Entä ilo, nauru ja huumori
Nauru päivässä pitää fariseukset loitolla (A Laugh a Day Keeps the Pharisees Away)
Alan Morrison.
--------------------------------------------------
Uskovia, etenkin niitä, jotka eivät näe nykyistä "uudistusta" Jumalan työksi, sanotaan "uudistajien" taholta fariseuksiksi, jotka eivät osaa iloita ja pitää hauskaa "Jumalan juhlissa". Mutta mikä on aitoa?
--------------------------------------------------
Onko Raamatussa huumoria? Voivatko kristityt nauttia kunnon naurusta? Onko komedia sallittu kristityille? Maailmassa on kristittyjä, jotka voivat vastata kieltävästi kaikkiin kolmeen kysymykseen. On toisia, jotka eivät avoimesti kiellä asiaa, mutta omassa elämässään noudattavat tiukkaa pidättyvyyttä aina kun huumorista on kyse. Tämä artikkeli on kirjoitettu myönteisessä mielessä sanomaan "kyllä" terveelle huumorille.
Vaikeus on siinä, että huumori kristittyjen mielissä voi saada monenlaisia muotoja ja eräät niistä eivät ole niin toivottavia kuin toiset. Kyse ei ole siitä, etteikö Jumala hyväksyisi naurua. Raamatussa on kohtia, joissa nauraminen osoitetaan oikeaksi. Esimerkiksi Baabelin vankeuden jälkeen psalmisti kirjoittaa: "Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: ´Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan´", Ps.126:2. On luonnollista, että ilo ilmenee nauruna. Tässä on selvä, raamatullinen asiayhteys, kun Jumalan tuomio oli nostettu kansan harteilta. Kuinka sitten uskovien tulisi käyttäytyä tavallisessa, jokapäiväisessä elämässä? Vastaus on: Sen mukaan kuin Kirjoitukset opastavat ja ohjaavat uskovan pyhitettyä omaatuntoa.
Nauru on sopivaa silloin, kun se ei ole vastakkainen Sanan periaatteille. Salomo kuvaili asiaa näin: "Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla… Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä." Snl. 3:1,4. Itkulla on aikansa, mutta samoin myös naurulla. Viaton nauru on tulosta jonkun huvittavan asian toteamisesta tai kuulemisesta. Luonnollinen nauru on reaktio sisäiselle onnelle ja ilolle. Tavallinen, luonnollinen ja synnitön nauru on esimakua siitä täydellisestä onnen ja ilon tunteesta, jota kerran saamme kokea. Kirjoitukseni ei ole turhantarkka, lakipitoinen esitys tarkoituksella kaataa kylmää vettä jokaisen spontaanin nauramisen niskaan. Meidän ei tule pelätä huumoria sinänsä eikä olla sen suhteen ylivarovaisia. Uskovalla on täysi oikeus nauruun silloin kun se on aiheellista ja sopivaa. Koska nauraminen on oikein silloin, kun se ei ole vastakkaista Sanan periaatteille lienee syytä tarkastella lähemmin milloin nauraminen ei ole sopivaa Sanan mukaan.
1. Nauraminen ei sovi pyhään jumalanpalvelukseen
"Kun Aaron tämän näki, rakensi hän sille alttarin; ja Aaron julisti ja sanoi: ´Huomenna on Herran juhla´. Ja he nousivat varhain seuraavana päivänä ja uhrasivat polttouhreja ja toivat yhteysuhreja; ja kansa istui syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat iloa pitämään." 2Moos.32:5-6. Kuvaus kuuluu aikaan, kun israelilaiset olivat tehneet kultaisen vasikan epäjumalankuvakseen erämaassa. Ilmaisu "he nousivat iloa pitämään" on käännös hepreankielen sanasta, joka tarkoittaa voimallista naurua. Se, mitä sinä päivänä tapahtui, oli samaa kuin mitä ympärillä olevat pakanakansat harjoittivat. Hullua, mielipuolista, irstasta ja juopunutta hekumointia. 1Kor.12:2 viittaa pakanoiden harjoittamaan epäjumalienpalvontaan: " Te tiedätte, että kun olitte pakanoita, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo, miten vain tahdottiin." Meidänkin aikanamme on niitä, jotka kuvittelevat "hyvän naurun" kuuluvan jumalanpalvelukseen. Ns. "pyhä nauru", josta Toronton "herätys" teki suositun kuuluu paremmin pakanauskontojen kuin kristinuskon piiriin. Ilo on sopivaa, mutta järjetön nauraminen ei kuulu jumalanpalveluksen yhteyteen.
2. Nauraminen ei sovi, jos sillä estetään oikea murehtiminen
Naurussa sinänsä ei ole mitään väärää. Mutta jos sillä peitetään syyllisyyttä ja katumuksen tarvetta se on väärin. Jaakob 4:9-10 kirjoittaa tästä: "Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa." Jaakob ei tarkoittanut, että meidän on aina koettava näin, vaan kaikella on oma aikansa, on aika itkeä ja aika nauraa. On tärkeää aidosti erottaa nämä asiat.
Jos elämäämme kuuluu hysteerinen nauru ja käytämme aikaamme siihen olemme kadottaneet aitouden. Jos nauramme, kun olisi aika katua ja kokea murhetta, silloin meistä on tullut typeryksiä. "Parempi kuin pitotaloon on mennä surutaloon, sillä siinä on kaikkien ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä. Suru on parempi kuin nauru, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset." Saarn.7:3-4. Tässä ei tarkoiteta, että olisimme tässä mielentilassa kaiken aikaa. Kyse on sopimattomasta, tyhjänpäiväisestä nauramisesta. Se on myös hepreankielisen sanan merkitys tässä paikassa.
Jos olemme omaksuneet tyhjänpäiväisen naurun osaksi käytöstämme elämämme on tyhjää. Salomo kirjoitti tästä: "Parempi on kuulla viisaan nuhdetta, kuin olla kuulemassa tyhmien laulua; sillä niinkuin orjantappurain rätinä padan alla, on tyhmän nauru. Ja sekin on turhuutta." Saarn.7:6-7. Saarnaajan kirja kokonaisuudessaan kuvaa Jumalasta erossa eletyn elämän tyhjänpäiväisyyttä. Se on turhuutta. Hepreankielen sana "turhuus" tarkoittaa tässä höyryä, kaasua, henkäystä – tyhjää "ei mitään". Jos naurumme on tyhjänpäiväistä, erossa siitä mitä aidosti ja luonnollisesti koemme, jos emme ole koskaan katuneet Herran edessä, silloin se on väärin ja sopimatonta.
Salomo tarkoitti tätä kun hän kirjoitti: "Minä sanoin sydämessäni: Tule, minä tahdon koetella sinua ilolla, nauti hyvää. Mutta katso, sekin oli turhuutta. Naurusta minä sanoin: Mieletöntä! ja ilosta: Mitä se toimittaa?" Saarn.2:1-2. Salomo oli mies joka ymmärsi, että nauru ja huumori ovat tarkoituksettomia sellaisen ihmisen elämässä, joka ei ymmärrä murehtimisen ja katumuksen tarvetta.
3. Nauraminen on sopimatonta, kun se kääntää huomion pois todellisuudesta
Nauraminen on usein peite omalle sisäiselle tyhjyydelle. Monet kuuluisat koomikot ovat olleet masentuneita ja itsemurhaan taipuvaisia. Klovnin naamio voi peittää sydämen kivun. Monelle huumori on vain väline, jonka avulla paetaan kylmää todellisuutta. Huumori ja nauraminen itsessään eivät ole vääriä. Mutta jos niitä käytetään huumeen tavalla ja niiden avulla pyritään pois todellisuudesta, tosiasiat ovat kuitenkin kerran edessä. Sellainen nauraminen ei ole oikeaa. Eräs syy mikä tekee naurusta niin haluttavaa on, koska sen kautta aivoista verenkiertoon vapautuu endorfiini nimistä, mielihyvää tuottavaa ainetta. Endorfiinin merkitys suuremmassa mittakaavassa tajuttiin 1970-luvulla. Endorfiineilla on myös kipua vähentävä vaikutus.
Toisin sanoen, endorfiinien erittyminen elimistöön on kuin pistos morfiinia. Nauru stimuloi endorfiinien eritystä. Nauru on "oopiumia" sielulle. Kun suuret joukot nauravat hysteerisesti koomikolle he toimivat elimistönsä hyväksi. Elämä on tuskaa. Endorfiinit vähentävät tuskaa. Siksi koomikoilla on tärkeä osa langenneessa maailmassamme kun he antavat hetken helpotusta kovaan todellisuuteen.
Vilpittömässä hauskanpidossa ei itsessään ole mitään väärää. Raamattu ei tue ajatusta, että meidän tulisi välttää kaikkea hauskuutta, koska se voi saastuttaa hengellisesti. Tällainen ajatus ei ole kotoisin kristillisyydestä vaan eräästä mystiikan muodosta nimeltä asketismi. Äärimuodossaan asketismin harjoittajat tuottavat itselleen kipua ruoskimalla, makaamalla naulojen päällä, ym. tavoin. Hauskanpito on luonnollinen osa ihmisen elämää eikä siinä sinänsä ole mitään synnillistä. Syöminen, terve seksuaalisuus, auringonpaiste, musiikki, huumori, kaikella niillä on mielihyvää tuottava luonne. Mutta kun syöminen muuttuu mässäilyksi, terveestä seksuaalisuudesta tulee pornografiaa, auringosta nauttiminen muuttuu auringon palvonnaksi, musiikista tulee epäsointuista räminää ja huumorista haetaan huumetta elämään ne muuttuvat vääriksi.
Nauraminen on sopimatonta kun sen kautta paetaan todellisuutta. Eräällä tavalla voidaan sanoa sellaisen naurun olevan kotoisin syvyydestä. Sellainen nauru muuttuu kerran kauhunkiljaisuiksi. " Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie. Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe." Snl.14:12-13. Kaikella on aikansa, surulla ja ilolla. Nauraminen tässä elämässä on luonnollisinta, kun olemme tulleet tuntemaan totuuden tästä langenneesta maailmasta ja meillä on rauha Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen kautta. Tätä Herramme tarkoitti sanoessaan: "…Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä!" Luuk.6:25. Hän tarkoittaa niitä, jotka etsivät elämälleen tyydytystä vain tästä maailmasta. He saavat hyvät naurut sieltä ja täältä. Mutta kerran he toteavat jääneensä toiselle puolelle ja nauru muuttuu kauhunkiljaisuiksi. Päinvastoin käy niiden, jotka uskon tähden kokevat vainoa ja ahdistusta tässä maailmassa, he saavat kokea mitä ikuinen, puhdas ilo on. "Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa!" Luuk.6:21.
4. Nauraminen on sopimatonta kun se on julmaa ja karkeaa
Vaikka huumori ja nauru on luonnollista, monet kristityt ajattelevat, että kaskujen kertominen tai huumorin esittäminen on syntiä. Usein tämä näkemys johtuu siitä, että sen esittäjät yhdistävät kaiken huumorin siihen, mitä maailmassa niin paljon on: Irstauteen ja halpamaisuuteen. Uskovan ei ole sopivaa ottaa osaa leikinlaskuun, joka on julmaa, karkeaa, irstasta, halpamaista, loukkaavaa, yms. Ef.5:4 meitä muistutetaan, että puheemme ei tule sisältää "… rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta."
5. Nauraminen on sopimatonta kun se tapahtuu toisten kustannuksella
Huumori, joka tekee pilkkaa toisista on aina sopimatonta. Ihminen, joka ei ajattele tai haluaa loukata on kuin "…mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia …" Snl.26:18. Raamatullisessa mielessä tästä on kuitenkin poikkeuksia.
a) Huumorin käyttö tarkoituksella kirkastaa Jumalaa ja tehdä naurettavaksi kapinointi Häntä vastaan
Raamatussa on kohtia, jotka sisältävät tämäntyyppistä huumoria. Yksi esimerkki on Elian kamppailu Baalin profeettoja vastaan. Koko aamun Baalin profeetat olivat yrittäneet saada jumalaansa sytyttämään tulen sitä varten pystytetylle alttarille. Voimme kuvitella Elian haukottelevan ja naputtelevan sormillaan pitkästyneenä. Lopulta Elia kyllästyi: "Puolipäivän aikana Elia pilkkasi heitä ja sanoi: "Huutakaa kovemmin; hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tahi hän on poistunut johonkin, tahi on matkalla; kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää." 1Kun.18:27. Muita esimerkkejä ovat Jes.44:14-19 ja Jer.10:3-5, kun profeetat pilkkaavat epäjumalanpalvelusta ja siihen liittyvää suoranaista typeryyttä.
Tämäntyyppiset tilanteet vaativat suurta huolellisuutta. Ne eivät ole tavallisia. Armoton, omahyväinen esiintyminen ei kuulu kuvaan näissäkään tapauksissa. Profeettojen käytös ja puhe oli opettavaista, tuoden esille tyhjän uskonnollisuuden turhuuden ja siihen liittyvän kapinahengen. Kristityn taistelu on vastaan ideologioita ja turhia ajatuksia ja tässä taistelussa satiiri on hyvä ase, kun sitä käytetään osaavasti ja oikeassa paikassa. 2Kor.10:3-5: "Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle."
b) Nauraminen muiden kustannuksella Jumalan itsensä toimesta
Ps.2:1-4: "Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä. Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä."
Myös Ps.37:12-13, 59:7-8, Jes.59:1,5.
Nämä kuvaukset eivät tarkoita Jumalan olevan vahingoniloinen, julma tai sadisti. Niiden tarkoitus on välittää meille kuva Jumalan ehdottomasta voimasta ja valtasuuruudesta kaikkien niiden yli, jotka Häntä vihaavat. Meidän ei tule käyttää huumoria pilkkaamaan ketään, paitsi silloin, kun se on Jumalan Hengen ohjaamaa, siinä on opettava ja nuhteleva tarkoitus ja se kirkastaa Jumalaa ja osoittaa kapinoinnin Häntä vastaan turhaksi ja naurettavaksi. Jumalan sanotaan lopulta nauravan viimeksi ja se, kuka viimeksi nauraa se parhaiten nauraa.
Raamattu ei mainitse nauroiko Jeesus koskaan. Hän eli elämänsä yhtenä meistä ja ihmisen elämään kuuluu asia, jota olemme käsitelleet. Jeesus oli huumorintajuinen ja varmaankin nauroi välillä. Hänen vastauksensa saddukeuksille ja fariseuksille ovat välillä ironisia. Mutta Raamatun tarkoitus ei ole tehdä Vapahtajasta esinaurajaa eikä koomikkoa, vaan teroittaa mieliimme Hänen ihmiseksi tulemisensa tarkoitus. Hän tuli sovittamaan syntimme. Hän kärsi puolestamme. Hän koki tuskaa ja suurta ahdistusta tähtemme. Lopulta Hän kärsi äärimmäisen tuskallisen kuoleman meidän edestämme. Hän otti syykseen meidän syymme ettei meitä rangaistaisi iankaikkisella erolla Jumalasta. Tämä kaikki on aivan muuta kuin nauraminen. Se saa meidät tuntemaan rajatonta kiitollisuutta ja kunnioitusta Häntä kohtaan. Se saa meidät itkemään omaa pahuuttamme ja samalla tuohon itkuun sisältyy sanatonta iloa.
Ilman epäilyä iankaikkinen elämä on yhtä suurta hymyä!
--------------------------------------------
Luonnollinen, aito nauru siis kuuluu elämään. Nauru, jota nykyinen "uudistus" kutsuu "pyhäksi nauruksi" ei ole aitoa eikä luonnollista. On luonnotonta etsiä, saada ja kokea nauru vain kokemuksen itsensä takia. Luonnoton, pakotettu, manipuloitu ja suggeroitu nauraminen ei ole aitoa nauramista.
--------------------------------------------
Tämän artikkelin täydellisenä alaviittein varustettuna saa tilaamalla:
Kristityn Foorumi
PL 571
33101 Tampere
alkuun / johdanto / kristityn foorumi artikkelit / israel / linkit / mikä on kristityn foorumi