JOS JOKU
JANOAA …
Dave Hunt
Kirjoittaja on maailmankuulu
kirjailija ja julistaja, joka on The Berean Call järjestön perustaja ja johtajia. Järjestö tutkii ja
varottaa vääristä kulteista,
opeista ja opetuksista. Internetissä: www.thebereancall.org
Jos joku janoaa. Mistä janosta on kysymys? Blaise Pascal sanoi, ”Vain kaksi
ihmistyyppiä ovat järkeviä: Ihminen, joka rakastaa
Jumalaa koko sydämestään, koska on löytänyt Hänet ja ihminen, joka etsii
Jumalaa koko sydämestään, koska ei vielä ole löytänyt Häntä.”
Tuon jaottelun mukaan suurin
osa ihmiskuntaa ei ole järkeviä. Tavallinen ihminen, joka väittää uskovansa
Jumalaan (kuten suurin osa ns. ”kristityissä” maissa elävistä) on liian täynnä
itseään uhratakseen paljonkaan aikaa ja ajattelua Jumalalle.
Pascal sanoi vain sen jonka
Kirjoitukset ilmoittavat, eli, että halu löytää Jumala tulisi olla ihmisen
normaali tila. ”Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä
tulla Jumalan kasvojen eteen?”, Ps42:3, ”Jumala, sinä olet minun Jumalani,
sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun
ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa”, Ps.63:2.
Kuinka monella meistä, jotka
kutsumme itseämme ”kristityiksi”, on tämä kaipuu Jumalan puoleen?
Kuinka on mahdollista, että
me emme rakasta koko sydämestämme Häntä, joka on Luojamme ja Pelastajamme, joka
rakastaa meitä ”iankaikkisella rakkaudella” ja kutsuu meitä: ”Kaukaa ilmestyy
minulle Herra: ’Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen
tähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta’” Jer.31:3.
Olemmeko kiintyneet
taivaalliseen Isäämme koko sydämestämme? Onko mahdollista, että Hän murehtii
joidenkin takia, kuten oli Israelin laita: ”Unhottaako neitsyt koristeensa,
morsian koruvyönsä? Mutta minun kansani on unhottanut minut epälukuisina
päivinä”, Jer.2:32.
... jokaisen ihmisen sisimmässä on tietoisuus, että jokin on pahasti
väärin ja jokin elintärkeä osa on kateissa.
Ihminen tehtiin Jumalan
kuvaksi. Hän irtautui Jumalasta syntinsä takia. Eikö siis meillä pitäisi olla
tietoinen hengellinen jano? Monet yrittävät kieltää sen ja torjua asian monin
keinoin jotka eivät tuo tyydytystä. Silti jokaisen ihmisen sisimmässä on
tietoisuus, että jokin on pahasti väärin ja jokin elintärkeä osa on kateissa.
Koska Jumala loi meidät yhteyteensä, ihmisen sisimmässä on tyhjyys, jota mikään
tämän olemassa olevan maailman asia ei täytä. Vain Jumala voi sen tehdä ja
täyttää kaipuun. Ne, jotka ovat kokeneet kaipuun täyttämisen ihmeen ja sen
tuoman tyydytyksen haluavat päästä yhä lähemmäs Häntä.
Jumala tarjoaa täyttymystä
kaipuuseen koko ihmiskunnalle: ”Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden
ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa
ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä, mikä
ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin
saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu
lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin
teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton,
annan lujat Daavidin armot”, Jes.55:1-3.
Tässä ei selvästikään ole
kyse tavallisesta vedestä, viinistä tai maidosta – vielä vähemmän mistään
”pyhästä vedestä”, jonka pappi siunaa. Tämä vesi juodaan sielussa ja hengessä
ja sen lähde on: ”Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana
kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta”, Ilm.22:1.
Profeetta Jesaja sanoo:
”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun
hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja
palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä
hänellä on paljon anteeksiantamusta” Jes.55:6-7.
Jumala lupaa: ”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua
kaikesta sydämestänne”
Jer.29:13.
Kuka etsisi
koko sydämestään ellei ihminen, joka janoaa Jumalan tuntemista, kuten erämaahan
nääntyvä ihminen vesitilkkaa.
Traagista
on, että ihmisen luontainen mieltymys ei ole etsiä oikeata Jumalaa, jonka
tahtoon pitää alistua, vaan vääriä jumalia, jotka maagisesti täyttävät omia
halujamme. On suuri ero rukoilla
Jumalaa itsekkäistä vaikuttimista ja rukoilla Häntä alistuen siihen, että Hän
viisaudessaan ja rakkaudessaan tietää mitä tarvitsemme.
Tässä Jumala sydämen suru
tilanteestamme: ”Hämmästykää tästä, te taivaat, kauhistukaa, peräti
tyrmistykää, sanoo Herra. Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin:
minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen
vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä” Jer.2:12,13.
Runoilijan sanoin, ”Etsin
rikotuista vesiruukuista, Herra, mutta en löytänyt vettä. Aina
kun pysähdyin juomaan vesi pakeni pilkaten minua, kun valitin.”
Kristus lupaa sammuttaa
sydämen janon kaikkien ihmisten kohdalla. Lupauksen mukaan Hän on ”elävän veden
lähde”, jonka Israel hylkäsi ja jonka aikamme ihmiset suurelta osin hylkäävät
kaikkialla maailmassa.
Lähteellä olevalle naiselle
Jeesus sanoi: ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jokainen, joka juo
tätä vettä, janoaa jälleen,
mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se
vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa
iankaikkiseen elämään’” Joh.4:13,14.
Virtaako tämä elämänlähde
meissä niin, että siitä olisi apua niille ympärillämme, jotka kipeästi
tarvitsevat Häntä?
Traagista on, että ihmisen luontainen mieltymys ei ole
etsiä oikeata Jumalaa, jonka tahtoon pitää alistua, vaan vääriä jumalia, jotka
maagisesti täyttävät omia halujamme.
Lehtimajanjuhlan viimeisenä
päivänä Jeesus nousi: ”Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi
ja huusi ja sanoi: "Jos
joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen
sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat” Joh.7:37-38.
Jeesus ilmoittaa tässä
itsensä Israelin Jumalana, joka VT:ssa kutsuu koko
ihmissukua luokseen sammuttamaan hengellisen janonsa. Kristus viittaa samaan
kuin VT:n psalminkirjoittajat, Hän kutsuu koko ihmiskuntaa luokseen juomaan
Hänestä.
Tämän janon sammuttaminen on
Raamatun kahden viimeisen luvun pääaihe: ”Ja hän sanoi minulle: "Se on
tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden
lähteestä lahjaksi”, Ilm.21:6.
Ilm21:5 ”valtaistuimella
istuva” tekee tämän lupauksen. Hän on myös Ilm21:6 A ja O (Alpha ja Omega, Alku
ja Loppu, Ensimmäinen ja Viimeinen).
Tämä sama maininta on
Raamatussa kolmessa muussakin paikassa. Ilm.1:8 Alku ja Loppu kutsuu itseään
”Kaikkivaltiaaksi”. Sana löytyy 43 kertaa Raamatusta tämän kohdan lisäksi.
Kaikki kohdat ovat VT:ssa ja liittyvät aina Israelin
Jumalaan, maailmankaikkeuden Luojaan. 44:n ja viimeisen kerran Raamatussa ”Kaikkivaltias”
viittaa Kristukseen, samalla myös Israelin Jumalaan, aivan kuten Hän sanoo
”Minä ja Isä olemme yhtä”, Joh.10:30.
Kun Johannes kääntyy
nähdäkseen Alun ja Lopun “äänen” lähteen, hän näkee Kristuksen kunniassaan: “Ja
minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin
seitsemän kultaista lampunjalkaa, ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan
muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella
vyöllä vyötetyn. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin
lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; hänen
jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä
oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Ja hänellä oli
oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen,
terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin
aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä
kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun
päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä
elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja
minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet”, Ilm.1:12-18.
Ilm.21:6 Alku ja Loppu on Hän, joka istuu Jumalan ja
Karitsan valtaistuimella (22:1, 21:5). Hän tekee kaikista voittajista poikiaan
(21:7). Se on viittaus Isään Jumalaan.
Neljäs kerta tämä ilmaus esiintyy 22:13 ja taas Alku
ja Loppu on selvästi ”Minä Jeesus…”, 22:16. Meitä muistutetaan jatkuvasti Hänen
ykseydestään Isän kanssa ”että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin
sinä, Isä, olet minussa ja minä
sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet
minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen
antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me
olemme yhtä - minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti
yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja
rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua
rakastanut”, Joh.17:21-23.
Raamatussa Jumalan viimeinen vetoomus ihmiskunnalle
on: ”Ja Henki ja morsian sanovat: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja
joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi”,
Ilm.22:17.
Tämä on iankaikkisen elämän lupaus. Rikas mies
kärventyi helvetin liekeissä ja valitti janoaan. Hän pyysi vesitilkkaa
kielelleen, vaikka hänen fyysinen ruumiinsa oli haudassa. Onko tällainen
kohtalo tulosta siitä, kun materialismin pettämänä antaa vallan omille
itsekkäille pyyteilleen. Jatkuuko fyysisen elämän tunto iankaikkisuudessa?
Vai tarkoittiko hän sitä hengellistä elävän veden
kaipuuta, jonka hän eläessään hylkäsi ja jota ei koskaan juonut?
Ne, jotka juovat Jumalan lähteestä uskomalla
Kristukseen ja Hänen uhriinsa syntien edestä, juovat iankaikkista elämää ja
siinä merkityksessä eivät enää janoa. Mutta asialla on myös jatkuva merkitys
jokapäiväisen vaelluksen kannalta, jotta hengellinen elämä ja voima säilyy.
Kuten fyysinen ruumis tarvitsee vettä jatkuvasti, niin myös lunastettu sielu ja
henki tarvitsee Kristuksen vettä jatkuvasti aina syvempään iloon ja
hengelliseen tyydytykseen. Kristuksen ”juominen” kestää ikuisesti: ”Ei heidän
enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään
helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja
johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki
kyyneleet heidän silmistänsä”, Ilm.7:16-17.
Koska ihminen elää fyysisessä ruumiissa fyysisessä maailmankaikkeudessa
(jotka molemmat ovat väliaikaisia) ja ymmärtää fyysisiä asioita, niin Jumala
ilmoittaa hengelliset asiat fyysisen olemassaolon vertauskuvina, symboleina ja
yhdenmukaisuuksina.
Kuinka sielu ja henki juovat? Kuinka voimme kokea
suuremman täyteyden Kristuksesta, joka sanoi myös: ”Niin Jeesus sanoi heille:
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa
ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne”, Joh.6:53
Me emme juo Hänen fyysistä vertaan, emmekä syö Hänen
fyysistä lihaansa, vaan tämä syöminen ja juominen on
hengellistä ja perustuu uskoon. ”Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän
leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei
koskaan janoa”, Joh.6:35.
Totuus on hengellinen ja sitä kuvaavat sanat ovat
“henki ja elämä” (Joh.6:63), todellinen “elämän sana”, josta Paavali puhuu
sanoen, että kristittyjen velvollisuus on pitää se tarjolla (Fil.2:16).
Sanoilla on hengellinen ulottuvuus. Siten ymmärrys
kuuluu sieluun ja henkeen, ei ruumiin valtapiiriin.
Olemme ymmärtäneet, että nämä
sanat ovat hengellisiä tarkoittaen sielua ja henkeä, ei fyysistä ruumista.
Kieli on luonteeltaan aineeton. Sellaiset käsitteet kuin ”oikeus” ja ”totuus”
ovat viiden aistimme ulkopuolella. Silti nämä asiat, vaikka eivät ole fyysisiä,
voivat kuvata olemassa olevaa maailmankaikkeutta, kuten myös sielun aluetta.
Koska ihminen elää fyysisessä
ruumiissa fyysisessä maailmankaikkeudessa (jotka molemmat ovat väliaikaisia) ja
ymmärtää fyysisiä asioita, niin Jumala ilmoittaa hengelliset asiat fyysisen
olemassaolon vertauskuvina, symboleina ja yhdenmukaisuuksina.
Einsteinin mukaan aine ja
energia eivät anna merkityksiä symboliselle kielenkäytölle. Kielitieteilijät
tuntevat ongelman ”Einsteinin kuiluna”. Evoluutioteoria ei anna selitystä
hengellisten symbolien ja vertauskuvien käytölle. Kuilun yli ei ole siltaa.
Kun materiaalille
kirjoitetaan – kuten tässä – ja sitä luetaan, niin tekstin informaatio on
olemassa itsenäisesti ilman materiaalia ja energiaa. Tuon informaation paikka
ja sen lähde on tietoinen, ei-materiaalinen maailma, eli mieli.
Aikanamme puhutaan paljon
DNA:sta. Se sisältää monimutkaisen kemiallisen mekanismin, joka toimii koodikielenä
kaikelle aineelliselle. On selvää, että DNA itse ei voi olla sisältämänsä
ihmeellisen informaation lähde. Kielitieteellinen tosiasia on, että satunnaiset
muutokset kirjaimissa eivät saa aikaan järjestystä tekstiin, vaan sekaannusta
ja kaaosta. Jos evoluutio pitäisi paikkansa ja olemassaolon muodot olisivat
vain kehityksen sattumaa, niin kaiken elollisen koodina oleva DNA ei olisi
järjestäytynyt, eikä koskaan olisi voinut tuottaa ajattelevaa ihmistä ja
järjestynyttä, toinen toisesta asiasta riippuvaa luomakuntaa.
Ihminen on aineeton ja ikuinen olento, joka elää
väliaikaisesti fyysisessä ruumiissa. Jopa kaikkein primitiivisimmät ihmisheimot
ovat aina tiedostaneet sen. Mikään muu selitys ei anna vastausta kysymyksiin.
Kuitenkin monet tunnustavat kristitytkin, joiden ainakin tulisi tiedostaa tämä
ja elää sen totuuden mukaan, usein kieltävät sen arkielämässään ja
uskonnollisessa käytöksessään. Ihmisen mieltymys tähän väliaikaiseen maailmaan
ja sen erilaista mielihyvää tarjoamiin petoksiin, tekevät hänestä sokean
hengelliselle ja ikuisesti todelliselle maailmalle.
Tämä on helpoiten nähtävissä Rooman kirkon
opetuksissa. Siellä pyhyys ja pyhyyden voima liitetään aineellisiin asioihin,
kuten päähineet, riipukset, pyhäinjäännökset, viitat ja virka-asut, ym., mutta
hylätään hengellinen totuus.
Ihmiset luottavat suuresti pappien siunaamaan ”pyhään
veteen”, mutta hylkäävät ”elämän veden” (Ilm.21:6, 22:1,17) jota Kristus
tarjoaa ilmaiseksi kaikille.
Miljoonat pyhiinvaeltajat maailman eri puolilta
etsiytyvät paikkoihin ja tilaisuuksiin, joissa luvataan syntien anteeksianto
vaikkapa kävelemällä aineellisen ”pyhän oven” läpi, jonka paavi pyhitti ja
avasi tätä tarkoitusta varten ”riemuvuonna” 2000.
Kristus sanoo kuitenkin hengellisen totuuden: ”Minä
olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle,
niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä
ulos ja löytävä laitumen”, Joh.10:9.
Monet protestantitkin laittavat liiaksi painoa fyysisille
teoille. Kastetta, sekä aikuis-, että lapsikastetta, saatetaan opettaa
pelastuksen ehtona. Sakramenteista voi tulla pelastuksen välineitä Kristuksen
sijaan. Evankelisetkaan eivät ole turvassa vääriltä painotuksilta.
Mikä on Kristuksesta juomisen käytännöllinen ja
päivittäinen merkitys? Mitä tarkoittaa sanonta, että ne, jotka juovat Hänen
ammentamaansa vettä, tulevat sen veden lähteiksi joka vie iankaikkiseen
elämään? Olemmeko kadottaneet jotakin Kristuksen lupauksen merkityksestä
koskien tätä elävää vettä, joka on Hänessä?
Ehtoollisateriaa vietetään Kristuksen muistoksi
(Luuk.22:19). Muutoin aineellisilla osilla ei ole arvoa (kuin yhteydessä
Kristukseen).
Kunnollinen ehtoollisenvietto edellyttää syvää
rukousta ja sisäistä yhteyttä Herraan. Monissa seurakunnissa tähän ei enää
anneta aikaa, vaan leipä ja viini vain kulkevat kädestä toiseen, samalla kun
”ylistysryhmä” on äänekkäästi esillä tai nopeasti tulee esille.
Tietenkin meidän tulisi olla seurakunta, joka viettää
aikaa myös ajattelemalla syvällisesti Herraa ja mitä Hän on ja mitä Hän on
tehnyt puolestamme. Kuinka usein pyydämme Häneltä syvempää ymmärrystä Häneen?
Kuinka usein kerromme rukouksessamme, että rakastamme Häntä koko sydämestämme
(tai halumme tulla rakastamaan Häntä siten).
Janoammeko Kristusta tai jotakin muuta, joka tulee ja
menee, mutta jota emme saa mukaamme ikuisuuteen? Daavid sanoi oman halunsa
olevan: ”Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran
huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen
temppelissänsä”, Ps.27:4.
Meidän pitää kysyä itseltämme: Mitä minä tiedän Herran
kauneudesta ja Hänen läsnäolostaan omassa elämässäni?
Jeesus lupasi: ”Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja
janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan”, Matt.5:6. Hän on
vanhurskautemme: ”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa,
joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi
ja lunastukseksi”, 1Kor.1:30. Hänen tulisi olla aina hengellisen janomme kohde
ja sen jatkuva täyttymys. Sen tuloksena virratkoon elämän vesi meidänkin
kauttamme monille janoaville.