KRISTUS ETSII EKSYNEITÄ
Raam.luento, Jyväskylä, Kristus-juhla
13-14.8.05 / Juhani Aitomaa
Raamattu
varoittaa meitä jatkuvasti eksymisestä.
Sanan
mukaan ihminen on eksynyt ennen kuin hän löytää ”kotiin”, eli taivaallisen Isän
yhteyteen, jonne Jeesus Kristus on ainoa tie.
Tästä on
tunnettu vertaus kuvaus paimenesta, joka etsii kadonneita lampaitaan.
Matt
18:12 Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä
eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään
eksynyttä?
Ps
119:176: Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä
minä en unhota sinun käskyjäsi.
Jes 53: 6
Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat,
kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä
kaikkien meidän syntivelkamme.
1Piet 2:25
Sillä te olitte "eksyksissä niinkuin
lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan
tykö.
Näissä
jakeissa ajatus voi koskea sekä ihmistä, joka ei vielä ole tullut Kristuksen
tykö, että häntä, joka jo ”kuuluu laumaan”, mutta on eksynyt pois.
On merkille
pantavaa, kuinka monta kertaa ja painokkaasti Raamattu varoittaa jo tien kotiin
löytäneitäkin eksymisen mahdollisuudesta, mm. Jaakob 1:16: ”Älkää eksykö, rakkaat
veljeni”.
Uskoon
tuleminen ei siis tee ihmisestä hengellisen ymmärryksen ja tiedon puolesta täydellistä,
vaan kiusallinen inhimillinen vajavaisuus jatkuu ja säilyy meissä koko
ihmiselämän ajan.
Gal 6:7:
Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä
hän myös niittää.
Tämä jae
liittää eksymisen Jumalan pilkkaamisen yhteyteen. Asiayhteydessä luvun
jakeissa puhutaan myös kuinka jotkut (uskovan nimeä kantavat) saattavat luulla
olevansa suuria vaikka itse asiassa kukaan ihminen ei ole ns. ”mitään” (j.3),
painotetaan omien tekojen ja aivoitusten tutkimisen tärkeyttä, eli itsetutkistelua
(j.4) ja mainitaan ”lihaan kylvämisen”, eli esim. kun hengellistä työtä
tehdään omien itsekkäiden halujen ja pyrkimysten takia, tuottavan turmeluksen
(j.8).
Vastapainona
on ”henkeen kylväminen”, eli vaellus, jossa ihminen ei etsi omaa kunniaansa,
vaan haluaa ja pyrkii kirkastamaan Kristusta.
Näyttää
siltä, että näitä oman kunnian etsijöitä on erityisesti tänä päivänä paljon ja
heidät myös huomataan ja heitä kuunnellaan ja seurataan. (Viittaan
äärikarismaattiseen liikkeeseen maailmanlaajuisesti ja sen yhteydessä esiintyviin
vakaviin epäkohtiin sekä kristillisessä opetuksessa että käytännössä).
Totesimme,
että kristittyinäkin inhimillinen heikkous ja ymmärtämättömyys pysyy meissä. Onko kaikki kristityn eksyminen sivupoluille
”Jumalan pilkkaamista”?
Raamatun
kreikankielessä käytetään eksymisestä usein sanaa: planaw,
planao, jolla on useita merkityksiä kuten: vaeltaa t.
kuljeksia pois turvasta, totuudesta, hyveistä, mennä harhaan, pettää, hairahtua,
vietellä, harhailla ja joutua pois (oikealta) tieltä).
Sitä
käytetään myös vääristä profeetoista ja kristuksista
varoittamisen yhteydessä.
Kun luemme
ja opiskelemme Raamattua, saamme myös enenevässä määrin kokonaiskuvaa siitä,
mistä todella on kysymys ja opimme erottamaan eri merkityksiä. Näin syntyy
myös kuva siitä, että uskovan erehtyminen puuttuvan tiedon ja ymmärryksen takia
ei ole Jumalan pilkkaamista, mutta jatkuva ja tietoinen väärän opetuksen
jakaminen ja väärä toiminta, vaikka se käyttää täysin raamatullista sanastoa,
voi hyvinkin sitä olla ja ainakin jossakin vaiheessa johtaa siihen.
Jaakob 3: 2
Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa,
niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.
Tietoisuus
siitä, että olemme edelleen inhimillisen vajavaisuuden vaivaamia, on Jumalan
tarkoitus ja aito Pyhän Hengen täyteys meissä pitää tämän tietoisuuden yllä
jatkuvasti päivästä toiseen. Sen tarkoitus on pitää meidät nöyrinä Jumalan
edessä ja riippuvaisina yksin Hänestä ja Hänen Sanansa totuudesta.
Jumala myös
sallii meille selviä erehtymisen hetkiä, jotta oikea nöyrä asenne Jumalan
edessä säilyy. Se on siis meidän parhaaksemme ja osaltaan jopa Jumalan
siunaus elämässämme, nämä inhimilliset erehdykset, eksymiset ja virheet.
Ne ovat osa
”Herran kuritusta” meidän parhaaksemme:
Ps 119:67
Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt
minä noudatan sinun sanaasi.
Jumala
käyttää eri keinoja, jotta ihmisluonteemme luontainen ominaisuus kulkea
poispäin Pelastuksen keskipisteestä, Kristuksesta ja riippuvaisuudesta
Häneen, estyisi.
Varoitus Snl 19:27 Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta,
niin eksyt pois tiedon sanoista.
Kun saamme
valoa ja havaitsemme eksymisemme, oikealla asenteella Jumalan edessä oleva
kristitty haluaa korjata kurssiaan: ovat ne sitten vääriä käsityksiä tai aiemmin
omaksuttuja vääriä opetuksia ja käytäntöjä, tai mitä tahansa kristityn elämään
liittyvää.
Väärän
asenteen omaava ei halua tehdä muutosta eikä kulkea eteenpäin, vaan kieltää
heikkoutensa, pitäen itsepäisesti kiinni väärästä ja kehottaa muitakin siinä
pysymään. Tällaisista ihmisistä, etenkin kun he toimivat julistus- ja
opetustehtävässä, tulee muiden eksyttäjiä.
Jes 32:6
kuvaa heitä: Sillä houkka puhuu houkan lailla, ja hänen sydämensä hankkii
turmiota, ja niin hän harjoittaa riettautta ja puhuu eksyttäväisesti Herrasta,
jättää tyhjäksi nälkäisen sielun ja janoavaisen juomaa vaille.
Val 2:14
Profeettasi ovat sinulle nähneet petollisia, äiteliä näkyjä. Eivät he ole
paljastaneet sinun syntiäsi, niin että olisivat kääntäneet sinun kohtalosi,
vaan ovat nähneet sinulle petollisia, eksyttäväisiä ennustuksia.
Jer 50:6
Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa olivat vieneet
heidät harhaan eksyttäville vuorille; he kulkivat vuorelta kukkulalle,
unhottivat lepopaikkansa.
Nämä
Israelia koskevat VT:n kuvaukset sopivat myös Uuden liiton seurakunnalle,
jolle niiden tulisi olla varoittava esimerkki. Kuinka kuvaavaa ajallemme on
esim. luettu Jer 50:6, jossa viitataan Herran kansan
kulkeneen lepopaikastaan harhaan väärien paimenten perässä.
Tuolla
luvataan uusi siunaus, tuolla uusi voitelu. Mitä enemmän uhraan varojani tuolle
suurelle Jumalan miehelle, sitä enemmän Jumala siunaa minua varakkuudella,
maineella ja terveydellä. Kun toimin tämän tai tuon kirjan osoittamalla
tavalla, toistellen Jaabesin tai jonkun muun rukousta,
niin elämäni vaikeudet jäävät taakse, jne.
Ollaanko
tällöin enää lepopaikassa ja mikä se on? Se ei ole eikä voi olla muu paikka,
kuin yksinkertainen, mutta ihmiselle niin hankala totuus: Kristus on jo tehnyt
kaiken, ei tarvita uusia voiteluita, rukousmenetelmiä, ns. ”suurien Jumalan
miesten” kosketuksia, vaan Hänessä ja Hänen kauttaan kaikki asiani ovat jo
Jumalan edessä ja Hänen tiedossaan.
Tämän
tutkistelun aihe on ”Kristus etsii eksyneitä”. Voimme tunnustautua Jaakobin
nöyriin sanoihin, että ”monessa kohden me kaikki hairahdumme”. Siksi on
tärkeää tietää, että erehtyminen ei ole Jumalan silmissä Hänen pilkkaamistaan,
mutta tietoinen, itsekkäässä lihallisuudessa tehty valinta pysyä eksyksissä ja
eksyttää muita, johtaa siihen.
Kristus
meissä, Pyhän Hengen vaikutuksesta, muistuttaa kaiken aikaa Sanan merkityksestä.
Matt 22:
29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne
kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.
Jumalan
voima ei ole Sanan ulkopuolisissa tuntemuksissa, ei kokemuksissa eikä profetioissa.
Tämä on aikamme suuri eksytys: että kristityt johdatetaan ”kokemaan Jumala”
tunteissa ja ruumiin kokemuksissa.
Kun Jeesus
tässä mainitsee Jumalan voiman Hän liittää siihen yhteyteen ”kirjoitukset”,
Raamatun, joka on Jumala Sana meille. Sana ilmoittaa meille Jumalan. Tämä Sana
on voima, koska se on Sana Kristuksesta, Sana Pelastuksestamme takaisin
Jumalan yhteyteen ja iankaikkiseen elämään.
Tällä
Sanalla on sellainen voima, että se ensin vakuuttaa meidät omasta syntisyydestämme
ja Jumalan valmistaman pelastuksen välttämättömyydestä. Sanan voima ei tarkoita
jotakin sanoihin kätkettyä maagista voimaa jota kuka tahansa oikean metodin
osaava voi käyttää, vaan kyse on sanojen takana olevan Kaikkivaltiaan Jumalan
voimasta.
Sana ohjaa
meidät Pelastajamme tykö, Kristuksen tykö ilmoittaen, että Hänen työnsä
edestämme on syntiemme kertakaikkinen ja ainutkertainen sovitus. Kun Pyhä
Henki on saanut ensin tehdä meidät tietoiseksi syntitaakasta, niin nyt tämä
taakka otetaan pois ja saamme Sanan meille antaman tiedon kautta todellisen
vapautuksen synneistämme.
Mikä
valtava voima on Jumalan Sanassa! Mutta ihminen on edelleen ihminen tämän
tiedostamisen jälkeenkin. Hän ei ole ”jumala”, eikä hänellä ole jumalan
valtuuksia, kuten eräät opettavat, vaan hengellisen uudestisyntymisen kautta
hän oppii edelleen heikkona ihmisenä turvautumaan Jumalaan ja Hänen jatkuvaan
armoonsa Kristuksessa.
Aikamme
väärien opetusten yhteisiä piirteitä ovat mm:
-houkutteleminen,
vietteleminen: saat erityisen siunauksen, voitelun (KAIKKI on jo saatu
Kristuksessa)
-uhkailu:
menetät siunauksen jos et toimi kuten väärät johtajat vaativat, teet PH:n
pilkan jos arvostelet väärää opetusta ja käytäntöä (Pyhä Henki ei uhkaa vaan
kehottaa ja neuvoo, Hän ohjaa tutkimiseen ja arvioimiseen eikä kehota päätä
pahkaa ottamaan kaikkea vastaan).
-tunteet
ja kokemukset: Jumala tunnetaan ja Hän ilmoittaa itsensä niiden kautta, siksi
niitä pitää etsiä ja tavoitella, ei niinkään Sanan kautta. (Sana on kuitenkin Jumalan
ainutkertainen ilmoitus. Koska ihminen on hengen, sielun ja ruumiin kokonaisuus,
ne kaikki toimivat ja ilmoittavat olemassaolonsa, mutta hengellisessä
ihmisessä sielu ja ruumis ovat hengen ohjauksen alla, kun taas ns. sielullinen
kristitty ohjautuu tunteensa ja ruumiinsa mukaan).
Hengen
ohjaus elämässämme vahvistuu sanantuntemuksen kautta. Ensin on Sanan ajattelu
ja pohtiminen, asioiden vertailu ja tutkiminen Sanan valossa. Ne johtavat ymmärryksen
kasvamiseen ja se taas vaikuttaa tahtomiseemme ja valintoihimme.
Monet eivät
ymmärrä, että Raamattu opettaa Kristuksessa kasvamisen olevan läheisesti
yhteydessä oikean ja väärän erottamiseen. Kun kasvamme Kristuksessa, opimme
erottamaan ja arvioimaan, myös kun harjoitamme raamatullista arvostelua, kasvamme
Kristuksessa. Arvostelu, arviointi ei siis ole negatiivinen asia vaan eräs
keskeinen tekijä seurakunnassa, jotta kristillinen näkemys säilyisi niin
raamatullisena kuin se täällä meidän vajavaisten ihmisten keskuudessa on
mahdollista.
Jotkut
raamatunpaikat on merkitykseltään muutettu aivan toiseksi ja monet ovat ottaneet
sen vastaan, koska ihmismielessä väärän hyväksyminen käy helposti.
-Aiemmin mainittu Matt 22:29, missä
Jumalan voima liitetään kirjoituksiin, on yksi tällainen asia.
-Toinen on arvioinnin ja raamatullisen arvostelun kieltäminen,
vaikka tosiasiassa Raamattu ohjaa siihen.
-Kolmas asia on väärän profeetallisuuden hyväksyntä jota
puolustellaan sillä, että Raamattuhan sanoo 1Tess 5:20: profetoimista älkää
halveksuko. Todellinen profetian halveksunta on kuitenkin mitäänsanomattomien
sekä väärien profetioiden esittäminen ja niiden hyväksyminen Jumalan
ilmoituksena.
Tässä vain
muutama esimerkki siitä, kuinka ihminen voi vahvistaa eksymistään ja eksyttää
muita sananmerkityksen muuttamisen kautta.
Raamattu
kehottaa meitä oppimisen kautta harjaantumaan Sanan tuntemuksessa.
Heb 5:14
mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta
ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.
Sanan
oppiminen ja erottamiseen harjaantuminen on elinikäinen prosessi, jossa
kristittyjen tulisi tukea toinen toistaan. Kun joku havaitsee oikeaa
sanantuntemusta uhkaavan uhan, siitä on hyvä tehdä selkoa muille. Väärät ja kyseenalaiset
suosiotakin saavat opetukset pitää kyseenalaistaa ja niissä esiintyvä
vastakohtaisuus Raamatun Sanalle tuoda esille.
Se, joka on
näihin eksynyt, voi näin tarkentaa käsitystään ja saada apua. Sitä me kaikki
tarvitsemme aika ajoin. Siksi kristittyjen pitää ymmärtää, että hetkittäinen
eksyminen on mahdollista, se on jopa todennäköistä jossakin elämämme
vaiheessa, mutta se ei ole häpeä vaan kuuluu ihmiselämän vajavaisuuteen.
Jopa siitä
huolimatta, että olemme vilpittömiä, meillä on erilaisia käsityksiä joistakin
Sanan opetuksista. Silti koemme yhteyttä eivätkä kaikki eri käsitykset
suinkaan erota, vaan muistuttavat, että vajavaisina emme koskaan pääse
täydelliseen sanantuntemukseen vaikka pyrkimys siihen suuntaan toki pitää
olla.
Jos
olisimme niin täydellisiä, kuten eräät näyttävät olevan esittäessään, että
heidän opetuksensa ja toimintansa asiallinenkin tarkastelu on Jumalan ja Pyhän
Hengen pilkkaamista, emme enää tarvitsisi Raamattua eikä meidän tarvitsisi
rukoilla, kuten Ps 119:10 Minä etsin sinua kaikesta
sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi (eli Sanasta,
Kristuksesta).
Me emme ole
jumalia emmekä näe toisissamme Kristusta (kuten esim. Benny Hinn
väittää: Kun näet minut (eli Bennyn) näet Kristuksen. Sen sijaan meidän
tulisi nähdä toisemme KRISTUKSESSA ja Kristuksesta käsin: Tuossa on veli ja
sisar Kristuksessa, voin olla kärsivällinen ja armollinen, koska tarvitsen
sitä, että hekin samoin näkevät minut. Jumala on armollinen Kristuksen tähden
meille jokaiselle.
Matt5:48
Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen
on.
Onko tämä
sananpaikka vaatimus meille tulla täydellisesti pyhiksi tässä ajassa? Kykenemmekö
siihen? Olenko huono uskova tai lainkaan uskossa kun kaiken aikaa havaitsen
itsessäni vikoja, puutteita ja syntiä?
Vastaus
jokaiselle epäilijälle ja kiusatulle on Kristus.
Kol1:28 Ja häntä me julistamme,
neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella,
asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä
Kristuksessa.
Hep10:14
Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla
ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
(Myös mm.
Hep5:9 ja 7:25)
Jumalan
armosta Kristuksen täydellisyys luetaan jo meidän vajavaisten ihmisten eduksi.
Matteuksen kohta voitaisiin myös lukea: Olkaa siis te Kristuksessa
(täydelliset) jne. Ei tarvita uusia metodeja saavuttaaksemme jonkin uuden ja
täydemmän pyhityksen tason. Sellainen vie aina pohjaa Kristuksen täydelliseltä
teolta edestämme. Tältä pohjalta hengellinen vaelluksemme kehittyköön ja
hengen hedelmät kasvakoon jokaisen uskovan elämässä.
Näyttää
siltä, että kristitylle yksi hyvin vaikea asia on tyytyminen elämään edelleen
VAIN inhimillisenä ja erehtyvänä ihmisenä, jonka armollinen Jumala on
Poikansa kärsimisen kautta sovittanut kanssaan. Tähän osaan meidän on
kuitenkin tyydyttävä, vaeltaen nöyryydessä Jumalan edessä, tunnustaen kaikessa
riippuvuutemme Hänestä, anoen viisautta joka tulee Sanasta ja johtaa meidät
aina syvempään Kristuksen tuntemukseen.
Aina kun
Jumalan armosta näemme eksymisemme yhdessä ja toisessa asiassa, saamme aina
palata Kristuksen tykö.
Hän etsii
eksyneitä ja meitä niin helposti monin tavoin hairahtuvia ensisijaisesti
Sanansa kautta. Hän varoittaa, kehottaa, lohduttaa, neuvoo ja opettaa.
Hän kohtaa
meidät Sanassa ja vahvistaa Pyhän Henkensä oikean läsnäolon kautta yhteyttämme
Häneen.