Neitsyt Maria-kultti evankeliumien valossa

Tapio Tuomaala

Otsikko ”evankeliumien valossa” sisältää näkemyksen, että kaikki, mitä kristillisyyden nimikkeen alla tarjotaan, on tutkiskeltava yksin Sanan valossa. Muuten käy samoin kuin Jeesuksen aikana, jolloin juutalaiset olivat kasanneet Pyhien Kirjoitusten ympärille Talmudinsa, perinnäissääntönsä ja sukuluettelonsa, joilla Sanan tuntemus korvattiin. Jos he olisivat olleet yhtä kiinnostuneita Kirjoituksista kuin hapatuksesta sen ympärillä, he olisivat tunteneet Messiaansa Jeesuksessa. Sama farisealaisuus uhkaa kristikansaa. Kirkkokunnat työntävät liukuhihnalta erilaisia dogmeja, joihin kietoutuneet väistämättä kadottavat Sanan suoran kosketuksen ja sen antaman ymmärryksen. Eksytysten keskeinen tuntomerkki on, että ihminen tarvitsee jotain muuta kuin Jeesuksen. Harhaopit koettavat saada kristityn lankeamaan lujalta perustukseltaan, Kristus-kalliolta, ja jos ne tässä onnistuvat, niin ne ovat tehneet tehtävänsä pimeyden valtojen työkaluina. Harhaoppien kulisseiksi kelpaavat Raamatun sivuilla esiintyneet henkilöt, joiden nimen ympärille liimataan ”uutta ja syvempää tietoa”. On valitettavaa, että Jeesuksen äitiä, Mariaa, käytetään myös tähän tarkoitukseen.

Neitsyt Marian ympärille on vuosisatojen saatossa liitetty paljon mystiikkaa ja mitä erilaisimpia uskomuksia, koska hän on Jumalan äiti ja koska hänellä siten on aivan erikoinen asema Raamatun henkilöiden joukossa. Maria on korotettu joissakin kirkkokunnissa pyhimykseksi ja muotoiltu patsaaksi, jonka edessä polvistutaan ja jonka kautta rukoillaan. Mutta eikö olisi jo viimeinkin aika näiden kultasilausten alta löytää evankeliumien Maria. Oleellista on vain se, minkä kuvan Raamattu piirtää Jeesuksen äidistä ja mitä se kertoo hänestä. Sanan kautta meillä on mahdollisuus nähdä oikea Maria. Jotkut opinsuunnat tosin ovat riistäneet Marialta ihmisyyden käyttääkseen hänen nimeään omien aatteidensa kainalosauvana, mutta evankeliumeissa voimme löytää aidon Marian. Maria oli ihminen, kärsivä, epäilevä, uskossaan horjuva, itkevä, tulessa koeteltu. Hänen elämänsä lävitse on käynyt koko se ihmisyyden kirjo, jonka kautta huomaamattomampien Herran omien on kuljettava. Vaikka Maria oli Jeesuksen äiti, niin silti hänen tiensä kulki Golgatan ristin kautta.

Odotusaika

Luukkaan evankeliumi kertoo yksityiskohtaisimmin Marian elämästä ennen Jeesuksen syntymää. Maria oli nuori nainen, kun Herran enkeli Gabriel ilmestyi hänelle sanoen: ”Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi.” Mutta hän hämmästyi suuresti tästä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. Niin enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” Niin Maria sanoi enkelille: ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä.” Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.”

Ihmisen teoista ja geenien perimästä riippumaton syntyminen oli välttämättömyys, koska Lunastajan on oltava vapaa ihmiskunnan orjuudesta, puhdas ja tahraton. Jeesuksella ei ole lihallista isää ja koska sikiön verenkierto on erillään äidin verenkierrosta, hän ei myöskään ollut millään tavalla osallinen äidin perimään, eikä veren perintöön. Jumala käytti ainoastaan Marian kohtua. Jeesus on yhtä puhdas Jumalan luomistyön tulos kuin Aadam. Voi vain kuvitella, mitä hennon tyttösen päässä liikkui enkelin ilmoitettua hänen tulevasta tehtävästään. Hänestäkö syntyisi Messias, jolle oli luvattu Daavidin suvun kuninkuus ikuisiksi ajoiksi? Hän sydämensä on täyttynyt ilolla ja riemulla. Ilo huipentui hänen kohdatessaan Elisabetin, joka vanhoilla päivillään myös odotti lasta, Johannes Kastajaa. Elisabeth tervehti Mariaa: ”Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä.”

Marian sanoissa on sellaisen ihmisen riemua, joka on saanut mitä kalleimman lahjan ja osaa myös lahjaa arvostaa: ”Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani, sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. Sillä voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan, hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut.”

Marian sanat osoittavat todellista kypsyyttä nuorelta naiselta ja todistavat, että hän oli hyvin perillä Pyhistä kirjoituksista ja lupauksista. Lisäksi hän oli tajunnut sen oleellisen tosiasian, että Jumala on aina heikkojen ja sorrettujen puolella, kun taas rikkaat saavat lähteä tyhjin käsin pois. Rikkaat kuulevat Jumalan Sanan, mutta nyrpistävät nenäänsä: kuka voi uskoa noin lapsellisiin juttuihin, maailman tieto ja filosofia rikastuttaa paljon enemmän. Köyhiin ja anoviin käsiin Jumala katsoo ja täyttää ne. Maria sai kokea, että hän, vähäinen tyttö Nasaretista, saisi olla Israelin kuninkaan äiti.

Mutta myrskypilviä alkoi kasaantua Marian elämän ylle. Kun hänet oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen olevan raskaana ennen yhteen menoa. ”Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet”. Varmasti Maria oli naisena aavistanut Joosefin mielenliikkeet ja tuntenut suurta pelkoa tulevaisuuden suhteen. Miten hänen miehensä voisi uskoa, että hän oli yhä neitsyt? Ei kukaan voinut sellaista uskoa, se olisi yksinkertaisesti liikaa vaadittu. Ei kukaan mustasukkaisuuden kalvama mies voisi uskoa sellaista selitystä, että syntyvä lapsi on Jumalasta. Maria tiesi, miten heikko hänen asemansa oli. Jos Joosef hänet jättäisi, niin hän saisi aviottoman lapsen ja Mooseksen lain mukaan hänet pitäisi kivittää: ”Jos joku tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, niin heidät, sekä avionrikkoja mies että –nainen, rangaistakoon kuolemalla.”

Jokainen juutalainen tunsi Mooseksen lain periaatteet, joten Marian pelon on täytynyt olla melkoinen. Mitään aviorikosta ei ollut tapahtunut, mutta jos hän joutuisi oikeuteen, niin kukaan ei häntä uskoisi ja hänet voitaisiin kivittää. Tarvittiin Jumalan väliintulo ja niin Joosef sai unessa ilmestyksen. ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Enkeli sanoi: älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, mikä viittaa Joosefin syvään ahdistukseen. Hän rakasti Mariaa, mutta tiesi, ettei ole lapsen isä. Hän päätteli, että jos hylkäisi Marian, niin ihmiset luulisivat syntyvän lapsen olevan hänen ja Mariaa ei kivitettäisi, mutta hän taas saisi huikentelevan ja naisia hyväkseen käyttävän miehen maineen.

Mutta Joosef pääsi unessa tapahtuneen ilmestyksen johdosta tasapainoon itsensä ja uskonsa kanssa ja otti vaimonsa tykönsä. Seuraava lause on hyvin merkityksellinen, sillä se paljastaa armottomasti koko Maria-kultin luonteen. Se on kirjoitettu muistiin Jumalan ennalta tietämisen mukaan, koska Hän on jo edeltä nähnyt, mitä eksytystä yritetään soluttaa kristillisyyteen. ”Herättyään unesta Joosef teki, niin kuin Herran enkeli oli käskenyt tehdä ja otti vaimonsa tykönsä eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus.” Pyhä Henki osoittaa selvästi, että Maria ja Joosef elivät Jeesuksen syntymän jälkeen normaalia avioelämää ja saivat lapsia, poikia ja tyttäriä. Kuinka mikään muu tulkinta olisi edes mahdollista, sillä Jumala loi miehen ja naisen, jotka avioyhteyden kautta ovat yksi liha Hänen edessään. Seksuaalisuus sekä lasten saanti kuuluu normaaliin, Jumalan säätämään avioliittoon.

Suuria profetioita Marian sydämelle

Koska Raamatun profetia toteutuu kirjaimellisesti, niin verollepanon aikana Maria ja Joosef joutuivat lähtemään Betlehemiin, kuten Miika ennusti: ”Mutta sinä, Betlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudessa, ikiajoista asti”. Sitä seuraavat tapahtumat ovat tuttuja jouluevankeliumista. Jeesus syntyi talliin, vaikka Hän oli Jumalan lupausten perillinen, mistä Mariallekin oli kerrottu. Mutta Jeesuksen syntymä ei jäänyt huomioimatta, vaan se ilmoitettiin paimenille, tavallisille työläisille, jotka saivat enkeliltä kehotuksen mennä tervehtimään vastasyntynyttä lasta. Paimenet kiiruhtivat matkaan ja löysivät Jeesuksen, kertoivat enkelien ilmestymisestä ja heidän ylistyksestään. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkiskeli niitä sydämessään.

Maria sai uuden todistuksen poikansa loistavasta tulevaisuudesta ja siitä lupauksesta, joka oli häneen liitetty. Hän pohdiskeli kuulemaansa ja ainoa eteenpäin johtava pohtiminen tapahtuu kirjoitusten kautta. On oikeutettua olettaa, että hän odotti Jeesuksen nousevan Israelin valtaistuimelle kuninkaana, aivan samoin kuin Daavid oli tehnyt sukupolvia aikaisemmin. ”Ja kun heidän puhdistuspäivänsä, Mooseksen lain mukaan, olivat täyttyneet, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen – niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: ”Jokainen miehenpuoli, joka avaa äidinkohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi.””

Temppelissä tapahtui jälleen ihmeellistä, joka vain lisäsi Marian uskoa poikansa kuninkuudesta. Hurskas mies nimeltä Simeon otti Jeesus-lapsen syliinsä, kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.” Ja hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin. Toisen kerran Sana osoittaa painavasti, että Maria sai uutta mietittävää. Hänen poikansa ei olisi ainoastaan Daavidin huoneen ja Israelin kuninkuuden perijä, vaan myös valkeus kaikille maanpiirin kansoille. Mutta Simeon ei ollut vielä lopettanut. Hän siunasi Jeesuksen vanhemmat ja sanoi yksin Marialle: ”Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan – ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä – että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi.”

Sana ei kerro, että Maria olisi kätkenyt nämä sanat sydämeensä. Hän kätki Simeonin ensimmäisen profetian sanat, sillä mieluummin me pohdimme niitä lupauksia, jotka ovat hunajaa suussamme, mutta ohitamme sen, joka on kaikkein merkityksellisin Sana kohdallemme, avain elämämme syvempään ymmärtämiseen. Marialta oli ehkä jäänyt huomaamatta, että Daavidin suvun yllä oli tuomio, jonka kuningas Daavidille oli lausuttu profeetta Naatanin kautta: ”Sentähden ei miekka ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon.” Miekkaa ei ollut poistanut Absalomin kapina eikä kuolema, koska profetian tuomion sana ei olisi milloinkaan väistyvä Daavidin kuningassuvun yltä.

Itämaan tietäjien tulo tervehtimään syntynyttä kuningasta on täytynyt myös vaikuttaa Mariaan syvästi. Tietäjistä kerrotaan: ”Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.” Tietäjät olivat kuitenkin menneet ensiksi Herodeksen palatsiin, missä syntyneen kuninkaan luonnollisesti olisi pitänyt olla, koska ihmismieli katsoo asioita maailmasta käsin eikä voi ymmärtää Jumalan teitä, jotka ovat korkeammat kuin taivas yllämme. Me näemme maan tomusta luotujen silmiemme kautta. Herodeksen viha syntyneestä kilpailijasta ja kuninkuuden tavoittelijasta huipentui lasten murhaan, mutta Herran enkeli varoitti Joosefia unessa ja niin hän nousi, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin. Egyptistä, maailmasta, mekin olemme lähteneet lupausten maahan, mutta joskus erehtyneet palaamaan takaisin. Jeesus kävi myös Egyptissä, mutta ei synnin tai epäuskon tähden, vaan vainon. Vasta Herodeksen kuoltua Joosefin perhe palasi Egyptistä Nasaretiin, josta he olivat lähteneet verolle pantaviksi. On huomioitava, että Joosefille enkeli ilmestyi aina unessa, kehottaen lähtemään Egyptiin ja kertoen, koska oli aika palata, sillä hän oli perheenpää ja päätti siitä, mitä milloinkin tehdään. Marialle enkeli sen sijaan puhui kasvokkain, eikä kuka tahansa enkeli, vaan tämä mainitaan nimeltä, mikä on erikoista ja tapahtuu harvoin Raamatun sivuilla. Se kuvastaa sen armon suuruutta, joka tuli Marian osalle – armon, jonka ymmärtäminen kantoi häntä vuosien lävitse.

Lapsuuden vaihtuessa nuoruuteen

Kun Jeesus oli kaksitoistavuotias, matkusti Joosefin perhe tavan mukaan Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun päivät olivat ohi, he lähtivät kotiin, mutta huomasivat pian, ettei Jeesus ollut mukana. Vanhemmat palasivat takaisin Jerusalemiin ja löysivät tämän pyhäköstä. Maria torui poikaansa: ”Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua” Niin hän sanoi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun isäni ovat? Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui. Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen.” Seuraavaa lausetta lukiessamme on hyvin tärkeä huomata, että jo kolmannen kerran Sana painottaa Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa: ”Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä.” On kysymys hyvin oleellisesta ja tärkeästä asiasta ymmärtääksemme, mitä mahdollisesti tapahtui Marian sydämessä, kun ristin varjo alkoi peittää hänen elämäänsä.

Arkiset, pitkät vuodet

Vuodet kuluivat, pitkät vuodet, tehden työtä jokapäiväisissä askareissa. Joosefin perheen arki oli samanlainen kuin juutalaisten perheiden. Mikään erikoinen ei ilmeisestikään häirinnyt heidän elämäänsä, kunnes Jeesus aloitti julistustoimintansa Johannes Kastajan kastaessa hänet Jordaniin ja Pyhän Hengen laskeutuessa hänen päällensä, niin kuin kyyhkynen.

Kasteen jälkeen

Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko tapahtui häissä, joihin Maria ja Jeesus opetuslapsineen oli kutsuttu. Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: ”Heillä ei ole viiniä.” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä sinä tahdot minusta, vaimo? Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanoo, se tehkää.” Keskustelussa on kaksi kohtaa, joita on syytä tarkastella lähempää. Jeesus kutsuu Mariaa vaimoksi. Hän tekee tietoisen eron äiti ja vaimo-sanan käytössä. Maria oli hänen kasvattajansa, mutta ei hänen äitinsä sanan syvällisessä ja biologisessa merkityksessä. Jeesuksella ei voi olla äitiä, koska Hän on iankaikkinen Jumala ja hän on ollut jo ennen Mariaa, ennen luomakuntaa. Hän itse todisti juutalaisille: ”ennen kuin Aabraham syntyi, olen minä ollut.” Maria tietää asemansa eikä se häntä mitenkään loukkaa. Ja hän tietää sydämessään, että kaikki on Jeesukselle mahdollista, sillä Maria muistaa ne valtavat profetiat, joita Jeesuksesta lausuttiin noin kolmekymmentä vuotta sitten.

Jumalan valtakunnan julistusta

Jeesuksen opettaessa ja kuukausien vaihtuessa vuosiksi, hänen seuraansa liittyi kansaa, joka seurasi yhden matkan, ehkä useamman ”kokouksen”, nähden ihmeitä, kuten suuren ihmisjoukon ruokkimisen muutamalla leivällä ja kalalla. Markus kertookin suoranaisesta ahdingosta, sillä tullessaan kotiin, kokoontui paljon kansaa, niin etteivät he päässeet syömäänkään. Kun hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ottamaan häntä huostaansa; sillä he sanoivat: ”Hän on poissa suunniltaan.” Eteemme piirtyy Joosefin perhe, joka on epätietoinen siitä, mitä Jeesus oikein tekee. Aikaa on kulunut eikä Daavidin huoneen kuninkuuden tavoittelusta näy yhtään merkkiä. Marian usko lupauksiin pojastaan alkaa horjua, ja siksi he tulevat ottamaan huostaansa Jeesusta, josta piti tulla kuningas, valkeus kaikille kansoille. Sen sijaan Jeesus vain saarnaa, parantaa sairaita ja ajaa ulos riivaajia. Ihmismieli päättelee, ettei siten kenestäkään voi tulla kuningasta. Mariasta oli varmasti itsestään selvää, että tarvitaan sotajoukkoja ja miekkaa. Roomalaiset olivat alistaneet juutalaiset alleen, eivätkä luopuisi ottamistaan maista vapaaehtoisesti. Daavidkin oli joutunut sotimaan pitkät vuodet, ennen kuin Israel oli yhtenäinen.

Maria päätteli, että jokin oli mennyt pahasti vinoon, kun miekkamiehiä ei näkynyt. Ainoastaan sairaita ja erilaisten vaivojen painamia ihmisparkoja. Jeesus oli otettava hoitoon, parannettava, että hänet saisi palautettua oikeaan suuntaan, johon profetiatkin viittasivat.

Kuten Maria, niin samaa väsynyttä pettymystä Jeesukseen kuvastaa Johannes Kastaja, joka lähettää opetuslapsiaan Jeesuksen luo kysymään: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?” Jeesusta ahdistettiin joka suunnalta. Johannes Kastaja epäilee, onko Jeesus Messias, vaikka aikaisemmin oli antanut Pyhän Hengen vaikutuksesta todistuksen hänestä. Opetuslapset jakavat valtaistuinpaikkoja keskenään. Perhe tulee ottamaan häntä huostaansa ja samanaikaisesti Jerusalemista tulleet kirjanoppineet väittivät, että Hänessä on ”Beelsebul” ja: ”Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia”.

Jeesuksen kärsivällinen vastaus Johannes Kastajan opetuslapsille on varmasti sama kuin mitä hän tahtoo viestittää kotiväelleen: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas se, joka ei loukkaannu minuun.” Ja autuas se, joka ei loukkaannu minuun, kätkee sisäänsä yhden syvimmistä kysymyksistä, jonka Jeesus esittää. Kysymys on niille, jotka uskovat Häneen. Loukkaannummeko me Herraamme, kun hän ei vastaakaan niitä käsityksiä, joita olemme hänestä itsellemme muovanneet? Loukkaannummeko Häneen, kun Sana ei tunnu millään aukenevan; kun erämaan kuivuus kuristaa kurkkua eivätkä lupaukset näytä täyttyvän? Maria ja Johannes Kastaja ilmeisesti odottivat, että Jeesus asettuisi piakkoin kuninkaana Daavidin valtaistuimelle ja yhdistäisi hajallaan olevat sukukunnat toisiinsa. He eivät vain voineet nähdä eivätkä käsittää ristiä, jonka kautta oli lunastettava ja puhdistettava iankaikkisen, tulevan valtakunnan asukkaat.

Risti

Ristin varjo tummenee Marian elämän ylle, kun hän näkee juutalaisten vihan ja kuulee huhupuheet siitä, miten he etsivät keinoa päästä surmaamaan hänen poikansa, jonka elämän ylitse on lausuttu mitä suurimmat lupaukset. Jeesuksen tie Jerusalemiin ja ristille on samalla opetuslasten ja Marian tie ristille, kuoleman paikalle. Marian unelmat sortuivat, kun Jeesus ristiinnaulittiin kahden ryövärin keskelle. Miksi Jeesuksesta ei tullutkaan kuningasta, vaan hänet tapettiin ja näin riistettiin viimeinenkin toivo kaikista niistä ihmeellisistä lupauksista, joita Maria oli kätkenyt sydämeensä. Maria oli tullut Jeesuksen ristille katsomaan poikansa kuolemaa ja hänen ahdistuksensa ja tuskansa on täytynyt olla hirvittävä.

Jeesus muisti Mariaa ristilläkin ja huolehti hänestä loppuun asti. Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen, jota hän rakasti, seisovan siinä vieressä, sanoi hän äidillensä: ”Vaimo, katso poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Katso, äitisi!” Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa. Sanat viittaavat niihin hetkiin, jolloin Jeesuksen perhe tuli ottamaan häntä huostaansa, sillä Markus kertoo, ”että tämän jälkeen hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä. Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle: ”Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua.” Hän vastasi heille ja sanoi: ”Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?” Ja katsellen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: ”Katso, minun äitini ja veljeni. Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini.””

Jeesuksen sanat äidilleen olivat vaimo ja opetuslapselleen äitisi, koska Hänessä kaikki ovat yhtä arvokkaita ja tasavertaisia. Hänen edessään olemme toistemme veljiä ja sisaria ja äitejä. Mikään asema, ei edes Isän antama erikoinen etuoikeus, kuten Marialle äitiys, ei tee meistä Jeesuksen edessä suurempia kuin yhdestä vähäisimmästä Herran omasta. Herrassa Jeesuksessa heikoin ja lankeilevin ja siipirikkoisin on yhtä lailla Jumalan lapsi kuin evankelistana loistava maailmantähtikin.

Ristin sovitus Daavidin huoneelle

Maria ei ilmeisesti pystynyt katsomaan Jeesuksen kuolemaa aivan loppuun asti. Matteus ei mainitse häntä ristin juurella Jeesuksen antaessa henkensä. Kun Jeesus oli otettu ristiltä ja haudattu kallioluolaan, niin sapatin jälkeen, viikon ensimmäisenä päivänä, haudalle meni kaksi naista, Maria Magdaleena ja toinen Maria, Sebedeuksen poikien äiti. Jeesuksen äidin voimat eivät enää riittäneet haudalle. Hän oli kuollut poikansa mukana. Simeonin profetia oli toteutunut: miekka oli lävistänyt Marian sydämen. Miekka, joka ei ollut milloinkaan väistyvä Daavidin suvun yltä, oli tavoittanut Marian. Mutta miekkaan ei kuollut Daavid eikä Maria, vaan Daavidin suvun juurivesa, Herramme Jeesus Kristus, joka kantoi Daavidin huoneen kirouksen ristille. Kun roomalaisen sotilaan keihäs lävisti Jeesuksen kyljen, haavasta vuoti verta ja vettä. Veri ja vesi peittivät miekan. Eikä ainoastaan Daavidin suvun kirous kukistunut ristillä, vaan koko langenneen ihmiskunnan, sillä Jeesus nasaretilainen kantoi Aadamille langetetun tuomion: kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Käärmeen pää oli poljettu rikki. Hän, jota Daavid kutsuu psalmeissa Herrakseen, kärsi Daavidin huoneen tuomion. Tuomion, joka olisi riistänyt Daavidilta oikeuden päästä Taivasten valtakunnan kirkkaudesta osalliseksi. Koska risti on ollut Isän sydämessä jo ennen luomakuntaa, on myös sen sovitus yhtä iankaikkinen kuin Hän itse. Siksi Daavid saattoi huudahtaa riemuissaan psalmi 23:ssa jo ennen ristiä: Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty.

Ylösnousemus

Ylösnousemuksen riemu on sitä suurempi, mitä syvemmän ja pimeämmän laakson kautta Herra tietämme johdattaa. Kuinka kouriintuntuvasti Marian elämässä toteutuivat Paavalin sanat roomalaisille: ”Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me myös yhdessä kirkastuisimme.” On varmaa, että Maria koki ikään kuin uuden syntymän kuullessaan Jeesuksen nousseen kuolleista. Jeesuksen ylösnousemus oli hänenkin ylösnousemuksensa kuoleman laaksosta. Mitä enemmän hän tuli käsittämään Jeesuksen todellista kuninkuutta, sen selvemmin hänen sydämeensä kätketyt lupaukset täyttyivät. Ilmestyskirjan lopussa on Herran sana: Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti. Tapaammekin Marian seuraavan kerran Apostolien teoissa, kun nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian, Jeesuksen äidin, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa. Kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Maria oli myös mukana, kun Pyhä Henki vuodatettiin. Yhtenä Jeesuksen seuraajista, kastettuna Pyhällä Hengellä ja osallisena ristin sovituksesta, Daavidin huoneen edustajana.

Maria – ihminen ihmisten joukossa

Kuinka paljon rikkaampi ja inhimillisempi onkaan evankeliumien piirtämä todellinen Maria kuin se kiiltokuva Neitsyt Maria, jota esimerkiksi roomalaiskatolisuus tarjoaa dogmina, jalustalle korotettuna. He ovat riistäneet evankeliumien lohdutuksen, jota Marian elämän kautta tarjotaan kaikille vaikeuksien keskelle kamppaileville kanssamatkaajille.