Matteus
24 – Kristus puhuu tulemuksensa ajasta
Ennen
Matteus 24 alkua, luku 23 päättyy hyvin merkittävällä
tavalla. Jeesus julistaa Jerusalemin ja koko Israelin päälle
tulevan tuhon, koska Israel ei kansana halunnut hänenlaistaan
Messiasta. Jakeessa 37 Jeesus sanoo: ”Jerusalem,
Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka
ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä
olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa
siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” Tuossa
ilmoituksessa Jumalan pelastava tahto ja hyvää tarkoittava
mieli tulee selvästi esille. Kuin kanaemo Hän haluaisi
pelastaa valitun kansansa Israelin ja kaikki muutkin kansat. Mutta
Hän ei tee sitä ”väkisin”. Jumala ei tee
väkivaltaa ihmisen tahdolle. Jos ihminen ei halua tunnustaa
Häntä, Hän ei siihen pakota. Ihmisen syntiin langennut
luonto on estämässä sitä, että hänelle
tapahtuisi parasta, mitä tässä maailmassa ja ajassa
ihmiselle voi tapahtua: pelastus iankaikkiseen elämään.
- Jakeessa
38 ilmoitetaan tästä lopputulos: ”Katso,
'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'.”
Huoneella Jeesus tarkoittaa Israelin koko kansaa ja sen kansallista
symbolia, pyhäkköä, kuten jo VT useasti mainitsee,
esim. Hoos.11:12: ”Efraim
on ympäröinyt minut valheella ja Israelin huone
(kansa)
vilpillä.”
Apt.2:36 käyttää samaa sanaa: ”Varmasti
tietäköön siis koko Israelin huone,
että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt,
tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.”
Tämä tuho varmistetaan vielä Matt.24:2, kun Jeesus
toteaa opetuslapsille Jerusalemin loisteliasta Temppeliä
koskien: ”...tähän
ei ole jäävä kiveä kiven päälle...”
Jakeessa
39, Israelin toivolle Messiaan tulemuksesta asetetaan ehto: ”Sillä
minä sanon teille: tästedes te ette näe minua,
ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran
nimeen'.”
-
-
Kun
puhutaan Kristuksen toisesta tulemuksesta, meille on annettu varma
merkki ja ehto siitä: se on Israelin kansan kääntymys,
johtajiaan myöten, anomaan Messiaan, Jeesuksen paluuta.
Jokainen rehellisesti maailmaa ja sen menoa katsova joutuu
tunnustamaan, että elämme pahassa maailmassa, jossa synti
ja pahuus rehottaa. On äärimmäisen suurta Jumalan
armoa ja huolenpitoa, että omassa maailmakolkassamme asiat ovat
paljon paremmin, kuin suuressa osassa maailmaa. Jos aito usko katoaa
kansamme keskeltä, tapahtuu romahdus vielä nopeammin mitä
nyt on käymässä. Israel kansana ei eroa muista
kansoista pahuuden ja kovapäisyyden suhteen. Emme nyt laajemmin
käsittele Israelia suhteessa Herran paluuseen, mutta
muistutettakoon siitä, että tuo kansa ei ihan
vapaaehtoisesti tähän Herran kutsumiseen nöyrry, vaan
Jumalan pitää sallia kansaa kohtaava suuri kuritus, josta
Raamattu käyttää nimityksiä, kuten Jaakobin
ahdistus (Jer.30:7), suuri ahdistus (Matt.24:21), ahdistuksen aika
(Dan.12:1), tuskan ja ahdistuksen päivä (Sef.1:15), Herran
vihan päivä (Hes.7:19, Dan.8:19), se päivä
(erit. Sakarjan luvuissa 12, 13 ja 14) jne., muitakin kuvauksia
tästä Israelia ja koko maailmaa kohtaavasta ajasta löytyy.
-
-
Matt
24 alussa mainitaan opetuslasten kysymys (j.3): ”Ja
kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset
erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: 'Sano meille:
milloin se tapahtuu ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman
lopun merkki?'” Parempi
käännös tästä olisi maailman lopun sijaan
”aikakauden” loppu. Yksi Jumalan asettama aikakausi
päättyy Messiaan tulemukseen maan päälle –
mutta juutalaisen perinteen ja Raamatunkin mukaan sen jälkeen
ei vielä tule maailman loppua, vaan alkaa 1000 -vuotinen
Messiaan hallitusjakso.
-
-
Jeesus
alkaa vastata opetuslasten kysymykseen jakeessa 4: ”Katsokaa,
ettei kukaan teitä eksytä” – ja Hän
jatkaa jakeessa 5: ”Sillä monta tulee minun nimessäni
sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta.”
Ei
siis kaikkia, mutta monia eksytetään. Tässä
tulee muistaa, että Jeesus puhuu ensisijaisesti juutalaisille.
Juutalaisten joukosta onkin vuosisatojen aikana noussut useita
henkilöitä, jotka ovat vaatineet kunnioitusta luvattuna
Messiaana ja joita aina jokin ryhmä ihmisiä on uskonut.
Eräs luettelo nimeää yli 20 tällaista henkilöä,
viimeisimpänä 1994 kuollut rabbi Menachem Schneerson,
jonka kuolleista paluuta eräät uskollisimmat kannattajat
odottavat edelleen. Yleensä tällainen Messias on lopulta
tuottanut varsin traagisia kohtaloita kannattajilleen. Toiseksi
voidaan sanoa, että vääriä Kristuksia on
ilmoittautunut runsaasti myös pakanakansoissa. Määrä
lienee jopa suurempi kuin juutalaisuudessa. Hekin ovat aina saaneet
seuraajia, joiden kohtalo pahimmillaan on ollut traaginen, esim.
David Koresh, jonka opetuslapset kuolivat 1993 ns. Wacon
verilöylyssä, tai Jim Jones, jonka kultin sadat jäsenet
surmattiin ja osa surmasi itse itsensä johtajansa määräyksestä
myrkyllä ja ampumalla 1978 Gyanassa. Muslimimaailmassakin
tunnetaan sama asia. Siellä nämä henkilöt
kantavat nimeä Mahdi, eli vapahtaja, messias, jonka odotetaan
perustavan koko maailman käsittävän islamilaisen
valtakunnan ennen muslimiuskovien ylösnousemusta. Vääriä
profeettoja ja kristuksia on siis esiintynyt runsaasti historian
aikana. Raamattu on totta. Jeesuksen varoitus on osoittautunut hyvin
todeksi kaikkialla maailmassa.
-
-
Lisäksi
meidän päiviemme kristikunnassa on laajeneva ilmiö,
jossa monet maailman johtavat karismaattiset TV -saarnaajat
opettavat, että he ja kaikki kristityt ovat (pieniä)
kristuksia ja jumalia, joille Jumala on antanut voiman ja vallan
toimia kuten Kristus aikanaan maan päällä – ja
jopa enemmänkin. Heidän mukaansa ongelma on se, että
kristikunnassa on vielä liikaa vanhoillisia uskovia tulppana
sille, että heidän oppinsa ihmisestä jumalana olisi
kaikkialla tunnustettu. Viime keväänä (2010) esim.
Nokia Mission tilaisuuteen saapui pääpuhujaksi yksi tämän
opin tunnettu kannattaja, Morris Cerullo. Hän on mm. sanonut
itsestään: ”Kun
katsot minuun katsot Jeesukseen... Nähdä Jeesus oli sama
kuin nähdä Jumala. Nähdä minut on nähdä
Jeesus...” - ja paljon muuta samansuuntaista. Kun tällainen
puhe asetetaan Kristuksen sanojen Matt.24:5 valoon, emme voi muuta
kuin todeta, kuinka pitkälle luopumus ns. ”kristikunnassa”
on edennyt. Jeesuksen varoituksesta välittämättä
monet toistavat kokouksissa johtajiensa perässä tätä
”kristus-mantraa” liittäen sen itseensä!
-
-
Jakeissa
6-7 Kristus puhuu luonnonkatastrofeista ja sodista. Ne ovat
jokapäiväistä uutista tänä päivänä.
Jakeessa 8 Hän sanoo niiden olevan ”synnytystuskien
alkua”.
Tällä tarkoitetaan aikaa juuri ennen varsinaista Jaakobin
ahdistusta. Tulvat, maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset,
äärimmäiset sää-ilmiöt, ym. tuntuvat
vain lisääntyvän ja niiden tapahtumistiheys nopeutuu.
Mutta suurin osa maailman ihmisistä, kansojen johtajista
puhumattakaan, eivät käännä korvaansa Jumalan
kutsun puoleen. Lopulta tapahtuu mitä Ilmestyskirja 19:20-21
ennustaa: ”Ja
jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä
vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä
teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja
… epäjumalankuvia... He eivät tehneet parannusta
murhistaan, eikä velhouksistaan, eikä haureudestaan, eikä
varkaudestaan.” Mikään
ei kosketa, mikään ei pysähdytä, Jumalaa ei ole,
tai jos on, niin Raamattu ei ole ainoa kirja, joka kertoo Hänestä.
Jokainen määrittelee oman jumalansa, tai ilman jumalaa
olonsa, kuten haluaa. Raamatun Jumala odottaa, että ihmiset
kääntyisivät edes hädässään Hänen
puoleensa. Mutta ei. Sitä ei haluta tehdä. Niin syvä
on ihmisen paatumus. Ihmistä riepottelevien sää- ja
luonnonilmiöiden edessä viisas ihminen on keksinyt syyksi
oman toimintansa. Se on toki totta, mutta vain puolitotuus. Ei
ihminen voi maailmaansa tuhota eikä liioin pelastaa. Lopullinen
sana on maailman Luojalla. Vain Hänellä on lopullinen
valta. Nykyisen, vallalla olevan ihmisopin mukaan sää- ja
luonnonilmiöt ovat ihmisen oman toiminnan tulosta ja siksi myös
hänen korjattavissaan, jos vain niin haluttaisiin. Mutta tässä
yhteydessä ei puhuta mitään ihmisen syntisyydestä
ja sen vaikutuksesta asiaan. Synnin vallassa oleva ihminen tuhoaa
ahneudessaan luomakuntaa ja toisia ihmisiä. Parannusta asiaan
ei saada maailman johtajien kokouksissa eikä julkilausumien
tuottamisella. ”Vihreä” kansalaisliike ei saa
käännöstä aikaan, kun ihmiskunnan tulisi kääntyä
Jumalan puoleen, tunnustaa syntinsä ja anoa apua.
-
-
Jakeessa
9 on ennustus, jonka monet käsittävät tarkoittavan
kristillistä seurakuntaa. Tässä asiayhteydessä
se tarkoittaa kuitenkin ennen muuta juutalaista kansaa: ”Silloin
teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte
kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.”
-
Juutalaisten
vaino on ollut hyvin tavallinen ilmiö historiassa Jeesuksen
jälkeen, viimeisimpänä natsi-Saksan tapahtumat. Yhä
edelleen kansan yllä on vainon uhka ja se kulminoituu Jaakobin
ahdistuksessa. Sanonta: ...minun nimeni tähden... viittaa
siihen, että juutalaisia on murhattu Kristuksen tappajina yms.
syytteillä. Pitää ymmärtää, että
Raamatun kielenkäytössä termillä ”lopun
aika” tarkoitetaan viimeistä 2000 vuoden ajanjaksoa
alkaen Messiaan (ensimmäisestä) tulemuksesta maan päälle.
Lopun aikaa on siis eletty jo koko lailla tuo aika ja siksi voimme
hyvällä syyllä ajatella, että lopun aikojen
viimeiset ajat voisivat olla käsillä. Toiseksi näillä
jakeilla on toki merkitystä myös kristikunnalle. Myös
Kristuksen seurakuntaa on vainottu ja vainoja on edelleen käynnissä,
tälläkin hetkellä, aina jossakin maailmankolkassa.
-
-
Kun
Jeesus jo alussa varoitti seuraamasta vääriä
kristuksia ja heidän opetuksiaan, Hän varoittaa jakeessa
11 vääristä profeetoista. Nämä ovat
eksyttäjiä, jotka mm. tuudittavat ihmiset vääriin
odotuksiin ja luuloihin siitä mitä kristillisyys on,
millainen Jumala on ja vääristävät raamatullisen
ihminen/Jumala -suhteen. Jakeissa 12-14 Herra kuvailee aikakauden
lopun yleistä piirrettä, joka on ”laittomuus”.
Tähän liittyy hyvin vahvasti Raamatun sanoman ja
kieltojen/määräysten vesittäminen, joka on
voimakkaasti etenevä kehitys kristikunnassa. Kun kristikunta
loitontuu ”terveestä opista” ja antaa
maailmallisten käsitysten ja mielipiteiden vaikuttaa,
kaikenlainen laittomuus kaikessa ihmistoiminnassa vain lisääntyy.
Sitä ei padota viranomaistoimin. Se on valitettavaa mutta
totta. Jumalasta luopunut ihminen voi kuvitella olevansa hyvä
ja humaani säätämällä kaikenlaisia
määräyksiä ja lakeja, mutta kun niissä ei
tunnusteta Jumalan tahtoa ko. asiassa, kaikki kääntyy
lopulta ihmistä itseään vastaan. Tästä
esimerkkinä nykyiset sukupuolimoraaliin liittyvät vallassa
olevat käsitykset. Jakeessa 13 mainittu ”vahvana”
pysyminen ei tarkoita jotakin itsessään suurta ”kristus”-
tai ”jumala” -uskovaista, vaan pientä, kaikessa
Jumalan armoon Kristuksessa turvaavaa tavallista kristittyä
tavallisessa kristityn elämässä. Muistetaan
Snl.14:26: ”Herran
pelossa on vahva
varmuus ja turva vielä lapsillekin.”
Snl.18:10: ”Herran
nimi on vahva
torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.”
Ps.93:2: ”Sinun
valtaistuimesi on vahva
aikojen alusta, hamasta iankaikkisuudesta olet sinä.”
Herraan turvaavasta sanotaan myös Ps.112:7: ”Ei
hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä
on vahva,
sillä hän turvaa Herraan.”
-
-
Jakeesta
14 käy ilmi, että evankeliumi ei kuitenkaan maailmasta
katoa vaikeanakaan aikana. Jae sisältää myös
sen, että Hänen evankeliuminsa lähtee juutalaisten
keskeltä kaikkialla maailmaan ja niinhän tapahtui Hänen
ylösnousemuksensa jälkeen. Raamattu tunnetaan maailmassa.
Jumalan tahto on siitä luettavissa ja opittavissa. Ennen muuta
Hänen Armonsa: sana Kristuksen teosta sovittaa kaikkien
ihmisten synnit, löytyy sieltä. Kuten aiemmin luimme
Ilm.19:20-21 kohdasta, Jumala odottaa viimeisten tuomioidenkin
aikana, että ihmiset tekisivät parannuksen kääntymällä
Hänen puoleensa. Evankeliumi, jonka Pyhä Henki tekee
eläväksi korottamalla Kristusta maailmassa, ei siis
minnekään häviä. Armo on saatavissa –
kysymmekin: miksi se kelpaa niin harvalle?
-
-
Jakeesta
15 jakeeseen 20 Jeesus puhuu Jerusalemin Temppelin tulevasta
hävityksestä, johon Hän viittasi jo jakeessa 2.
Kerrotaan, että v. 70 jKr., jolloin hävitys tapahtui,
Jerusalemissa olevat Jeesukseen uskovat juutalaiset muistivat tämän
raamatunpaikan, toimivat sen mukaan ja säästyivät
verilöylyltä. Jakeessa 21 Jeesus yhdistää tämän
traagisen tapahtuman viimeiseen suureen ahdistukseen, joka koskee
erityisesti juutalaista kansaa ja edelleen Jerusalemia, mutta myös
koko maanpiiriä. Jakeessa 22 mainitaan ”valitut”,
joiden takia tuhon päiviä lyhennetään. Keitä
nämä valitut ovat? Asiayhteydestä voimme päätellä,
että he ovat läsnä suuressa ahdistuksessa ja
säästyvät siinä täydellisestä tuhosta.
Liittäisin tämän joukon tarkoittamaan ensisijaisesti
Jaakobin ahdistuksesta pelastuvaa juutalaisen kansan jäännöstä,
josta puhutaan mm. Jes.10:20: ”Sinä
päivänä ei Israelin jäännös
eivätkä Jaakobin heimon pelastuneet enää
turvaudu lyöjäänsä, vaan totuudessa he
turvautuvat Herraan, Israelin Pyhään.” Raamatussa
”valittu” tarkoittaa Jumalan valitsemaa. Kristuksessa
kaikki ihmiset maailmassa ovat valitut pelastukseen, vaikka kaikki
eivät ota sitä vastaan. Valitut voivat näin ollen
tarkoittaa myös muita kuin Jeesukseen uskovia juutalaisia, eli
yleensä uskovia, sekä juutalaisia, että pakanoita.
Mikä on täsmällinen merkitys kussakin
raamatunkohdassa, se tulisi pyrkiä löytämään
asiayhteydestä. Joka tapauksessa kyse on Jumalan omista,
niistä, jotka ovat suostuneet Hänen pelastukseensa.
-
-
Jakeissa
23-27 Herra varoittaa taas vääristä kristuksista ja
profeetoista. Tämä asia ei siis ole merkitykseltään
vähäpätöinen ennen Hänen toista
tulemustaan. Jeesus itse antaa tällä asialle hyvin suuren
merkityksen toistamalla varoituksen. Jakeessa 27 Hän kuvaa,
kuinka Hänen tulemuksensa tapahtuu. Hän kuvaa sitä
ilmeisesti siksi, että väärien kristuksien ja
profeettojen ”tunnusteot” ja ”ihmeet” ovat
niin eksyttäviä, että monet uskovat niiden takana
olevan Jumalan voiman. Mutta Kristuksen tulemusta ne eivät
kykene jäljittelemään. Tämän tulemuksen
kuvaus jatkuu jakeissa 29-31. Käsitän tämän
olevan Jeesuksen toinen tulemus maan päälle ja 1000
-vuotisen valtakunnan alku. On myös käsitystä, että
1000 -vuotista varsinaista valtakuntaa ei tule eikä sitä
ole, vaan Raamatun viittaukset siihen olisi tulkittava
vertauskuvallisesti. On myös näkemystä, että
Raamatun kuvaukset lopun ajan viimeisistä hetkistä, esim.
Ilmestyskirjan tapahtumat, ovat jo suurelta osin tapahtuneet
historian aikana. Kaikelle kunnioituksella näin ajattelevia
kohtaan, pidän niitä kuitenkin epätyydyttävinä
selityksinä. Jakeen 28 tarkoitus saattaa jäädä
hämäräksi, eli: ”Missä
raato on, sinne kotkat kokoontuvat.”
Raamatussa kotkilla tarkoitetaan mm. Israelin vainoojia,
5.Moos.28:49: ”Herra
nostaa sinua vastaan kaukaisen kansan, joka tulee maan äärestä
lentäen niinkuin kotka,
kansan, jonka kieltä sinä et ymmärrä.”
Kotkalle on toki muitakin merkityksiä, mutta asiayhteydessä
todennäköisin tarkoitus on kuvata sitä, kuinka
Israelin viholliset käyvät maan kimppuun ahneesti kuin
kotkat raadon kimppuun. Tätä vihollisen asennetta kuvaa
myös Ps.83:4 kuvatessaan Israelin vihollisia: ”He
sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät
olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää
muisteta.” Eräänlaisena
sivuhuomiona voidaan tiedostaa, että pakanakansakuntien ja
-valtojen viireissä ja vaakunoissa kotkalla on aina ollut
vaikuttava osuus. Rooman imperiumin kotka on hyvin muistissa. Se oli
myös muinaisen Saksan ja natsi-Saksan tunnus ja on Saksan
tunnus edelleen. Venäjä ja USA käyttävät
tunnuksenaan kotkaa, jne.
-
-
Jakeessa
31 puhutaan taas ”valituista”, jotka enkelit kokoavat
”neljältä
ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin”.
Raamattu sanoo selvästi, että vasta Kristuksen tullessa
tapahtuu juutalaisten lopullinen kokoaminen Israeliin. Tästä
voi lukea esim. Jeremian 30 luvusta ja Jesajan 49 luvusta. Hyvä
kuvaus löytyy myös Jesajan 11 luvusta, jossa on kuvausta
Messiaan valtakunnasta ja jakeessa 11-12 ilmoitetaan selvästi
juutalaisten lopullinen kokoaminen Israeliin: ”Sinä
päivänä pakanat etsivät Iisain juurta (Jeesus,
eli kyseessä on Hänen tapahtunut tulemuksensa), joka on
kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä
(Kristuksen kunnia Jerusalemissa, jonne Hän on luvannut
palata). Ja sinä päivänä Herra vielä toisen
kerran (juutalaiset eivät koskaan ennen Herran tulemusta kaikki
palaa Israeliin) ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen
kansansa jäännöksen, joka on jäljellä
Assurissa, Egyptissä... ja merensaarilla. Hän nostaa
viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkotetut miehet ja
Juudan hajoitetut naiset...” Näin
Matt.24:32 ilmoitettu valittujen kokoaminen tarkoittaisi Israelin
jäännöstä, etenkin kun asiayhteydessään
Jeesus viittaa suoraan Israeliin heti seuraavassa jakeessa. Tästä
jakeesta opetetaan paljon myös niin, että kyse on
viimeisestä uskovien ja ei-uskovien erottamisesta maailman ajan
lopussa. Asiayhteys huomioiden kallistun kuitenkin itse edellä
mainitulle kannalle.
-
-
Jakeessa
32 Jeesus puhuu tutun vertauksen, jota on yleensä käytetty
esimerkkinä Israelin valtion synnystä 1948. Viikunapuu
Raamatussa tarkoittaa Israelia, tuore oksa sen uudelleen syntymistä
kansakuntien joukkoon ja lehtien puhkeaminen voidaan liittää
maan kehitykseen, mutta myös juutalaisten keskuudessa
lisääntyvään messiaanisten juutalaisten, eli
Jeesukseen uskovien joukkoon. Jakeen 33 mukaan viikunapuun
ilmestyminen tarkoittaa, että Herran paluu on lähellä.
Jakeessa 34 mainitaan, että ”tämä
sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat”.
Yksi selitys sanalle ”sukupolvi” on se, että osa
niistä, jotka ovat eläneet Israelin valtion syntymisen
aikaan, ovat vielä elossa Hänen tulemuksensa päivänä.
Toinen selitys sanalle on, että se tarkoittaa juutalaista
kansakuntaa, joka ei katoa vainoista huolimatta maan päältä
missään vaiheessa. UT:ssa tässä yhteydessä
käytetty sana genea esiintyy usein asiayhteydessä
juutalaiseen kansaan, ei kuitenkaan aina.
-
-
Jae
35 on yksi jae monien joukossa jossa Jeesus puhuu jumaluudestaan.
Hän sanoo, että ”minun
sanani eivät koskaan katoa”.
Vain Jumalan sana kestää ikuisuudesta ikuisuuteen. Jeesus
vahvistaa jumaluutensa ilmoittamalla olevansa tämä
ikuisesti kestävän sanan puhuja. Jakeessa 36 Jeesus pysyy
edelleen tulemuksessaan mainiten, että Hänen tulemuksensa
tarkan hetken tietää vain Isä. Jeesuskaan ei tiedä
tarkkaa hetkeä, vain Isä yksin päättää
ja tietää sen. Vaikka me kuvaamme Jumalaa kolmiyhteisenä:
Isä, Poika ja Pyhä Henki, jotka kaikessa toimivat yhdessä
ja yhtenä, niin tässä tapauksessa ilmoitetaan, että
tämä asia on yksin Isän päätettävissä.
Miksi Jeesuskaan ei saa sitä tietää? Tarkoittiko
Jeesus, että asia oli Häneltä salattu Hänen maan
päällä ollessaan, vai onko se salattu myös Hänen
taivaassa ollessaan? Se on Jumalan asia, johon meillä ei
tarvitsekaan olla valmista vastausta. Raamatussa on muitakin kohtia,
jotka ovat Jumalan ilmoittamattomia salaisuuksia ja kun ihminen
yrittää väkisin soveltaa niihin omia näkökohtiaan,
voidaan mennä pahastikin harhaan.
-
-
Jakeesta
37 aina luvun loppuun on kokonaisuus, jossa Jeesus vertaa omaa
tulemustaan Nooan päiviin. Muistamme mitä Nooan päivinä
tapahtui: Nooa meni perhekuntineen arkkiin ja pelastui, kun Jumala
tuomitsi pahoin syntiin langenneen, perverssin ja kieroutuneen
muinaisen maailman. Tuossa maailmassa langenneet enkelit olivat
osaltaan vaikuttamassa. (Eenokin kirja antaa kuvan asiasta. Kirjaa
luettiin Jeesuksen aikaan ja opetuslapset tunsivat sen –
Juuda1:14, Hep.11:15 mainitsee Eenokin. Eenokin kirja on luettavissa
tänä päivänä, vaikka sitä ei ole
liitetty Raamatun kaanoniin ja varmaan hyvä niin. Emme voi
myöskään tarkoin tietää, kuinka tarkasti
nykyisin luettavissa oleva Eenokin kirja on aikanaan merkitty ylös
todellisten tapahtumien pohjalta). Jeesus näyttäisi
viittaavan myös siihen, että kuten vanhurskas Nooa
säästettiin, niin myös jakeessa 45-46 mainittu
”uskollinen ja ymmärtäväinen” palvelija,
säästettäisiin varsinaisesta Jumalan vihan ajasta.
Tässä en käsittele asiaa laajemmin, mutta tämä
näkemys pohjaa muuallakin Raamatussa oleviin samankaltaisiin
viittauksiin. Ihmisen Pojan tulemuksessa on Jeesuksen mukaan samat
piirteet, kuin Nooan ajan vedenpaisumuksessa. Tosin sillä
erolla, että vedenpaisumuksessa Jumala hävitti kaiken
elollisen maan päältä, Noaa ja hänen läheisiään
sekä eläinkunnan edustajia lukuun ottamatta. Suuressa
ahdistuksessa, joka ilmoitetaan myös Jumalan vihan päivänä,
maailmasta ei kaikkia ihmisiä tulla hävittämään.
-
-
Nooan
arkki on hieno esikuva Kristuksesta. Raamatullinen maininta ”olla
Kristuksessa” (jota ei enää löydy uudesta
käännöksestä) on erittäin keskeinen, jotta
uskovan asema vanhurskaan Jumalan edessä käy selväksi.
Jumala on ehdottoman tarkka synnin suhteen. Hän on ehdottoman
pyhä ja oikeamielinen. Ihminen on kaiken tämän
vastakohta. Täydellisessä pyhyydessään ja
oikeamielisyydessään Jumala ei voi hyväksyä
minkäänlaista syntiä eikä vajavaisuutta.
Yksikään ihminen ei pelastu eikä voi itse kohdata
Jumalaa tuhoutumatta Hänen pyhyytensä edessä.
-
-
Onneksi
myös Hänen armonsa on täydellinen. Ihmisen syntisyys
ja epätäydellisyys vaatii ulkopuolelta tulevan sovittajan,
jonka Jumala itse lähetti ihmisen puolesta: Kristuksen.
Kristuksen hyväksyminen omien syntien sovittajaksi ja
Pelastajaksi tarkoittaa Häneen liittymistä niin, että
sitä kuvataan ikään kuin Kristuksen ”sisään”
pääsemisenä. Kuten Nooa perhekuntineen arkissa, sen
sisässä, oli turvassa Jumalan lähettämästä
oikeutetusta tuhosta, niin uskova on ”Kristuksessa”,
eikä Jumala enää näe hänen syntiään
eikä vajavaisuuttaan.
-
-
Jumala
näkee uskovan oman armonsa, Kristuksen, ympäröimänä,
eikä Hänen oikeamielinen, syntiä vastaan oleva
vihansa kohdistu enää uskovaan. Ef.2:6:
”ja yhdessa hänen kanssaan herättänyt ja
yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin
Kristuksessa Jeesuksessa.” Tässä
yhteydessä Jeesuksen kehotus jakeessa 42, ”valvokaa”,
tarkoittaa kaiken sen huomioimista, mistä Hän näissä
jakeissa puhuu. Ennen kaikkea se tarkoittaa juuri edellä
mainittua asemaa Kristuksessa, tässä Jumalan armon
suojassa pysymistä ja siinä vaeltamista, Häneen
turvaamista ja oman heikkouden rehellistä tunnustamista
päivittäin ja hetkittäin. Tällainen kristitty,
vaikka itsessään heikko ja puutteellinen, on aina valmis
Kristuksen tulemukseen.
-
Juhani
Aitomaa