KYMMENYSTEN MAKSAMINEN

Opettaako Uusi Testamentti sitä ja onko todellisuudessa merkitystä opetetaanko sitä vai ei?

Philip Powell - Christian Witness Ministries

Suom. Samuel Korhonen

(Kristityn Foorumi/J.A.: Philip Powell toimi ennen Australian helluntailiikkeessä (AOG) mm. pääsihteerinä. Tuolloin hän kritisoi karismaattisen liikkeen epäraamatullisia opetuksia ja käytäntöjä koskien käsitystä Pyhästä Hengestä, parantamistoimintaa, menestysteologiaa, ihmeet ja merkit -opetusta, ym. Karismaattisen suunnan saadessa valtaa AOG:ssa (mm. suosittu karismaattinen Hillsong -liike kuuluu AOG:een), Powell jätti helluntailiikkeen ja perusti mm. opetus- ja informaatiosivuston nettiin http://www.christian-witness-ministries.com/

Pragmatismi päihittää totuuden useimmissa uskonsuunnissa. Väärä ajatus, että kymmenysten maksaminen olisi Jumalan määräämä menetelmä Hänen valtakuntansa rahoittamiseksi, on niin piintynyt, että kokonaiset kirkkokunnat ovat tehneet siitä jäsenyysehdon. Joskus jopa siinä määrin, että vähentävät 10% työntekijöidensä palkoista. Monissa tapauksissa ainoa keskusteluaihe asiasta liittyy laskentaperusteisiin: onko kymmenykset laskettava bruttotuloista, s.o. palkasta ennen veronpidätystä, vai nettotuloista, s.o. käteen jäävästä palkasta. Harvoin kukaan kysyy, opettaako Raamattu tätä ajatusta ja onko se todella Jumalan hyväksymä. Hermeneutiikka (raamatunselitysoppi) on nopeasti katoamassa saarnaajien ja ns. raamatunopettajien keskuudesta. Liian paljon painoa on pantu subjektiiviselle kokemukselle ja aivan liian vähän objektiiviselle totuudelle ja perustelulle.

”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää” (Matt.23:23).

”Mutta voi teitä, te fariseukset, kun te annatte kymmenykset mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! Näitä olisi tullut noudattaa eikä noitakaan laiminlyödä” (Luuk.11:42).

”Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani” (Luuk.18:12).

Koko saarna-urani ajan, joka nyt ulottuu viidelle vuosikymmenelle, olen aina tietoisesti tai vaistomaisesti soveltanut kolmea kysymystä siihen raamatulliseen aiheeseen tai sanankohtaan, joka kulloinkin on vanginnut huomioni:

1) Mitä konteksti eli tekstiyhteys opettaa?
2) Mitä muut raamatunpaikat sanovat tästä asiasta?
3) Mitä sanottavaa Herrallamme Jeesuksella oli tästä aiheesta?

Näitä kysymyksiä voidaan perustella seuraavasti:
a) Jokainen teksti esiintyy tekstiyhteydessä. Kontekstin jättäminen huomioimatta merkitsee tekosyiden ja verukkeiden luomista.

b) Raamattu on Jumalan ja Hänen tahtonsa täysivaltainen ilmoitus. On tärkeää huomioida kokonaisuus eikä vain erikseen otettuja tekstejä ja kappaleita.

c) Innoitus ja ilmestys säteilee kirkkaimmin ja parhaiten Kristuksen kautta.

Lähestymme asiaa ensin edellä olevan kolmannen kysymyksen pohjalta. Välittömästi esiin nousee joitakin hyvin mielenkiintoisia totuuksia. Edellä mainitut kolme raamatunkohtaa sisältävät kaikki Kristuksen kymmenysten maksamista koskevat kommentit ja jokaisessa tapauksessa Hän tuomitsee sen harjoittajat tekopyhiksi. Miksi? Koska he laiminlöivät Matteuksen. 23. luvussa “oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden”, Luukkaan 11. luvussa ”oikeuden ja Jumalan rakkauden” ja Luukkaan 18. luvussa nöyryyden ja katumuksen. Asiat, jotka he laiminlöivät, olivat paljon tärkeämpiä kuin ne asiat, jotka he tekivät. He olivat uskonnollisia näyttelijöitä – tekopyhiä.

On mielenkiintoista ettei Raamatussa ole yhtään käskyä maksaa kymmenyksiä mintuista, tilleistä, kuminoista (Mt.23:23) ja ruuduista (Lk.11:42).

(Minttu on puutarhayrtti, joka on saanut nimensä miellyttävästä tuoksustaan. Sitä siroteltiin talojen ja synagogien lattioille tuomaan miellyttävää tuoksua. Tilli -kasvilla (engl. Anise) on hieno aromaattinen tuoksu ja sitä käyttävät konditoria- ja hajusteteollisuus. Kumina -kasvi on samaa sukua kuin saksankumina ja sitä käytetään samoihin tarkoituksiin. Raamatun aikaan nämä olivat vähäarvoisia yrttikasveja. Ruutu (engl. Rue) on pieni puutarhakasvi ja sitä käytetään lääkkeenä. Sillä on punertava kukka, katkeran pistävä maku ja voimakas tuoksu).

Tämä oli yksi noita ihmistekoisia ”lisäyksiä” näytöksen luomiseksi.

(Mooseksen laki sanoi, että heidän pitäisi maksaa kymmenyksiä “maan hedelmistä” 5.Moos.14:22. Se ei kuitenkaan sanonut mitään yrttikasveista. Oli kyseenalaista pitikö niistä maksaa kymmenykset. Ylenmääräisessä tarkkuudessaan fariseukset edellyttivät, että pitäisi. Vapahtaja sanoi, että he olivat tarkkoja pikkuasioissa, joita laki ei erityisesti ollut määrännyt, samalla kun he laiminlöivät suuremmat asiat, jotka se oli määrännyt —Albert Barnes, Notes on the Bible).

Sekä Matteuksen että Luukkaan kontekstin sävy saattaa vihjata, että Kristus oli vain ivallinen. Jotkut ovat opettaneet väärin sanoessaan Hänen yksiselitteisesti suositelleen kymmenysten maksamista. On uskottavuuden rajoilla sanoa, että Kristus olisi kiittänyt fariseuksia heidän tekemisistään. Sitä Hän ei koskaan tehnyt.

Kymmenysten maksaminen oli Vanhan testamentin käytäntö tukea Israelin teokraattista hallintoa. On mahdotonta rehellisesti kopioida sitä keinona rahoittaa Uuden testamentin seurakuntaa tai Jumalan valtakuntaa. UT ei sitä opeta ja niistä, jotka yrittävät opettaa sitä tänä päivänä, voi tulla tekopyhien fariseusten kaltaisia. He lisäävät omia käsityksiään Jumalan Sanaan ja niin tekemällä laiminlyövät monia tärkeämpiä asioita koskien “oikeutta, laupeutta, uskollisuutta … ja Jumalan rakkautta”. Ennen kuin perehdymme ajatukseen ja katsomme toista UT:n kohtaa, joka viittaa kymmenyksiin, niin yrittäkäämme vastata toiseen kysymykseemme: ”Mitä muut raamatunpaikat sanovat tästä aiheesta?”

5. Moos.14:22-29 sisältää perusohjeen kymmenysten maksamisesta henkilökohtaisesta ja/tai talouden sadosta, kuten sitä sovellettiin valtiolliseen Israeliin, joka eli maataloudesta. Laki liittyy siis hedelmä- ja kasvissatoihin sekä eläintalouteen. Jakeet 22 – 25: ”Kaikesta kylvösi sadosta, joka kasvaa pellollasi, anna joka vuosi kymmenykset, ja syö ne HERRAN, sinun Jumalasi, edessä, siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi: kymmenykset jyvistäsi, viinistäsi ja öljystäsi, niin myös raavaittesi ja lampaittesi esikoiset, että oppisit pelkäämään HERRAA, sinun Jumalaasi, kaikkena elinaikanasi. Mutta jos tie on sinulle liian pitkä, niin ettet voi kantaa kannettavaasi, koska se paikka, jonka HERRA, sinun Jumalasi, on valinnut asettaakseen siihen nimensä, on sinulle liian kaukana, - sillä HERRA, sinun Jumalasi on sinua siunaava - niin muuta se rahaksi, pane raha kääröön, ota käteesi ja mene siihen paikkaan, jonka HERRA, sinun Jumalasi, valitsee.”

Nämä kymmenykset täytyi syödä ”Herran, sinun Jumalasi, edessä, siinä paikassa, jonka hän valitsee”, eli lopulta Jerusalemin temppelissä, jotta ”oppisit pelkäämään HERRAA, sinun Jumalaasi, kaikkena elinaikanasi”. Toisin sanoen se oli symbolinen teko, joka muistutti Israelille, että kaikki mitä he tekivät tapahtui Herran edessä. Heidän pitäisi pelätä Herraa kaikkina aikoina. Sen tuli tapahtua joka kolmas vuosi (jae 28). Suorittaessaan tätä velvollisuuttaan ”kymmenysten maksajan” tuli nauttia kymmenyksistään ja siten lievittää omia ja perheensä tämän uskonnollisen velvollisuuden suorittamisesta aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia. Ne, joiden täytyi matkustaa kauas, saattoivat muuttaa ”kymmenyksensä” rahaksi ennen lähtöään. Tämä raha tuli käyttää tarvikkeiden, ”kaikkea, mitä haluat”, ostamiseksi heidän uhrejaan varten määränpäässä ja ilmeisesti auttaa matkakustannuksissa niin, että koko tapahtuma olisi iloinen eikä työläs (jae 26). Jakeet 26 – 29: ”Ja osta sillä rahalla kaikkea, mitä haluat, joko raavaita tai lampaita, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee, ja syö siellä HERRAN, sinun Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi. Äläkä jätä osattomaksi leeviläistä, joka asuu sinun porttiesi sisäpuolella, sillä hänellä ei ole osuutta eikä perintöosaa sinun rinnallasi. Joka kolmas vuosi tuo kaikki kymmenykset sinä vuonna saamastasi sadosta ja pane ne talteen porttiesi sisäpuolelle. Ja sitten tulkoon leeviläinen, jolla ei ole osuutta eikä perintöosaa sinun rinnallasi, niin myös muukalainen, orpo ja leski, jotka asuvat sinun porttiesi sisäpuolella, ja he syökööt ja tulkoot ravituiksi, että HERRA, sinun Jumalasi, siunaisi sinua kaikissa kättesi töissä, joita teet."

Näemme, että kymmenykset pitivät huolta kolmesta ryhmästä ihmisiä ja olivat olennainen osa valtiollisen Israelin verosysteemiä. Hyötyjiä olivat:

1.KYMMENYSTEN MAKSAJAT heiltä vaaditun uskonnollisen ja hallinnollisen velvollisuuden täyttämisessä.

2.LEEVILÄISET (papit), joilla ei ollut muuta aineellista kannatusta.

3.KÖYHÄT JA OIKEUDETTOMAT, eli Israelin valtion hyvinvointijärjestelmä. Raamatun Jumala on oikeudenmukaisuuden Jumala. Tapa, jolla “kymmenysten” periaate on siirretty ja sovellettu seurakuntaan on vääryys Jumalaa ja ihmisiä kohtaan useista syistä, joita tämä artikkeli selvittää.

Australian Assemblies of God’in (AOG, Australian helluntailiike) kuukausittaisen lehden, The Evangel, toimittajana (1989-1991) yritin saada aikaan keskustelua tästä ja muista epäraamatullisista käytännöistä, joita oli ryöminyt sisään. Se sai aikaan epäilevän reaktion mikä osoitti, että “pyhää lehmää” oli potkaistu. Eräs pastori kertoi minulle, että tämä käytäntö oli yhtä välttämätön kuin usko ”kolminaisuuteen”. Silloinen pääsihteeri (General Superintendent) sanoi, että hän opetti sitä ”pastorien” tukemisena ja harjoitti sitä, koska uskoi Jumalan siunaavan niitä, jotka maksavat kymmenyksiä ja hän halusi olla siunattu. Ilmeisesti hän ajatteli, että Jumala vetäisi pois siunauksen tai ”kiroaisi hänet”, jos hän ei maksaisi kymmenyksiä. Myöhemmin, kun CWM:n perustamisen jälkeen meillä oli taloudellisia vaikeuksia ja keskustelimme niistä, eräs pastori ehdotti, että CWM:n pitäisi opettaa “kymmenysten maksamista”. Sanoin hänelle, että en voinut kaikessa rehellisyydessä opettaa sellaista, jota Uusi testamentti ei opettanut eikä suositellut. Hän kuitenkin viittasi omaan pastoraaliseen kokemukseensa taloudellisista eduista, joita kasaantui seurakunnalle tämän käytännön tuloksena. Pragmatismi päihittää totuuden useimmissa uskonsuunnissa. Niin piintynyt on väärä idea siitä, että kymmenysten maksaminen olisi Jumalan määräämä menetelmä Hänen valtakuntansa rahoittamiseksi, että kokonaiset kirkkokunnat ovat tehneet siitä jäsenyysehdon.

Edellä lainatussa 5. Moos. kohdassa on käytetty kahta eri heprean sanaa ”kymmenyksistä”. Ensimmäinen on jakeessa 22: ”Kaikesta kylvösi sadosta, joka kasvaa pellollasi, anna joka vuosi kymmenykset” (5.Moos.14:22). Alkutekstissä on tässä käytetty kahdesti heprean sanaa ”asar” (Strong’in sanakirjan no: 06237), mikä on kielitieteellinen kikka, jota heprean ja kreikan kielessä usein käytetään painottamaan jotakin. Se voitaisiin kääntää ”tithing you shall tithe” (maksamalla kymmenyksiä sinun pitää maksaman kymmenyksiä) aivan kuten Jaakob sanoo, että Elia ”rukoili rukoilemalla” (Jaak.5:17). Tämä sana ”asar” esiintyy yhdeksän kertaa seitsemässä eri Raamatun jakeessa. Ensimmäiseen esiintymiseen sisältyy hyvin tunnettu Jaakobin vala: ”Ja tämä kivi, jonka olen patsaaksi pystyttänyt, on oleva Jumalan huone, ja kaikesta, mitä minulle suot, minä totisesti (asar) annan sinulle kymmenykset (asar)" (1.Moos.28:22). Se, mikä tunnetaan ensimmäisen esiintymisen hermeneuttisena lakina, vahvistaa periaatteen josta tulee malli.

Jaakobin vala herättää kysymyksen: Kenelle hän maksoi, tai olisi voinut maksaa kymmenyksiä?

Hän ei kuulunut mihinkään seurakuntaan. Israelin valtiota ja hallintoa ei ollut vielä perustettu tuohon aikaan. Maksaisiko hän ”kymmenyksiä” enolleen Laabanille, joka oli petturi ja huijari vai kenties isälleen Iisakille? Oliko Jaakobin elinaikana olemassa Jumalan edustaja jolle hän voi ja halusi maksaa kymmenyksiä? Vastaus näihin kysymyksiin on selvä EI jokaisessa tapauksessa! Pyhä Henki on tarkka Kirjoitusten innoittamisessa. Jaakobin halu ja asenne oli kunnioittaa Jumalaa ja niinpä hän sydämessään pyhitti Jumalalle osan kaikesta mitä omisti ja tulisi omistamaan. Käytännöllinen ja henkilökohtainen seuraus on nähtävissä hänen rakentamissaan alttareissa ja uhraamissaan eläinuhreissa, eikä sillä ollut mitään tekemistä itse prosenttien kanssa.

Englannin sana ”tithe” (kymmenesosa) on eräänlainen mukavuuskäsite. Jaakobin vala, ”maksamalla kymmenyksiä minä maksan sinulle kymmenykset”, voitaisiin ilmaista myös näin: ”Jumala, minä haluan aina kunnioittaa sinua säilyttämällä syrjässä sinun osuutesi muistaen, että olen sinulle velkaa elämäni ja jäseneni ja kaiken mitä omistan.” On merkittävää, että sekä ensimmäinen että toinen sanan ”asar” esiintyminen sisältää tällaisen kaksinkertaisen painotuksen. Laki “kymmenyksistä” 5. Mooseksen kirjassa vahvistaa periaatteen, jota Jaakob lainaa ja antaa pohjan sen soveltamiselle. Jaakobista tuli Israel, joka oli ainoa teokraattisesti hallittu valtio maan päällä ja jonka verosysteemi oli liitetty kymmenysten maksamisen periaatteeseen. Jaakob teki lupauksen (valan), joka oli mahdollista toteuttaa Mooseksen antamien asetusten kautta. Tätä ei koskaan siirretty eikä voida siirtää seurakunnalle millään tavalla.

Selittäessään Kristuksen lausuntoa uusista yrttikymmenyksistä, joilla ei ollut mitään raamatullista pohjaa ja jotka fariseuksille merkitsivät niin paljon, Albert Barnes kommentaarissaan Notes on the Bible, huomauttaa: ”Laki vaati juutalaisia pyhittämään kymmenennen osan omaisuudestaan leeviläisten kannatukseen (3.Moos.18:20-24). Toisen kymmenennen osan he maksoivat pyhäkön palveluja varten, tavallisesti karjana ja viljana, mutta jos he asuivat kaukana palvontapaikasta, he muuttivat ne rahaksi (5.Moos.14:22-24). Näiden lisäksi oli joka kolmas vuosi yksi kymmenesosa annettava köyhille syötäväksi heidän omilla asuinpaikoillaan (5.Moos.14:28-29), joten lähes kolmannes juutalaisten omaisuudesta oli lailla pyhitetty uskonnollisiin palveluihin.” Tarkempi laskelma asettaa summan noin 23-24 prosenttiin perheen tulosta. Tämä on melko lähellä nykyistä keskimääräistä verorasitusta useimmissa länsimaissa.

5.Moos. 14:23 sanoo: "Ja syö ne Herran, sinun Jumalasi, edessä, siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi: kymmenykset [STRONG 04643 ma‘aser’tair ma‘asar’ ja (mon.) fem. ma‘asrah’ ] jyvistäsi, viinistäsi ja öljystäsi, niin myös raavaittesi ja lampaittesi esikoiset, että oppisit pelkäämään Herraa, sinun Jumalaasi, kaikkena elinaikanasi." Heprean sanaa “ma‘aser’” käytetään ensimmäisen kerran, kun Aabraham maksoi "kymmenykset" Melkisedekille palautettuaan veljenpoikansa Lootin. Paitsi kolmea kohtaa, joissa Jeesus mainitsee "kymmenykset" (käsitelty edellä), ainoa viittaus kymmenyksiin UT:ssa koskee tapahtumaa Aabrahamin elämässä: "Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi. Ja hän siunasi hänet sanoen: 'Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi'. Ja Abram antoi hänelle kymmenykset [STRONG 04643 ma‘aser’tair ma‘asar’ ja (mon.) fem. ma‘asrah’ ] " (1.Moos.14:18-20).

Ne, jotka vaativat seurakuntaa maksamaan kymmenyksiä, tekevät suuren numeron siitä tosiasiasta, että kymmenykset olivat jo ennen Mooseksen lakia. Nähdessään siihen viitattavan UT:ssa, he päättelevät sen olevan jotakin UT:n seurakunnalle määrättyä. Se, mitä he eivät ymmärrä (tai halua ymmärtää) on, että se oli ainutkertainen teko Aabrahamilta ja siksi selvästi symbolinen. Heidän perusteensa ei ole pätevä. "...jolle Aabraham myös antoi kymmenykset kaikesta ja joka ensiksi, niinkuin hänen nimensäkin merkitsee, on 'vanhurskauden kuningas' ja sen lisäksi vielä 'Saalemin kuningas', se on 'rauhan kuningas'; jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava - hän pysyy pappina ainaisesti. Katsokaa, kuinka suuri hän on, jolle itse kantaisä Aabraham antoi kymmenykset parhaimmasta saaliistaan. Onhan niillä Leevin pojista, jotka saavat pappeuden, käsky lain mukaan ottaa kymmenyksiä kansalta, se on veljiltään, vaikka nämä ovatkin Aabrahamin kupeista lähteneet; mutta hän, jonka sukua ei johdeta heistä, otti kymmenykset Aabrahamilta ja siunasi sen, jolla oli lupaukset. Mutta kieltämätöntä on, että halvempi saa siunauksen paremmaltaan. Ja täällä kuolevaiset ihmiset ottavat kymmenyksiä, mutta siellä se, jonka todistetaan elävän. Ja Aabrahamin kautta, niin sanoakseni, on Leevikin, joka kymmenyksiä ottaa, maksanut kymmenyksiä" (Hepr.7:2-9).

Heprealaiskirje on ihmeellinen kirja käsitellen Kristuksen suuruutta, ylivertaisuutta ja paremmuutta kaikkeen nähden:

-Hän on suurempi kuin profeetat, enkelit ja kaikki papit (luvut 1 ja 2).

-Hän on suurempi kuin Mooses, Aaron ja kaikki ylimmäiset papit (luvut 3 – 6).
-Hänen ylimmäispapillinen virkansa on ylivertainen luonteeltaan ja kestoltaan (luvut 7 -10).
-Vertauskuvat (kymmenykset mukaan lukien) on korvattu hengellisyydellä (luvut 7-9).
-Uhrit (eläimet ym.) on korvattu Vapahtajalla (luku 10).
-Hän on suurempi, kuin kaikki uskon miehet ja Häntä on seurattava (luvut 11-13).
-Meidän tulee katsoa ja ajatella Häntä vastakohtana kaikille muille (luku 12).
-Hänen pilkkansa jakaminen pitäisi olla jatkuva pyrkimyksemme (luku 13).

Ei ole loogisesti eikä teologisesti korrektia vedota Aabrahamin Melkisedekille maksamiin kymmenyksiin perusteena niiden ulottamiselle seurakuntaan. Itseasiassa ne kääntävät koko Heprealaiskirjeen 7. luvun perustelun päälaelleen. Melkisedek on vähintäänkin Kristuksen malli. Jotkut ajattelevat, että Hän oli jonkinlainen ”kristuskuva”, s.o. Kristuksen ilmestyminen Hänen eksistentiaalisessa muodossaan. Minkä näkemyksen kukin valitseekaan niin tosiasiaksi jää, että Aabraham, kuten hänen pojanpoikansa Jaakob, tunnusti Jumalan oikeuden omaisuuteensa ja symbolisena eleenä, kun Melkisedek ilmestyi, suoritti sitoumuksensa. Se oli ainutkertainen teko, jota ei toistettu ja joka Heprealaiskirjeen kirjoittajan mukaan toteutui täysin Kristuksessa.

Paljon enemmän voitaisiin sanoa asian edelleen selventämiseksi. Seuraavassa tiivistelmä asioista, joista olen kirjoittanut ja joihin olen viitannut:

-Kymmenykset ovat VT:n käytäntö peittää teokraattisesti hallitun Israelin kustannukset.
-Kymmenyksiä ei opeteta UT:ssa, eikä niitä sellaisenaan sovellettu muinaiseen seurakuntaan.
-Ne, jotka opettavat muuta, tekevät niin tietämättömyydestä tai henkilökohtaisen hyödyn vuoksi.
-On tekopyhyyttä lisätä jotakin Raamattuun ja laiminlyödä tärkeämpiä asioita kuten "oikeus, laupeus ja uskollisuus ... ja Jumalan rakkaus".

Kuinka sitten Jumalan Valtakunta tulee rahoittaa? Me kaikkihan tarvitsemme rahaa. Ehdotan kolmea asiaa: 1.Ensiksi - päinvastoin kuin jotkut ehdottavat ja toimivat - meidän on tunnustettava, että valtakunnassa raha EI ole pääasia. 2.Meidän Herramme opetti selvästi, että elämä ei koostu omistamiemme asioiden runsaudesta (Luuk.12:15). Kristus - ei raha eikä musiikki - on Hallitsija valtakunnassa (Matt.6:24). 3.Lesken ropo muistuttaa meitä, että antamista ei mitata annetulla summalla, vaan sillä mitä jää jäljelle (Luuk.21:3). Meidän täytyy perustaa oppimme UT:iin, muutoin menemme sekaisin. Henkilökohtainen taloudenhoitajuus, ei kymmenysten maksaminen, on se mitä UT opettaa. Paavali sanoo, että se mitä vaaditaan on uskollisuus. Olet vastuussa Jumalan sinulle antaman rahan käyttämisestä. Ei ole seurakunnan asia - minkään seurakunnan - sanoa sinulle mitä tehdä sillä. Jumala tulee vetämään sinut suoraan tilille (Luuk.16: 1-2, 1.Kor.4:2). Kylväminen ja leikkaaminen ovat muuttumattomia lakeja kaikilla alueilla, Jumalan valtakunta mukaan lukien. Jumala rakastaa iloista antajaa (2.Kor.9:6-7). Sen täytyy olla vapaaehtoista ja ilman pakkoa tai sopimatonta painostusta.

On korkea aika, että Kristityt lopettavat rahojensa antamisen kirkoille ja seurakunnille, jotka kannattavat vääriä opettajia ja jotka ajavat epäraamatullisia rahoitusmenetelmiä, kymmenysten maksaminen mukaan lukien. Jos se ei ole raamatullista, niin oppi opettajineen pitäisi hylätä. Tämä tuhoaisi monien väärän kristillisen sanoman saarnaajien vallan ja vapauttaisi rahoitusta oikeille kirkoille, seurakunnille ja palvelujärjestöille. Jumalan ihmisten pitäisi lakata panemasta rahaa ”reikäisiin kukkaroihin”. ”Te kylvätte paljon, mutta saatte vähän. Te syötte, mutta ette tule ravituiksi. Te juotte, mutta jano ei sammu. Te vaatetatte itsenne, mutta ei tule lämmin. Ja palkkatyöläinen panee työpalkan reikäiseen kukkaroon” (Haggai 1:6). ”Mitä tulee keräykseen pyhiä varten, …Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani” (1.Kor.16:1-2).

Artikkeli on CWM:in julkaisusta Contending Earnestly for the Faith, lokakuu 2006.