Bruce Wilkinson opettaa
kristillistä “mantraa”?
Tri Bruce Wilkinson johtaa “Walk Thru the Bible
Ministries” järjestöä. Hänen pieni kirjansa, ”The Prayer of Jabez”, Jabesin rukous, on lyönyt kaikki
myyntiennätykset. (Kirjoittaja on käyttänyt lähdeteoksena eng.kielistä kirjaa.)
Suomalainen
kustantaja mainostaa: ”Kirjaa on myyty erikielisinä käännöksinä miljoonia
kappaleita. Vuonna 2000 se oli Yhdysvalloissa sekulaarikirjallisuuden listalla
ykkösenä.”
Wilkinsonin
kirjan sanoma voidaan tiivistää lyhyeen: Hän kehottaa lukijoita toistamaan
päivittäin Jabesin rukousta, 1.Aik.4:9-10. Tämän kautta Jumalan voima ja
kaikenlainen siunaus vapautuu elämäämme. Ja vielä enemmän: Wilkinsonin mukaan
voit ”kokeilla” rukousta 30 päivän ajan ja tuo aika osoittaa menetelmän
toimivaksi, Jumala tulee tekemään ihmeitä. Onko Wilkinsonin lupauksella takuu?
Saako kirjaan investoinut rahansa takaisin, jos pettyy? Vaikka kirjassa on
yksittäisiä kohtia joihin voi yhtyä, sen pääsanoma on kummallinen harha.
Wilkinson kertoo, kuinka hän “löysi” Jabesin rukouksen ihmeitä tekevän
voiman, kun alkoi yli 30 vuotta sitten toistamaan sitä päivittäin sanasta
sanaan. Koko tuon ajan rukouksen toistaminen on tuonut hänelle siunauksia, jotka
Jumala antaa vain niille, jotka osaavat pyytää oikealla tavalla. Hän kuvaa omaa
kokemustaan, todellista tai kuviteltua, tehden siitä yleisen hengellisen elämän
mallin. Menetelmä on karismaattisen liikkeen suosima ja perustuu
henkilökohtaisen kokemuksen, ei Raamatun pohjalle. Todistus siitä, kuinka
käyttämäni menetelmä on tuonut minulle rikkautta ja menestystä, myy tässä
maailmassa aina. Tällaisia kirjoja on julkaistu tuhansittain
sekulaarikirjallisuudessa.
Karismaattisen liikkeen myötä malli ilmestyi kristillisyyteen.
Wilkinsonin näkemys on, jos ei täysin niin lähellä, ”name it and clame it”
–oppia, eli nimeä tarpeesi, vaadi sitä rohkeasti Jumalalta ja Hän tekee sen.
Oppi kuuluu keskeisenä osana ”menestysteologiaan”.
Wilkinson sanoo Jabesin rukousta ”uskaliaaksi rukoukseksi, johon Jumala
aina vastaa”. Rukous on ”avain” aivan erityiseen, Jumalan suosion täyttämään
elämään.
Wilkinson kuvaa värikkäin sanoin mitä tapahtui, kun Jabes oli rukoillut
rukouksensa. Taivaan valtavat portit avautuivat jyristen päästämään siunaukset
Jabesin elämään. Jabesin elämä muuttui täysin toiseksi.
Jabesin
rukous toimii kuten itämainen mantra. Wilkinson liittää yhteyteen kaksi UT:n
kohtaa: Matt.7:7 ja Jaakob 4:2. Kun rukoilet Jabesin rukousta, voit muuttaa
tulevaisuutesi yhdessä hetkessä, lupaa Wilkinson. Hän myös kehottaa lukijaa
lukemaan kirjaansa uudestaan ja uudestaan, jotta kaikki siinä olevat asiaa
koskevat vivahteet tulevat tutuksi.
Onko
Wilkinsonin oma elämä aina ollut pelkkää päivänpaistetta sinä aikana, kun hän
on toistanut Jabesin rukousta? Ei suinkaan. Se on ollut varsin tavallista. 1993
hänen kotinsa saastui homesienen vaikutuksesta ja se romahdutti Wilkinsonin
elimistön immuunisysteemin. Hän sairastui vakavasti ja kärsi vaivaa kahden
vuoden ajan. Hänellä on ollut taloudellisia ongelmia, loppuun palaminen ja hän
on aiemmin epäonnistunut kirjoittajana.
Jabes siis löytyy Raamatustamme 1.Aik.4:9-10. ”Mutta
Jabes oli suuremmassa arvossa pidetty kuin hänen veljensä; ja hänen äitinsä oli
antanut hänelle nimen Jabes sanoen: "Olen synnyttänyt hänet kipuja
kärsien". Ja Jabes huusi Israelin Jumalaa, sanoen: "Jospa sinä
siunaisit minua ja laajentaisit minun alueeni; jospa sinun kätesi olisi minun
kanssani ja sinä varjelisit pahasta, niin että minä pääsisin kipuja kärsimästä!"
Ja Jumala antoi hänen pyyntönsä toteutua.” (Varsinainen rukous jakeessa 10,
kursivoitu teksti.)
Jabesta ei mainita muualla Raamatussa. Ei VT:ssa, ei UT:ssa. Tässä
kaikki. 1. Aikakirjan 9 ensimmäistä lukua ovat sukuluetteloita. Jabes mainitaan
Juudan jälkeläisten sukuluettelossa. Wilkinson tekee Jabesin rukouksesta
”ilmestystietoa”, jossa ratkaisevaa on tieto
oikeasta menetelmästä. Kun meillä on oikea tieto ja menettelemme sen
mukaan, siunaus seuraa vääjäämättä. Raamattu sanoo selvästi, useissa kohdin, Jumalan
kuulevan Hänen eteensä nöyryydessä ja totuudessa tulevaa rukoilijaa. Lue esim.
Ps.66:18, Snl.15:29, 28:9, jne. Asiaan ei liity mikään rukouskaava.
Jeesus ei opettanut Jabesin rukousta. Eivät myöskään
UT:n kirjoittajat. Näin Wilkinson asettaa oman ”tietonsa” Jabesin rukouksen
merkityksestä yläpuolelle Herramme ja Hänen sanansa. Sana on vastaan
kaavamaista rukoustoistoa, ks. Matt.6:5-8. ”Isä Meidän” rukouksessa Jeesus
esittää ikuiset perusperiaatteet rukoukselle, Matt.6:9-13. Jumala vastaa
rukouksiimme ainoastaan Jeesuksen täytetyn työn ansiosta. Meidän
menetelmillämme ei ole vaikutusta. Wilkinsonin kirja peittää Kristuksen
täytetyn työn voiman ja vaikutuksen. Jeesus kuoli edestämme sovittaen syntimme
ja vain sen perusteella voimme lähestyä Jumalaa, joka kuulee meitä
armahdettuina syntisinä. Meillä ei ole mitään omaa ansiota, ei mitään
menetelmää, ohi Kristuksen. Kirjoittajan suurin erehdys on esittää Jabesin
rukous sellaisena.
Amerikan suurimmat päivä- ja viikkolehdet ovat
kirjoittaneet ”Jabesin Rukous”-ilmiöstä kriittisestikin. New York Times:
”Jabesin rukousta hymistään monin paikoin Amerikassa: liikemiehet sanovat sen
lisäävän heidän voittojaan, yksinäiset naiset sanovat sen kautta löytäneensä
poikaystäviä, ja pastorit sanovat sen lisäävän seurakuntiaan…”.
Englantilainen The Times lehti kirjoittaa: ”Yhdellä tasolla Jabesin
rukous edustaa paluuta menestysteologiaan, oppiin, jota monet amerikkalaiset
helluntailiikkeen saarnaajat ovat esittäneet aina 1950-luvulta lähtien. Sen
mukaan Jumala haluaa omiensa olevan rikkaita, joten Häntä miellyttää, kun
pyydetään rahaa ja Hän osoittaa sen palkitsemalla jumaliset... Se on sanoma, joka saa
vastakaikua hyvin toimeentulevilta… amerikkalaisilta: ahneus on heti
jumalallisuuden jälkeen… mitkä tahansa Jabesin rukouksen mahdollisuudet ovat,
niiden täytyy olla enemmän, kuin mahdollisuus voittaa kansallisessa
lotto-arvonnassa…”.
On huomiota herättävää, kuinka maallinen media näkee hullutuksen läpi,
mutta kristityt eivät. Monet saarnaajat, pastorit ja seurakuntalaiset puhuvat
haltioituneesti, kuinka Wilkinsonin neuvoma menetelmä on toiminut heidän
kohdallaan. Toki monet amerikkalaiset kristityt myös arvostelevat kirjan
sanomaa.
Wilkinson sanoo tämän rukouksen olevan hänelle tärkein heti
pelastusrukouksensa jälkeen. Hän väittää sanan ”siunata”, ”bless”, tarkoittavan Jabesin rukouksessa Jumalan
yliluonnollista suosiota.
Sana tarkoittaa polvistumista, kunnioittavaa palvontaa, jumalointia –
eli nöyrää Jumalan edessä olemista. Sillä on muitakin merkityksiä, mutta ei
Wilkinsonin mainitsemaa. Kun ihminen ymmärtää oman syntisen tilansa ja tulee
Hänen eteensä Kristuksen työn ansion vastaanottaneena, se on siunaus!
Ensisijaisesti kristittyjen ei tule etsiä ”Jumalan siunausta”, vaan mikä on
Hänen tahtonsa ja olla sille uskollinen. Jumalan tahdon tekeminen voi merkitä
myös inhimillisiä vaikeuksia ja uhrauksia.
Wilkinsonin ensimmäinen yritys oli julkaista Jabesin
Rukous 280-sivuisena kirjana. Kukaan ei kiinnostunut siitä. Suuri merkitys
kirjan menestykselle Amerikassa oli, että kuuluisa ja kiistelty kristillinen
psykologi ja julkisuuden henkilö James Dobson antoi kirjalle tukensa. 1999 hän
oli kuunnellut nauhalta Wilkinsonin opettavan Jabesin rukousta ja kutsui tämän
puhujaksi Kansallisen Rukouspäivän lounastilaisuuteen toukokuussa 2000.
Kustantaja Multinomah haistoi tässä tilaisuuden ja kehotti Wilkinsonia
valmistamaan aiheesta siihen mennessä kirjasen. Wilkinson ei aluksi ollut
halukas, mutta kustannustoimittaja Kopp auttoi kirjan käsikirjoituksen
valmistamisessa. Washigton Times lehti sanoo Koppin itse asiassa tehneen
päätyön. Hän kävi läpi Wilkinsonin saarnat ja kirjoitukset aiheesta, kooten
niistä kirjan aineiston.
Kun ilmiö alkoi saada huomattavat mittasuhteet,
Wilkinsonista tuli haluttu puhuja. Hän on opettanut Jabesin rukousta mm. Robert
Schullerin kuuluisassa ja loisteliaassa kirkossa, ”Kristallikatedraalissa”.
Superrikas Schuller tunnetaan monista liberaaleista ja ei-raamatullisista
opetuksistaan.
Kirjan menestyksen myötä Jabesin rukousta alettiin markkinoida eri
kohderyhmille: lapsille, teini-ikäisille ja naisille. Jokaiselle oma
Jabes-kirja. Ja kun Amerikassa ollaan kaikki pitää muuttaa dollareiksi, niin
kauan kuin on tilaisuus. Saatavana on ”Jabesin Rukous” T-paitaa, musiikki CD,
julisteita, koruja (amuletteja, joihin on painettu Jabesin rukous), jne. Los Angeles Times
artikkelissa, Roy Rivenburg kirjoittaa mm: ”2400 vuoteen kukaan ei juurikaan
ole huomioinut Raamatun vähäistä mainintaa Jabesista… Mutta kiitos Atlantasta
kotoisin olevan saarnaajan, Jabesista on tullut uskonnollinen ja
liiketaloudellinen sensaatio… Häly on inspiroinut tuomaan markkinoille Jabes
kahvikuppeja, kylpyvaahtoa, kaulakoruja… Ihmiset ostavat (kirjaa) useita
kopioita… Osaltaan menekkiä on lisännyt kristityn psykologin ja vaikuttajan James
Dobsonin suositus… Kirjan kustantaja Multinomah Publ. on antanut luvan
lukuisalle määrälle oheistuotteita, kuten Jabes selkäreppu, joulukoristeet,
vaniljantuoksuiset kynttilät, hiirimatot ja jopa kehystetty taiteilijan kuvaus
Jabesista. Korut ovat myös ohjelmassa, mutta ehdotus Jabes makeistangosta
hylättiin: ’Haluamme olla tarkkoja, että emme mene markkinoinnissa liian
pitkälle’, sanoo Leslie Nunn Reed, oikeuksia valvova edustaja. Päämäärä on
antaa lupa tuotteille, jotka auttavat henkilöä muistamaan ja käyttämään
rukousta, hän sanoo ja jatkaa, että tuotteiden myynnistä saatava provisio tulee
Wilkinsonin järjestön käyttöön…”. Turha kai mainita, että Jabez, anteeksi, tarkoitan
tietenkin Wilkinson, on nyt miljonääri.
Harva hyötyy vuosisatoja sitten eläneestä ihmisestä yhtä paljon kuin hän on
tehnyt. Ikävää on, että Jabes ei älynnyt patentoida rukoustaan. Hänen
jälkeläisillään, keitä sitten olisivatkaan, ei ole tekijänoikeuksia.
Miksi Jabesin rukous myy? Koska se antaa lukijalle vaikutelman
maagisesta menetelmästä, jonka kautta siunaus ja onni saadaan. Wilkinson
kirjoittaa, ”jos Jabes olisi ollut työssä Wall Streetillä, hän olisi saattanut
rukoilla, ’Herra, lisää osakesalkkuni arvoa’”. Tämä yksi lause kuvaa hyvin,
mitä mielikuvia kirja lukijassaan synnyttää. Rukousta toistamalla Jumala on
pakotettu vastaamaan pyyntöihini, mitä tahansa ne koskevat.
Wilkinson lisää, kuinka hän neuvoo kristittyjä yritysjohtajia pyytämään
Jumalaa siunaamaan bisnestä aina enemmän. ”Jos teet bisnestä Jumalan
hyväksymällä tavalla, ei ole vain oikein pyytää lisää, vaan Hän odottaa sinun
pyyntöäsi… kun pyydät häntä laajentamaan mahdollisuuksiasi, se tuottaa Hänelle
ainoastaan mielihyvää”.
Kuvaavaa on, että kirjan saadessa julkista huomiota se ilmestyi monen
Valkoisessa Talossa työskentelevän käteen. Miksi? Koska kirja lupaa Jabeksen
rukouksen lisäävän ”aluettasi”. Onpa alueesi politiikka, bisnes, saarnavirka,
mikä tahansa – Jabesin rukous tekee sen. Wilkinson ei puhu mitään siitä, että
kukaan häviäisi tässä kaupassa. Entä jos sinun alueesi menestyminen tarkoittaa
sitä, että jonkun toisen alue ”kutistuu”. Kun sinä voitat, joku muu häviää.
Itse asiassa maailmassa tapahtuu usein juuri näin. Toimiiko Jumala siten? Wilkinson tekee rukouksesta keinon, jonka
kautta saat lisää vaikutusvaltaa omille ideoillesi mahdollisesti muiden
tappioksi. Siitä ei kuitenkaan tarvitse välittää, koska sinun takanasi on
Jumala Jabesin rukouksen kautta. Matteus 5:45 viittaa, kuinka Jumala armossaan
jakaa hyvää niin ”väärille kuin vanhurskaillekin” joka päivä. Jumalan
iankaikkisuussuosio ei ole mitattavissa sillä, minkä silmä näkee. Se on
näkymätön, elävä toivo ja ilmoitettu niiden osaksi, jotka seuraavat Kristusta.
Tässä ajassa Jumala antaa ”sadetta ja aurinkoa” kaikille. Kristittykään ei ole
turvassa itsekkyydeltä ja ylpeydeltä ja hän voi toimia niiden vaikutuksesta.
Wilkinson ei ole väärässä, kun hän painottaa kokosydämistä rukousta.
Mutta aito rukous on paljon muuta kuin Jumalalta vaatimista. Raamattu kehottaa
pyytämään ja anomaan, mutta ei itsekkäästi, ks. Jaak.4:3-4.
En epäile, etteikö Jumalan siunaus voi olla kristityn liikemiehen
toimissa, samoin kuin kenen tahansa uskovan työssä. Omassa maallisessa
ammatissani olen usein kokenut, kuinka asiat ”loksahtavat” paikoilleen ja
onnistuvat vaikeuksista huolimatta. Toisaalta jotkut asiat eivät onnistu,
vaikka kuinka rukoilisi ja yrittäisi. Jumala toimii oman näkemyksensä mukaan,
ei meidän halujemme mukaan. Joskus menetys voi olla suurempi siunaus kuin
menestys. Jumala näkee koko elinkaaremme aina iankaikkisuuteen saakka ja toimii
suvereenisti sen mukaan meidän parhaaksemme. Hän ei istu ja odota meidän
pyyntöjämme ja vaatimuksiamme tehdäkseen sitten nöyrästi niiden mukaan. Hän
vastaa rukouksiin, mutta aina oman tahtonsa, ei meidän tahtomme, mukaan.
Wilkinsonin Jumala ”vahtii ja odottaa”, että me ”pyydämme Hänen
tarjoamaansa yliluonnollista voimaa”. Tässä, kuten niin monissa muissa aikamme
”kristillisissä” menestyskirjoissa, ihminen on keskeisellä sijalla. Raamatun
sanaa käytetään tekemään ihmisen luontaisesta itsekkyydestä ja ylpeydestä
hyväksyttävä Jumalan edessä. Eikä pelkästään hyväksyttävä, vaan Hänen
suosimansa käytösmalli. Tällainen teologia perustellaan Sanalla ottamalla
yksittäisiä jakeita ja jakeiden osia eroon asiayhteydestään ja siitä, mitä
Raamattu kokonaisuudessaan kertoo ko. asiasta. Näin opettavia
”tohtoreita” on aina vain enemmän.
Wilkinsonin idea lähtee oletuksesta, että Jumala tulee maailmassa
kirkastetuksi meidän siunaustemme kautta. Ei ole mitään väärää toivoa Jumalan
voiman, vanhurskauden ja hyvyyden tulevan esille. Mutta Raamattu ei lupaa sen
tapahtuvan uskovan maallisen ja näkyvän elämän kautta. Se voi tapahtua jonkun
yksilön kohdalla, jossakin tietyssä tilanteessa, mutta se ei ole mikään kaava.
Mm. heprealaiskirjeen 11:35-40 kuvaa, kuinka maailmassa aina on ollut
uskonvainoa. Kristityt ovat joutuneet menettämään kaiken, jopa oman elämänsä.
Näitä vainoja on tänäkin päivänä. Herran apostolit eivät olleet rikkaita ja he
joutuivat kokemaan vainoa ja ahdistusta. Pilkkaako Wilkinson näitä kristittyjä?
Koska Jumalan armo Kristuksessa (jota Wilkinsonin kirja ei mitenkään
korosta) ja iankaikkisuus ovat arvoja, joita ei voi edes verrata maallisen
elämän kunniaan ja menestykseen, Raamattu ei lupaile kristitylle mitään
erityistä ”yliluonnollista voimaa”, jonka avulla maallinen menestys toteutuisi.
Usein ihminen oppii parhaiten menetysten ja ahdinkojen kautta. Jumala kuitenkin
lupaa olla KAIKESSA uskovan tuki ja turva.
Wilkinsonin menetelmä lupaa: Toista päivittäin Jabesin rukous ja
menestys seuraa. Roomalaiskatolinen kirkko on opettanut samaa rukousmallia jo
vuosisatoja. Mutta se ei hekumoi menestyksellä. Katoliset ovat panneet
merkille, että Wilkinson edustaa heidän rukousmalliaan: “Pieni, valtavasti
myyty kirjanen, esittää evankelisille protestanteille täysin katolisen mallin
– valmiin (tarkoittaa ennalta
valmistettua ja kirjoitettua rukouskaavaa) rukouksen mukavuuden ja voiman –
mutta samalla se myös tuo esiin menestysteologia saarnaajien ’nimeä se ja vaadi
sitä’ näkökulman.” (Katolinen lehti, "Our Sunday Visitor", Prayer of Jabez,
"The Return of the Prosperity Gospel?", 24.6.2001) Katolisen kirjoittajan huoli
on, että Wilkinson esittää menestysteologiaharhaa, joka katoliselle
kulttiuskonnollekin on kauhistus! Kuinka pitkälle karismaattinen eksytys onkaan
ehtinyt. Katolinen pitää ainakin osaa karismaattisen liikkeen opetuksesta
harhana, kun taas protestanttiset liikkeet joutuvat sen valtaan enenevässä
määrin.
Wilkinson esittää omaa (nykyistä) menestystään
todisteena opetuksensa oikeutuksesta. Wilkinson johtaa lukijansa luottamaan
yksittäiseen rukousmalliin, ei Häneen, jolle rukous tulee osoittaa. Raamatussa
on lukuisia kohtia, joita voitaisiin käyttää Jabesin rukouksen tavoin tuomaan
menestystä. Entä monet Daavidin, profeettojen, apostolien ja itse Kristuksen rukoukset?
Miksi Jabesin lyhyt rukous olisi jotakin erityistä yli muiden?
Wilkinson on perillä, että häntä tullaan
arvostelemaan ihmisen luontaisen itsekkyyden vahvistamisesta. Niinpä hän
esittää: ”Haluan osoittaa sinulle, että tämä rukous ei ole itsekeskeinen teko,
vaikka se vaikuttaisi siltä, vaan hengellisesti mitä ylevin ja juuri sellainen
pyyntö, jota meidän Isämme ikävöi kuulla”.
New Age piireissä opetetaan: ”Ei ole väliä
mitä uskontoa seuraat, voit lisätä hartaushetkiesi vaikutusta tunnustuksilla (toistetuilla kaavoilla)…
voit toistaa niitä mielessäsi…
kokemuksesi kautta tulet pian huomaamaan uskomattoman voiman, jonka vapautat,
kun seuraat puhutun Sanan tiedettä… kun tulet aina lähemmäs Jumalan läsnäoloa,
havaitset, että se johtaa sinut saamaan vastauksia koskien ihmisiä ja
olosuhteita, joita tarvitset, täyttääksesi elämäsi tarkoituksen…”. (Elizabeth Clare, (new age profeetta), Creative
Power of Sound.)
Tällainen rukous toimii tavallaan. Siksi idän
uskonnot käyttävät ja opettavat sitä. Hindu- ja buddhamunkit opettavat
toistamisen keskittävän mielemme Jumalaan. Periaatteelle perustuu TM,
transsendenttinen mietiskely, joka sanoo mantran toistamisen saavan aikaan koko
maailmaa parantavia ”sähköisiä värähtelyjä”.
Tapa on käytössä katolisessa ja muussa kulttikristillisyydessä.
Sitä käytetään saamaan aikaan uusi ”tietoisuuden taso / tila”. (Josta puhutaan
paljon karismaattisessa liikkeessä). Monet tutkimukset osaavat yhdistää sen
vaikuttavan ihmisen ruumiintoimintoihin. Tapa johtaa ”itsesuggestioon”, itse aikaansaatuun hypnoosin kaltaiseen
tilaan, joka vapauttaa elimistöön positiivisesti vaikuttavia aineita.
Pidemmälle ehdittäessä mukaan tulevat erilaiset kokemukset ruumiin ja mielen
tasolla, joita kristillisen kulttuurin omaksunut pitää Pyhän Hengen ilmauksina.
Wilkinsonin käyttämä käännöskään ei ole aivan oikean merkityksen
mukainen. Wilkinson jakaa rukouksen neljään osaan, mutta heprealainen teksti on
lähinnä yksi pyyntö. Viimeinen osa, ”että minä pääsisin kipuja kärsimästä”,
tarkoittaa heprealaisessa tekstissä, että Jumala ei aiheuttaisi, sallisi,
Jabesille harmeja. Näin myös kääntävät useimmat käännökset.
- Suomalainen 1938 käännös: ” "Jospa sinä siunaisit minua ja
laajentaisit minun alueeni; jospa sinun kätesi olisi minun kanssani ja sinä
varjelisit pahasta, niin että minä pääsisin kipuja kärsimästä!”
- Wilkinson: "Oh, that You would bless me
indeed, and enlarge my territory, that Your hand would be with me, and that You
would keep me from evil, (that I may not cause pain)." (Oi, kunpa todella siunaisit
minua ja laajentaisit alueeni, että sinun kätesi olisi kanssani ja varjelisit
minut pahasta, (että en aiheuttaisi tuskaa) – Wilkinson ei lainaa
suluissa olevaa rukouksen loppua).
- Amplified Bible: “Oh, that You would bless me
and enlarge my border, and that Your hand might be with me, and You would keep
me from evil so it might not hurt me!” (Oi, että siunaisit minua ja laajentaisit alueeni,
ja että sinun kätesi olisi kanssani, ja varjelisit minut pahasta, jotta se
ei satuttaisi minua”).
- King James Version. “Oh that thou wouldest
bless me indeed, and enlarge my coast, and that thine hand might be with me,
and that thou wouldest keep me from evil, that it may not grieve me!” (alkuosa voidaan kääntää
kuten suom. käännös. Loppuosa: ”… varjelisit pahasta, että se ei tuottaisi
minulle surua”).
- Young’s Literal: `If blessing Thou dost bless me, then Thou hast made
great my border, and Thy hand hath been with me, and Thou hast kept me from
evil--not to grieve me;'” (Jos siunauksesi olisi minulle siunaus, silloin laajentaisit alueeni suureksi, ja sinun
kätesi olisi kanssani, ja varjelisit minut pahasta – et tuottaisi minulle
surua”).
Jabes
siis yksinkertaisesti pyysi Jumalaa varjelemaan hänet harmeilta ja surulta.
Kukapa ei. Jumala, kuten Hänen tapansa on, vastasi yhden ihmisen hätään. Hän
tekee niin edelleen. Niistä ei pidä tehdä mitään sensaatioita, joissa tapaus
itsessään tai siinä osalliset nostetaan johonkin arvoon. (Vrt. Jabesin rukousta
1.Moos.28:20 Jaakobin rukoukseen. Kyse on samankaltaisesta ”lupausrukouksesta”.
Juutalaiset tekstit sanovat Jabesin olleen huomattava lainopettaja, jolla oli
monia opetuslapsia. 1.Aik.2:55 mainitsee samannimisen kaupungin (suom. käännös:
Jaebes). Kaupungissa asuivat kirjanoppineet perheineen. Se saattoi saada
nimensä Jabeksen mukaan. Jabes todennäköisesti mainitaan, koska hän oli tuon
ajan yksi merkittävä henkilö. Silloin kanaanilaiset olivat israelilaisten
jatkuva vaiva. Ehkä pyyntö alueen suhteen liittyy tähän? Raamatussa on useita
esimerkkejä, kuinka israelilaiset huusivat Herraa avukseen vihollisen uhatessa.
Juutalainen kansa tiesi, että heille oli luvattu maa. Toinen puoli asiaa
oli/on, että kansan synnit tuottavat rangaistuksen. Merkittävä osa rangaistusta
oli maa-alueiden, jopa koko maan, menetys.)
Kirjan menestys on suoraa seurausta harhasta, joka
leviää kristikunnassa. Tästä ei tule syyttää yksin Wilkinsonin kirjaa. Kun
Jumalan sana edellyttää, että meidän tulee alistua Jumalan tahdon
tottelemiseen, me emme halua sitä, vaan haluamme olla jumalia. Jumala ei jaa
kunniaansa kenenkään kanssa. Kun me kuvittelemme saavamme osan tuosta
kunniasta, se on sama asia, kuin pyrkiä olemaan kuten Hän. Toisessa, maailmalla
hyvin myydyssä kirjassa ”God Chasers”, (suom. Jumala Tähtäimessä, RV), Tommy
Tenney painottaa ”Jumalan läsnäolon” kokemista ja ilmenemistä meissä, joka saa
aikaan sen, että meihin kosketuksissa olevat kääntyvät (asia, jota
”torontolaisuuskin” edustaa).
Voitko kuvitella, että kirja, joka korostaa ihmisen
täydellistä konkurssia Jumalan edessä, korostaa, että olemme syntisiä ja että
kristillinen elämä on ennen muuta Jumalan tahtoon alistumista – olisi myyntitilastojen kärjessä. Kirja, joka
korostaa Kristuksen sovitustyön täyttä merkitystä ja jättää ihmiset kokemuksineen
sivuun, eikä ehdottele milloin mitäkin menetelmää, jonka kautta kaikki
maanpäälliset ongelmat ratkaistaan - sellainen kirja ei myy.
Kirjat, kuten Wilkinsonin ja Tenneyn, myyvät, koska ihminen on niissä
keskeisellä sijalla. Ne eivät opeta Raamatun sanaa. Ne eivät tuo esille tuon
Sanan syvyyttä ja ehdotonta totuutta. Wilkinsonin kirjan menestyksen takana on
ihmisen toivo saada tieto mystisestä menetelmästä, joka toimii oman
hyvinvoinnin lisääjänä. Me haluamme itse olla kontrollissa, haluamme johtaa ja
vaikuttaa omaan ja toisten elämään. Me emme enää sano: Herra johda sinä, vaan
vaadimme: Jumala, anna minun johtaa. Ei ole merkitystä, mikä muuten on suhteesi
Raamattuun ja Kristukseen – Jumala
toimii, kun vain osaat oikean tavan vaikuttaa Häneen.
Raamattu opettaa välttämään tämänkaltaista. Kristityn
on painotettava Sanan merkitystä ja sen uudestisynnyttävää voimaa, ei
yksittäisen rukouksen, eikä minkään kokemuksen mystistä voimaa. 2 Tim.4:2-4.
Artikkelia
kirjoitettaessa lähteinä on käytetty:
Kirjat: The
Prayer of Jabez: Breaking Through to the Blessed Life, Bruce H. Wilkinson.
Multinomah Publishers, 2000. - The Cult of Jabez and the falling away of the
church in America, Steve Hopkins, Bethel Press, 2002. - I Just Wanted More Land
/ Jabez , Gary E Gilley, Xulon Press, 2001. - The Mantra of Jabez, Douglas M
Jones, Canon Press, 2001.
Artikkelit:
Lue
myös kirja-arvostelu Jabesin
Rukous
Tämän artikkelin täydellisenä alaviittein varustettuna saa tilaamalla:
Kristityn Foorumi
PL 571
33101 Tampere
alkuun / johdanto / kristityn foorumi artikkelit / israel / linkit / mikä on kristityn foorumi