Merkillepantavaa on, kuinka 1000-vuotisen valtakunnan ajatus on elänyt halki historian kansojen hallitsijoiden tavoitteissa. Monella näistä on ollut uskomus, että Jerusalemin valtaus tekee heistä koko maailman hallitsijoita. Näitä ovat mm. Espanjan kuningaspari Ferdinand ja Isabella^¹, Napoleon ja Hitler. Monella aikamme vaikutusvaltaisella poliittisella ja uskonnollisella johtajalla on suuri mielenkiinto Israelin aluetta ja Jerusalemia kohtaan. Eräät ajattelevat, että Iso-Britannian kuningashuone on ”Daavidin huoneen” jälkeläisiä.^² Isossa Britanniassa ja Yhdysvalloissa elää ja voi hyvin ns. ”British-Israelism”- teologia, jonka mukaan monet länsimaiset kansat, englantilaiset etunenässä, ovat osa Israelia ja sen kadonneita heimoja.^³ Huomaamme, kuinka merkittävä vaikutus Israelilla ja juutalaisilla on maailmassa.

Puhuttaessa tuhatvuotisesta valtakunnasta, pitää asiaa tarkastella myös juutalaisesta näkökulmasta. Jeesus oli israelilainen, Juudan sukukuntaa. Jumala oli jo vuosisatoja ennen Kristuksen lihaan tuloa erottanut tämän kansan itselleen. Kansan perinne ja uskonto sisälsi monia asioita, jotka perustuivat Jumalan inspiroiman VT:n kirjoituksiin. Jeesuksen ajan juutalaisuudessa odotettiin kiihkeästi Messiasta. Juutalaisessa uskonnossa Messias -ajatus oli korruptoitunut tarkoittamaan lähinnä Jumalan valitsemaa ihmistä, joka vapauttaa kansan sen sortajien käsistä ja vie sen kirjaimelliseen rauhan ja hyvinvoinnin aikaan: 1000 -vuotiseen valtakuntaan. Kun Israel taas on ollut oma kansa kansojen joukossa vuodesta 1948, sama odotus on olemassa. Jeesuksen ajan jälkeen monet juutalaiset oppineet ovat olleet hyvin varovaisia ja välttäneet puhumista ”viimeisistä ajoista”. Sisältyyhän siihen juutalaisuuden suuri konflikti: Onko Jeesus Messias?

Talmudin mukaan jo profeetta Elian opetus oli: ”Maailma tulee olemaan kuusituhatta vuotta, kaksituhatta vuotta ilman Tooraa, kaksituhatta vuotta Tooran kanssa, ja kaksituhatta vuotta Messiaan aikaa…^⁴ Sen jälkeen alkaa erityinen tuhannen vuoden jakso. Jeesuksen ajan juutalaiset oppineet olivat laskeneet 4000 -vuotta kuluneeksi maailman luomisesta. Siksi Messiaan tulemusta odotettiin ja pidettiin varmana. Mutta suurin osa heistä, samoin kuin tavallisesta kansasta, lankesi oman syntisen ylpeytensä paulaan eivätkä tunnistaneet Jeesuksen selvää tehtävää Messiaana, joka ensimmäisessä tulemuksessaan sovittaa kansansa ja koko maailman synnin.

Kun Raamattu UT:n puolella puhuu lopun ajoista ja viimeisestä ajasta, on tämä asetettava oikeaan yhteyteensä. Apostolit olivat tulleet tuntemaan Jeesuksen Messiaana ja siksi heille viimeinen 2000 vuoden aika oli alkanut.^⁵ Viimeinen aika on ajanjakso Messiaan 1. ja 2. tulemuksen välissä ja sen jälkeen alkaa Messiaan valtakunta. Juutalaisuus pitää maailman luomisen esikuvana viikko-ajanjaksoa. Kuusi päivää edustaa kuutta tuhatta vuotta.^⁶ Seitsemäs päivä, viimeinen tuhannen vuoden jakso, on lepopäivä, sapattiaika ja sen jälkeen alkaa iankaikkisuus. Israelin asema viimeisen ajan lopulla ei ole helppo. Rabbien vanhat kirjoituksetkin sen myöntävät. Niissä puhutaan Israelia kohtaavasta ahdistuksesta. Juutalainen perinne on siis kirjaimellisen 1000 -vuoden jakson mukainen. Messias saapuu viimeisen ajan lopulla ja silloin alkaa messiaaninen aika.

Viimeinen auktoriteetti on aina Raamattu. Löytyykö sieltä tukea opille kirjaimellisesta 1000 -vuoden valtakunnasta, jonka Jeesus perustaa paluunsa yhteydessä? Jokaisen hyvin tuntema, itsensä Jeesuksen opettama ”Isä meidän” rukous sisältää pyynnön: ”Tulkoon Sinun valtakuntasi…” Me rukoilemme siis Jumalan valtakunnan saapumista. Mikä on tämä valtakunta? Maanpäällisen elämänsä aikana Herra opetti Jumalan valtakunnan kahdenlaista luonnetta:

1. Luuk.17: 20-21 Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". Raamatun painottaman uudestisyntymisen yhteydessä ihmisestä tulee tavallaan kahden valtakunnan asukas. Hän elää maan päällä, maallisessa valtakunnassa tavallista ihmisen elämää. Samalla hän on siirtynyt maailman ja sen himojen valtapiiristä Jumalan valtakunnan asukkaaksi ja edustajaksi. Hän on eräänlainen ”lähettiläs”, asemapaikkana on maailma, mutta hänen kotinsa on toisessa valtakunnassa. Asian ajatteleminen saa meidät aralle tunnolle. Millaisia lähettiläitä me olemme, millaisen kuvan annamme muille taivaallisesta kotimaastamme? Onko esiintymisemme ja käytöksemme sen puolesta vai onko antamamme kuva luotaan työntävä? Raamattu puhuu meistä myös ”perillisinä”. Perintö on jo luvattu meille, mutta vasta ruumiin ylösnousemus iankaikkiseen elämään on perintömme lopullinen täyttymys.

2. Jeesus puhui usein siitä, että Hänen kauttaan taivasten valtakunta on ”tullut lähelle”.^⁷ Kirjeessä Timoteukselle Paavali sanoo, kuinka Herra ”on pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa…”^⁸ Ilmestyskirja mainitsee kuinka, ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta…”^⁹ Kaikissa näissä kohdissa valtakunta-ajatus on vielä tulevaisuudessa. Ilmestyskirja kuvaa tuhannen vuoden ajanjaksoa, jonka alussa saatana vangitaan niin, että ”hän ei enää kansoja villitsisi”.^¹⁰ Raamatusta saadaan tuki sille käsitykselle, että kirjaimellinen, tuhatvuotinen valtakunta on edessäpäin oleva ajanjakso. VT:n ja UT:n kirjoitukset kuvaavat sitä. VT:ssa tunnetuin 1000 -vuotisen valtakunnan kuvaus lienee Jesajan luku 11. Se mainitsee mm. ”Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren.” Luvussa kuvataan messiaan ajan oloja ja sen alkua, jolloin ”Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen…” Seuraavat jakeet tähdentävät sen tarkoittavan Israelia ja juutalaisia.

Monet hyvät kristityt ymmärtävät Jumalan valtakunta-ajatuksen tarkoittavan pelkästään iankaikkisuutta ilman maanpäällistä valtakuntaa. Tällöin asiaan liittyvät, kirjaimelliseen täyttymykseen viittaavat raamatunkohdat, nähdään vertauskuvallisina. Iankaikkisuus on kaiken täyttymys. Tuhatvuotinen valtakunta on portti siihen, alkusoitto. On vaikea saada selkeää kokonaiskuvaa kaikesta viimeiseen aikaan liittyvästä, jos VT:n profeettojen, apostolien ja Jeesuksen opetukset asiasta selitetään vain vertauskuviksi. Entä kuka määrää millainen vertauskuvallinen tulkinta sopii tähän ja mikä tuohon kokonaisuuteen?

Jumalan valtakunta -ajatus käsittää Jumalan ehdottoman kaikkivaltiuden ajassa ja ikuisuudessa.^¹¹ Hän yksin hallitsee myös ihmisen aikaa ja määrää sen pituuden. Jumala ilmoittaa, että valtakunta on valmistettu Hänen omilleen ja ”sitten tulee loppu, kun hän (Kristus) antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman”.^¹² Loppu tulee tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen. Sitä kuvaa mm. Ilm. 20. luku. Koska Jumala on yli kaiken ja myös ajan yläpuolella, Hänen valtakuntansa on olemassa kaiken aikaa. Ihmisen maailmaan sen on luvattu ilmestyvän tulevaisuudessa erityisellä tavalla. Jumala hallitsee aina ja iankaikkisesti. Hän on taivaan ja maan Herra, Luoja, joka asuu iankaikkisuudessa, ulottuvuudessa, jonne aikaan sidotulla ihmisellä ei ole asiaa ilman ylösnousemusta. Monet raamatunpaikat viittaavat Jumalan valtakunnan ilmestyvän erityisellä tavalla maan päälle.

Daniel kuvaa näyssään kuvapatsasta, jonka rauta/savijalat murskaa kivilohkare, josta ”tuli suuri vuori, ja se täytti kaiken maan”.^¹³ Perinteinen selitys on, että kuvapatsaan osat kuvaavat maailman historian suurvaltoja ja suuri vuori tulevaa Messiaan valtakuntaa, joka tulemuksessaan murskaa ihmisvaltakuntien korskeuden. Jesaja ja Miika kuvaavat, kuinka ”Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.”^¹⁴. Sakarja mainitsee, kuinka Jeesus astuu tulemuksessaan Öljymäelle ja ”Herra on oleva koko maan kuningas.”^¹⁵ Ilmestyskirjan mukaan taivaassa kuuluu suuri ääni, joka sanoo, ”Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme…”.^¹⁶ Kuvaus jatkaa Herran hallitsevan aina ja iankaikkisesti.

Tuhatvuotisen valtakunnan hallinnosta annetaan selvä kuva. Sen hallitsija on yksin Herra, Messias. Jumala hallitsee jo nyt, mutta Hän sallii edelleen ihmisen ja saatanan yritykset yrittää hallita ilman Häntä. Jumalan maanpäällisen valtakunnan yksi tarkoitus lienee todistaa ihmisen syntisen luonnon parantumaton tila. Vaikka saatana ei vaikuta eikä villitse ihmisiä, valtakunnassa on silti synnintekijöitä ja ajan lopulla kapinoivat ihmiset nousevat vielä Herraa vastaan. Kapinahengen virittää palavaksi saatana, joka päästetään tuhatvuotisen valtakunnan lopulla hetkeksi vapaaksi. Ihminen ei voi mitenkään puolustaa vääriä tekojaan. Vaikka olosuhteet olisivat kuinka ihanteelliset, hän voi jäädä mieleltään Jumalan viholliseksi. Mielenmuutos vaatii aina oman syntisyyden tunnustamisen Herran edessä, katumisen ja kääntymisen. Viimeisellä tuomiolla jokainen saa oikeudenmukaisen tuomion, eikä voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseään.

Raamatussa Jumalan valtakunta on aina ollut, on nyt ja tulee aina olemaan. Tämä valtakunta käsittää koko maailmankaikkeuden, josta maa on yksi, pienen pieni osanen. Nyt maailmanjärjestys on Jumalan sallimuksesta ihmisen lankeemuksen takia annettu saatanan haltuun. Se on ”tämän maailman ruhtinas” ja ”tämän maailman jumala”^¹⁷. Nykyistä maailmanjärjestelmää (aatteet, filosofiat, uskonnot, ihmisen moninaiset halut/himot ja niiden tyydyttäminen, jne…) Raamattu kuvaa kovin sanoin ja sanoo sen olevan ”pahan vallassa”^¹⁸. Siksi kristitty ei ole tässä maailmanjärjestyksessä omassa maassaan, ks. Joh.17:14-18. Vaikka maailmanjärjestelmä on saatanan valheen täyttämä, maa kuuluu edelleen Jumalan iankaikkiseen valtapiiriin.

Tulemuksessaan Jeesus puhdistaa ja uudistaa koko mädän systeemin. Tuhatvuotisen valtakunnan yksi tarkoitus – näin ymmärrän – on näyttää koko maailmankaikkeudelle se vastakkaisuus, joka on Jumalan tarkoitusperien ja langenneen ihmisen sekä saatanan välillä. Jeesus sanoi, ”että tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos”^¹⁹. Paavali mainitsee samoin, ”…Jumala on pian musertava saatanan teidän jalkojenne alle.”^²⁰. Tämä tapahtuu Kristuksen toisen tulemuksen yhteydessä. Renald E. Showers kirjoittaa koskien Ilmestyskirjaa, ”On merkittävää kuinka Ilmestyskirja, joka on viimeinen Raamatun kirjoista… kuvaa tapahtumien järjestystä seuraavasti: Ensiksi, Jumalan järjestelmällinen tuomio saatanallista maailmanjärjestelmää vastaan vihan aikana (Ilm.6-18). Toiseksi, Jeesuksen Kristuksen toinen paluu ja saatanan voimien kukistuminen (Ilm.19:11-12). Kolmanneksi, saatanan karkottaminen maan päältä ja sen syökseminen pohjattomaan kuiluun (Ilm.20:1-3). Neljänneksi, Kristuksen hallitsema 1000-vuotinen valtakunta (Ilm.20:4-6). On tärkeää huomata, että kaikki nämä tapahtumat kuvataan ennen nykyisen maan lopullista tuhoamista (Ilm.20:11).”^²¹

1 Olivat Kolumbuksen (1451-1506) aikaan Espanjan hallitsijapari. Kolumbuksen tavoite oli löytää uusia maita, joissa olisi rikkauksia, kuten kultaa ym. Näin olisi saatu varoja taisteluun muslimeja vastaan, jotka pitivät Pyhää Maata ja Jerusalemia hallussaan. (Columbus on Himself, Felipe Fernandes-Armesto, The Folio Society, 1992. Kirja sisältää Kolumbuksen kirjeet. Kirjeistä käy hyvin ilmi, kuinka tuolloin laskettiin tuhatvuotisen valtakunnan aikaa.) Kardinaali Pierre d’Ailly oli laskenut 7000 vuotta tulevan täyteen vuonna 1656. Katolisen kirkon piirissä oli valtaapitävä näkemys, että Kristus saapuu 1000-vuotisen valtakunnan jälkeen. Ts. Kolumbuksen aikaan elettiin jo 1000-vuotisessa valtakunnassa. Idea oli saatu kirkkoisä Augustinukselta, joka piti kiinni ajatuksesta, että Kristuksen paluu on samalla maailman loppu ja tuomio. Tietenkin Jerusalem ja Pyhä Maa piti vallata ennen Kristuksen paluuta. Antikristuksen ilmestymistä ja viimeistä taistelua odotettiin. Yksi mielenkiintoinen piirre Kolumbuksen retkissä on myös se, että uskottiin jossakin olevan Raamatun ”maanpäällinen paratiisi” ja sen Kolumbus toivoi löytävänsä.

2 Itse asiassa monet Euroopan kuninkaalliset ja osa Yhdysvaltain merkittäviä sukuja näkevät esi-isiensä liittyvän tavalla tai toisella kiinteästi Israeliin. Yksi merkittävä, näissä piireissä tunnettu uskomus, on ns. ”Jeesuksen verilinja” ajatus, jonka mukaan Jeesus oli naimisissa ja hänen perillisensä tuotiin Eurooppaan. Näin ”Jeesuksen veri” elää tiettyjen sukujen suonissa. On yhteisöjä, jotka pitävät tarkkaa kirjaa, kuka tällä hetkellä voisi olla oikeutetuin olemaan ”lähin” perillinen. Se, että kuninkaallisten avioliitot on tarkkaan määrätty, mistä suvusta se on sopivaa, selittyy osin ko. linjan vaalimisella.

3 1840 John Wilson julkaisi kirjan ”Our Israelitish Origin”, jossa hän todistelee englantilaisten olevan Efraimin sukukuntaa. 1861 pastori Glover toi esille brittiläisen vaakunan leijonan olevan yhtä kuin Juudan leijona. Siirtolaisten mukana ajatus kulkeutui Amerikkaan. 1870 Edward Hine nimitti valkoihoiset anglo-amerikkalaiset Manassen sukukunnaksi. Aihepiiristä on sittemmin julkaistu useita kirjoja. Yhdysvallat ja Iso-Britannia nähdään Israelin sukukuntien ”lippulaivana” maailmassa. Näin suoraan ajattelevia ja ajatukselle myötämielisiä on hyvinkin tärkeissä viroissa. Tähän liittyy 1000-vuotisen valtakunnan ajatus ja erityisesti näillä valtioilla on siinä keskeinen asema.

5 Dan. 8:19 Sitten hän sanoi: "Katso, minä ilmoitan sinulle, mitä on tapahtuva viimeisenä vihan aikana; sillä lopun aikaa tämä tarkoittaa.

2.Tim.3:1 Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.

1.Piet.1:5 jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä

aikana.

1.Piet.1:20 hänen, joka tosin oli edeltä tiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten

1.Joh. 2:18 Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.

Juud.1:18 sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan".

Ks. myös 1.Kor.10:11.