Imaami: Ruotsi on paras islamilainen valtio

Juhani Aitomaa

Lähteitä: swedenwatch.com, dailyware.com, Gatestone Institute, NYPost, Aftonbladet, Fria Tider, Financial Times, HS, YLE, oikeamedia.com

Poliisiaseman edessä räjäytellään pommeja, autoja poltetaan lähes viikoittain, ampumisvälikohtauksia satoja vuosittain. Ruotsalainen ministeri puhuu sotatilasta. Mikä meni vikaan Ruotsin maahanmuuttopolitiikassa ja miksi Suomen virallinen media edelleen välttelee aiheeseen puuttumista vaikka muualla maailmassa ilmiöstä on uutisoitu jo vuosien ajan? Sweden Watch (swedenwatch.com) on sivusto, joka kokoaa tiedot väkivaltaisista ja rikollisista tapahtumista maassa. Tapahtumat esitetään selkeästi kartalla. Esim. tammikuussa 2018 (22.1 mennessä) autoja oli poltettu 178 kpl. Ampumisvälikohtauksia oli ollut 14 ja pommeja räjäytelty 7. Pahimmat alueet ovat Malmön, Göteborgin ja Tukholman muslimimaahanmuuttajien alueet. Artikkelissa ”How Muslim Migration Made Malmö, Sweden, A Crime Capital” (Kuinka muslimien maahanmuutto teki Ruotsin Malmösta rikollispääkaupungin, 16.12.2017, dailyware.com) Michael Qazvini kirjoittaa:

”Joukko ruotsalaisia valtasi Etelä-Ruotsissa sijaitsevan Malmön kaupungin kadut maanantaina protestoidakseen väkivaltaepidemiaa vastaan, joka on vienyt aivan liian monen nuoren hengen. Viimeisen uhri oli 16 -vuotias Ahmed Obaid, jonka tuntematon asemies ampui viime torstaina... Malmö, joka ennen oli rauhallinen kaupunki, on nyt täynnä väkivaltaa. Pelko on lähes käsinkosketeltavaa ja vanhemmat pelkäävät lähettää lapsiaan edes ulos leikkimään... Oikeus- ja maahanmuuttoministeri Morgan Johanssonin mukaan: 'Meidän pitää päästä eroon aseista, tarvitsemme tiukemmat rangaistukset ja että vakaviin aseellisiin rikoksiin syyllistyneet pidätetään välittömästi eikä heitä vapauteta heti muutaman päivän pidätyksen jälkeen.' Johansson jätti kuitenkin mainitsematta, että tämä rikollisuus koskettaa erityisesti yhtä yhteisöä. Muslimimaahanmuuttajien yhteisössä on rikollisuusongelma. Tämän tosiseikan ruotsalaiset (ja eurooppalaiset) poliitikot ovat pyrkineet kieltämään ja peittämään. Malmö, kuten Molembeek Belgiassa, on nyt rikollisuuden kasvualusta...”

Gatestone instituutin julkaisussa ”Swedish Multiculturalism Goes Awry” (Ruotsalainen monikulttuurisuus on pielessä) jo vuodelta 2013, tutkija Soeren Kern lainaa Malmön imaamin, Adly Abu Hajarin sanoja: ”Ruotsi on paras islamilainen valtio”. Julkaisu jatkaa luettelemalla Malmön vakivaltaisuuksia neljän vuoden takaa: muslimijengien riehumista, autojen polttamista, rikottuja ikkunoita, ryöstelyä, poliisien päälle käymistä, polttopulloiskuja jopa poliiseja vastaan, jne. Yhden yön aikana sytytettiin tuleen mm. kaksi koulua, poliisiasema, ravintola, kulttuurikeskus ja yli 50 autoa sekä bussia. Kern jatkaa: ”...(väkivalta) on ollut shokki ruotsalaisille, jotka jo pitkään ovat sulkeneet silmänsä maansa maahanmuuttopolitiikalle, joka on rohkaissut perustamaan erillisiä muslimiyhteisöjä Ruotsin yhteiskunnan sisälle.” Julkaisun mukaan Ruotsin maahanmuuttopolitiikka kuuluu maailman sallivimpiin. Se on tarjonnut maahanmuuttajille ilmaisen asumisen ja sosiaaliedut. Koska monet maahanmuuttajat ovat heikosti koulutettuja, he eivät työllisty. Muslimimaahanmuuttajat ovat eriytyneet muusta yhteiskunnasta ja jo vuosia sitten tiedettiin, että maassa on alueita, joihin ei ei-muslimilla ole enää turvallista mennä ainakaan omin päin. Näillä alueilla vallitsee muslimien Sharia -laki ulkopuolella Ruotsin viranomaisten kontrollin.

Muslimien väkiluvun kasvun myötä he myös vaativat yhä lisää omia erityisoikeuksiaan islamin mallin mukaan. Ruotsissa, Tukholmassa vuonna 2013, myönnyttiin ensimmäisenä muslimien vaatimukseen saada esittää julkisesti perjantain rukouskutsu 32 metriä korkeasta minareetista. Joidenkin vastustuksesta huolimatta muslimeille myönnettiin lupa. Tuolloin Islamilaisen kulttuuriyhdistyksen edustaja Ismail Okur sanoi edustavansa uutta muslimisukupolvea, joka entistä aktiivisemmin edistää oman uskontonsa etuja. Kun hänelle kerrottiin, että Ruotsi on ollut perinteisesti kristitty maa, Okur vastasi: ”Niin oli ehkä 1930-40 luvuilla. Nyt on uusi aika...” Monikulttuurisen Ruotsin kannattajat ovat samaa mieltä Okurin kanssa.

Tätä uutta aikaa pyrittiin tuomaan myös Suomen Helsinkiin suurmoskeijahankkeen myötä. Helsingin pormestarin vaalin ehdokkaista moskeijahankkeelle jotenkin myönteisiä olivat Keskustan Laura Kolbe, Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, SDP:n Tuula Haatainen ja RKP:n Eva Biaudet. Ehdokkaista Jan Vapaavuori vastusti moskeijaa ja se vaikuttikin paljon hänen valintansa puolesta. Siitä huolimatta erityisesti YLE ja HS antoivat ikään kuin ymmärtää, että asia etenisi Helsingin kaupunginvaltuustossa. Se sai mm. kaupunginvaltuutettu Wille Rydmanin jyrähtämään: ”Helsingin Sanomat kertoi ensin että 'suurmoskeijahanke nytkähti eteenpäin' ja nyt että 'suurmoskeijaan aletaan kerätä lahjoitusrahaa Bahrainista ja muista Persianlahden maista'. Yle kertoi vähän neutraalimmin mutta silti harhaanjohtavasti, että 'suurmoskeija lähempänä kuin ennen'... Tietojeni mukaan myös enemmistöllä päättäjistämme on asiaan kielteinen kanta.”

”Miksi valtamedia halusi uskotella, että moskeijahanke olisi nyt yllättäen saanut tuulta purjeisiinsa, vaikka maailman tapahtumat ja salafistimoskeijoista kuvatut dokumentit ovat osoittaneet hankkeen kiistattoman haitallisuuden? Tunnusteleeko valtamedia ihmisten reaktioita ja siedättää yleisöään ajatuksella että hanke etenisi kaikesta huolimatta? Haluaako valtamedia luoda totuudenvastaisen käsityksen hankkeesta ikäänkuin luonnonvoimana joka vain etenee kaikesta vastustuksesta ja tosiasioista huolimatta?” (oikeamedia.com). Jihadismin tutkija Atte Kaleva muistetaan siitä, kuinka hän joutui Jemenissä siepatuksi. Vankeudessa oloaika venähti puolen vuoden mittaiseksi. Kaleva viestitti: ”En suoraan sanottuna ymmärrä monen toimijan intoa ajaa Helsingin #suurmoskeija -hanketta. Jo pelkästään rahoitussuunnitelma on niin epäselvä ja ylimalkainen, ettei hankkeesta edes keskusteltaisi, ellei kyseessä olisi moskeija.” Monet muutkin asiantuntijat Kalevan lisäksi ovat vastustaneet hanketta. Huomiota herättää, että esim. YLE ei juuri julkaise näitä Kalevan ymv. asiantuntijoiden kannanottoja. 12.12 Yle joutui uutisoimaan, etteivät Helsingin kaupungin viranhaltijat sittenkään ole kovin innostuneita asiasta. Maanantaina 18.12 Helsingin kaupunginhallitus päätti asiasta odotetusti: Ei suurmoskeijaa.

YLE ei kuitenkaan malttanut jättää asiaa sikseen vaan antoi loppukommentin hankkeen puuhanaiselle Pia Jardinille. Jardinin mukaan, ”kaiken poliittisen keskustelun jälkeen, tällaista päätöstä osattiin odottaa. Minkäs sille voi... En uskonut, että rahoitukseen suhtauduttaisiin täällä näin jyrkästi, koska muualla Euroopassa rahan alkuperä ei yleensä ole ollut ongelma... Ei tämä projekti mihinkään katoa. Nyt katsotaan, miten voidaan vastata näihin päättäjiä askarruttaviin kynnyskysymyksiin... jää nähtäväksi muuttuuko suunnitelma esimerkiksi koon tai muun suhteen jatkosuunnittelun myötä. Joka tapauksessa eteenpäin mennään sano mummo lumessa... Jos Helsinki ei ole halukas tällaiseen yhteistyöhön, niin ehkä sitten joku muu. Mitään keskusteluja ei vielä olla muiden kaupunkien kanssa käyty.”

Yhä useampi ruotsalainen on alkanut epäillä maansa politiikkaa ja poliitikkoja ”monikulttuurisen” maahanmuuton suhteen. Myös eräiden poliitikkojen äänenpainot ovat koventuneet ja vaaditaan tiukennuksia aiempiin käytäntöihin. Valtiovarainministeri Magdalena Anderssonin mukaan (26.12.2017) Ruotsin hallitus on tehnyt virheen ottaessaan maahan niin paljon maahanmuuttajia. Hän kehotti maahanmuuttajia hakemaan turvapaikkaa muista maista Ruotsin sijasta. Pulaa on asunnoista, opettajista ja työpaikoista. Tammikuussa Ruotsin PM Stefan Löfven sanoi Ruotsin käyttävän kaikkia keinoja jengirikollisuuden kitkemiseen: ”...kehitys on hirveää ja olen valmis kääntämään sen suunnan”. Löfven väläytti myös armeijan käyttämistä tähän tarkoitukseen, Ruotsissa ovat asiat menneet siis aivan pieleen. Sitä meidän poliitikoistamme vain hyvin harva uskaltaa sanoa. Valtamedia välttelee asiaa edelleen. Ruotsidemokraattien johtaja Jimmie Akesson puhui sarkastisesti Ruotsin parlamentissa: ”Tämä on uusi Ruotsi, uusi, jännittävän dynaaminen, monikulttuurin paratiisi, jonka puolesta niin monet täällä salissa istuvat... ovat taistelleet monen vuoden ajan.” Myös hän ehdotti armeijan käyttämistä, koska: ”Ruotsalaisessa yhteiskunnassa käydään sotaa.”

Tammikuussa Ruotsissa ilmoitettiin aikeesta lähettää jokaiseen kotiin informaatiojulkaisu: ”Jos kriisi tai sota tulee”. Viranomaisten mukaan syynä on ”tilanteen kiristyminen lähialueilla”. Tässä yhteydessä on viitattu erityisesti Venäjän taholta tulevaan uhkaan. Informaatio lähetetään 4,7 miljoonaan kotiin touko-kesäkuussa 2018. Siinä annetaan ohjeita paitsi sotatilanteen myös eri kriisien varalta. Eräiden arvailujen mukaan informaatiojulkaisu palvelisi myös sitä tarkoitusta, jos Ruotsissa värvätään armeija puhdistamaan muslimimaahanmuuttajien asuinalueet rikollisista aineksista. Tätä mahdollisuutta Ruotsissa ovat siis väläytelleet jo useammat viranomaiset ja poliitikot. Toistaiseksi Ruotsi ei ole vielä löytänyt riittävän hyviä keinoja väkivaltaisuuden kitkemiseksi. Kun ollaan naivisti hyväuskoisia maailmanparantajia ja oman maan sekä kansan tarpeet jätetään toiselle sijalle, jälkiä on vaikea, ehkä jopa mahdotonta enää korjata. Suomen päättäjien tulisi tämä asia rehellisesti tiedostaa ja tunnustaa sekä olla tekemättä sanoja virheitä.

Silti: suurin ongelma eivät ole maahanmuuttajat eivätkä muslimit. Suurin ongelma on jokaisessa ihmisessä, jokaisessa suomalaisessa, ruotsalaisessa ja kaikkien kansojen ja uskontojen ihmisissä. Se on Paavalin tavoin sanottuna: ”...synti, joka minussa asuu” (Room.7:20). ”Synti on kansakuntien häpeä” (Snl.14:34). Tämän synnin hedelmää saamme kärsiä. Kristillinen usko on maailmassa ainutlaatuinen ja ainutkertainen siinä sanomassaan, että se todistaa jokaisen ihmisen syntisyyden todellisuuden. Kun kansa kulkee poispäin kristillisen uskon ja elämän viitoittamalta polulta, kaaos kasvaa ja väkivalta, pelko ja epävarmuus lisääntyy. Kristillisen uskon mukaan sisäinen rauha löytyy uskosta Jeesuksen sovitustyöhön. Tämän sovitustyön kautta saadaan rauha Jumalan kanssa ja se vaikuttaa myös ihmisten välisiin suhteisiin. Raamatullinen usko sisältää yhä ne periaatteet, jotka pitävät kansakunnan pystyssä. Maamme kristittyjen tulisikin rukoilla nöyrästi Jumalaa paitsi itsensä niin myös päättäjien ja viranomaisten puolesta, että rauha saisi säilyä maassamme. Hyvä olisi pyytää sitä myös naapurimaamme oloihin.