuna etenkin uuskarismaattisuuteen on todella suuri.
Uuskarismaattinen kristillisyys on aktiivista. Se korostaa ihmeitä ja jumalallista parantamista. Usein uskon syntymiseen liittyykin jokin fyysinen kokemus tai vahvasti koettu ilmapiiri. Uskonelämässä korostuu niin sanottu opetuslapseuttaminen, eräänlainen imitaatiokristillisyys, Jeesuksen seuraaminen matkimisen kautta. Opetus saattaa perustua harvoihin raamatunpaikkoihin, joita korostetaan ja joita ihminen soveltaa uskon kautta. Usein näissä yhteyksissä ihmisen on vaikea myöntää omaa heikkouttaan, epäilyksiään, syntejään tai erehdyksiään.
Perinteinen kristillisyys korostaa Kristuksen ristin sovitustyön merkitystä. Siinä usko on mielen ja sydämen taipumista sen edessä, että ihminen tarvitsee omaan elämäänsä syntien sovittajaa ja auttajaa, siis Jeesusta Kristusta. Syntyy ymmärrys näin lahjoitetusta uudesta asemasta, Jumalan lapseudesta. Tällöin kyse ei ole enää yksittäisistä vääristä teoista vaan siitä, että ilman Kristuksen sovitustyötä synnin turmelema ihminen ei ole Jumalalle otollinen. Jumalan sanalla on ratkaiseva merkitys Jumalan pelastustyön kirkastumisessa. Tässäkin Jumala itse toimii Pyhän Henkensä kautta.
Jo varhainen lapsen ja nuoren turvautuminen Jumalaan Taivaallisena Isänä liittyy kristilliseen opetukseen ja sen omistamiseen omalle kohdalle. Lapsi ei usein ymmärrä synnin käsitettä aikuisen tavoin mutta lapsi ymmärtää mitä on olla pieni ja turvaton. Nuori kaipaa todellista pohjaa elämälleen. Kyse on arvoista ja maailmankuvasta. Kyse on myös ihmiskäsityksestä, kun pyrimme ymmärtämään syvällisemmin hengellisiä asioita. Kyse on oikeudentunnosta ja lähimmäisen rakastamisesta. Meissä rakentuu jotain merkittävää vuosien ja vuosikymmenten kuluessa. Vaikka uskoon tulo voi usein olla hetkellinen tapahtuma, niin saamamme kasvatus, opetus ja elämänpiirimme jäävät vaikuttamaan.
Perinteisen kristillisyyden piirissä on ollut paljon lakihenkisyyttä ja armo on vaivoin päässyt kirkastumaan. Samoin liberaaliteologia on murentanut Raamatun arvostusta. Uusi hengellisyys on työntynyt sekä perinteisen kristillisyyden sisälle, että saavuttanut myös ennestään uskosta osattomia. Kyse on suuresta muutoksesta. Sen havaitsee, jos pyrkii aitoon erittelyyn. Tällainen ytimeen menevä jäsentely voi hyödyttää myös silloin, kun oma usko on tahtomattakin liukumassa väärään suuntaan. Joudumme kysymään: mikä tässä uudessa kristillisyydessä on vaikuttamassa, kun se usein pyrkii työntämään sivuun perinteisen kristinuskon ytimen, Kristuksen sovitustyön? Samoin on havaittavissa yhtymäkohtia uushenkisyyteen, joksi nykyisin usein kutsutaan rajatietoa ja New Age -liikettä.
Perinteisestä sielunhoidosta sielunhoitoterapiaan
Minulla on se ymmärrys, että perinteisen sielunhoidon pääpaino on ollut Jumala -suhteessa. Se on tukenut ihmistä sairauden, lähestyvän kuoleman, surun ja erilaisten kriisien aikana. Tämä tuki ulottuu luonnollisesti myös voimakkaan syyllisyyden, epäuskon ja ahdistuksen alueille. Kuitenkin varsinaisissa psyykkisissä sairauksissa on suositeltu turvaamista terveydenhuoltohenkilöstöön.
Vaikka sielunhoito on hyvin selkeästi kristillinen alue, niin varmasti on tärkeä nähdä se, mikä on toisen ihmisen uskon perusta. Epäilevä ja haparoiva uskokaan ei estä yleensä sitä, että tahdotaan olla sielunhoitotilanteessa Jumalan kasvojen edessä. Ja tämä on mahdollista vain Kristuksen ristin työn kautta. Näin saamme olla Kristukseen kätketyt ja suuressa luottamuksessa ja turvassa juuri heikkoina ja vähäiseksi koetulla uskolla.
Rukouksen ja Jumalan sanan yhdistäminen sielunhoitoon tapahtuu hienotunteisella tavalla. Joskus tulee kyseeseen myös synninpäästö. Ilman toisen kuuntelua on vaikea ajatella sielunhoitoa. On sitten kyse yhdestä kohtaamisesta tai toistuvista tapaamisista, niin toisen kunnioittaminen ja vaitiolovelvollisuus ovat tärkeä perusta. Itse ajattelen sielunhoidon yhteydessä ikään kuin tasasivuisen kolmion. Alakulmiin sijoitan kaksi ihmistä, heikkoa ja vajavaista kumpikin. Yläkulmaan sijoitan Jumalan. Näin ajattelen sielunhoidon tapahtuvan Jumalan kasvojen edessä. Kristus on ristin sovitustyöllään valmistanut pääsyn tähän lapsen asemaan. Oikeastaan Kristus on itse koko elämänyhteys, missä kaikki tapahtuu. Meillä on todellisena koko ajan sekä lahjana saatu, ulkopuolellamme oleva ristin pelastustyö, että myös Kristuksen rakastava ja myötäelävä osallisuus.
Uuskarismaattisuus on tuonut sielunhoitoon eheyttämisen, parantamisen ja ennalleen asettamisen ajatukset. Nyt koulutetaan kaikkialla sielunhoitoterapeutteja. Tähän liittyy usein psykologian keinojen mukaan ottaminen mutta myös erilaiset karismaattisuuden tuomat alueet. Viime mainitulla tarkoitan oletettujen armolahjojen vaikutusta sekä myös rukouksen kautta ohjattua menneisyyden haavojen käsittelyä. Nämä alueet ovat mielestäni ongelmalliset, koska tähän on hyvin vaikea liittää arviointia mukaan. Samoin nykyisessä karismaattisuudessa on paljon hengellisesti väärää vaikutusta.
Toinen uuskarismaattisuuden alue, jota käytetään sielunhoitoa korvaamassa, on rukousryhmissä tapahtuva ”healing” tai parantava rukous. Usein näihin liitetään Jeesuksen läsnäolon ajatus, jolla ei syvimmillään tarkoiteta sitä mitä pyrin itse edellä kuvaamaan. Pikemminkin tällä tarkoitetaan ylistyksen kautta luotua tunnelmaa, ”voitelua” tai hengellistä ilmapiiriä. Rukoiltavaksi tullut henkilö ei puhu, rukouspalvelijat palvelevat mielestään armolahjoin ja rukoiltavaa kohti ojennetuin käsin. Healing Rooms -rukousklinikat ovat tästä yhtenä esimerkkinä. Juuri tämä sama rukouskäytäntö yleistyi Suomessa jo ns. ”torontolaisuuden” aikana v. 1995.
Kuitenkin Raamatun mukaan Jumala on aina Henkensä kautta omissaan. Hän on läsnä missä vain kokoonnummekin Jeesuksen nimeen. Ei tarvitse luoda mitään erityistä ilmapiiriä pitkäkestoisen ylistämisen kautta. Eikä tarvitse edes olla mitään koettavaa, koska voimme luottaa Jumalan sanan ilmoitukseen. Uuskarismaattisessa rukoustoiminnassa on mukana vilpittömiä kristittyjä. Usein myös rukoiltava saattaa välittömänä vaikutuksena kokea jotain myönteistä. Tähän vaikuttaa jo osoitettu rakkaus ja huomion kohteena oleminen. Silti lähtökohtaisesti väärä ajattelu ja hengellinen sekavuus aiheuttavat nykyisin paljon vahinkoa.
Healing Rooms -rukousklinikoista
Seurakuntalainen -sähköisessä mediassa oli tällainen Healing Rooms -puffi (linkki nettisivulle):
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/usko/2310/jumalan_avun_tarve_vetaa_rukousklinikalle
Siitä vastasi Uusi Tie, joka on Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen Kustannusosakeyhtiö. Uusi Tie -lehden päätoimittaja on Leif Nummela. Lahden Ristinkirkossa toimiva Healing Rooms -klinikka on merkittynä Spokanen keskuksen kautta kansainväliseen yhteyteen. Healing Room Lahti http://healingrooms.com/index.php?src=local&l=FI1026
Seuraavan linkin maailmankartalla näkyvät parantamisklinikat, Healing Roomit:
Katsokaa siitä Englanti ja Suomi. Verratkaa muihin Euroopan valtioihin.
Työn alullepanija Suomessa ja kouluttaja Susanne Laitinen kertoo tässä työn taustoista videolla:
http://www.healingrooms.fi/?sid=305 Susanne Laitinen on Tv7:ssa ohjelmassa ”Jumalan juoksutytöt” Mirja Ojaresin haastateltavana. Susanne Laitinen rukoilee videolla näin: Rakas Taivaallinen Isä. Kiitos, että se tuli, jonka sä olet sytyttänyt monien sydämissä, saa lähteä tällä hetkellä leviämään. Sä oot sanonut, että sä oot tullut tulta heittämään. Sanoit, että kunpa se olisi jo syttynyt. Anna sen nyt syttyä, tällä hetkellä. Isä, me kiitetään, että sun tules laskeutuu nyt tällä hetkellä monen ylle, ja se polttava hiili alkaa polttaa. Ja siemenen lailla tää siemen laskeutuu sydämeen. Ja mä nään, että moni nyt kuulee, että tää on se mitä mää oon etsinyt nää vuodet. Ja silloin kun sä kuulet tän asian sun sydämessä, niin lähde liikkeelle. Pyhä Henki haluaa ohjata liikkuvaa laivaa. Paikallaan pysyvää laivaa on vaikea ohjata. Herra, mä haluan pyytää nyt, että se rohkeus, oikein rohkeuden henki, saa asettua nyt niiden ystävien ylle, joita sä aivan erityisesti nyt tällä hetkellä kutsut. Rohkeuden henki, joka lähettää liikkeelle, lähettää liikkeelle vaikka ei olisi ehkä ollut sitä rohkeutta aikaisemmin. Ja Herra, kiitos siitä, että tällä hetkellä selkäkipu tulee lähtemään. Ota vastaan parantuminen, Jeesuksen nimessä. Laita kätesi nyt selkäsi päälle, ota vastaan se, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Sun selkäsi tulee terveeksi. Jeesuksen nimessä paranee myös jonkun Addisonin tauti, tällä hetkellä. Herra, mä kiitän siitä, että sun rakkautes saa vuotaa tällä hetkellä, sun parantava rakkautes. Aamen.
Videolla ja koko Healing Rooms -toiminnassa on kyse tulesta, joka saadaan yleensä Vineyard-seurakuntayhteydessä. Siihen liittyy usein lattialla maatessa koettu voimavaikutus, tulen tunne kehossa. Susanne Laitinen kuvaa tätä videolla. Eli asia on aivan sama kuin ns. torontolaisuudessa. Tässä energiaherätyksessä vaikuttaa väärä henki. En ole asettanut kyseenalaiseksi kenenkään uskoa tai vilpittömyyttä. Pyydän ja vetoan vastuussa oleviin. Kuunnelkaa hyvin tarkkaan tämä video aivan loppurukousta myöten.Susanne ja Markku Laitinen kouluttavat ne henkilöt, jotka rukoilevat Healing Rooms -klinikalla ja siunaavat tehtävään jokaisen rukoilijan. Koulutusmateriaalin hankinta ja työn valvonta tapahtuu Healing Roomin omasta toimesta. Työn kansainvälinen keskus Spokanessa http://healingrooms.com hallitsee maailmanlaajuista toimintaa ja kerää liikkeen ihmisiä yhteen suuriin konferensseihin. Juuri tuolta kansainvälisestä keskuksesta on peräisin Laitisten voitelu rukoustyössä. Katsokaa etenkin nuo vaihtuvat konferenssimainokset.
Tässä materiaalia, joka liittyy Healing Rooms -rukousklinikoiden perustamiseen: http://healingrooms.com/shoppingcart/categories/Healing-Rooms-Materials Kyse on uusapostolisesta liikkeestä. Kyse on ennen muuta raittiin evankeliumin hämärtymisestä ja siitä, että ihmiset joutuvat usein ymmärtämättään sidotuksi väärän hengen vaikutuksiin.
Healing Roomin ja sen perustajan taustaa ...
Liioittelua – uskottelua – omituisia uskonkäsityksiä
Seuraava teksti on Suomen Healing Rooms nettisivulta toimintaa kuvaavasta esittelystä:
-Healing Roomin taustaa: John G. Lake, Afrikassa lähetystyöntekijänä elämänuransa tehnyt mies perusti eläkkeelle jäätyään Healing Roomit Spokaneen, Washingtoniin n.1915 opettamalla tavalliset kristityt rukoilemaan parantumisen puolesta. Vuosina 1915-1920 Spokane julistettiin Yhdysvaltain terveimmäksi kaupungiksi -> lääkärit menettivät toimeentulonsa. Healing Roomit toimivat noin 1930-luvun lopulle saakka, jonkun aikaa Laken kuoleman jälkeen.
Lakella näky, että Healing Roomit leviäisivät kaikkialle maailmaan ei tapahtunut Laken aikana 1990-luvulla. Cal Pierce alkoi tutkia Spokanen kaupungin hengellistä perintöä. Hän perusti Healing Roomin uudelleen 1999. -
Edellä oleva väite on osoitettu jo ajat sitten vääräksi, silti Healing Room käyttää sitä maailmanlaajuisesti mainoksissaan. Healing Roomin perustajan John G. Laken tausta ja uskonkäsitys on tunnetusti erikoinen. Hän kuuluu siihen äärikarismaattisten julistajien joukkoon (Hinn, Copeland, Hagin, ym.), joiden mukaan uskova on (pieni) jumala. Seuraavat lainaukset ovat kirjasta: John G. Lake, His Life, His Sermons, His Boldness of Faith, 1995, Kenneth Copeland Publications:
-Jumalan, Pyhän Hengen voima on vallan/herruuden henki. Se tekee jumalaksi (s.13).
-Haluan teidän kuulevan mitä Jeesus sanoi itsestään. Jumala oli Kristuksessa, eikö ollutkin? Inkarnaatio. Jumala on sinussa, inkarnaatio, jos olet uudestisyntynyt. Sinä olet lihaksi tullut (jumala) (s.196).
-Jumalan tarkoituksen mukaan Jeesuksen Kristuksen kautta tapahtuu ihmisluonnon jumalallistuminen... Siten hänestä (uskovasta) tulee Jumalan Poika... (s.304).
Ihmeisiin perustuva oppi eräässä Anne Miettisen puheessa
Olen kuunnellut kriittisellä mielellä eräitä julkisuudessa esillä olevia opetuksia voidakseni kulkea aikamme ihmisten rinnalla auttaen heitä Kristuksen tuntemiseen. Kuuntelin sen vuoksi Anne Miettisen 1.6.2012 Helsingin Risteyspaikka -seurakunnassa pitämän puheen. Hän on vieraillut myös mm. Tuusulan evankelisluterilaisessa seurakunnassa sanan ja rukouksen illoissa. Saarnan kesto on toista tuntia. Alkupuolella sen lähes ainoa sisältö on kuvausta puhujan aikaansaannoksista Papua Uusi-Guineassa ja Filippiineillä. Toki asia tulee esiin siinä muodossa, että kuka tahansa tavallinen kristitty voi tehdä samaa. Miettinen kertoo parantumisista, perustamistaan kouluista ja seurakunnista hyvin mukaansatempaavasti, rönsyillen ja laveasti. Parantaminen avasi hänen mukaansa tien mm. 53 seurakunnan perustamiselle.
Anne Miettinen kertoo puheessaan eräästä ”inspiraatiokokouksesta”, mitä ei ole ennakkoon ilmoitettu. Sama henki johti ihmiset yhteen. Osoittautui, että kaikki osanottajat olivat kokeneet v. 1994 ns. ”Rannikon herätyksen”. Tällä tarkoitetaan luultavasti ”torontolaisuutta” tai ”Toronton siunausta”. Yhtäkkiä tuli voima (Miettisen mukaan Jumalan voima), ja ihmiset kaatuivat ja lilluivat hengessä, eivätkä päässeet ylös lattialta. Pyhä Henki ei toimi näin. Tällaisessa toiminnassa vaikuttaa eksyttävä henkivalta, joka näemmä pystyy toimimaan myös henkioppaan tavoin. Kun Pyhä Henki osoittaa meidät syntisiksi ja syyllisiksi Jumalan edessä, tunnustamme syntimme ja uskomme sovitukseen, jonka saamme Jeesuksen ristin työn kautta. Tämä tapahtuu ymmärryksellämme ja samalla hengessämme. Saamme sisimpäämme Pyhän Hengen ja olemme näin uskon tiellä Jumalan lapsina.
Tuossa opetusvideossa esiintyy väite, että vanhurskaus tarkoittaa sitä, kun pystyy ”voimatekoihin” ja luoviin ”ihmeisiin”. Tämä jo yksinään osoittaa ettei puhuja ole ymmärtänyt lainkaan mitä uskonvanhurskaudella tarkoitetaan perinteisessä, kuten esim. luterilaisessa, uskonkäsityksessä. Anne Miettisen mukaan vanhurskas pystyy tekemään suorastaan mitä vaan. Tämä toteutuu hänen mukaansa koska kristityllä ja kristityssä on Kristuksen auktoriteetti. Auktoriteetti on hänen mukaansa valta vapauttaa ja parantaa. Tämä ajattelu ei perustu Raamattuun. Miettinen nimittää Pyhää Henkeä ”voimaviiniksi”. Raamatun mukaan evankeliumi on Jumalan voima. Eräässä tilanteessa entinen huumeenkäyttäjä oli täynnä henkeä. Anne Miettinen kysyi mieheltä: miten hän pitää voitelun kunnossa? Ratkaisu oli siinä, että henkilö kuuntelee koko ajan ylistysmusiikkia. Tämä ”voimaviini” saattaa henkilön usein riippuvaiseksi huumeen kaltaisella tavalla.
1 Joh. 2:27: Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. Olen noiden jakeiden äärellä lohduttautunut lukuisia kertoja. Pyhä Henki on kerta kaikkiaan lahjoitettu Jumalan lapsen sisimpään. Sitä ei tarvitse jostain hakea. Ymmärrän tämän tarkoittavan myös ettei sitä tarvitse millään tietyllä menetelmällä tai ponnistuksella ylläpitää. Ihminen yksilönä heikkenee usein vanhuuden ja sairauden vuoksi. Puhuttaessa yksilön uskosta ja Pyhän Hengen ilmenemisestä hänessä, tulisi olla hyvin aralla mielellä.
Vahvistukseksi Pyhää Henkeä koskevaan opetukseensa Miettinen poimii eräänlaisia tutkimuksia. Yksi viittasi aivojen antamiin positiivisiin tai negatiivisiin signaaleihin. Hänen mukaansa immuniteettitaso laskee negatiivisuudesta ja positiivisuudesta koko keho valmistautuu parantumaan. Tällaisilla asioilla voi toki olla jonkin verran myös biologista pohjaa mutta niiden hengellistäminen opetukseen on väärin. Sitten Miettinen otti esille aiheen elävästä vedestä viitaten ilmeisesti japanilaisen Masaru Emoton tutkimuksiin, joista on kirjoitettu viimeisen kymmenen vuoden aikana myös suomalaisissa rajatiedon lehdissä. Rinnastus liittyi ymmärtääkseni veden oletettuun energiavärähtelyyn. Ihminen on vettä ja Miettisen mukaan hengellisen ylistysmusiikin kuuntelu vaikuttaa energiaa ja voimaa.
Vaikka yritin seurata Miettisen ajatuskulkua se tuotti välillä ongelmia. Koko ajan liikuttiin osittain kristillisyydessä termien puolesta ja osittain New Age:ssa. Puheen tässä vaiheessa hän painotti, että Jumalan voima on sinussa. Sinussa on luova voima. ”Jeesuksen Kristuksen nimessä parane, sano näin ja ala laittaa käsiä päälle”, kehottaa Miettinen. Tässä liikutaan selvästi uushenkisyyden alueella. Miettinen kertoi myös miten hän ”tuli uskoon”. Hän oli mennyt johonkin kokoukseen sen loppupuolella, koska mainostoimisto teki juttua saarnaajasta. Hän oli nostanut kätensä käskettäessä ilman, että olisi ollut edes kiinnostunut uskosta. Tässä hetkessä tulikin voima kehoon, ”iloöljy”, hänen mukaansa ja paraneminen. Miettinen ajatteli olevansa kai uskossa, kun kerran paranikin. Hän opetti vielä, että Jumalan virta liikkuu ja meidän on liikuttava mukana. Myös, että epäusko mitätöi Jumalan voiman sinussa. Hän kertoi, että Jumala on varannut kohtalon jokaiselle ihmiselle ja se kohtalo on hyvä. Sairauksien parantamisesta Miettinen totesi: Jos se kelpasi Jeesukselle, se kelpaa sinulle.
Usein juuri luterilaisessa kirkossa sanan ja rukouksen illan vetäjällä ja seurakunnalla on oma hillitsevä vaikutuksensa. Tämä ei kuitenkaan estä vierailevan puhujan väärän opetuksen ja väärän hengen haittoja. Nämä vauriot voivat olla mittavia ja ilmenevät ehkä viiveellä. Kyse voi olla uupumisesta, ahdistuksesta tai mielenterveyden horjumisesta. Karismaattisuudessa on itse asiassa hyvin paljon samoja asioita kuin uushenkisyydessä ja rajatiedon piirissä yleensäkin. Aikamme on tosin niin monin tavoin haastava ja vaikea, ettei näitä asioita pysty kovin tarkoin erittelemään. Kun tulisi ohjata lepoon, rauhallisuuteen ja sanan äärelle, niin seurakunnissakin ohjataan uupunut tai ahdistunut henkilö usein väärän opetuksen ja eksyttävän hengen vaikutuspiiriin. Samoin voi käydä kenelle tahansa kristitylle. Emme ymmärrä miten kuluttavista asioista on kysymys, emmekä näe tämän ajan sirpaleisuutta.
Jumalan Henkensä kautta valaisema usko Lutherin vanhassa rukouskirjassa:
Jumalan sanassa varjelemisesta (lainaus kirjasta)
Rakas taivaallinen Isä, minä rukoilen sinua sydämenpohjasta, että äärettömästä hyvyydestäsi minua vahvistaisit, Hengelläsi valaisisit ja varjelisit, että ilolla ja kiitollisuudella ymmärtäisin Poikaasi Herraamme Jeesusta, Kristusta kirkastavan autuaallisen opin, johon sinun armosi on minutkin kutsunut ja johon olen kauhistavasta pimeydestä päässyt. Varjele ja täytä tämä alkamasi työ ja antamasi ymmärrys elämäni loppuun, aina tulevaan elämään ja Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemiseen saakka.
Katso, Herra, tässä on tyhjä astia, suuresti kaipaa se täyttämistä. Herrani, täytä sinä se. Uskoni on heikko, vahvista minua. Rakkauteni on kylmä, innosta minua ja tee minut palavaksi, että rakkauteni lähimmäisiini olisi oikein palava. Minulla ei ole lujaa, vahvaa uskoa; on epäilyksiä ajoittain enkä voi silloin sinuun täydellisesti luottaa. Oi Herra, auta minua ja lisää uskoani ja luottamustani.
Sinussa on minulla koko omaisuuteni aarre kätkettynä. Minä olen köyhä, sinä olet rikas ja olet tullut köyhiä armahtamaan. Minä olen syntinen, sinä olet vanhurskas; minussa on syntiä kuin virrassa vettä, mutta sinussa on vanhurskauden täydellisyys. Sen tähden pysyn sinun luonasi, jolta minä saan ottaa vastaan ja jolle minun ei tarvitse antaa.
Oi Herra Jumala, mitä me olemme, jos sinä annat meidän langeta? Mitä me teemme, jos sinä otat kätesi pois? Mitä me voimme, ellet meitä valaise? …Anna meidän siis pysyä palavina uskossa, että me siinä pysyen päivä päivältä kasvaisimme Kristuksessa Jeesuksessa, meidän oikeassa ja ainoassa Auttajassamme. Totisesti. (s. 115 -117)
Esitin tässä kaksi täysin erilaista esimerkkiä kristillisyydestä. Kumpikin uskonkäsitys varmaan hylkäisi täysin toisensa. Koen kulkeneeni jo vuodesta 1995 seuraten hieman koko kristillistä kenttää ja samalla tarkkaillen rajatiedon alueita. Näen kompromisseja, joita ei tulisi tehdä. Näen myös jyrkkää ja pelonsekaista erottautumista. Usein olen myös epävarma siitä, toiminko itsekään oikein.
Tämä kaikki on vaikuttanut sitä, että luotan ihmiseen yhä vähemmän, myös itseeni. Tahdon kiinnittyä yhä tiiviimmin Kristukseen ja oikeastaan uskon perusasioihin niin kuin ne ovat Raamatussa ilmaistuina. Silti käytän apunani lähdekirjallisuutta. Olen varannut paljon aikaa ollakseni yksin tiettyjen vaikeiden kysymysten äärellä aina kuitenkin luottaen siihen, että Jumala antaa valoa sanansa kautta. Samoin olen keskustellut kristittyjen ystävien kanssa ja kuunnellut heitä. Tämä heijastuu myös käymiini sielunhoidollisiin keskusteluihin toivon mukaan tiettynä kiireettömyytenä ja luottamuksena suureen Jumalaan jonka käsissä tämä aika on, samoin kuin me pienet ihmisetkin.
Voimmeko irrottautua perinteestä?
Yksi tämän ajan suurimpia hengellisiä kysymyksiä liittyy siihen, kun ns. vapaat suuntaukset usein sanovat perustavansa kristillisen uskonkäsityksensä yksinomaan Raamattuun. Kuitenkin usein se tarkoittaa sillä hetkellä liikkeen vaikutuspiirissä olevien ihmisten omaksumaa käsitystä kristillisestä uskosta. Tällä tarkoitan sitä, että usein hylätään kristilliset uskontunnustukset ja perinteisesti luotettavaksi koettu opetus sisällöllisesti. Minä puolestani olen lähtenyt siitä, että on hyväksi lukea esim. opettajia, joilla on vankka tieto kristinuskon perusasioista. On hyvä tietää miten meitä ennen eläneet oppineet kristityt ovat opettaneet Raamattua ja miten sanomaa on esitetty tiiviissä muodossaan. On hyvä tietää ja tutkia mistä ollaan oltu yksimielisiä ja mistä on kiistelty.
Olen ollut huomaavinani, että olennaisin osa sielunhoitoa on uskon perusasioiden vahvistaminen ja ihmisen kuunteleminen. Kun perusteita ei opeteta selkeästi kyllin arvovaltaiselta taholta lämmöllä ja omakohtaisen uskon välittämänä, kristittyjen orpous ja epävarmuus on suunnatonta. Vaikeuksia lisää vielä se, että hyvin moni kristitty on joutunut lähtemään ulos seurakuntayhteydestään. Syy löytyy usein siitä, ettei nähdä enää oikeana seurakunnan opetusta tai henkeä, tai koetaan vaatimuksia tai sidonnaisuuksia, joissa ei ole voimia elää. Näissä kaikissa vaiheissa tärkeimmäksi asiaksi jää rinnalla oleminen ja armon evankeliumiin turvaaminen.
Sielunhoitajan ajatusmaailma vaikuttaa sielunhoidossa
Psykologia voi yhdistyä väärällä tavalla sielunhoitotilanteeseen. Kun on kyse synnistä, niin lääke on synnin tunnustaminen ja anteeksiannon vastaanottaminen Jeesuksen sovitusveressä. Itse olen huomannut, että yleensä synti on tuossa kohtaamisvaiheessa jo hylättykin ja syntiin johtanutta tilannetta on murehdittu ja mietitty joskus vuosikausia. Jokaisen syntiään pohtivan ja sitä surevan on saatava kuulla, että on aivan oikein kokea sillä tavoin. Mutta siihen tilaan ei todellakaan tarvitse jäädä Vapahtajamme ristin työn tähden. Saamme syntimme anteeksi. Kuitenkin arvelen, että on oltava herkkänä siinä ettei huonouden tai sairaalloisen häpeän tunteita sekoiteta syntiin. Tällöin voi lohduttaa Jumalan huolenpidolla ja sillä miten armahtavainen ja hyvä Hän on jokaista kärsivää ja särjettyä kohtaan. Samoin Raamatusta löytyy lohdun sanoja sille, joka tuntee arvottomuutta ja kokee itsensä vähäpätöiseksi. Emme saa olla viemässä ketään myöskään synnin tunnustamisen kierteeseen hyväksymällä väärän syyllisyyden tuomat tunteet synniksi.
Karismaattisuus saattaa nostaa suunnattomia vaatimusten taakkoja ja kiirehtiä toista ns. ”toimivaan uskoon”. Samoin voisi arvella, että osittain karismaattisuuden nostamana kaivataan ihmeparantumisia inhimillisen uskon varassa. Sielunhoitaja, joka kuuntelee ja kulkee rinnalla luovuttaen taakkoja Jumalan kannettavaksi, toimisi oman näkemykseni mukaan hyvin ja turvallisesti. Karismaattisuus luo taakkoja myös sielunhoitajille. Uskon ja luottamuksen Jumalaan tulisi kasvaa ja samalla omatoimisuuteen tulisi rohkaista. Kuitenkin olisi nähtävä se, mikä on vääristynyttä, jopa petollista ja sitovaa. Tässä kokonaisuudessa tulisi löytää vapaus väärästä hengestä ja vääristä siteistä yleensäkin. Koen olevani kuin rinnalla kulkija ja rinnalla kokija joillekin matkakumppaneille. Olen usein tunteissani sekaisin ja hämilläni. Käyn asioita läpi myös luovuuden antamin mahdollisuuksin. Nyt voin ottaa itsellenikin aikaa ja hiljaisuutta. Vähitellen on löytynyt rohkeutta sanoa, ettei itselläni mene useinkaan hyvin, jos sitä mitataan ainoastaan mielenterveydellä ja tasapainolla. Uskon silti olevani hyvän Jumalan turvallisessa huomassa.
Lähteet
Kirkkoraamattu 1933/38
Tri Martti Lutherin Rukouskirjanen, suomentaja Eero Hyvärinen, 1908 WSOY
www.ristintie.com/saarnat.htm Anne Miettinen, Helsinki 01.06.2012 Risteyspaikka-srk