HARRY POTTER LUMOAA NUORET JA VANHEMMAT
Maailmalla valtavan suosion saanut lastenkirjasarja, joka kuvaa Harry Potter nimisen lapsivelhon edesottamuksia on puhuttanut meilläkin. Tunnustavien kristittyjen keskuudessa mielipiteet puolesta ja vastaan jakaantuvat. Toisten mielestä kirjat sopivat hyvin lapsille, toiset varoittavat niistä.
Jokaiselle on selvää, että satu- ja fantasiatarinat kuuluvat elämään ja lapsuuteen erityisesti. Näin meidän maailmassamme on. Toisaalta voidaan ajatella mitä hyötyä lapselle on tontuista, velhoista ja noidista. Silti jokainen meistä on lapsena lukenut ja mielessään seikkaillut näitä vilisevässä satumaailmassa. Tapana on ollut, että satujen kautta lapsille opetetaan erotusta hyvän ja pahan välillä. Monet sadut ovat moraalisia ja pahaa vastaan.
Hyvän sadun voi huoletta antaa lapsen luettavaksi. Lapsikin osaa erottaa toden ja mielikuvituksen.
Mitä varottavaa sitten olisi Harry Potter kirjoissa, jotka noudattavat samaa perinnettä – vai noudattavatko?
Päältäpäin kyllä, mutta nyt mukana näyttää olevan muutakin, joka pitää liittää laajempaan yhteyteen.
Harry Potter on suuri bisnes. Oheis-krääsä ja elokuva kirjojen lisäksi tuottavat miljardeja. Harry Potter on lapsikultti siinä missä Pokemon, järjetön japanilainen peliohjelma ja TV sarja, joka selvästi suggeroi lasta mainosten voimalla.
Kuka suojelee lapsen mieltä mainosten hypnoottisesta vaikutuksesta, jos vanhemmat eivät sitä tee?
Harry Potter sarjan kirjoittaja on J K (Joanne) Rawling.
Rowlingin lapsuudenystävä Vikki Potter muistelee, kuinka hän
veljensä ja Joannen kanssa leikki noitaleikkejä "kaiken
aikaa".
Joanne Rowling sanoo eräiden kirjansa hahmojen esikuvien olevan
lapsuudesta. Itsensä hän näkee Harry Potterin parhaassa ystävässä
Hermio-nessa. Harryn esikuva on lapsuudenystävä Ian Potter,
joka leikeissä pukeutui aina velhoksi, joka on miespuolisen
noidan nimitys.
Kirjan sankari Harry Potter on orpo poika, joka elää kurjaa elämää kasvatusvanhempiensa hoidossa. Nämä eivät hyväksy noituutta. Harryn otsalla on salamanmuotoinen arpi, joka on merkki pahuuden voittavista psyykkisistä voimista. Merkki on samanlainen kuin okkultismissa käytetty, ukkosen jumalan (eri uskomuksissa Thor, Set, Zeus, Jupiter nimellä) merkki. Samanlainen salama, kaksi rinnakkain, oli myös Hitlerin SS joukkojen tunnus.
Harry tulee tuntemaan, että hänen kuolleet vanhempansa olivat noitia ja hänkin on velho. Harryn vanhemmat tappoi paha velho Voldemort ja aikaa myöten Harry joutuukin taistelemaan tämän kanssa. Hän aloittaa opiskelun velhojen sisäoppilaitoksessa. Harryn velhomaailma muistuttaa kommelluksineen ym. kovasti lasten jokapäiväistä elämää kouluineen ym. Kun tavanomaiseen taidokkaasti liitetään yliluonnollinen, vaikka sadun muodossa, saadaan tulokseksi Harry Potter sarja.
Eräät nuoret Harry Potterin lukijat jäävät niin lukemansa lumoihin, että pitävät kirjojen tapahtumia tosina. Kirjojen lukemista on vaikea keskeyttää. Jopa eräät aikuiset kokevat samaa. Niissä kuvattu noituus, "valkoinen magia", jonka avulla taistellaan pahan voimia vastaan, vetää puoleensa. Kirjojen suunnaton suosio ympäri maailmaa on kasvattanut mielenkiintoa noituutta kohtaan. Yhä useampi lapsi ja nuori näkee noituuden positiivisena ja hyvänä ilmiönä.
Englantilainen noituuden keskus-järjestö Pagan Federation sanoi eräässä haastattelussa saavansa lapsilta n. 100 kyselyä kuukaudessa aiheesta kuinka tulla noidaksi. Useimmat kyselijöistä ovat nuoria tyttöjä. Samalla kun Harry Potter kirjat levittävät hyvää kuvaa valkoisesta magiasta, samalla monet nuorille suunnatut TV ohjelmat tekevät samaa. Suomessa TV näyttää ainakin kolmea sarjaa, joissa on sama idea. Noituus on huvittavaa, hauskaa ja hyödyllistä. Sen avulla menestyy paremmin ja voi turvata itsensä. Kauneus, menestys, hauskuus, suosio, kaikki nämä liittyvät mukaan pakettiin, joka vaikuttaa ainakin joidenkin mielikuviin noituudesta.
Pagan Federation järjestön edustajan, Mr. Norfolkin mukaan kristillinen kirkko on epäonnistunut tavoitteessaan antaa nuorille kuva oikeanlaisesta hengellisyydestä. Perinteinen kristinusko ei perustu kokemuksiin eikä ilmiöihin, vaan uskoontulon kautta saatavaan sisäiseen rauhaan ja tasapainoon. Sisäiselle tuntemukselle ei anneta paljon arvoa tänä päivänä. Mr. Norfolkin mukaan pakanuus, jota noituus edustaa, antaa mahdollisuuden suoraan yhteyteen jumaluuden kanssa. Näin siis nuoret johdetaan harhaan. Jumaluus, joka koetaan tunteissa ja ilmiöissä on noituuden etu.
Vaikka fantasia on aina ollut mukana ja sallittu niin lasten kuin aikuisten kirjoissa, Harry Potter on ilmiö, joka on oire jostakin. Se liittyy suurempaan kokonaisuuteen, arvomaailmaan, joka on kokenut muutoksen. Monet vilpittömät kristityt uskovat maailman kokevan suurta kristillistä herätystä. Mutta jos asioita katsotaan realistisesti niin kristilliset arvot ovat häviävää kansanperinnettä joka puolella. Kristillisyys nähdään ahdas-mielisenä ja tuomitsevana, koska se ei ymmärrä homoseksuaalien oikeuksia, muiden uskontojen hyviä puolia, noituuden harrastajien haluja ym.
Maailmalla nykynoituus tunnetaan Wicca nimellä. Wiccalaisia on jo monia ja heitä on kaikissa yhteiskuntaluokissa ja kansanryhmissä. Internet on yksi nopea ja tehokas informaation välittäjä tässäkin suhteessa. Nykynoituus korostaa, että loitsujen ja magian kautta ei saa tuottaa vahinkoa toiselle. Muuten ei ole estettä noituuden käyttämisestä omaksi hyödyksi ja menestykseksi. Joukossa lienee niitäkin, jotka ajattelevat voivansa auttaa muita valkoisen magian keinoin, eli tehdä hyvää ja muuttaa maailmaa paremmaksi.
Noituuden harrastajat pitävät sitä suvaitseva uskomuksena, joka opettaa ihmiset kunnioittamaan luontoa ja pitämään siitä huolta. Wicca, valkoisen magian harjoittaja on "hyvä noita".
Paradigma, ajattelun muutos yhteis-kunnassa on tapahtunut tosiasia. Noituus on hyvä asia. Joitakin aikoja taaksepäin kristillisiä arvoja kunnioittivat nekin, jotka eivät itse kristillisyyttä harjoittaneet. Nyt kristillisyyden painottaminen on miltei sitä, mitä noituudesta puhuminen oli hetki sitten. Siitä puhuja koetaan kiusallisena ja kristillisyyden arvot nähdään rajoittavana ja maailman tasapainoa, jopa rauhaa vastustavana tekijänä. Asiat ovat kääntyneet päälaelleen. Ihan pieni merkitys ei ole sillä, että myös kristilliseen kokemuspiiriin on vuosia markkinoitu mystisiä ilmiöitä ja kokemuksia, jotka osittain saadaan aikaan suggestion voimalla.
Joitakin aikoja sitten amerikkalainen Christianity Today lehti
kuvasi kristittyjen asennetta Harry Potter kirjoihin. Kirjailija
Ted Olsen totesi haastattelussa, ettei hän tiedä yhdenkään
kristityn johtajan antaneen minkäänlaista varoitusta tai
katsausta näiden kirjojen suhteen. Päinvastoin, löytyy niitä,
jotka suhtautuvat positiivisesti Harry Potterin fantasia-maailman
edustamaan valkoisen magian mainostamiseen.
Kristitty johtaja Chuck Colson sanoo, että vaikka Harry ja ystävänsä
lukevat loitsuja, tutkivat kristalli-palloa ja muuttavat itsensä
eläimiksi, he eivät ota yhteyttä yliluonnolliseen maailmaan.
Colsonin mukaan se ei ole todellista noituutta eikä siten
vastaan Raamattua.
Kirjailija Roy Maynard sanoo, että kirjojen tekijä J K Rowling pitää kertomuksensa turvallisella, ei-okkulttisella tasolla. Tärkeää on, että hyvä ja paha erottuvat.
Harry Potter on mielikuvitusta, satua, jota on aina ollut lasten-
ja aikuistenkin kirjoissa. Mutta ilmiönä se on enemmän kuin
satua. Harry Potter antaa lapsille vankan mielikuvan hyvästä
noituudesta eikä mitenkään tue kristillisiä arvoja.
Innostuneesti Potter fanit kuvaavat, kuinka kirjojen lukemista ei
voi keskeyttää. Entä jos sama lapsi innostuu yhtä paljon
Raamatun lukemisesta? Monelle vanhemmalle tulisi huoli, onko tuo
tervettä? Harry Potterin suhteen tätä huolta ei taideta
juurikaan tuntea.
Toisaalta maailman eri puolilla on vanhempia ja liikkeitä, jotka ovat vastustaneet Joanne Rawlingin kirjojen arvomaailmaa. Eräissä kouluissa Potter kirjoja on kielletty. Jos ei muusta syystä niin siitä, että lapset eivät voi tunnillakaan lopettaa niiden lukemista. Pastori Joseph Chambers kirjoitti kriittisesti kristilliseltä näkökannalta ja sai useita hyvin vihamielisiä vastineita, joissa nuoret ja jotkut vanhemmatkin alentuivat nimittelyyn ym. rumaan kielenkäyttöön.
Raamattu ei tunne hyvää ja huonoa pakanuutta. On vain huonoa.
Noituus on keskeinen pakanuuden osa ja kristillisyydelle vierasta
uskontoa. Jos kristitty arvostaa kristillisyyttä muunakin kuin
nimenä, hän joutuu punnitsemaan asioita ja etsimään niiden
merkityksiä Raamatun pohjalta.
Kirjat kuvaavat kuinka Harry, joka monen kristitynkin mielestä
sopii esikuvaksi oikeamielisyydestä ja rohkeudesta, opiskelee ja
harjoittaa noituutta sen eri muodoissa.
Uskova kirjoittaja Berit Kjos kuvaa, "Aikamme
pakanuusliike houkuttelee jokaista epäystävälliseen
kirkollisuuteen pettynyttä. Se viekoittelee etsijää antamalla
okkultismista kauniin kuvan. Nykyiset noidat, miehet ja naiset,
joita olen tavannut, ovat vilpittömiä, usein myötätuntoisia,
tavallisesti hyvin koulutettuja ja vastustavat aikamme
materialismia."
Toisille valkoinen magia on ensiaskel mustaan magiaan.
Periaatteessa ei ole olemassa hyvää tai pahaa noituutta, on
vain noituutta, jonka Jumala tuomitsee.
Kun Harry Potter ilmiö asetetaan laajempaan yhteyteen totean yhteenvetona:
Kyse on valtavista rahasummista. Kun Pokemon yliluonnollisen ja okkulttisen hyvä ja paha taistelu-maailmansa kautta on menestynyt pelimaailmassa niin samaa ajatusta seuraten Harry Potter kirjat menestyvät kirjallisuudessa.
Lapsista on tullut mainostajien ja markkinoijien tärkeä kohde. He tietävät, että lapset pyytävät ja saavat mitä pyytävät, mutta ensin heille pitää luoda mielikuva siitä, mikä on kiinnostavaa. Kiinnostavaa on se, mitä muutkin pelaavat tai lukevat, mikä on suosittua ja mistä kaikki puhuvat. Jos et kuulu joukkoon olet surkimus. Tätä ajattelua mainos- ja markkinointiala käyttää häikäilemättä hyväkseen.
Ihmisten ajatusmaailma ja arvostukset ovat muuttuneet. Kristilliset arvot eivät ole suosiossa, vaikka "kristillinen show" ja epämääräinen mystiikka on.
Kaikki uskonnot, uskomukset ja arvot ovat yhtä hyviä – myös noituus.
Vanhempien arvomaailma on usein kiinni työssä menestymisessä. Perhe ja lapset jäävät toiselle sijalle. Vanhempien sijasta seuraa pitävät TV ja erilaiset tietokonepelit, joissa valtaapitävinä elementteinä on väkivalta ja mystiikka/ okkultismi.(Selvyyden vuoksi on sanottava, että on myös kunnollisia pelejä.)
Harry Potter kulttia puolustellaan sillä, että sen kautta lapset saadaan takaisin tietokonepelien maailmasta hyvien kirjojen pariin. En usko siihen. Poikkeuksia voi olla, mutta Potter kirjat edustavat samaa kuin niin monet muut aikamme lapsille ja nuorille suunnatut kiihokkeet: Hyvä on jossakin muualla kuin aidossa kristillisyydessä. Vaikka olen kriittinen ko. kirjojen suhteen ja toivoisin muidenkin olevan, en silti halua lietsoa mitään hysteriaa. Parin kirjan lukeminen ei tee kenestäkään noitaa. Mutta jokaisen vanhemman tulisi muistaa onko aina tarpeen toimia sopulina laumassa, joka enemmän tai vähemmän sokeasti toimii markkina- ja kristillisyyttä vastustavien voimien ohjailemana.
Juhani Aitomaa
alkuun / johdanto / kristityn foorumi artikkelit / israel / linkit / mikä on kristityn foorumi