Kaikki tiet vievät Roomaan

Osa 2

Kun tultiin uskonpuhdistuksen vuosiin Rooman kirkko oli hallinnut hengellistä ja maallista elämää Euroopan alueella yli 1000 vuoden ajan. Kirkon korruptio, ylellinen elämä, ja julkisynnin harjoittaminen sen sisällä sai monet toivomaan muutosta. Siihen asti kirkko oli onnistunut hiljentämään arvostelijansa tarvittaessa kidutuksen ja kuolemantuomion keinoin. Sixtus IV (1471-84)oli paavi aikana, jolloin sanottiin jokaisen seuraavan paavin ylittäneen pahuudessa edeltäjänsä. Sixtus IV ei tuottanut tässä asiassa pettymystä. Hän antoi luvat Roomassa bordellien pitäjille, kun nämä maksoivat pyydetyn veron kirkon kassaan. Naimattomuuslupauksen tehneellä papistolla oli runsaasti rakastajattaria. Se ei haitannut, kunhan papisto maksoi kirkon kassaan veroa rakastajattarista. Sixtus keksi vielä paremman tavan varojen hankintaan. "Jumalan sijaisena" hän päätti kirkon voivan myydä aneita kansalle. Kansalainen sai rahaa vastaan lahjaksi sielunsa autuuden. Autuutta sai ostaa myös kuolleille sukulaisille. Rahaa vastaan kuolleen sielu pääsi kiirastulesta taivaaseen.

Eräät saivat maksaa hengellään, kun arvostelivat paavinsa läpimätää toimintaa. Sellainen oli Rooman kirkon tila, kun katoliset Luther ja Calvin saivat tarpeekseen kirkkonsa mädännäisyydestä. Paavi halusi polttaa heidät ja heidän laillaan ajattelevat roviolla mutta oli voimaton, kun näiden avuksi riensi joukko saksalaisia prinssejä. Jouduttuaan kirkon kiroukseen uskonpuhdistajat saivat kuulijoikseen kasvavan joukon, joka haistoi kirkossaan kuolemanhajun elämän sijasta. Rooman kirkon suosio oli laskussa Trenton konsiilin kokoontuessa 1545. Tällöin kirkko lopullisesti selvitti suhteensa uskonpuhdistajiin ja heitä seuraaviin. Trenton kokouksen julistus käsittää yli 100 kirkonkirousta protestanttista uskoa ja sitä tunnustavia vastaan. Julistus on yhä voimassa ja myöhemmin pidetyt kaksi katolista kirkolliskokousta ovat vahvistaneet Trenton päätökset.

Katolinen kirkko ei ole perääntynyt tavuakaan omasta asenteestaan. Mutta myöhemmät uskonpuhdistajien seuraajat ovat alkaneet luopua oman uskonsa periaatteista mielistelemään mahtavaa Rooman kirkkoa. Ei ole uutinen, että vanhemmat ja perinteiset protestanttiset kirkkokunnat ovat jo pitkään tyrkyttäneet itseään paavin kirkolle. Monelle on kuitenkin yllätys kuinka karismaattiset, helluntailaiset ja evankeliset kristityt ovat astuneet samalle tielle.

Tienavaajina ovat toimineet ja toimivat arvostetut ko. liikkeiden johtajat ja suuria kuulijamääriä keräävät julistajat. Raamatun Sanan arvostuksen ja sen tottelemisen sijaan on tapahtunut selvä muutos kokemukselliseen ja tunteisiin perustuvaan kristittyjen yhteyteen. Yhteyden määräävä tekijä ei enää ole Sanan oppi vaan erilaiset kokemukset, jotka tulkitaan Pyhän Hengen toiminnaksi. Koska katoliset, anglikaanit, helluntailaiset, karismaatikot, evankeliset ym. kokevat "voideltujen" julistajien kokouksissa samanlaisia ilmiöitä ne tulkitaan Jumalan tahdoksi yhteyden puolesta.

Monen tunnetun julistajan sanomisia seuratessa ei voi muuta kuin kysyä: Mitä tapahtui uskonpuhdistuksen perinnölle? Mikä on ollut se hinta, jolla arvostetut julistajat ovat lähteneet kantamaan Rooman kirkon viiriä? Suomessakin tunnetaan dokumentti "Evankeliset ja katoliset yhdessä". Kyseinen julistus allekirjoitettiin Rooman kirkon ja karismaattisten sekä evankelisten kristittyjen johtajien toimesta 29.3.1994. Yhteistä julistusta edelsi huolellinen suunnittelu ja monet neuvottelut Vatikaanin tarkassa kontrollissa alkaen jo vuosikymmenen alkupuolella. Julistus kehottaa kumpaakin osapuolta lopettamaan toinen toisensa käännyttämisen.

Rooman kirkko ei ole luopunut mistään - evankeliset johtajat sen sijaan ovat julistuksen merkitystä korostavissa lausumissaan ylistäneet Rooman kirkkoa "evankelisten lähimpänä ystävänä". Julistukselle on pyritty antamaan lisäarvoa painottamalla katolisen ja maailman "vapaakirkollisuuden" voimaa, kun ne yhdessä toimien evankelioivat maailman - pyrkimyksenä tulevan vuosituhannen alussa. Kristityn Foorumin "Kaikki Tiet Vievät Roomaan" osassa 1 on esitetty keskeisiä Rooman kirkon oppeja, jotka ovat täysin Raamatun opetusta vastaan. Mitä siis voi olla yhteinen evankeliointi kirkkokunnan kanssa, joka ei edes tunnusta Jeesuksen sovitusuhria ainoaksi tieksi Jumalan tykö ja ainoaksi Jumalan armon osoitukseksi?

Tunnetuista kristityistä julistajista ehkä eniten Rooman kirkon ja protestanttisen vapaakristillisyyden¹ eroa on kuronut kiinni Billy Graham. Grahamin nimi on maassamme yhdistetty raamatulliseen kristillisyyteen. Billy Grahamin julistajan ura on ollut kunnioitettava. Tuhannet ja tuhannet ovat kuulleet evankeliumin hänen suurkokouksissaan. Jumala yksin tietää mikä niiden todellinen arvo on. Monessa asiassa hän ansaitsee arvostuksemme. Sitä surullisempaa on seurata hänen katolista uskontoa ylistäviä lausumiaan. Sen lisäksi hän on antanut tukensa eräille selvästi "toista evankeliumia" saarnaaville amerikkalaisille julistajille kuten Robert Schuller ja edesmennyt Norman Vincent Peale.²

Ylistäessään monia rikkaita ja kuuluisia julistajakollegoitaan Billy Graham on saanut kiitosta itsekin.³ Häntä on sanottu "Koko Amerikan Pastoriksi" ja " Suurimmaksi ihmiseksi sitten Jeesuksen ajan". Graham on ollut useiden Yhdysvaltain presidenttien seuralainen ja sielunhoitaja, tosin Harry Truman sanoi häntä julkisuuden kipeäksi ja valheelliseksi. Suuren maailmanlaajan amerikkalaisen Time-lehden äänestyksessä hän on ollut "vuoden mies maailmassa". Graham on vieraillut lukuisten maailman johtajien ja mahtajien luona ja saanut luvat järjestää ristiretkiään maihin, joihin kristillisen uskon julistajat eivät yleensä ole olleet tervetulleita.

Paavi ja Billy Graham ovat tavanneet useita kertoja ja molemmat ovat antaneet toisistaan kiittäviä lausuntoja.⁴ Aina -60 luvulta lähtien nykyhetkeen Grahamin missioiden johtajistossa on ollut katolisten merkittävä edustus, kun missio on suunnattu maahan, jossa katolinen kirkko vaikuttaa. Grahamin vaatimus on ollut kussakin maassa olevien kirkkojen ja tunnustusten mahdollisimman laaja yhteys ehtona mission toteuttamiselle. Missioissa esille tulleet katolilaiset ohjataan katolisiin seurakuntiin ja katolisten pappien sielunhoitoon. Katolilaisten johtajien mukaan Billy Graham saarnaa juuri katolilaisille soveltuvaa evankeliumia - hän ei loukkaa katolista kirkkoa, sen opetusta eikä kyseenalaista paavin merkitystä.

Luis Palauta pidetään Billy Grahamin manttelinperijänä. Hän on omaksunut saman metodin missioidensa järjestämisessä suhteessa katoliseen kirkkoon. Palaun mukaan hän on tässä yhteistyössä mielellään. Palau sai mainetta koottuaan suuren joukon kuulijoita Romaniassa. Mission jälkeen Romanian fundamentalistinen baptistikirkko sanoi raportissaan mm: "...Palaun organisaation kautta on annettu ymmärtää n. 40000 tulleen kääntymykseen näissä tilaisuuksissa... seurakuntiin ei ole tullut käännynnäisiä... erään pastorin mukaan ainoa hänen kokemansa tulos oli erään juopuneen pyyntö tulla kastetuksi, koska hän oli kuullut Mr. Palaun sanovan ihmisten tarvitsevan sitä... jälkeenpäin jotkut pastorit ovat kokeneet ... ihmisten tulleen immuuneiksi Jumalan Sanalle!" Palau on mukana karismaattisessa liikkeessä ja oli yhtenä keskeisenä vaikuttajana 1994 järjestetyssä rukouskonferenssissa herätyksen puolesta. Robert Schuller, Chuck Colson, Pat Robertson, Paul Crouch, Bill Bright ja monet muut tunnetut julistajat olivat mukana.

Suomessakin vieraillut Chuck Colson⁵ on tunnettu pyrkimyksestään lähentää evankelista liikettä katoliseen uskontoon. Palkaksi työstään Colson nosti järjestönsä tilille Templetonin palkinnon vuonna 1993. Islamin, juutalaisuuden, buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja kristinuskonnon edustajat saivat valita palkinnon saajan. Templetonin palkinnon jakotilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan hindu swami (pyhä mies), muslimijohtaja, buddhalaisten "jumala-kuningas" Dalai Lama, useat katolisen kirkon edustajat, kirkkojen ekumeenisen liikkeen johto, jumalatar-liikkeen edustaja, noituuden ja voodoon edustajat, vapaamuurariuden edustaja, liberaali juutalainen rabbi, New Age liikkeen edustajat, jne! Colson on yksi vahvoja vaikuttajia 2000-teeman ympärillä pyörivässä aatteessa evankelioida maailma yhdessä katolisen kirkon kanssa. Colson ja Pat Robertson ovat itseoikeutettuja läsnäolijoita ja esiintyjiä suurissa karismaattisissa konferensseissa, kun kirkkojen yhteyttä ja evankeliointia käsitellään.

Pat Robertson tunnetaan Suomessakin kirjastaan "Julistakaa se katoilta", jossa hän kertoo Jumalan hänelle antamasta tehtävästä perustaa kristillinen radio/TV työ. Tässä työssä Robertson oli yksi edelläkävijä. Jotakin kuitenkin tapahtui hänelle sillä saatuaan mainetta ja rikkautta ko. ”Jumalan työn” kautta hän myi asemansa (CBN), johon varat olivat tulleet kristittyjen kukkaroista. Yhtiön myynnillä Robertson rikastui lisää.⁶ Hänet tunnetaan myös ei-toteutuneiden profetioiden esittäjänä.

New Orleansin suuri konferenssi 1987 oli eräs merkkipaalu katolilaisuuden ja sitä suosivan vapaakristillisyyden välillä. Karismaattiset katolilaiset yhdessä muiden karismaatikkojen kanssa kokoontuivat kaupunkiin "Pyhän Hengen ja evankelioimisen konferenssiin". Konferenssin sponsorina toimi laaja Amerikan herätyksen puolesta perustettu komitea (NARSC), joka perustettiin vuonna 1977. Komitean päämäärä on esittää Kristus suurimmalle osalle maailman ihmisiä Hänen syntymäjuhlissaan vuonna 2000. Päämäärä on sama, kuin katolisella kirkolla. New Orleansin konferenssin puheenjohtajana toimi helluntailiikkeeseen lukeutuva Vinson Synan ja sen toiminnanjohtaja oli roomalaiskatolinen David F. Sklorenko. Muu johtajisto, koostui 40:n kirkkokunnan miehistä ja naisista. Billy Graham lähetti tervehdyksensä. Osallistujina ja puhujina olivat käytännössä kaikki nykyisen uudistuksen kärkihahmot kuten John Wimber, Kenneth Copeland, Marilyn Hickey, Charles ja Frances Hunter, Demos Shakarian, Bob Mumford jne... Reinhard Bonnke oli myös puhujana.

Erään osallistujan laatiman laajan selonteon mukaan konferenssissa kuultu evankeliumi ei loukannut katolista uskontoa. Konferenssin kirjapöydät sisälsivät muun ohessa vahvaa katolista ruokaa Marian palvonnasta lähtien. Puheenjohtaja, helluntailainen Vinson Synan mainitsi: "Jos haluat kokea jotakin kaunista, tule katsomaan Hengen täyttämää katolista messua!”

Konferenssissa tarjottiin Pyhän Hengen kastekokemusta ja sen haluavien puolesta rukoiltiin. Kokemuksen jälkeen katolilaiset olivat jos mahdollista vieläkin katolilaisempia. Mutta antaisiko Raamatun Pyhä Henki totuuden tuntoon tulleen katolilaisen seurata aiempia pakanallisia ja vääriä perinteitään? Ne katolilaiset, joiden ymmärryksen Pyhä Henki on saanut avata Sanalle ovatkin jättäneet kirkkonsa todetessaan sen opetuksen Raamatun vastaisuuden.

Tom Forrest on katolilainen johtaja vuoden 2000 liikkeessä ja kiinteästi yhteydessä karismaatikkojen kanssa. New Orleansin konferenssin kohokohtia hänen mukaansa oli, kun "valtava Marian kuva tuotiin kokouspaikkaan... ja papisto alkoi spontaanisti heiluttaa tervehdystään kuvalle, monet nenäliinoillaan..." Paavia ylistettiin "Pyhänä Isänä" - (nimitys , joka kuuluu yksin Jumalalle) messu kuvattiin katoliseen tapaan Jeesuksen todellisen ruumiin uhraamisena jne... Kaiken tämän keskellä puhuttiin paljon Pyhästä Hengestä ja etsittiin Hengen ilmiöitä.

Orlandon konferenssi 1995 jatkoi samalla linjalla. "Haitin katoliset tanssivat konga-tyylillä pitkin käytäviä laulaen villisti Kreolin kielellä. Viittaan pukeutuneet munkit ja nunnat hypähtelivät yhdessä helluntailaisten, metodistien, mennoniittojen ja episkopaalien kanssa. Jumalaa ylistettiin tanssimalla ympäri konferenssikeskusta sateenvarjot avoinna - ikään kuin merkkinä näkymättömästä Hengen sateesta.”⁷ Orlandon konferenssin puhujina olivat mm. katolilainen piispa Sam Jakobs ja Benny Hinn. Gilbert Patterson oli puhujana helluntailiikkeen puolesta.. Kaikki puhujat kehottivat kirkkoja yhtymään.

Maailman karismaattiset katolilaiset ovat suuri vaikuttaja karismaattisessa liikkeessä. Siksi karismaattiset johtajat, kuten edesmennyt viinitarhaliikkeen perustaja ja johtaja John Vimber, Rick Joyner, Paul Cain,⁸ "nauruherätyksen" jakajana tunnettu Rodney Howard-Browne, "parantaja" Benny Hinn, jne…. kaikki opettavat ja edistävät yhteyden muodostamista katoliseen uskontoon. Benny Hinnin Italian missio 1996 suututti paikallisen helluntailiikkeen, joka irtisanoutui Hinnin missiosta ja yhteistyöstä hänen kanssaan tämän paavia ylistävien lausuntojen takia. Tulkki kieltäytyi kääntämästä Hinnin paavia tukevia lauseita ja musiikin esittäjät kieltäytyivät esiintymästä hänen tilaisuudessaan. Benny Hinn pitää paavia suuressa arvossa ja on tavannut tämän useammin kuin kerran.

Australian Assemblies of God (helluntailiike) konferenssissa Adelaidessa 1997 Hinn ylisti paavia ja kertoi tapaamisestaan Filippiinien katolisen kirkon johtajan, kardinaali Sinin kanssa. Hinnin mukaan Sin oli luvannut tukea hänen missioitaan, kun Hinn puolestaan rohkaisee katolilaisia pysymään kirkkonsa opissa.⁹ Vuonna 1989 Hinn oli mukana valmistamassa paaville "Rauhan Ruhtinas" palkintoa mutta vetäytyi osallisuudesta myöhemmin.

Hinn kuvaa osallistumistaan katoliseen messuun, jossa hän kertomansa mukaan koki mystisen kokemuksen tuntiessaan jonkun astuvan eteensä (ei näkyvässä muodossa). Tuntemus oli niin voimakas, että Benny ojensi kätensä ja tunsi "silkkisen viitan ihanan pehmeyden" ja sitten "tunsin ruumiin muodon ja oma olemukseni meni aivan turraksi..." Benny Hinn viittaa kokemuksellaan Jeesuksen olleen ruumiillisesti läsnä katolisessa messussa: "Jumala todella antoi minulle ilmestyksen tuona iltana, kun osallistumme ehtoolliselle se ei ole vain ehtoollinen. Olemme osalliset itse Jeesuksesta Kristuksesta. Hän ei sanonut 'ottakaa ja syökää, tämä edustaa ruumistani', hän sanoi: 'Tämä on minun ruumiini' ... Kun osallistumme ehtoolliselle, osallistumme Kristukseen... Olemme osalliset siihen mitä Hän sanoi: 'Tämä on minun ruumiini'.” ¹⁰

Katolisen kirkon opetuksen mukaan ehtoolliselle osallistujat syövät kirjaimellisesti Kristuksen ruumiin. Papin kädessä tavallinen ehtoollisleipä muuttuu Kristuksen ruumiiksi. Näin Kristus uhrataan jatkuvasti ehtoollisella maailman syntien edestä. Benny Hinn sanoo saaneensa Jumalalta ilmestyksen katolisella ehtoollisella ja hän ylistää tätä kokemusta. Hinnillä kuten muilla uudistuksen puhemiehillä tärkein merkitsevä tekijä on "yhteys Hengessä". Raamatullinen oppi ja opetus on toissijainen asia totuuden etsimisestä puhumattakaan. Totuuden esilletuomisesta on luovuttu, koska se tuhoaisi saavutetun yhteyden katolilaisten kanssa.

Protestanttinen uskonperintö eroaa niin paljon katolilaisesta, että molemmat eivät voi olla tulkinnassaan oikeassa. Toinen on väärässä - ja pahasti. Jos päädymme siihen, että se on katolilainen osapuoli niin Pyhän Hengen johtamien ja täyttämien protestanttiuskovien tulee ennen muuta kehottaa petoksen vallassa olevia katolilaisia tutkimaan Sanasta mikä on totuus Jumalan valmistaman pelastuksen suhteen. Nyt katolilaiset tuuditetaan "Ruususen uneen" vetoamalla yhteiseen Pyhän Hengen kokemukseen. Mutta mikä henki on kyseessä, koska totuus ei ole sen merkittävä ominaisuus?

Brownsvillen pastori John Kilpatrick mainitsee seurakunnassaan koettujen ilmiöiden vetävän mukaan "mormoneita, katolisia, baptisteja, juutalaisia, metodisteja, episkopaaleja, kreikkalaisortodokseja, helluntailaisia, ei mihinkään kirkkokuntaan kuuluvia ym. uskovia". Miten mormonit kuuluvat kristilliseen uskoon? Kun Jumalan Sanan totuuden sijasta yhteyden luojaksi on nostettu "pyhä nauru", kaatuminen ym. ilmiöt, niin mitä on vielä edessä?

Uraa uurtavaa työtä yhteyden luomisessa katolisen kirkon ja helluntailiikkeen välillä teki amerikkalainen David DuPlessis. Hänkin arvosti enemmän kokemusta, kuin Raamatun opetusta. Kuten nykyisessä uudistuksessa on tapana, määrääväksi kriteeriksi nousee "yhteys Pyhässä Hengessä". Yhteys ilmenee samanlaisina tai samankaltaisina kokemuksina - eikä perustu yhteiselle päätökselle etsiä Raamatusta totuus ja toimia yhteisesti sen mukaan. Amerikan helluntailiikkeen johtajisto on viime vuosina kannattanut ekumeenista yhdistymistä. Monet pienemmät helluntaiseurakunnat Yhdysvalloissa ovat kehitystä vastaan eivätkä osallistu liikkeen konferensseihin, joissa karismaattinen "uudistus" on näkyvästi läsnä. AOG:n (Amerikan helluntailiike Assemblies of God) nykyinen johtaja Thomas Trask on myötämielinen nykyiselle kaaokselle. Vinson Synan, tunnettu kirjoittaja ja erään helluntaisuunnan (Pentecostal Holiness Church) edustaja sanoi 1997 Kansas Cityssä yhdessä katolilaisten karismaattisten kanssa pidetyn konferenssin jälkeen: "Pyhä Henki haluaa rikkoa muurit katolilaisten ja protestanttien välillä..."

25 vuotta sitten katolilainen pappi Vincent Walsh koki "Pyhän Hengen kasteen" karismaatikkojen piirissä. Vierailtuaan Rodney Howard-Brownen kokouksessa 1994 hän sanoi saaneensa entistä syvemmän kokemuksen: "...Halusin saada jotakin tästä katoliseen kirkkoon". Walsh ei ole ainoa, joka haluaa saada lisää ja lisää nykyistä "Pyhän Hengen" liikehdintää katoliseen kirkkoon. Katolilaiset ovat olleet alusta alkaen merkittävä osa nykyisen "uudistuksen" vastaanottajina. RHB on tervetullut moneen katoliseen seurakuntaan jakamaan voiteluaan. Kokemuksen kautta monet katolilaiset sanovat saaneensa entistä syvemmän ja rakkaamman suhteen Neitsyt Mariaan ja hänelle osoitettuihin rukouksiin on tullut lisää syvyyttä. Rooman kirkon oppi on tullut entistä rakkaammaksi.

Maria alkaa olla tärkeä jo osalle protestanttejakin. Karismaattinen episkopaalipastori Mark Pearson kirjoittaa: "Vaikka katolilaiset usein panevat liikaa painoa Marian palvonnalle on yhtä väärin, kun protestantit pyrkivät torjumaan hänet. Meillä on paljon opittavaa Jeesus -lapsen äidiltä... Eräät katolisen kirkon Mariaa koskevat opit eivät välttämättä ole vääriä... Marian ylösotto on saattanut tapahtua... Kuka olisi uskonut, että helluntailainen David du Plessis ei vain vieraillut Marian pyhäkössä Medjugorjessa vaan kertoi myös, kuinka paljon hän piti siitä..."¹¹

Protestanttisen ja katolisen kristillisyyden yhteyttä luodaan nykyisin myös Alfa-kurssin kautta. Suomessakin on aloitettu sen näkyvä kampanjointi seurakuntiin. Katolilaisten keskuudessa Alfa-kurssi on suosittu. Se on lähtöisin Holy Trinity Brompton seurakunnasta, joka on uudistuksen keskuspaikka Englannissa. Yhteenvetona todetaan, kuinka karismaattisen uudistuksen kautta Rooman kirkko on tehnyt näyttävän sisääntulon protestanttista uskoa tunnustaviin seurakuntiin. Karismaattinen uudistus voi olla myös karismaattinen luopumus.