Jumalan leipä Jeesus Kristus ja toinen jeesus

Luento Kristus-juhla, Laukaa 24.8.2014

Luennossani on kysymys siitä, missä ja kuinka Jumala ilmestyy, mistä saamme hengellisen ruokamme, Jumalan leipää? Johtoajatuksena on jae Joh 6:33 ”Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän”.

Toinen tähän luentoon kiinteästi liittyvä johtoajatus on saman luvun jakeessa 53, jossa Jeesus sanoo: ...”ei teillä ole elämää itsessänne”. Käsittelen raamatullista Jumalan leipää ja seurakuntaan tunkeutuvaa toista leipää, jota kutsun New Age -kristillisyydeksi.

Johanneksen evankeliumin luku 6 kertoo hyvin tunnetusta tapahtumasta, jossa Jeesus ruokkii opetustaan kuulemaan tulleen monituhatpäisen kansanjoukon viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Hän puhuu kuulijoilleen sovituskuolemastaan, lihansa ja verensä uhraamisesta. Hän on ”se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta” (j.51) ja joka syö tätä leipää ”hän elää iankaikkisesti”. Jeesus puhuu oman elämänsä uhraamisesta maailman synnin tähden ja ainoasta pelastavasta uskosta.

Jeesuksen puhe vertauskuvineen synnytti hämmennystä ja suuttumusta kuulijoiden parissa. Monet arvostetut kirjanoppineet ja fariseukset loukkaantuivat Jeesuksen sanoihin, ”ei teillä ole elämää itsessänne”. Esim. Matt.3:9 kuvaa juutalaista asennetta, kun he vetosivat asemaansa Abrahamin, uskon isän, lapsina. Aabrahamin jälkeläiseksi tunnustautuminen tarkoitti heille myös Jumalan lapseutta. Johannes Kastaja nuhteli tuota asennetta ”älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.” Joh. 8 luvussa juutalaiset väittelevät tästä asemastaan Jeesuksen kanssa, ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä...”(j.33). Jeesus vastaa, että jälkeläisiä te kyllä olette (j.37) mutta lapseus on vähän eri asia, ”Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin tekisitte Aabrahamin tekoja”(j.39). Jakeessa 56 Jeesus paljastaa vastaan väittäjille Aabrahamin uskon perustan, eli Aabraham uskoi Jumalan ilmoitukseen Jeesuksesta.

Puhe, joka viittasi siihen, että juutalainen uskonto ja syntyperä ei automaattisesti takaa Jumalan lapsen asemaa, oli suuri loukkaus. Ei ole vaikeaa kuvitella juutalaisten uskonoppineiden keskuudessa virinnyttä väittelyä ja suuttumusta Jeesuksen kuvatessa asemaansa ”elämän leipänä”. Puhe tulevasta uhrikuolemasta, Joh.6:51-56 oli järkytys monelle ja Joh. 6:60 kertookin, kuinka monet Jeesusta seuranneet ja Häneen siihen saakka uskoneet kuiskivat: ”Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?” Sama pätee tänä päivänä. Edelleen Jeesus sanoo meille ja koko maailmalle: ”ei teissä itsessänne ole, ei sinussa itsessäsi ole, Jumalan tarkoittamaa elämää”. Kuten juutalaiset niin silti mekin katsomme olevamme elämässä kiinni ja monet elämisen taidon oppaat ohjaavat meitä elämään ns. ”täyttä elämää”.

Kaikkien uskontojen perusajatus on ollut ja edelleen on, että Jumala tai jokin jumaluus hyväksyy meidät ”hyvien tekojemme” tähden. Yksi aikamme rabbiininen opetus, miksi Jumala valitsi Aabrahamin sanoo: ”… oikeastaan Jumala ei valinnut Aabrahamia. Se oli Aabrahamin synnynnäinen ylemmyys (siis oma moraalinen ja eettinen hyvyys) ja tosiasia, että hän oli valmis antamaan kaiken Jumalan tähden - se taivutti (jopa pakotti) Jumalan valitsemaan hänet.”¹ Aabraham ei siis ollut itsessään hengellisesti kuollut, ei-mitään, vaan hän oli jo valmiiksi hyvä, ylevä, vahva ja jumalinen. Lisäksi hän itse, omasta valinnastaan ja tahdostaan, oli valmis antamaan Jumalalle kaiken. Tämä ihmisen oma hyvyys sitten taivutti ja pakotti Jumalan valitsemaan hänet.

Tässä ei ole sijaa Raamatun Jumalan opetukselle armosta. Mikä oli Aabrahamin teko? Jaakob 2:21 kysyy, että eikö Aabrahamin vanhurskaus perustukin hänen tekoonsa, kun vei poikansa Iisakin alttarille. Pintapuolinen raamatunlukeminen voisi antaa sen kuvan, että Aabraham pelastui tekojensa tähden. Siihenhän äsken lainattu juutalainen rabbikin viittaa. Kuitenkin heti perään jae 23 sanoo sen, mistä tämä teko kumpusi, ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.” Aabrahamin teko oli Jumalan antama usko. Loppujen lopuksi ei siis omaa ansiota. Room.4:2 selventää vielä asiaa: ”Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.” Aabraham uskoi Jumalan ilmoitukseen Kristuksesta, joka lupaus oli jo Vanhassa liitossa. Aabrahamin usko oli Kristus -uskoa, uskoa Jumalan armoon, Jumalan leivän syömistä: Jumala antaa elämän sille, joka myöntää, ettei hänessä itsessään sitä ole. Hyvät uskon teot syntyvät Jumalan armon vaikutuksesta ja juuri näin oli Aabrahaminkin kohdalla.

Olettehan kuulleet: Anna Jumalalle kaikkesi, antaudu täydellisesti Jumalalle, niin Hän vastaa. Tässä on takana samankaltainen ajatus, jossa ihminen ikäänkuin omasta voimastaan ja päätöksestään voi antaa kaikkensa Jumalalle ja näin taivuttaa Jumalan katsomaan itseensä, antamaan siunauksia ja ottamaan käyttöönsä. Raamatullinen usko ohjaa meitä olemaan yhtä mieltä Jumalan kanssa siitä, että tilanteemme on toivoton emmekä selviä omin teoin. Usko annetaan meille armosta ja sen jälkeenkin uskovana kaikki vaelluksemme hyvät hedelmät ovat pelkkää Jumalan armon vaikutusta meissä. Ei itselähtöisen jumalisen pyrkimyksen tulosta. Sama koskee kaikkia VT ja UT pyhiä. Kuuliaisuus Jumalaa kohtaan, josta heidät tunnetaan, on Jumalan armon vaikutusta, ei jokin oma synnynnäinen kyky tai ominaisuus.

Kirjeessään galatalaisille Paavali vastustaa ajattelua, jota eräät juutalaiset alkuseurakuntaan liittyneet innokkaasti toivat esille, eli pakanoiden pelastukseen vaaditaan juutalaisen lain mukainen ympärileikkaus, lainteko. Juutalaisille niin keskeistä Aabrahamin lapsi, Aabrahamin perillinen ja samalla Jumalan perillinen -ajattelua hän käsittelee luvussa 3 ja selvittää lukijoilleen, että yksin Kristus riittää. Ihmisen halu laintekoihin ei siis kadonnut minnekään Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeenkään. Se eli ja elää edelleen kristillisessä liikkeessä, jossa ihmisen kuvitelma olla jotakin tai tulla joksikin Jumalan edessä omana itsenään törmää jatkuvasti puhtaan ja ansaitsemattoman armon ilmoitukseen: itsessään elämää vailla oleva ihminen, niin juutalainen kuin ei-juutalainen, on saanut aseman Jumalan edessä vain Kristuksen tähden ja Kristuksessa. Sen sijaan, että ottaisimme vastaan Jumalan tarjoaman leivän me haluamme ikään kuin tarjota Hänelle omia leipomuksiamme.

Raamatun sana, joka tekee ihmisestä täysin nollan, tyhjän ja kuolleen, ei sovellu aikaamme eikä se ole sopinut minkään ajan ihmiselle. Jumalan yhteydestä pois poikennut ihminen vastustaa tätä totuutta kaikin voimin. Eikä pitäisi olla mikään suuri uutinen, että myös uudestisyntynyt kristitty kärsii edelleen tästä samasta vaivasta. Siksi tarvitaan, että Jumala, Pyhän Henkensä kautta, muistuttaa meitä tästä. Armo ei muuten kirkastu eikä myöskään pysyvästi säily sisäisessä maailmassamme ellei Jumala kaiken aikaa, välillä kovemmin, välillä hellemmin, muistuta meitä, ettei meissä itsessämme eikä tässä maailmassamme ole mitään kestävää ja vahvaa todellista hyvää. Jumalan valtava armo kirkastuu kirkastumistaan vain tätä taustaa vasten. Ainoastaan oman tyhjyyden ja mitättömyyden tunnustamisen kautta voimme kokea Jumalan vapautta Kristuksessa.

Uskon maailma on täynnä Jumalan ihmeellisiä vastakohtia, joissa ihmisen oma minä, liha, jatkuvasti törmää Jumalan maailman todellisuuden kanssa. Näissä törmäyksissä sitten Jumalan sana kirkastuu tai himmenee meissä asenteemme mukaan. Uskontojen kuvitelma ihmisen omasta erinomaisuudesta, jonka Jumala tai jumaluus hyväksyy ja joka Jumalan itseasiassa on pakko hyväksyä, törmää Jeesuksen opetukseen kuin mopoauto tavarajunaan. Ajatus ihmisen omasta hyvyydestä Jumalan edessä murskaantuu. Parannuksen teossa on yksinkertaisesti kyse siitä tyydymmekö Hänen jakamaansa elämän leipään, Sanaan Kristuksesta ja siihen syventymiseen, vai vaadimmeko jotakin lisää ja enemmän. Seuraukset viimemainitusta asenteesta näkyvät kaikkialla kristikunnassa.

Suomen evankeliumikoulun puhujat ovat usein viitanneet New Age -ajattelun vaikutukseen nykyiseen kristillisyyteen. Olemme tehneet sitä jo vuosien ajan, kauan ennen kuin eräät, jotka nyt heräsivät David Herzogin opetuksen myötä. Ja hyvä että heräsivät. Toivon, ettei tämä herääminen jäisi vain tähän yhteen yksityiskohtaan ilman laajempaa asian tutkimista ja tunnustamista. Tosiasia nimittäin on, että New Age -ajattelu on onnistuneesti käyttänyt karismaattista liikettä Troijan hevosenaan tullen sisälle protestanttiseen kristillisyyteen. Toinen taho, joka on erinomaisen tehokkaasti tehnyt samoin on room.katolinen kirkko.

Karismaattinen liike on toiminut myös epäterveen kristillisyyden kasvualustana. Tällä en arvostele enkä ole tuomari niille, jotka kokevat tulleensa uskoon karismaattisessa liikkeessä. Liioin en puhu ylhäältä, kuvitellen olevani jotenkin parempi. Ei kukaan ihminen eikä mikään muukaan kristillinen liike ole täydellinen. Mutta mittakaavassa on eroja. Toivoisin, että ko. liikkeessä yhä useampi katsoisi totuutta silmiin eikä ajattelisi, että esitetty kritiikki on sielunvihollisesta tai että liikkeen arvioijat ovat täysin Pyhästä Hengestä osattomat. Pyhä Henki on ennenmuuta Totuuden Henki, joka haluaa ruokkia meitä ennenmuuta Jumalan leivällä, Raamatun Sanalla. Pyrkimys ”kokea” enemmän Jumalaa, Hänen läsnäoloaan, yliluonnollisia asioita, johtaa kristittyjä muihin pöytiin ja erilaisen, ei-raamatullisen ruuan ääreen.

New age, Uusi Aika -ajattelun ja sen edeltäjän New Thought , Uusi Ajattelu -liikkeen² johtoajatus on ihmisessä itsessään oleva elämä, jumaluus, jumaluuden kipinä, ylevyys ja arvokkuus, yleensä jokin meistä johtuva hyve, teko tai toimi. Kristillisyydessä tämä ajattelu puetaan muotoon, jossa ihminen voi vaatia Jumalalta menestyksen ja parantumisen, jossa ihminen tai seurakunta on itsessään isompi tai pienempi kristus tai jumala, jossa näemme Jumalan unelmia, koemme Jumalan läsnäoloa sielun ja ruumiin tuntemuksissa, jossa meidän uskomme saa Jumalan toimimaan, jossa meidän ylistyksemme ja palvontamme erityisesti miellyttää Jumalaa, jossa Jumala puhuu ja ilmestyy meille yliluonnollisesti suoraan ohi ja irrallaan Sanastaan Raamatusta, jne.

New Age -leipää tarjoavat oman aikamme tunnetut henkisen kasvun opettajat. Tunnetuimmat heistä sanovat kuulleensa saaneensa oppinsa ”jeesukselta”. Varmaan monet ovat kuulleet ja tietoisia Ihmeiden Oppikurssi -teoksesta (A Course in Miracles), jonka Helen Schucman kirjoitti 1960 -luvulla ”sisäisen äänen” ohjauksessa. Tuo ääni esitteli itsensä ”jeesukseksi”. Tästä teoksestahan on tullut maailmanmenestys. Oppinut tiedenainen Helen etsi Jumalaa ja vastausta tuntemaansa tyhjyyteen monia vuosia, kunnes lopulta täysin ennalta-arvaamatta koki valtavan valon ja rakkauden tunteen kokemuksen, jonka hän yhdisti Jumalaan. Oppikurssi painottaa rakkautta, raamatullista syntikäsitystä ei ole olemassa eikä tietenkään Kristuksen syntiuhria. Jumala on kaikissa, kaikki olemassa oleva on Jumala: ”Jumalan tiedostaminen on oman itsen tiedostaminen”, opettaa kurssi.

Marianne Williamson jatkoi tältä pohjalta 1990 -luvulla ja kuuluisa amerikkalainen TV -julkkis Oprah Winfrey teki hänen kirjastaan³ tunnetun. Kirjassa ihminen on ”osa Jumalasta”, olemme ”pyhiä olentoja, yksilöllisiä Kristus -soluja” ja edelleen Jumalan luomuksina olemme ”rakkaus itse”. Aikamoista itserakkautta!

Juutalaissyntyinen agnostikko⁴ Barbara Marx Hubbard kuuli myös 1960 -luvulla sisäisen äänen, joka vastasi hänen Jumalalle osoitettuun kysymykseensä. Hubbardin ”kristus” opettaa mm. että ”jokainen, joka kieltäytyy näkemästä itsensä ja toiset 'Jumalana' ja 'Kristuksena' tulee poistetuksi” maan päältä erityisessä valintaprosessissa.” Ihminen on jumaluus ja samassa ”evoluution vaiheessa” kuin Kristus. Nyt jo iäkäs Hubbard on ollut hyvin aktiivinen toimija myös Amerikan politiikassa.

Neal Donald Walsch kirjoitti kirjasarjansa Keskusteluja Jumalan kanssa⁵ 1990 -luvulla hänelle yliluonnollisesti annetun sanelun mukaan. Siinä ihmiskunta ja ihminen on Jumala ja Luoja sekä ”lihaksi tullut Jumalan sana”. Kaikissa edellämainituissa New Age -opeissa yksi keskeinen ajatus, ihmisen jumaluuden lisäksi, on ykseyden vaatimus: maailma muuttuu, kun kaikki olemme yhtä, samaa mieltä. Yksimielisyys saavutetaan, kun kaikki tajuavat olevansa jumalia ja sen, että koko ihmiskunta on yksi jumala.

Miksi puhun tästä new age -leivästä? Siksi, koska nämä käsitykset ovat tulleet ja piiloutuneet enemmän tai vähemmän ovelasti kristilliseen opetukseen ja käytäntöön. Luentoni johtoajatus on siis kaiken aikaa ihmisen täydellinen tyhjyys itsessään: meissä ei ole Jumalan tarkoittamaa elämää. Jumalan elämä on meidän ulkopuolellamme eikä alunperin sisäisesti meissä. Tämä elämä tulee meihin ainoastaan Jumalan armosta, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, syntiemme sovittajaan. Ja tässä kaikessa keskeisin on se Sana, jota Raamattu puhuu. Se on ”taivaasta” meille annettu ”Jumalan leipä”. Kaikkea muuta leipää on nyt niin runsaasti tarjolla.

Kyllä kristillisyydessä edelleen yleisesti mainitaan Kristus ja Hänen tekonsa edestämme. Mutta samassa opetuksessa voidaan viljellä myös new age -käsitteitä ja antaa viittauksia sen edustamaan maailmankuvaan. Keskittyminen ihmisen fyysiseen parantamiseen tulee New Thought -liikkeen opetuksista. Sisäinen parantuminen, Healing Rooms, ym. uudet -rukoustoiminnot nousevat samasta ajattelusta huolimatta siitä, että monet kristityt aivan vilpittömästi haluavat tehdä hyvää näiden toimintojen kautta. Monet maailmalla tunnetut ja laajalevikkiset kirjat, joita meidänkin maamme eräät kristilliset julkaisijat kustantavat, joko vihjaavat tai suoraan esittävät New Age -ajatuksia.

Cetan nettisivustolla⁶ on hyvä arvio Marko Selkomaan kirjasta. Mieshän valittiin viime Juhannuksen tienoilla helluntailiikkeen Aikamedian vuoden kirjailijaksi. Selkomaa tuo kirjassaan esille amerikkalaisia äärikarismaattisia opettajia, kuten Tommy Tenney ja Bill Johnson. Jo vuosia sitten jopa Amerikan helluntailiike Assemblies of God poisti Tenneyn menestyskirjan, suomeksi ”Tähtäimessä Jumala”⁷, kirjamyynnistään. Suomessa helluntailiike on toiminut päinvastoin julkaisten muitakin Tenneyn kirjoja. Aikamedia on julkaissut myös Bill Johnsonin teoksen, suom. ”Jumalan Kasvojen Alla” (Myöhempi korjaus: julkaisija on Kuva ja Sana. Kirja on Aikamedialla myynnissä). Bill Johnson tunnetaan kuten Tenney kaikenlaisen yliluonnollisen ns. ”Jumalan läsnäolon” mainostajana. Mitä sanotte miehestä (siis Johnson), joka mm. kertoo, että eräällä hänen ystävänsä lentomatkalla Jumalan läsnäolo ilmestyi lentokoneessa leijuvina kultahippuina ja sen nähdessään matkustajat tulivat uskoon⁸. Ei siis evankeliumia, ei synnintuntoa vaan kultaisten hippujen leijailu ja hupsista – kentälle laskeuduttaessa koneesta poistuivat onnelliset uudestisyntyneet uskovat! Bill Johnson mm. on kristittyjen nuorten keskuudessa suositun ”Jeesus kulttuuri”⁹ -liikkeen vahva taustavoima. Liike julistaa ns. valtateologiaa ja järjestää suuria konferensseja. Nimeä kantaa myös suosittu kristillinen rock -yhtye.

Tässä onkin tämän nykyisen karismaattisen ”ihmeet ja merkit sekä yliluonnollinen läsnäolo” -liikkeen ydin. Hehän ovat jo vuosia opettaneet, että kun vain ihmeitä tapahtuu niin ihmiset uskovat. Tämä on mm. Bill Johnsonin käsitys evankeliumista. Kun saadaan ihmeitä aikaan, niin alkaa homma toimia. Näin evankeliumi on työnnetty aina enemmän sivuun. Käytännössä se painetaan lokaan. Tenney mm. puhuu halveksien Jumalan ”menneestä totuudesta”, jopa ”pölyisestä” totuudesta ja ”homeisista” sivuista, joka tarkoittaa Raamatun kirjoituksia, ja paremmasta ”nykyisestä totuudesta”, joka tarkoittaa tätä karismaattista ilmestystietoa ja kokemusta. Kaiken tämän eksytyksen takana on pyrkimys sanoa kyllä kaikelle muulle paitsi Raamatun evankeliumille.

On vaikeaa vakuuttaa ihmistä, joka on käynyt karismaattisissa suuremmissa tai pienemmissä tilaisuuksissa ja nähnyt ja itsekin kokenut haltioitunutta ylistämistä ja pakahduttavaa rakkauden tunnetta. On kuitenkin ero siinä mistä tämä tunne syntyy. Se voidaan synnyttää ensisijaisesti musiikin ja muun ulkoisen kautta ja sananjulistus voi olla sivuosassa. Toisaalta sananjulistus voi palvella keskittyneen tunnelman luomista, kun kerrotaan juttuja yliluonnollisista ihmeistä, vaikka ne hyvin usein jäävät vain väitteiksi ilman todellisuuspohjaa. Uskon, että mekin koemme täällä hyvää oloa sisimmässä, Jumalan armon ja rakkauden tuntemuksia mutta ei niin, että ensisijaisesti tähtäisimme johonkin ilmapiirin tai Jumalan läsnäolon tunteen synnyttämiseen. Jos sananjulistus sen tekee niin hyvä on. Haluamme ensisijaisesti, että Jumalan Sana saa puhua ja opettaa meitä ilman vieraita sivumakuja leipäämme.

Otan vielä esimerkiksi kaksi kirjaa, jotka eivät ole kunniaksi suomalaiselle kristilliselle kustantamiselle. On ironista, että samat tahot saattavat varoittaa New Age -ilmiöstä ja toisaalta, vaikka tahtomattaan, tukea sitä. Ensimmäinen on Päivä Oy:n 2010 kustantama William Yuongin Autiotalo, The Shack. Ilmeisempää New Age -kirjaa ei juuri voisi kuvitella. Silti kustantaja katsoo tämän kuvitteellisen teoksen edustavan kristillistä ajattelua! Ehkä Päivä Oy:n päätökseen vaikutti myös tunnetun Rick Warrenin lausunto kirjasta. Onhan Päivä myös Warrenin kirjojen kustantaja. Hänen mukaansa ”kirja on yksi huomattavimmista kristillisistä kirjoista 2008”. Yksi kirjan lukija mainosti sitä: ”Kannattaa lukea sellainen kirja kuin Autiotalo (The Shack) niin oppii hitusen ymmärtämään Jumalan oikeaa olemusta...”

Lyhyesti kirjan jumalan olemuksesta: Siinä Jumala ilmestyy ylipainoisen afro-amerikkalaisen naisen muodossa, Pyhä Henki taas on siromuotoinen aasialainen nainen. Jeesus on hyvä poika, joka haluaa laittaa asiat kuntoon, nauttii ruuan laitosta ja puutarhanhoidosta, nauraa karkeille vitseille, on vähän kömpelö, jahtaa taimenta juoksemalla veden päällä, veistää arkun pienen tytön ruumiille ja suukottelee ja halaa yhdessä näiden muiden jumalapersoonien kanssa ¹⁰...

Kirjoittajan käsitys Jeesuksesta käy hyvin ilmi hänen nettisivustoltaan, jossa hän viittaa siihen, että mielen voimalla, unelmoimalla Jeesuksen ”hengessä” paremmasta maailmasta, maailma muuttuu¹¹. Se on tyypillinen New Age uskomus.Kirja käsittää niin monia New Age -yhteyksiä, em. mielettömän kuvauksen Pyhästä Kolminaisuudesta lisäksi, että sen mainostaminen kristillisenä kirjana on käsittämätöntä! Kirjan jumala asuu kaikissa ja kaikkialla ollen läsnä jokaisessa atomissa, sen mukaan sellaiset käsitteet kuten ”paha” ja ”pimeys” ovat vain kuvitteellisia ilmauksia, niitä ei ole, sielunvihollinen on poissa ja kirjassa on viittauksia New Age kvanttimystiikka-, kaaosteoria- ja fraktaaliteoria -käsitteisiin. Viimemainitut New Age käsitteet liittyvät ”jumala on kaikessa” -opetukseen, joka taas johtaa siihen, että ihminen on jumala.

Toinen kirja on samoin kansainvälinen bestseller, Sarah Yuongin ”Jeesus Kutsuu” Jesus Calling, Kuva ja Sana 2013. Kustantaja olisi hyvin voinut tutustua kirjasta ja sen kirjoittajasta esitettyihin kristillisiin varoittaviin arvioihin. Kirjoittajahan kertoo saaneensa hartauskirjansa tekstin perinteisellä New Age tavalla, eli Jeesus, siis Jumala, puhui hänelle kirjan sanat. Yuongin kohdalla asiaan liittyy Jumalan läsnäolon kokeminen, jota hän kuvaa ”lämpimänä usvana”. Hän sanoo kirjansa olevan Jeesukselta kahdenkeskisessä dialogissa saatu ilmestys. ”Päätin kuunnella Jumalaa kynä kädessä, kirjoittaen ylös mitä tahansa Hän sanoisi”. Ja edelleen ”Tämä Jumalan kuuntelemisen käytäntö on lisännyt intiimiä läheisyyttäni Häneen enemmän, kuin mikään muu hengellinen harjoitus (siis myös Raamatun lukeminen ja raamatullisen yksinkertainen rukouselämä). Joten haluan jakaa eräitä vastaanottamiani sanomia. Monin paikoin maailmassa kristityt näyttävät etsivän syvempää Jeesuksen läsnäolon ja rauhan kokemusta.”

Amerikkalainen kustantaja (Thomas Nelson) on muokannut kirjan myöhempiä painoksia, kun siitä tuli kritiikkiä. Kirjan New Age -taustaa on pyritty muutenkin selittelyillä häivyttämään, myös suomalaisen kustantajan nettisivulla. Monelle harhauttavaa on, että kirja sisältää raamatunjakeita. Young toki mainitsee, että hänen kirjansa ei ole Raamatun tapaan arvovaltaista ilmoitusta. Mutta miksi ylipäätään pitää esittää kirjaavansa ylös Jeesuksen puhetta, eli Jumalan uutta ilmoitusta? Mitä eroa on, kun ”jeesus” -ääni sisimmässä puhuu suoraan New Age Helen Schucmanille tai kristitylle Sarah Youngille? Kyseessä on yliluonnollinen yhteys ohi Raamatun sanan ja sen pitäisi puhua selvää kieltä vastuulliselle kustantajalle. Kirjassa vilisee samaa terminologiaa, jota New Age liike ja karismaattisen liikkeen tunnetut julistajat viljelevät. Kirjan jeesus mm. sanoo: ”Käske Jumalaasi”, ”vaadi minun voimaani”, ”älä pelkää, sekä terveys että vauraus tulevat sinulle”. Tämä jeesus jopa sanoo: ”Minä tarvitsen sinua enemmän kuin sinä minua”¹². Väärä Jeesus varmaan tarvitseekin sinua ja minua enemmän kuin mitä me häntä. Raamatun Jeesuksen kanssa asia on päinvastoin.

Mikä tässä lisäksi on vakavasti väärin? Se, että nämä väitetyt Jumalan äänen kuulijat, jotka sitten jakavat sanomaansa muille, ottavat itseasiassa Välittäjän aseman Jumalan ja ihmisen välillä! VT:ssa välimies, joka välitti Jumalan sanan kansalle, oli Mooses, esikuva Kristuksesta. Mooses välitti Israelin kansan ja Jumalan välillä. Raamatun profeetat välittivät myös sanaa Jumalalta Israelin kansalle, joka puolestaan toimi Jumalan sanan välittäjänä pakanamaailmalle. Huomaa järjestys: Mooses ja profeetat Israelille, Israelin kautta pakanoille. On hyvä pitää mielessä Jumalan oikean ilmoituksen järjestys, Jeesus mainitsee Joh.4:21 ”Sillä pelastus on juutalaisista”.

Lopullinen Välittäjä on aina ollut ja on yksin Kristus, Messias, Voideltu. Hepr.1:2 sanoo, että Jumala on ”näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta...” Nykyisin tämä tulkitaan, että Jumalan Poika ja Jumala voi puhua suoraan kenelle tahansa, ikäänkuin ohi Raamatun ja tämä puhe voidaan välittää seurakuntaan. Mutta meillä on Jumalan ohjauksen mukaan kirjoitettu Sana, jonka rinnalle ja jonka ohi Jumala ei anna uusia ilmoituksia eikä näin ollen ole uusia välittäjiä. Jeesus Kutsuu ja vastaavat kirjat ovat hyökkäys Raamatun ainutlaatuisuutta vastaan. On syntynyt tilanne, jossa vastuuton ja kritiikitön, ehkä rahaan keskittyvä asenne vaikuttaa liikaa osassa kristillistä kustannus- ja julkaisutoimintaa.

On hyvä tarkentaa, että me saatamme itsekukin kokea sisimmässämme jonkun asian, jota sitten nöyrästi pidämme Jumalan äänenä, johdatuksena, kehoituksena, tms. Sanoohan Raamattu, Filippiläisille2:13 ”sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi”. Se on aivan eri asia, kun me tutkistelemme näin omaa sisintämme emmekä ala välittää jotakin luultua Jumalan puhetta kristilliselle seurakunnalle. Eräs Sarah Yuongin kirjan innostunut lukija, tämä on vain yksi esimerkki, kertoo havahtuneensa, kuinka kirjan ”jeesus” lopulta erotti hänet Raamatun sanasta. ”Kirja sai minut tuntemaan itseni erityiseksi, että Jumala halusi minut läsnäoloonsa (huom. jälleen karismaattinen ”läsnäolo” termi)... se oli mitä rauhaisin tunne... Se ajoi minut haluamaan lisää Jumalan läsnäoloa (tunnetta)... Se oli kuin Jumalan saapuminen alas taivaasta samaan huoneeseen kanssani... Se erotti minut kaikesta muusta. Kirja saa sinut tuntemaan, että olet erityinen valittu... Tällä kirjalla on voima ylitsesi... en voinut lukea Raamattuani pitkään aikaan... Koin enemmän rauhaa lukiessani tätä kirjaa, kuin mitä koin lukiessani Raamattua...” ja jatkaa, että lopulta hän pelästyi kirjan Raamatun syrjäyttävää vaikutusta. Hän jätti kirjan ja alkoi varoittaa siitä.

Jumalaa vaaditaan siis ikäänkuin alas taivaasta. Itseasiassa puhutaankin Jumalan laskeutumisesta joukkonsa keskuuteen. Tästä on kysymys, kun karismaattinen liike kohisee Hänen läsnäolostaan. Muistetaan, että Rodney Howard Browne, ns. nauruherätyksen tunnettu nimi, vaati Jumalalta: joko sinä tulet tänne alas... tai minä nousen sinne... - ja hän sai kokemuksensa, jota edelleen jakaa muille. Vaatimus ja pyrkimys kokea erityistä mystistä läsnäoloa liittyy tähän. Tällainen pyrkimys ja vaatimus tuo oudolla tavalla mieleen ihmisen pyrkimyksen nousta taivaan korkeuksiin Baabelin tornin avulla, valloittaa taivas, kokea Jumala ja lopulta olla kuin Jumala.

Moni kristityksi itseään sanova hylkää Jeesuksen Sanan ja ottaa vastaan vieraita vaikutteita erilaisista lähteistä, joita runsaasti ja pettävästi on tarjolla. Kaiken tämän tarkoitus on häivyttää raamatullinen käsitys ihmisen tyhjyydestä ilman Jumalan antamaa elämän leipää: Kristusta, joka puhuu kirjoitetun Sanan kautta Raamatussa. Jumalan armon sana, evankeliumi ei kuulu vain uskosta osattomalle maailmalle vaan myös ja eritoten jokainen uskova tarvitsee evankeliumin uudistavaa ja varjelevaa vaikutusta kaiken aikaa. Yksin Raamattu ja sen evankeliumi, Jumalan leipä, on elämämme. Room 10:6-8 ”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. ” Kiitos Jumalalle Hänen Sanastaan!

Juhani Aitomaa