Jeesuksen tulemus

Osat 1-3 julkaistu11-12/2001, 2/2002

Osa 1

Lopun ajan tapahtumat ja Jeesuksen tulemus ovat aina kiehtoneet kristikuntaa. Silti aidot kristityt ymmärtävät ihmisen historian huippuhetkeen liittyviä tapahtumia eri tavoin. On eri tulkintoja ja käsityksiä. Ne eivät saa johtaa siihen, että erilaiset käsityksemme Herran tulemuksesta erottavat uskovia. Muutenkin raamattukeskustelua pitäisi leimata nöyryys ja toisten mielipiteiden kunnioittaminen, vaikka itse ei näkisikään syytä muuttaa omaa käsitystään. Toisaalta jokaisella pitäisi olla valmius ja halu ottaa vastaan opetus, joka selvimmin perustuu Sanaan. Emmehän ole täydellisesti Jumalan salaisuudet tuntevia. Raamatussamme on asioita, joista voimme tuoda esille omat näkemyksemme ja verrata niitä muiden löytöihin. Selvät harhaopit ovat eri asia.

Kun puhumme Jeesuksen tulemuksen tapahtumista vajavaisuutemme tulee hyvin esille. Totuuteen pyrkivien kristittyjen parissa on erilaisia käsityksiä. On monia hyviä, Raamatun sanasta nousevia perusteluja näille eri näkemyksille. Oman käsitykseni mukaan tärkeintä on tiedostaa, että Herramme voi saapua milloin tahansa ja meidän tulee olla valmiit kohtaamaan Hänet. Maanpäällinen elämämme voi päättyä ilman Herran tulemustakin. Silloin pääsemme Hänen tykönsä taivaaseen. Huolimatta siitä, kuinka käsitämme lopun aikojen tapahtumat, olemme aina valmiit, kun olemme vastaanottaneet Kristuksen syntiemme sovittajana. Kun kyse ei ole selvästä harhasta älkäämme antako eri näkemysten erottaa, vaan pitäkäämme sitä rikkautena. Niiden vertailu oikeassa mielessä ei ole kiistaa tai riitaa, vaan mielenkiintoista kristillistä puuhastelua, joka saa meidät myös tutkimaan Sanaa.

Suurin ero eri tulkintojen välillä koskee ns. ”tempaus”-opetusta ja 1000-vuotisen valtakunnan olemusta. Tempaus -oppi ymmärretään eräänlaisena Kristuksen kaksiosaisena tulemuksena. Ensin hän saapuu noutamaan uskovat ja ”tempaa” heidät luokseen maan päältä. Hän ei näyttäydy muille kuin Häneen uskoville. Tämä tapahtuu juuri ennen viimeistä Jumalan vihan aikaa, jota mm. Ilmestyskirja kuvaa. Vihan aikana maailmaa hallitsee antikristus, joka on houkutellut totuudesta välinpitämättömät ihmiset uskomaan itseensä maailmanlaajuisen rauhan aikaansaajana. Vihan ajan päättää Jeesuksen näkyvä paluu maan päälle yhdessä kaikkien aikojen uskovien joukon kanssa. Tämä paluu aloittaa 1000-vuotisen valtakunnan, jossa Herra itse hallitsee.

Toinen näkemys pitää Herramme tulemusta yhtenä, kertakaikkisena tapahtumana, ilman tempausta. Myös 1000-vuotinen valtakunta käsitetään ei kirjaimellisena ajanjaksona, vaan yleisenä vertauskuvana maailman ja seurakunnan tilanteesta historian eri kausina. Kolmantena on erityisesti amerikkalaisessa karismaattisessa ja uusevankelisessa liikkeessä valtaa saava käsitys, että kristityt ottavat vallan maailmassa ja johdattavat kansat 1000-vuotiseen valtakuntaan ilman Kristuksen paluuta. ¹ Näiden käsitysten sisällä on lisäksi erilaisia tulkintoja, jotka yksityiskohdissa eroavat toisistaan. Eri tulkinnat ylittävät herätysliikkeiden ja uskonyhteisöjen rajat. Kaikissa yhteisöissä esiintyy eri tulkintoja, tosin yleensä jompikumpi perusnäkemys on enemmistön kanta. Varma asia on Kristuksen tulemus. Eräänä päivänä Hän saapuu ja se tapahtuu yhtä varmasti kuin päivä seuraa yötä. Itse asiassa vieläkin varmemmin, koska Hän on luonut päivän ja yön.

Herramme ylösnousemuksen yhteydessä sanotaan, että, ”pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.”² Hänen jälkeensä katsovat opetuslapset saivat kuulla viestin, ”Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.”³ Pilvi esiintyy Raamatussa usein Herran olemuksen yhteydessä. Kun Jumala valitsi Israelin ja johdatti sen pois Egyptin orjuudesta luvattuun maahan, Hän puhui heille pilvenpatsaasta.⁴ Psalmin kirjoittaja kuvaa, ”sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.”⁵ Daniel kuvaa näkyään, jossa, ”…katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.”⁶ Isä ilmoitti Poikansa, ”Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä".”⁷ Kristuksen paluusta meille sanotaan, ”Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.”⁸ Herra otti pilvet vertauskuvaksi kehottaessaan kuulijoitaan tunnistamaan ajan merkkejä, ”Ja hän sanoi myöskin kansalle: "Kun näette pilven nousevan lännestä, sanotte kohta: 'Tulee sade'; ja niin tuleekin. Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja niin tuleekin. Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa? Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?”⁹

Hän kehottaa meitä anomaan omaa aikaamme koskevaa viisautta ja ymmärrystä, jotta asenteemme ja yhteytemme Häneen olisi kohdallaan. Apostoleille Hän sanoi, ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja ja hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut.”¹⁰ Tällä hän halusi tähdentää ja tekee sen myös meille, että pyrkimys tuntea lopun aikojen tapahtumia ei saa ohittaa pääasiaa, joka on Kristuksen evankeliumin esillä pitäminen sanoin ja teoin. Osaa kaikkien aikojen kristityistä koskee myös Herran lupaus, ”sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.”¹¹ On selvää, että tämä lupaus koskien elossa olevia kristittyjä, tarkoittaa tiettynä historian aikana elävää uskovien joukkoa, jonka Herra ottaa tykönsä yht’äkkiä, ilman, että nämä kuolevat ja tulevat tavalliseen tapaan haudatuiksi. Selvää myös on, että se ei ole vielä tapahtunut yhdenkään aiemman sukupolven aikana. Lupaus tarkoittaa ihmisruumista koskevaa lunastusta jo kuolleiden osalla ja elossa olevien ruumiiden muuttumista samoin ”ylösnousemusruumiiksi”, joka on iankaikkinen.

Tapahtuupa ajasta poistumisemme millä tavalla tahansa, muistamme, että pääsemme välittömästi Kristuksen tykö. Ihmisen tietoisuus, hänen varsinainen olemuksensa, ei ole maanpäällinen ruumis, vaan sielu, jonka sisimmässä Jumalan Henki vaikuttaa niissä, jotka Kristuksen sovitustyön vastaanottaneina ovat tulleet Jumalan lapsiksi. Tärkeintä meille on, mitä Raamattu sanoo. Jotta saisimme oikean perspektiivin asiaan on hyvä tutustua kuinka muinaiset kristityt ymmärsivät asian. Myös juutalainen perinne ja tausta on hyvä ottaa huomioon. Aluksi tutustumme muinaisten kristittyjen näkemyksiin.

Premillennialismi tai kiliasmi, eli oppi 1000 -vuotisesta valtakunnasta, jonka Kristus perustaa tulemuksessaan maan päälle, näyttää historiallisten lähteiden mukaan olleen ensimmäisten kristittyjen näkemys. 1700 -luvulla elänyt englantilainen historioitsija Edward Gibbon kirjoittaa kuuluisassa ja laajassa teoksessaan ”The History of the Decline and Fall of the Roman Empire”, että ensimmäisten kristittyjen joukossa 1000 -vuotinen valtakunta liitettiin Kristuksen paluun yhteyteen. Maailma luotiin 6 päivässä ja 7:s oli lepopäivä. Se käsitettiin vertauskuvana ihmisen ajan 7000 vuoden jaksosta, jossa viimeiset 1000 vuotta on ”sapattiaikaa”, Kristuksen hallitessa. Tämän tradition juutalaiset liittävät profeetta Eliaan. 1000 -vuoden rauhanvaltakunnassa hallitsevat Kristus ja kaikkien aikojen pyhät, eli Kristuksen sovitustyön vastaanottaneet.¹² Myös oppi viimeisenä aikana elossa olevien uskovien ylösotosta oli tunnettu. Aikansa arvostettu saksalainen teologian professori J.C.I. Gieseler, joka ei ollut premillennialismin kannattaja, kirjoitti kristillisyyden alkuajan kirjallisuutta koskien: ”Kaikissa näissä kirjoituksissa usko 1000 -vuotiseen valtakuntaan on mitä ilmeisin, eikä kukaan voi kieltää, ettei se olisi ollut tuolloin yleinen näkemys…”¹³

Luterilainen teologi Adolph Harnack tutki seurakunnan aikaa 100-325 jKr. ja teki johtopäätöksen, että tuon ajan kristityt yleensä suhtautuivat Kristuksen tulemukseen pian tapahtuvana asiana ja Hän perustaisi valtakuntansa maan päälle tulemuksensa yhteydessä. Harnack nimitti näkemystä tuolloisen ”kristillisen uskonnon ydinkohdaksi”.¹⁴ Hänen mukaansa muinaiset kristityt ymmärsivät Raamatun puhuvan Kristuksen pikaisesta paluusta, langenneen ihmiskunnan viimeisestä suuresta taistelusta Jumalaa vastaan, Kristuksen suorittamasta tuomiosta ja Hänen valtakunnastaan maan päällä. Tuo valtakunta olisi kirjaimellinen, 1000-vuoden ajan kestävä.

Will Durant tunnetaan arvostetun ja laajan historiateoksen ”The Story of Civilization” tekijänä. Hän kirjoitti: ”…apostolit ja varhaiset kristityt odottivat yksimielisesti maallista valtakuntaa. Se oli juutalainen perinne, jossa Kristus pysyi ja Hän opetti opetuslapsensa rukoilemaan Isää: Tulkoon Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa.”¹⁵ Ja edelleen: ”Yksi usko yhdisti erillään olevat seurakunnat. Kristus oli Jumalan Poika ja Hän palaisi perustamaan valtakuntansa maan päälle…”¹⁶

Yksi varhaisimpia seurakunnan johtajia apostolien jälkeen oli Papias. Hänen uskotaan saaneen opetusta itse apostoli Johannekselta. Toinen hänen aikalaisensa Polycarpus oli Johanneksen oppilaana. Papiaksen kirjoituksia ei ole säilynyt, mutta omissa teksteissään mm. Eusebius ja Irenaus viittaavat häneen. Heidän mukaansa Papias, kuten Polycarpus, opettivat kirjaimellista Kristuksen paluun yhteydessä perustettavaa 1000-vuotista valtakuntaa. Näin siis opetuksella kirjaimellisesta 1000 -vuotisesta valtakunnasta, jonka Kristus perustaa maan päälle, on pitkä historia.

Amillennialismi hylkäsi opin kirjaimellisesta 1000-vuotisesta valtakunnasta. Se vahvistui 400 luvulla jKr. Opin takana olivat erityisesti kreikkalaista alkuperää olevat silloiset seurakunnan johtajat. Jo 170 jKr. tunnettiin ryhmä nimellä ”Alogi”, joka vaikutti Vähä-Aasiassa. Ryhmä ei yhtynyt silloin vallalla olevaan oppiin kirjaimellisesta 1000 -vuotisesta valtakunnasta ja nimitti Johanneksen näkyä ”tarukirjaksi”.¹⁷ Montanismi oli toinen oppi, joka synnytti kiistaa erityisesti vuosina 160-220 jKr. Montanus sai mukaansa huomattavan joukon aikansa kristittyjä. Se oli aikansa äärisuuntaus, jossa oli eräitä selvästi harhaoppisia näkemyksiä. Montanuslaiset pitivät kuitenkin kiinni premillennialismista. Eräät heidän joukossaan kehittivät oppia väärään suuntaan ja liikkeen parissa kehittyi uskomus Kristuksen hyvin pikaiseen paluuseen Vähä-Aasian alueelle.

Montanismi antoi väärän ja kummallisen leiman Kristuksen paluun odotukselle ja siksi eräät silloiset seurakunnan johtajat alkoivat karttaa premillennialismin opettamista. Eräät tutkijat ovat tulleet päätelmään, että toinen syy amillennialismin nousulle oli ”poliittinen korrektius”. Osa seurakunnan johtajista pelkäsi opetuksen Kristuksen paluusta ja perustettavasta valtakunnasta synnyttävän vainon Rooman valtakunnan taholta kristittyjä vastaan. Mahtava Rooma ei halunnut kilpailijoita ja opetus toisenlaisesta vallanpidosta saatettiin tulkita kapinan lietsomiseksi. Kolmas syy oli keskittyminen kirkon hierarkian rakentamiseen. Kirkkolaitos ja sen organisointi, vallan ja aseman vakiinnuttaminen, alkoi tulla monelle johtajalle keskeiseksi. Muu oli toissijaista. Yksi tärkeimmistä syistä oli kuitenkin antisemitismin nousu etenkin seurakunnan itäisillä alueilla. Seurakunnassa enemmistönä olevat pakanakristityt alkoivat ylenkatsoa juutalaisia Kristuksen hylkääjinä ja tappajina. Yleinen juutalaisvastaisuus lisääntyi ja kaikki juutalainen kulttuuri ja perinne oli pahasta. Koska premillennialismi liitettiin maalliseen valtakuntaan, jossa oli juutalaisia yhteyksiä ja koska juutalaiset yleensäkin odottivat Messiasta vapauttamaan heidät ja perustamaan maailmanhallinnon, oppi kiliasmista alkoi kalskahtaa judaismilta ja väärältä.

Origen (n.185-253 jKr.) edusti ns. Alexandrian koulukuntaa.¹⁸ Origenin ja hänen kanssaoppineidensa sanotaan olleen kiinnostuneita kreikkalaisesta filosofiasta. Oppineet halusivat yhdistää kristillisen uskon ja kreikkalaisen filosofian aineksia keskenään ja niin he tekivätkin. Kreikkalainen kulttuuriperinne ja äly koettiin ylivertaiseksi juutalaisuuden vastaaviin nähden. Yksi kreikkalaisen filosofian peruspiirteitä on, että kaikki fyysinen tai materiaalinen on tavalla tai toisella pahasta. Henkisyys liittyy aina ei-fyysiseen ja ei-materiaan. Tämä periaate johtaa kaikenlaisen yliluonnollisen hengellistämiseen, Jumala ei voi olla läsnä tavallisessa, arkisessa toiminnassa, Hänet pitää ”kokea” jollakin erikoisella tavalla.¹⁹ Samassa yhteydessä maallinen, poliittinen Kristuksen valtakunta alettiin nähdä vääränä. Vain hengellinen, ei-fyysinen valtakunta oli hyväksyttävä.

Raamatun sana siitä, kuinka Jumalan valtakunta ei tule nähtävällä tavalla, vaan on sisäisesti meissä,²⁰ sai yksipuolisen merkityksen. Jo edellä lainattu luterilainen teologi ja historioitsija Harnack mainitsee, että kreikkalaisperäinen mystisismi antoi kuoliniskun kiliasmille sillä alueella, missä se vaikutti. Origeneen vaikutusta on ns. allegorinen raamatunselitys. Sille tunnusomaista on Raamatun tapahtumien ja ennustusten käsittäminen vertauskuviksi, joille pitää löytää vastine seurakunnan ja maailman historiasta. Tulkitsemisperiaate johti siihen, että Origen hylkäsi mm. opin fyysisestä ruumiin ylösnousemuksesta ja uskoi kaikkien ihmisten lopulta pelastuvan, myös langenneiden enkelien.²¹ Kaikkialla, missä kreikkalainen kirkkolaitos sai vaikutusvaltaa myös allegorinen tulkinta vahvistui. Kreikan kirkko myös hylkäsi Ilmestyskirjan kaanonistaan.²²

Tuon ajan kirkkolaitos oli jo muodostanut eri keskuksia. Armenian alueella vaikutti oma kirkkolaitos, Syyriassa omansa, samoin Arabian ja Etiopian alueilla. Premillennialismi säilyi näiden kirkkojen opetuksessa kauemmin kuin kreikkalaisen kirkon alueella. Näitä merkittävämpi oli kuitenkin läntinen kirkkolaitos, jonka keskuspaikaksi muodostui Rooma. Tämä latinalainen kirkko alkoi saada vaikutteita kreikkalaisesta ja samalla 1000 -vuotisen valtakunnan opetus alkoi muuttua myös sen keskuudessa. Jerome (345-420 jKr.) oli yksi latinalaisen kirkon johtajia, joka sai opetusta useita vuosia Origeneen koulukunnalta. Jerome julisti, että hän on tehnyt eron ”juutalaisiin oletuksiin”. Se koski myös oppia kirjaimellisesta 1000 -vuotisesta valtakunnasta.

Augustinus (354-430 jKr.) oli Jeromen aikalainen. Aiempina vuosinaan hän edusti premillennialistista näkemystä, mutta muutti sen myöhemmin amillennialistiseksi. Augustinus opetti yksinomaan kirkon olevan Messiaan valtakunta ja Raamatun ko. valtakunta-ajattelun tarkoittavan aina sitä.²³ Augustinus yhtyi Origeneen allegoriseen selitystapaan koskien VT:n profeettoja ja Ilmestyskirjaa. Augustinuksen kirjoituksista ja amillennialismista tuli katolisen kirkon levittämänä yleisesti hyväksytty. Hänen vaikutuksensa ulottuu meidänkin aikaamme. Läpi keskiajan ja uskonpuhdistuksen jälkeenkin amillennialismilla on maailmanlaajuisesti ollut vahva asema. Se on säilynyt erityisesti katolisessa, luterilaisessa, reformoidussa ja anglikaanikirkossa, mutta myös muissa suunnissa on niin ajattelevia. Monet uskonpuhdistusta kannattaneet kristityt pitäytyivät Augustinuksen opissa, koska eivät halunneet edistää ”juutalaista vaikutusta”, jona premillennialismi nähtiin. Seurakunnan historian aikana on kuitenkin aina ollut ryhmiä ja yksilöitä, jotka ovat pitäytyneet viimemainitussa tulkinnassa.²⁴

Eräät 1600 -luvun oppineet, jotka tulivat vakuuttuneiksi kirjaimellisesta 1000 -vuotisesta valtakunnasta, alkoivat opettaa tuohon tavoitteeseen päästävän kirkon lisääntyvän vaikutuksen kautta, ei Kristuksen toisen tulemuksen myötä. Opetus sai nimekseen postmillennialismi, Kristus palaa maan päälle 1000 -vuotisen, seurakunnan hallitseman ajan jälkeen.²⁵ Sen kannattajat uskoivat ihmiskunnan kehittyvän ja konfliktien ym. vaikeuksien tulevan lopulta voitetuiksi. Kirkolla ja sen voimistuvalla vaikutuksella olisi tässä kehityksessä keskeinen osuus. Kehittyi kaksi suuntausta. Toinen korosti Jumalan Sanan auktoriteettia. Sen mukaan VT:n 1000 -vuotista valtakuntaa koskevat profetiat kuvaavat aikaa, jolloin evankeliumi on levinnyt yli kaiken maan ja koko maailmasta tulee lopulta kristitty maailma. Kyseessä on eräänlainen ”superkirkko”-ajatus.²⁶ Mm. kuuluisa amerikkalainen herätyssaarnaaja Jonathan Edwards oli näin ajatteleva. Amerikassa postmillennialismi saikin lujan jalansijan ja ”uuden maailman” ajateltiin johtavan koko muun maailman 1000 -vuotiseen hyvinvointiin. Amerikan sisällissota oli mitä suurimmassa määrin sota orjuutta vastaan. Orjuuden poistaminen oli monen mielestä yksi askel kohti kristillistä maailmaa.

Toinen postmillennialismin suuntaus alkoi korostaa liberaalia raamattunäkemystä. Se hylkäsi ihmisen syntisyyden ja kuvasi hänet pohjimmiltaan hyväksi. Oikea koulutus ja olosuhteiden kehittyminen hyviksi vaikuttaa maailman muuttumiseen 1000 -vuotisen valtakunnan olosuhteisiin. Tämä näkemys perusti ihmisen älyyn ja tieteeseen. Suuntaus pitää Kristusta suurimpana koskaan eläneenä ihmisenä, mutta kieltää Hänen jumaluutensa. Syntien sovitusuhria ei tarvita. Ensimmäinen maailmansota oli kova isku postmillennialismiin tässä muodossa uskoville. Toinen maailmansota ja holokausti antoivat miltei kuoliniskun ihmisen hyvyyteen ja omiin ponnistuksiin uskoville.

Jatkuu osassa 2