Profeetta Miika - Kristuksen syntymän ilmoittaja

"Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista", Miika 5:1.

Raamatun profeetoista Miika kuuluu ns. "pienten profeettojen" joukkoon. Tällä ei viitata siihen, että heidän sanomansa olisi jotenkin vähäarvoisempaa kuin enemmän sivutilaa saaneilla Jeremialla, Jesajalla, Hesekielillä ja Danielilla. Vaikka tekstiä ei ole yhtä paljon, sanoma on kuitenkin yhtä arvokasta. Kaiken lisäksi profeetta Miika sai kunnian tuoda julki tulevan Messiaan syntymäpaikan. Messias syntyisi Betlehemissä.

Miika (nimi merkitsee "kuka on kuin Jumala") on Raamatussa esillä jo omaa kirjaansa aiemmin. 1.Kun. luvussa 22 Miika kutsutaan Israelin ja Juudan kuninkaiden eteen. Israel ja Juuda olivat jo eriytyneet ja kuninkaat suunnittelivat yhteistä sotaan lähtöä Aramin kuningasta vastaan. Juudan kuninkaana ollut Joosafat ehdotti Israelin kuningas Aahabille, että tämän tulisi kysyä neuvoa profeetoilta. Aahab on Raamatussa se kuningas, joka sai varsin kyseenalaista mainetta vaimonsa Iisebelin tarmokkaalla tuella.

Jae 6: "Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, noin neljäsataa miestä, ja sanoi heille: 'Onko minun lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan vai oltava lähtemättä?' He vastasivat: 'Lähde; Herra antaa sen kuninkaan käsiin'". Tämä ei ollut luotettava vastaus kuningas Joosafatin mielestä. Joosafatista mainitaan, että hän "teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä". Tavallaan hän oli kelvottoman Aahabin vastakohta. Varmaan hän tiesi, että kuningas Aahab turvautuu profeettoihin, jotka eivät ole oikeita Herran profeettoja, vaan mielistelijöitä.

Miika ei ollut tuntematon profeetta Israelissa eikä Juudassa. Ehkä Joosafatilla oli mielessä saada kuulla juuri häntä, mutta kohteliaisuussyistä hän muotoili toiveensa: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?" Miikan nimi tulikin esille ja samalla syy, miksi häntä ei haluttu kuulla. Israelin kuninkaan sanoin: "On täällä vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlan poika". Joosafat puolusti heti Miikaa: "Älköön kuningas niin puhuko". Sama piirre on omassakin ajassamme. Varoittajat ja nuhtelijat saavat pahan leiman. Mielistelijät ovat suosittuja.

Kun Miikaa haettiin, väärät profeetat mielistelivät kuninkaita ja erityisesti Israelin kuningasta: "Ja Sidkia, Kenaanan poika, teki itsellensä rautasarvet ja sanoi: 'Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun'. Ja kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla, sanoen: 'Mene Gileadin Raamotiin, niin sinä saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin'".

Kun Miika saapui kuninkaiden eteen, voimme kuvitella Israelin kuninkaan happaman ilmeen hänet nähdessään. Miikaa noutanut sanansaattaja oli jo ohjeistanut tätä: "Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää; olkoon sinun sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää". Toisin sanoen: Älä nyt hyvä mies pilaa kuninkaan ja meidän muiden hyvää fiilistä tämän sotajutun suhteen. Ole mukana, niin sinutkin palkitaan ja hyväksytään.

Miika tekikin sanansaattajan ohjeen mukaan, mutta ilmeisen pilkallisesti. Se ei jäänyt Israelin kuninkaalta huomaamatta. Ehkä myös toisen kuninkaan läsnäolo sai aikaan, että Aahabin oli vannotettava Miikaa puhumaan oikein: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?" Varmaan Miika muutenkin olisi lopulta sanonut totuuden. Nyt hän vastasi Israelin kuninkaalle: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Ja Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää; palatkoot he kukin rauhassa kotiinsa'".

Se oli juuri sitä mitä kuningas odotti. Hän ei alun perinkään ollut aikeissa uskoa Miikaa, mitä tahansa tämä sanoisi. Nyt olikin hyvä aika tokaista Joosafatille: "Enkö minä sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?" Kun Miika vielä jatkoi kuvailemalla kuinka Herra oli pannut sanan väärien profeettojen suuhun Aahabin tuomioksi, yksi profeettojen merkkihenkilöistä, Sidkia, läimäytti Miikaa poskelle: "Mitä tietä Herran henki on poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?"

Miikalla oli sana myös Sidkialle, eikä se luvannut hyvää. Miika pidätettiin ja Israelin kuningas antoi ymmärtää, että asiaan palataan, kun sota on ensin käyty: "Ota Miika ja vie hänet takaisin Aamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo. Ja sano: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä vaivaisella vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajana takaisin'".

Sodassa Aahab itseään säästääkseen päätti pukeutua valepukuun. Joosafat ei tehnyt niin. Niinpä Aramin kuninkaan sotilaat, jotka olivat saaneet käskyn tappaa Israelin kuningas, ottivat hänet maalitaulukseen. Joosafatin huutaessa oman arvonsa, ahdistajat kääntyivät pois. Ahabia valepukukaan ei auttanut. Jumalalta ja Hänen päätöksiltään ei voida piiloutua. "Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Niin tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: 'Käännä vaunut ja vie minut pois sotarinnasta, sillä minä olen haavoittunut'... Illalla hän kuoli; ja verta oli vuotanut haavasta vaununpohjaan".

Miika oli syntyisin Mooresetista, läheltä Gatia, Jerusalemista n. 40 km lounaaseen päin. Alue oli Israelin viljelysmaata, rajanaapureina Juuda ja Filistea. Alueen läpi kulki kauppareitti, valtaväylä Egyptistä kohti pohjoista. Miikan aikana toimivat myös Jesaja, Aamos ja Hoosea -profeetat. Elia ja Elisa elivät samoin Miikan aikana. Miika ei siis ollut aikansa ainoa oikea ja tunnettu Herran profeetta. Joidenkin mukaan hän saattoi olla profeetta Jesajan oppilas. Jes.2:2-4 ja Miika 4:1-3 ovatkin lähes samaa tekstiä. Häntä sanotaan "köyhien ja maahan lyötyjen" profeetaksi. Ehkä siihen vaikutti juuri Aahabin hallinnon korruptio ja sorto. Miikan toiminta ajoittui pitkähkölle ajanjaksolle. Miika 1:1 mainitsee Juudan kuninkaat Jootam, Aahas ja Hiskia. Näiden hallitusajat olivat vuosina 750-686 eKr.

Miikaa myöhemmin elänyt profeetta Jeremia mainitsee hänet luvussa 26: "Ja muutamat maan vanhimmista nousivat ja sanoivat kaikelle kansan joukolle näin: Miika, mooresetilainen, ennusti Hiskian, Juudan kuninkaan, päivinä ja sanoi kaikelle Juudan kansalle näin: Näin sanoo Herra Sebaot: 'Siion kynnetään pelloksi, ja Jerusalem tulee kiviraunioksi ja temppelivuori metsäkukkulaksi'".

Maininta kuuluu tilanteeseen, jossa Juudan kuningaskunnan papit ja profeetat vaativat kuolemantuomiota Jeremialle tämän ennustusten tähden. Yhtäläisyys Miikan taisteluun vääriä profeettoja vastaan on selvä. Väärä uskonnollisuus on aina halunnut hiljentää Herran profeetat. Uhkauksen edessä Jeremian puolelle nousseet muistivat kuningas Hiskian ja Miikan aikaa, muistuttaen, että kun Miika julisti tuomiota Herrasta poislangenneelle Juudalle, kansa kääntyi ja säästyi. Tämä tehosi osaan päämiehiä ja kansaa, jotka tulivat Jeremian tueksi pappeja vastaan.

Miikan kirja on siis kokoelma hänen ennustuksiaan ja julistuksiaan kymmenien vuosien toiminta-ajalta. Hänen aikanaan, vuonna 722 eKr., Israel joutui Assyrian kuninkaan valtaamaksi. Miikan ennustus toteutui: "Niinpä minä panen Samarian kiviraunioksi kedolle, viinitarhan istutusmaaksi, syöksen laaksoon sen kivet ja paljastan sen perustukset". Raamatusta saa hyvän kuvan Miikan ajasta, kun lukee jaksot 2.Kun.15-20 luvut, 2.Aik.27-32 luvut ja Jes.36-39 luvut. Miikan sanoma koski pääosin Juudaa, mutta kohdistui myös Israeliin.

Kun Assyria valtasi Israelin, myös eteläinen Juuda joutui suurvallan vasalliksi ja maksoi raskaita veroja. Kuningas Hiskian aikaan Juuda irrottautui Assyrian vallasta. 701 eKr. Assyrian sotajoukot lyötiin takaisin ja Juuda sai vapautensa. "Ja sinä yönä Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, niin katso, ne olivat kaikki kuolleina ruumiina", 2.Kun.19:35.

Kirjansa ensimmäisessä luvussa Miika julistaa tuomiota Israelille. Israelin kelvottoman kuninkaan hallinto ja hallintoa tukeva korruptoitunut pappi/profeetta yhteisö olivat Miikan kritiikin kohteita. Miika 2:1-2 kuvaa toimintamallia, jota Aahab edusti: " Voi niitä, jotka miettivät turmiota ja valmistelevat pahaa vuoteillansa! Aamun valjettua he sen tekevät, sillä heillä on siihen valta. He himoitsevat peltoja ja ryöstävät ne, taloja, ja ottavat ne; he sortavat miestä ja hänen taloansa, miestä ja hänen perintöosaansa". 2:11: "Jos tulisi mies, joka tuulta tavoittelisi ja petollisuudessaan valhettelisi: 'Minä saarnaan sinulle viinistä ja väkijuomasta', siinä olisi saarnaaja tälle kansalle".

Miika viittaa ajan henkeen, joka edistää moraalittomuutta ja korruptiota: Pitää suvaita, ei saa tuomita, arvostelu on rakkaudettomuutta. Varoittajiin suhtaudutaan kuten Miika kertoo 2:6:"'Älkää saarnatko', saarnaavat he, 'sellaisista ei pidä saarnata; eikö väisty pois häpäiseminen?'" Kolmannessa luvussa Miika osoittaa sanansa Israelin päämiehille, "jotka syövät minun kansani lihan ja nylkevät nahan heidän päältänsä ja murskaavat heidän luunsa, paloittelevat niinkuin pataan, niinkuin lihan kattilaan". Kun päämiehet "jakavat oikeutta lahjuksia vastaan, sen papit opettavat maksusta, ja sen profeetat ennustelevat rahasta" - ja silti väittävät, "eikö Herra ole meidän keskellämme? Ei tule meille onnettomuutta", niin lopulta, "Siion kynnetään pelloksi, Jerusalem tulee kiviraunioksi ja temppelivuori metsäkukkulaksi". Miika oli ensimmäinen profeetta, joka ilmoitti Jerusalemin ja temppelin tuhon.

Miikan kirjan neljäs luku alkaa jykevällä lupauksella. Heti kolmannen luvun tuomion julistamisen jälkeen Herra lupaa, että "aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana,
ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat". Tämä lohdutuksen ja toivon sana on tarkoitettu eritoten niille, jotka tulisivat lukemaan profeetan sanoja tuomioiden tapahduttua. Niiden tarkoitus on luoda toivo Jumalaan, joka rankaisee mutta myös armahtaa eikä unohda niitä, jotka lähestyvät Häntä aralla tunnolla.

Miikan profetia 4:2-4 odottaa täyttä toteutumistaan 1000-vuotisessa valtakunnassa: "Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: 'Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana'. Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. He istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä. Sillä Herran Sebaotin suu on puhunut". Neljäs luku on profetiaa, jonka toteutuminen odottaa Jeesuksen paluuta.

Viides luku on erityistä Messias profetiaa. Viittaus Betlehemiin oli yksi vakuutus Jeesuksen messiaanisuudesta jo Hänen varhaisille seuraajilleen ja on sitä edelleen. Kuudennessa luvussa profeetta muistuttaa kansaa Jumalan hyvyydestä Israelia kohtaan, "minähän olen johdattanut sinut Egyptin maasta..." Jumalan palveleminen ei lopultakaan vaadi monimutkaisia seremonioita, ei erityisiä ylistys-, ihme-, ym. esityksiä, vaan "Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?"

Viimeisessä, seitsemännessä luvussa valitetaan, "poissa ovat hurskaat maasta, eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa. Kaikki he väijyvät verta, pyydystävät verkolla toinen toistansa. Pahantekoon molemmin käsin! Sitä taidolla tekemään! Päämies vaatii, tuomari maksusta tuomitsee, ja mahtava puhuu julki sielunsa himon; senkaltaista he punovat". Profeettojen sanoma on ajaton, koska se on Jumalan puhetta ihmiskunnalle. Ihminen ei aikojen saatossa muutu, synti hallitsee ja samat kuviot toistuvat sukupolvesta toiseen. Miika päättää kirjansa toivon sanoihin, jotka viittaavat Jeesuksen sovitukseen: "Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen. Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta, Aabrahamille armoa, niinkuin olet vannonut meidän isillemme muinaisista päivistä asti".

Juhani Aitomaa