Kolme tietä saman Jumalan tykö?

Viime vuosikymmeninä ja erityisesti viime vuosina uskontojen pyrkimys saada aikaan yhteinen ”maailmanuskonto”, jossa tunnustetaan kunkin uskonnon jumala -käsite oikeaksi jumaluudeksi, on saanut aina lisää nostetta. Ns. ”kahden tien teologia”, jossa juutalaisella on oma tie pelastukseen ilman Messias Jeesus Kristusta, on varmaan monelle lukijalle tuttu. Monet kristityt johtajat maailmassa tunnustavat tämän opin. Myös meillä on sen kannattajia. Kasvavassa määrin myös islam tunnustetaan omaksi tiekseen saman ”yhden jumalan” tykö. Vuonna 2007 yli 100 kristillistä vaikuttajaa allekirjoitti islamilaiselle maailmalle esitetyn kirjelmän Loving God and Neighbor Together http://www.yale.edu/faith/acw/acw.htm, joka oli vastaus islamin uskonoppineiden A Common Word between Us and You -julkilausumaan (http://www.acommonword.com/index.php?lang=en&page=option1).

Allekirjoittajista Suomessa tunnettuja ovat mm. Rick Warren (The Purpose Driven Life/Tavoitteena Elämä), Bill Hybels (Willow Creek -johtajuus), Brian McLaren (”Esiin tuleva” -kirkko/katolinen mystiikka), Yonggi Cho (korealainen, maailmanlaajuinen helluntaijohtaja, mm. ”visualisointi” -opetusta), Colin Chapman (suomeksi käännetty Israelia ja palestiinalaisia käsittelevä kirja ”Kenen maa”), Salim J. Munayer (Beetlehemissä asuva, Musalaha järjestön perustaja), Robert Schuller (Kristallikatedraali srk:n perustaja, menestys-/itsetunto -opettaja), John Stott (tunnettu brittiläinen teologi) ja George Verwer (Operation Mobilisation OM perustaja).

Kirjelmän ensimmäisessä kappaleessa pyydetään muslimimailta ja ”Kaikki Laupiaalta” (All- Merciful One, ei käytetä kristillistä Jumala, GOD -nimeä, vaan muslimeille paremmin soveltuvaa muotoa, jota käytetään Allahista) anteeksi kristittyjen (erityisesti mainitaan ristiretket) väärintekoja muslimeja kohtaan. Mutta kuinka moni uskova kristitty ylipäätään tunnustautuu katolisten ristiretkeläisten oppiin ja käytäntöön pitäen heitä ”kristittyinä”? Eikö siitä pikemminkin olisi sanouduttava irti ja kerrottava, ettei ko. toiminta ollut kristillisyyttä! Toisessa kappaleessa vedotaan rauhan puolesta ja mainitaan, että ”maailman tulevaisuus riippuu rauhasta muslimien ja kristittyjen välillä”. Kolmannessa kappaleessa korostetaan yhteyttä islamin ja kristinuskon rakkauden sanoman välillä. Neljäs kappale jatkaa tästä ja kehittää Raamatun ”Jumala on rakkaus” lauseen kautta sillan ”Kaikki Laupiaaseen” Allahiin. Tässä yhteydessä mainitaan myös ”ihmiskunnan rakkaus Jumalaan”, tosin viitaten lyhyesti 1Joh.4:19, jossa mainitaan, että Jumala on ensin rakastanut ihmiskuntaa. Painotus on kuitenkin ihmisessä ja ihmisen rakkaudessa Jumalaa kohtaan. Viidennessä kappaleessa hyvää on maininta uskonnonvapaudesta. Ongelmallista on, kun Muhammedin ja Raamatun opetus rinnastetaan. Molemmat esitetään niin kuin tasavertaisina ja korostetaan yhteneväisyyttä, etenkin lähimmäisen rakkaus -teeman suhteen. Kappaleen lopussa Muhammed kuvataan sympaattisesti miehenä, joka hylättiin ja jota kivitettiin Ta'if -kaupungin asukkaiden toimesta, mutta joka antoi anteeksi väärintekijöilleen. Ennen sitä viitataan Kristuksen sanoihin ristillä: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”, Luuk.23:34. Tämä on viittaus Muhammedin ja Kristuksen samankaltaisuuteen. Kristus ja Muhammed rinnastetaan toisiinsa. On muistettava, että Muhammed tunnetaan monista sotaisista kampanjoistaan, jollaisia Jeesuksella ei lainkaan ollut. Viimeinen kappale mainitsee islamin ja kristinuskon yhteiseksi perustaksi ”rakkauden Jumalaan ja lähimmäiseen”. Jumala -käsite esitetään ikään kuin islamilla ja kristinuskolla olisi sama jumala, ”yksi Jumala, joka lakkaamatta etsii parastamme”. Lopuksi vakuutetaan allekirjoittaneiden vilpittömyyttä ja intoa toimia uskontojen välisten suhteiden hyväksi. Kristityt allekirjoittajat yhtyvät myös islamin oppineiden väitteeseen, että jos nämä kaksi uskontoa eivät saa aikaan rauhaa ja elä sopusoinnussa keskenään, niin osuutemme iankaikkiseen elämään on vaarassa. Sanonta on: ”iankaikkiset sielumme”.

Kristittyjen vaikuttajien vastine näyttää tunnustavan islamin tieksi Jumalan tykö ja Allahin armahtavaksi Jumalaksi. Kirjelmä vetää mattoa alta muslimien parissa lähetystyötä tekeviltä. Jeesus ei kirjelmässä ole ainoa tie Jumalan tykö. Hänen kanssaan Muhammed on laillinen Jumalan palvelija. Kristinuskolle keskeistä Kristuksen sovitustyötä ei mainita. Ihmisen syntiä ja Jumalan rakkautta sen sovittamiseksi Kristuksessa ei mainita. Se yksin on kuitenkin kaiken todellisen rakkauden ainoa perusta. Iankaikkisen pelastuksen ehdoksi tulee lähinnä ihmisen suorittama ”rauhantyö” maailmassa ja hänen ”rakkautensa” lähimmäistä (tässä tapauksessa toisen uskonnon harjoittajaa) kohtaan. Raamatussa rauhan maailmaan tuo lopulta vain ja yksin Kristus. Yksilön kohdalla rauha merkitsee aina ensin rauhaa Jumalan kanssa, josta seuraa oikea suhtautuminen lähimmäisiin. On täysi syy yhtyä siihen, että lähimmäisenrakkauden tulisi toteutua huolimatta siitä, onko lähimmäisellä sama jumala -käsitys kuin minulla. Tämä on helppo ymmärtää ja monella kirjelmän allekirjoittaneella on varmaan tuo asia ollutkin päällimmäisenä mielessä. Aito kristitty ei ole ristiretkeläinen miekalla käännyttäjä. Raamattuun uskova kristitty kokee kuitenkin olevansa sovittamattomassa ristiriidassa kirjelmän sanoman kanssa sitoutuessaan Jumalan sanan opetukseen siitä, että vain Raamatun Jumala on oikea Jumala, muut jumalat ja jumaluudet ovat epäjumalia. Islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon dialogissa ei sinänsä ole mitään väärää, kunhan se ei kristityn kohdalla edellytä Sanassa ilmoitetun totuuden hämärtämistä. Nyt vaikuttaa siltä, että samalla kun muut uskonnot pitävät tiukasti kiinni omista uskonkohdistaan, kristillinen uskonto, nimenomaan protestanttisella puolella, luopuu aina lisää omista näkökannoistaan. Voimmekin taas miettiä, mikä ero on kristillisellä uskolla ja kristillisellä uskonnolla?

Kuinka islam sitten eroaa kristinuskosta suhteessa ydinasiaan, Kristukseen? Vastaus kuuluu: Se eroaa täysin, islamin jeesuksella ja kristinuskon Jeesuksella ei ole mitään yhteistä pohjaa. Looginen johtopäätös on, että Muhammedilla ja Jeesuksella ei liioin ole mitään todellista samankaltaisuutta. Islamin Allah ei ole kristinuskon Jumala, eikä islamin rakkaus -käsite ole yhteneväinen kristinuskon vastaavan käsitteen kanssa. Koraani tai islamin muut kirjoitukset eivät mainitse Jeesuksen rakkautta ihmistä kohtaan. Vain Raamatun Jeesus rakastaa maailman ihmisiä ja on siksi antanut jokaiselle mahdollisuuden sovitukseen Jumalan kanssa (Joh.13:34, Room.8:38-39). Seuraavassa entisen sunni-muslimin, Emir Canerin yhteenveto asiasta (lähde: Israel My Glory -lehti):

Islam:

1.Jeesus on luotu ihminen ja ei-ikuinen (Suura 3:59)

2.Hän ei ole Jumalan Karitsa joka teurastettiin (Suura 4:157)

3.Ei palaa eikä ilmesty ennen tuomiopäivää (Suura 43:61)

4.Hänestä on profetoitu, mutta Hän ei ole Pyhän Hengen lähettäjä, eikä liioin Muhammedin (al-Saff 61:6)

5.Hän ei liity pelastukseen, joka löytyy vain islamin ”viiden pilarin” -opinkohdan kautta (Suura 4:124, 9:20-22)

6.Hän on islamin Allah -jumalan ei-vapaaehtoinen orja (Hadith: Narrated Anas, 009.093.532, Vol.9, kirja 93, nro 507)

7.Häntä ei ristiinnaulittu eikä Hän noussut ylös (al-Nisaa 4:157-158)

8.Ei ole lihaksi tullut Jumala eikä Jumalan Poika (al-Maaidah 5:72-73, Maryam 19:34-38, 88-93, Suura 4:171)

9.Häntä ei voida palvoa (Suura al-Maaidah 5:116)

10.Ei ole kelvollinen esirukoilija (Hadith Vol.9, kirja 93, nro 507)

11.Hän on vain yksi profeetoista (Suura 2.136, 2.84)

12.Palaa puettuna keltaisiin vaatteisiin (Sunan Abu Dawud, kirja 37, nro 4310)

13.Palatessaan laskeutuu Damaskon minareettiin Syyriassa (Hadith nro 814 ym.)

14.Tuhoaa antikristuksen ja tekee lopun juutalaisista ja kristinuskosta (Traditions nro 21, 9-15-21, 10-14-15, 1-2-4-6, Muslim, Dhikr Dajjal, ym.)

15.Häntä ei koskaan lävistetty (Suura 4.157)

16.Menee vielä naimiseen ja saa lapsia (Wali ad-Din, Miskat Al-Masabih, Vol. II, s.1159, Sahih Muslim, Vol1, s.92)

17.Murtaa ja rikkoo jokaisen ristin (Mustadrah Hakim)

18.Tulee kuolemaan 40 vuotta paluunsa jälkeen (Sunan Abu Dawud, kirja 37, nro 4310, ym.)

Kristinusko:

1.Jeesus on ikuinen kaiken Luoja (Miika5:2,Kol.1:16-17)

2.Hän on Jumalan Karitsa (Joh.1:29)

3.Ilmestyi jo ylösnousemuksen jälkeen Saulille (Apt.9:5)

4.Lähetti Pyhän Hengen (Lohduttajan) 50 päivän kuluttua, ei 500 vuoden kuluttua (Muhammed syntyi 570 jKr.)

5.Pelastusta ei ole missään muualla kuin Hänessä (Apt.4:12, Room.10:9)

6.Tuli vapaaehtoisesti Jumalan palvelijaksi (Fil.2:6-8)

7.Ristillä kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta sovitti ihmisten synnit (Joh.11:25, 1.Kor.15:14,20)

8.On Jumalan Poika, lihaksi tullut Sana joka asui keskellämme (Joh.1:14, 3:16)

9.Vain Häntä tulee palvoa (Fil.2:9-11)

10.Hän on AINOA välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä (1.Tim.2:5, Hep.8:6)

11.Hänen nimensä on yli kaikkien muiden nimien (Ef.1:21)

12.Palaa valkeissa vaatteissa (Dan.7:9, Ilm.1:14-15)

13.Palaa Jerusalemiin ja asettaa jalkansa Öljymäelle (Sak.14:4, Apt.1:11)

14.Tuhoaa antikristuksen ja pelastaa juutalaisen kansan (Sak.12:2, Thess.2:8, Ilm.19:15, 20:21)

15.Hänet lävistettiin rikkomustemme tähden (Jes.53:5, Sak.12:10)

16.Hänen ”morsiamensa” on seurakunta ja ”hääjuhla” on ”Karitsan häät” (Ilm.19:7)

17.Hän murtaa kaikki synnin kiroukset ja kuoleman (Jes.53:6, Gal.3:13, Ilm.22:3)

18.Hän elää aina ja iankaikkisesti (Hep.7:24, Ilm.1:18).

Edesmennyt teologi Juhani Lindgren kirjoitti mm.: ”Maltillisilla muslimeilla on heidän historiastaan, uskonsuunnastaan ja poliittisesta tilanteestaan riippuen vaihtelevaa myönteisyyttä kristittyihin ja juutalaisiin... Kirjan kansan arvostaminen nousee islamin ajatuksesta, että kristityt väärensivät UT:n jo varhain (esim. "lisäämällä" Jeesuksen ristinkuoleman, anteeksiantamuksen ja kolminaisuuden). Alkuperäisessä UT:ssa olisi ollut muslimien oppi! Juutalaisten Jahve ja kristittyjen Jumala ovat ehdottomasti sama persoona. Hän on Raamatun Jumala, Isänä, Poikana (Jeesuksena) ja Pyhänä Henkenä itsensä tiettäväksi tehnyt kolmiyhteinen Jumala. Juutalaiset vain eivät tunnusta Jeesusta Messiaakseen... Jahven ja Allahin samuuden tekee mahdottomaksi juuri se, että Raamatun Jumala on kolmiyhteinen, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Muslimit pitävät tätä näkemystä kadotukseen vievänä harhana, varoittavat siitä ankarasti ja ovat valmiit nimittämään kristittyä epäjumalien palvojaksi, vaikka kristittyjen Jumala on kolmiyhteisenäkin yksi... Jumala on muslimille aina ja varsinaisesti Allah, koska niin Koraani ilmoittaa eikä Koraania voi (periaatteessa) edes kääntää toisille kielille. Muut jumala-nimet ovat muslimille toisarvoisia välttämättömyyksiä... Minkään maailmanuskonnon jumala/ Jumala ei ole pelkkä nimi tai "henkiolento", vaan jokainen heistä liitetään aina kyseisen uskonnon pelastusopin (tai sitä vastaavan käsitteen) yhteyteen. Jumalan olemusta ja ihmisen pelastumista ei periaatteessa voi erottaa toisistaan. Kristityillä on pelastustienä evankeliumi Jeesuksen sovitustyöstä, muslimeilla Koraanin ja perinteen määräämät teot. Nämä kaksi pelastustietä ovat vastakkaiset kuin tuli ja vesi. Toinen on syntien täysi anteeksiantamus, toinen ihmistekojen ankaraa vaatimista.”

Juhani Aitomaa