Jeesuksen syntymä, paimenet ja MIGDAL EDER

 

 

 

Venäläinen munkki Dionysius Exiguus sai paavi Johannes I:ltä tehtäväksi laatia pääsiäi­sen päivämäärät ajalle 527-626 jKr. Munkki aloitti päivä­määrien laatimisen määrit­tä­mällä ensin Jeesuksen synty­män ajankohdan. Tuntemi­ensa seikkojen pe­rusteella hän aloitti päivästä, jota pide­tään Rooman pe­rustamisen päivänä, eli 21.huhtikuuta vuonna 753 eKr. Hän päätteli, että Jee­sus syntyi 753 vuotta tämän jälkeen.[1]

 

Hippolytys, joka eli 170-236 jKr., oli jo aiemmin esittänyt, että Jeesus syntyi 25 päivä joulukuuta. Dionysius halusi vahvistaa tämän jo aiemmin esitetyn väitteen ja päätteli seuraavaa: koska jo aiem­mat tutkijat ennen häntä olivat tul­leet johtopäätökseen, että Ju­mala loi maailman 25 maa­lis­kuuta ja koska Jumalan Po­jan tuli olla virheetön, niin siksi hänen siittämisensä piti tapahtua samana päivänä maailman luomisen kanssa. Tästä laskien syntymä tapah­tui 9 kk myöhemmin, eli joulu­kuun 25 päivänä.

 

Dionysius päätteli edelleen, että koska Jeesus eli täydelli­sen elämän, Hänen kuole­mansa päivä oli myös sama kuin luomisen päivä, eli 25 maaliskuuta. Tällä tavoin siis vahvistettiin Jeesuksen syn­tymän ajankohta.

 

Tuolloin kirkon tavoite olikin saada Jeesuksen syntymä­juhlan vietto sopimaan sa­maan aikaan mitä monissa pakanauskonnoissa oli aina vietetty vuoden suurena juhla-aikana: valon, elämän voitta­misen ja auringon juhlana. Täten ajateltiin kristillisen opetuksen ja sanoman tulevan paremmin esille.

 

Ennen munkki Dionysiuksen tutkimusta, kristityt eri pai­koissa olivat viettäneet Jee­suksen syntymän juhlaa eri ai­koina. Antiokian kristityt esim. 6 tammikuuta, Alexandrian kristityt taas eivät viettäneet Jeesuksen syntymän juhlaa lainkaan ennen vuotta 430 jKr. jne. Jeesuksen syntymän ajasta ei ollut selvyyttä ja ne, jotka katsoivat tarpeelliseksi sitä viettää, päätyivät las­kel­missaan eri päiviin. Dio­nysiuk­sen laskelmien kautta paavi julisti joulukuun 25 päivän viralliseksi Jeesuk­sen syntymäpäiväksi. Sa­malla virallistettiin uusi vuosi alkavaksi tammikuun 1 päi­vänä.

 

Joulu ei ollut ollut niin mer­kittävä juhla kuin pääsiäi­nen. Tästä päätöksestä alkoi kuitenkin Jeesuksen syntymäjuhlan merkityksen kasvu. Oli loogista ajatella, että Jeesuksen syntymää tulee juhlia ennen Hänen kär­simyksensä ja ylösnousemuk­sensa juhlaa.

 

Munkki Dionysiuksen perus­telut eivät tunnu meistä kovin vahvoilta, eivätkä ne sitä ole­kaan miltään osin. Jeesuksen syntymän vuosi ja päivämää­rät eivät ole hänen päätelmi­ensä mukaiset. Kukaan ei osaa sanoa Jeesuksen synty­män tarkkaa vuotta, kuukautta tai päivää.  Se, mitä voidaan sanoa on, että Jeesuksen syntymä ilmei­sesti tapahtui aiemmin syk­syllä, ei talvella. Eräät tutkijat pitävät myös joulukuuta ja sen 25 päivää varteenotettavana mahdollisuutena. Jotkut siirtävät Jeesuksen syntymän myös helmikuulle.

 

Usein vanha juutalainen pe­rinne auttaa syventämään Raamatun kertomuksien mer­kitystä. Messiaan tuli syntyä Betlehemissä, se oli juutalai­sille selvää.

 

Miika 5:1: Mutta sinä, Betle­hem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen jou­kossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Is­raelissa, jonka alkuperä on muinaisuudessa, iankaikkisista ajoista.”

 

Samoin uskottiin, että Hänet ilmoitetaan Migdal Ederistä, [2] ”lauman vartiotornista” käsin.

Miika 4:8 mainitsee paikan: ”Ja sinä Karjatorni (Migdal Eder), tytär Siionin kukkula! Sinun luoksesi on tuleva, on saapuva entinen hallitus, tytär Jerusalemia vallinnut kunin­kuus”.

 

Tämä Migdal Eder tarkoittaa vartiotornia, josta käsin pai­menet vartioivat laumaansa etenkin öisin.

Luemme Luuk.2:8 -11: ”Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirk­kaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ’Äl­kää peljätkö, sillä katso; minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle, teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupun­gissa…”

 

Juutalaisessa Targumissa mainitaan, että ”Hän (siis Messias) levittää telttansa Migdal Ederin yli, paikassa, jossa kuningas Messias il­moittaa itsensä päivien lo­pulla”.[3] Migdal Eder tunnettiin paikkana, jossa paimennettiin nimenomaan Temppelin lam­paita, eli lampaita, jotka kas­vatettiin uhrilampaiksi temppe­lipalvelukseen. Paikka sijaitsi Betlehemin lähellä, Jerusale­miin vievän tien vieressä. Edersheimin mukaan muinaiset lähteet antavat ymmärtää, että temppelin lammaslauma olisi ollut laitumella läpi vuoden.

 

Kun Raamattu kertoo enkelien ilmoittaneen paimenille Messi­aan syntymästä, kyseiset pai­menet eivät olleet mitä ta­hansa paimenia, eikä heidän laumansa mikä tahansa lam­maslauma. Paimenet oli tark­kaan valittu pitämään hyvää huolta tärkeistä uhrieläimistä, joiden uhraaminen Temppe­lissä, kuten tiedämme, oli esi­kuva Jeesuksen uhrista syn­tien sovitukseksi. Paimenien vaativa tehtävä oli huolehtia, että lauman eläimet olivat kaikin tavoin virheettömiä, terveitä ja puh­taita.

 

Jälleen esikuva Jeesuk­sesta uhrin asemassa. Koska Hän oli lammasuhrien täyttymys, viaton ja puhdas uhrikaritsa, Hänet ilmoitettiin juuri sille laumalle, jonka lampaat uhrattiin esikuvana Hänestä.

 

Vanha juutalainen perinne tiesi jo VT:n kirjoituksista, että Messias syntyy Betlehemissä ja Hänet ilmoitetaan tietyille Temppelin uhrilampaita kait­seville paimenille. Messiaan ilmestymistä odotettiin muu­tenkin juutalaisen kansan kes­kuudessa juuri Jeesuksen syntymän aikoihin.

 

Rabbien mukaan 2000 vuoden ”messiaaninen lopun aika” oli käsillä ja Messias ilmestyy sen alussa. Niin Hän ilmestyikin, mutta vain harvat Hänen omasta kansastaankaan tun­nistivat Hänet ihmisen muo­dossa huolimatta siitä, että Hän tarkkaan täytti Raamatun ennustukset.

 

Lisättäköön tähän myös Miika 5:2 ilmoitus, joka viittaa Mes­siaan toiseen tulemukseen heti Hänen syntymänsä ilmoi­tuksen (5:1) jälkeen: ”Sentäh­den Herra antaa heidät (juu­talaiset) alttiiksi siihen aikaan asti, jolloin synnyttäjä on syn­nyttänyt; silloin jäljellejääneet hänen veljistänsä palajavat is­raelilaisten luokse”.

 

Jakeessa mainittu synnyttäjä ei tarkoita Mariaa, vaan pi­kemminkin niitä synnytystus­kia, joita maailma kokee juuri ennen Messiaan toista tule­musta. Matt.24:8: ”Mutta kaikki tämä on synnytystuskien al­kua”. Sen jälkeen Jeesus ku­vaa kuinka juutalaiset mm. joutuvat kaikkien kansojen vi­hattaviksi ”minun nimeni täh­den” (juutalaisiahan on syy­tetty mm. Kristuksen murhaa­jiksi).

 

Juhani Aitomaa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


[1]James A. Veitch, Dionysius Exiguus

[2] Avraham Negev, The Archaeological Encyclopedia of the Holy Land mainitsee mm.: MIGDAL-EDER paikka, jonne Jaakob lähti Raakelin kuoleman jälkeen 1Moos35:21: Ja Israel lähti liikkeelle sieltä ja pystytti telttansa tuolle puolen Karjatornia (Migdal Eder). Tunnettiin myös roomalaisajalla. Septuaginta sijoittaa sen Bethlehemin ja Raakelin haudan välille. Mishnan kirjoittamisen aikaan paikka oli edelleen tunnettu paikkana, jossa Messias tekee itsensä tiettäväksi. Eusebius ja muut varhaiset kristityt lähteet sanovat Migdal Ederin paikaksi Paimenten kedon n. 2,5 km itään Bethlehemistä.

 

Migdal Ederiksi nimettiin myös 1927 Juudean vuoristoon Jerusalemin ja Hebronin välille perustettu juutalaisasutus. Arabien mellakka hävitti sen 1929. Asukkaat pakenivat lähistöllä olleeseen venäläiseen luostariin. Nykyisin paikka tunnetaan Kfar Etzion nimellä.

 

Sana Eder esiintyy (Easton's Bible Dictionary)

-tarkoittaa: lauma

Raamatussa myös mm.:

-kaupunki etelä Juudeassa Idumean rajalla (Joos.15:21)

-Toinen Muusin kolmesta pojasta, Merarin perheestä, nimitetty leeviläiseen virkaan (1Aik.23:23, 24:30).

 

[3] Targum Yonatan