Hilpeä Hillsong

(Lähde: Religious News Blog ja viitteissä mainitut lähteet)

Hillsong on australialainen seurakuntaliike, jonka perustaja on Brian Houston. Yhdessä vaimonsa Bobbien kanssa he ovat suursrk.:n kiistaton johtajapari. Nyttemmin Hillsong-liikkeellä on seurakuntia myös muissa maissa. Menestyksen takana on liike-elämästä omitut toimintamallit sekä karismaattinen menestysteologia. Hillsongin vanhemmiston kuvauksessa heidän meriitteinään luetellaan lähinnä liike-elämän saavutuksia[1]. Hillsong on pyrkinyt myös Australian politiikkaan.

Seurakunnan viikonlopputilaisuuksiin osallistuu n. 20000 kuulijaa, joille tarjotaan kepeähkö annos Raamattua ja yleistä ihmispsykologiaa. Lisäksi vuoden mittaan järjestetään suuria konferensseja (mm. erikseen miehille ja naisille) joihin osallistujat saapuvat monista maista. 2009 suurkonferenssi naisille kulkee nimellä ”Colour your world” ja vuoden 2008 lopulla yksinkertaisemmille miehille yksinkertaisemmin ”Men’s konference”. Hillsongin ”Mitä uskomme” sivustossa luetellaan kristinuskon perusasioiden lisäksi mm. kielillä puhuminen ja parantuminen, kuten kunnon karismaattisen srk.:n kuuluukin.

Australiassa ja muuallakin Hillsongia on arvosteltu menestysteologiasta ja epäterveestä suhtautumisesta erityisesti nuorten naisten ongelmiin. Hillsongin sivuilta löytyy Mercy Ministries niminen järjestö[2], joka kuuluu Hillsong yhteisöön. Järjestöä tukee myös ”Gloria Jeans Coffees” –kahvilaketju[3], jonka johtaja kuuluu Hillsongin vanhimmistoon. Järjestö ilmoittaa olevansa ” paikka josta syömishäiriöistä, suunnittelemattomista raskauksista ja muista elämää vaikeuttavista asioista kärsivät nuoret naiset voivat löytää toivon, uudistumisen ja parantumisen hengelle, sielulle ja ruumiille. Mercy Ministries on olemassa jotta nuoret naiset saavuttaisivat täyden potentiaalinsa ja astuisivat ihmeelliseen tulevaisuuteen jonka Jumala on heille valmistanut.”[4]

Keväällä 2008 Mercy Ministries sai kyseenalaista kuuluisuutta kun useammat sieltä apua hakeneet nuoret naiset alkoivat kertoa julkisuudessa kokemuksistaan. The Sydney Morning Herald –lehti[5] kirjoittaa otsikolla ”They sought help, but got exorcism and the Bible” (He etsivät apua mutta saivat henkien karkotusta ja Raamattua): ”Salamyhkäinen järjestö, jolla on suora yhteys Gloria Jeans –kahvilaketjuun ja Hillsong seurakuntaan on pettänyt monia nuoria naisia...” Järjestön toimintatapojen mukaan sen suojiin hakeutuvalle tehdään kuukausien hoito-ohjelma, johon kuuluu lääketieteellisen ja psykiatrisen hoidon lisäksi raamatunopiskelua ja henkien poisajamista. Viimemainitulla on ”hoidettu” etenkin mielenhäiriöistä kärsiviä.

Järjestön suojaan hakeutuville ja ongelmistaan kertoneille on sanottu heidän olevan demonien riivaamia ja että saatana kontrolloi heitä. Eräät järjestön puoleen kääntyneet ovat parantumisen sijasta menettäneet mielenterveytensä entistä pahemmin ja joutuneet vuosia kestävään oikeaan psykiatriseen hoitoon. Vaikka järjestö sanoo mainoksissaan tukeutuvansa asiantuntijoihin hoidoissaan, monet sen asiakkaat ovat kokeneet aivan muuta. Lääketieteellistä tai psykologista apua ei juuri ole ollut saatavilla. Suurin osa avun antamista keskittyy rukoukseen, karismaattisen kielilläpuhumisen saamiseen ja demonien ulosajamiseen – kertovat monet “avunsaajat”, joukossa mm. anoreksiaa ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaneet nuoret naiset.

Pinkkisävyisillä nettisivuillaan Mercy Ministries esittelee nuorten naisten onnellisia kasvoja. Se väittää tarjotun avun olevan ”ilmaista”. Niin nimenomaan lainausmerkeissä, koska järjestö on pyytänyt mm. työttömyyskorvausta saavia asiakkaitaan siirtämään korvauksensa heille. Monilta apua hakeneilta on pyydetty lahjoituksia, vaikka järjestö saa rahaa mm. menestyvältä kahvilaketjulta ja megamenestysseurakunnalta.

Anoreksiaa sairastanut Naomi Johnson kertoi omasta kokemuksestaan[6]:

-21-vuoden ikäinen Naomi odotti paljon tulevaisuudelta. Hänen psykologian opintonsa Edith Cowan Yliopistossa olivat puolivälissä, hänellä oli osa-aikatyö ja hän eli itsenäistä, sosiaalista elämää. Mutta samalla hän kärsi anoreksiasta. Perheen ja omat tulot eivät riittäneet siihen, että hän olisi voinut hakeutua hyvään yksityiseen hoitoon. Naomilla eikä hänen perheellään ollut sairausvakuutusta eikä saatavilla ollut apua valtion lääkäritoimenkaan taholta. Käytettyään paljon aikaa avun etsimiseen Naomi löysi internetistä Mercy Ministries järjestön sivut. Kuukausia kului hakemusprosessissa kunnes koitti päivä lentää tuhansien kilometrien päähän Sydneyhin. Naomi oli saanut kuvan ystävällisestä, lääketieteellistä ja psykiatrista apua antavasta paikasta. 9 kuukautta myöhemmin hän oli kuin varjo entisestään: syrjäytynyt, pelokas, poiskääntynyt lapsi, joka ei halunnut poistua huoneestaan. ”Hoidossa” hän oli 9 kuukautta ilman lääketieteellistä hoitoa ja ilman psykiatrista apua. 9 kuukauden ajan hänelle kerrottiin, ettei hän ole kunnon kristitty, että anoreksia on demonin aiheuttama ja demoni ajaa hänet itsetuhoon. Eristettynä muusta maailmasta hän alkoi lopulta uskoa siihen itsekin: ”koin täyttä toivottomuutta. Ajattelin, että jos Mercy ei halunnut auttaa minua niin kenen puoleen käännyn. He sanoivat ottavansa hoitaakseen roskaväen (HUOM! siis hoitoa tarvitsevat), mutta mitä tapahtuu kun sinusta tulee Mercyn jätettä?” Kaksi kuukautta sen jälkeen kun Naomi karkotettiin Mercystä (karkottamisen syy oli savukkeen polttaminen), hän päätyi Royal Perth sairaalan psykiatrian osastolle. Sieltä alkoi toipuminen viikoittaisten käyntien muodossa. ”Olen ollut hoidossa nyt 3 vuoden ajan enkä vieläkään ole kovin sosiaalinen. En ole kokoaikatyössä, en opiskele päätoimisesti, vieläkin on monia jäänteitä Mercy-ajasta. Ensimmäinen psykologi jonka tapasin lähdettyäni Mercystä, soitti sinne. Hän lähetti sinne kirjeen haluten vastauksia hoidostani mutta niitä ei saatu. Soittoihin ei vastattu. Lopulta hän sai joitakin vaatimattomia muistiinpanoja.” ...

Mercyssä Naomi asui talossa, jossa hänen lisäkseen oli 15 muuta tyttöä ja nuorta naista: teiniraskauksia, alkoholin ja huumeiden käyttöä, itsetuhoa, masennusta, syömishäiriöitä ja myös tyttöjä jotka olivat sotkeentuneet seksibisnekseen. ”Suurin osa henkilökunnasta piti raamattuluentoja. Mutta mielialahäiriöitä eivät voi hoitaa ne, joilla ei ole niistä tietoa eikä koulutusta” ...

Naomi joutui seisomaan kahden ”auttajansa” edessä. Nämä rukoilivat ja puhuivat kielillä hänen ympärillään. Naomi koki sen henkien ulosajamisena. “Koin olevani typerä seisoessani siinä – heistä ei oikeasti ollut avuksi”....

Naomi oli kasvanut kristityssä perheessä eikä hänen uskonsa Jumalaan ollut ongelman ydin. Ongelma oli anoreksia ja itsetuhoajatukset. ”Sitten he kertoivat minulle, että minun tulisi vastaanottaa Pyhä Henki ja puhua kielillä, nostaa käteni ylös ylistykseen, laulaa ja hyppiä ylös alas nopeiden laulujen tahdissa. Kerroin heille etten todellakaan ymmärtänyt kuinka hyppiminen ja nopeat laulut voisivat auttaa anoreksiassa. Heidän mielestään olin vastustava ja kyyninen.” ...

Naomin äidin mukaan Mercyn lupaukset vaikuttivat hyviltä. ”Hän meni sinne positiivisena nuorena naisena, jolla oli toivo siitä, että saisi apua syömishäiriöönsä... hänellä annettiin toivoa ja luvattiin, että he eivät koskaan luovuta hänen suhteensa... mutta lopulta kaikki päättyi valtavaan pettymykseen siitä, kun hän olikin se, joka ei lopulta miellyttänyt heitä” ...

Hoidosta Naomi lähetti vanhemmilleen kirjeen jossa kertoi, ettei voi hyvin ja että hän oli hyvin hämmentynyt Mercyn hoitotavoista. Äidin soittaessa Mercyyn hänet pyrittiin pitämään erossa asiasta sanoen, että asiat ovat Mercyn ja Naomin välisiä eivätkä kuulu perheelle. Vietettyään joulun perheensä parissa Naomi palasi Mercyyn, jossa ilmoitettiin hänen karkottamisestaan. Syyksi mainittiin, että Naomi oli nähty lentokentällä polttamassa savuketta. Äiti kertoo tyttären paluusta: ”Hän oli aivan tyhjä, täysin hukassa, hänen elämänsä oli vaarassa... Hän meni tuohon paikkaan nuorena naisena ja palasi lapsena. Hän oli hyvin hämmentynyt, kuten 12 tai 13-vuotias. Hän sulkeutui makuuhuoneeseen ja ajatteli koko ajan olevansa vain paha”... Sydney Heraldin mukaan Mercyssä on yksi psykologi, joka antaa lähinnä raamattuluentoja. Hän ei vastannut toimittajan haastattelupyyntöihin.

Megan kertoi lehdelle sairastavansa mielialahäiriötä, joka ennen Mercyä oli kuitenkin hallittavissa. Hänkin opiskeli ennen Mercyn kokemustaan. ”En ollut kovin huonokuntoinen ennen Mercyä. Sanoin sen myös henkilökunnalle, koska huomasin itsekin, että tilani huononi siellä nopeasti. Sen sijaan, että minut olisi viety lääkäriin ja olisin saanut lääkitystä, he sanoivat että lääkärin voi unohtaa. Meillä oli tiukat säännöt. Jos vei roska-astian ulos piti saada lupa, jos astuimme alueen rajan yli se oli karkaamista ja rangaistus oli hoidosta karkottaminen, jopa wc:ssä käynti ja hampaiden harjaus oli luvan takana... Tunteista ei saanut puhua, omasta perheestä ei saanut hakea tukea, ystäviä ei sallittu eikä mitään ammattiapua” ...

Megan alkoi vahingoittaa itseään. Henkilökunta sanoi hänen vain ”tuhlaavan aikaansa”: ”minulle sanottiin että olen huomionkipeä, tuon negatiivista energiaa ympäristööni ja vien aikaa muilta jotka todella ovat avun tarpeessa... se oli paljolti kontrollia ja manipulaatiota ja vallan käyttöä heidän puoleltaan. Olisimme voineet puhua keskenämme ja kapinoida mutta olimme niin pelokkaita ja halusimme epätoivoisesti apua... se oli koko maailmani vuorokauden ympäri, joten lopulta kaikki mitä henkilökunta sanoi oli minusta totta”... Kolmas nuori nainen kirjoittaa: ”Olen ollut Mercy Ministries –paikassa. Olen nähnyt siellä monia loukattuja ja häväistyjä, se on sairasta. Monet tytöt on potkaistu ulos ja monet ovat lähteneet huonompina kuin mitä olivat tullessaan.”

Yksi hoidokki kuvaili päiväohjelmaa: herätys klo 7.00, aamutoimet, raamatunlukua, ylistyssessio jonka aikana oltiin piirissä silmät kiinni, kädet koholla ja hypittiin ylös alas samalla kun laulettiin soitettavan musiikin mukana. Pienen välipalan jälkeen kuunneltiin tavallisesti amerikkalaisen (menestysteologi) naissaarnaaja Joyce Meyerin saarnoja ja tehtiin niistä muistiinpanoja. Lounaan jälkeen tehtiin kotitehtävät, sitten pieni lepohetki jonka jälkeen siivouspalvelua ja jälleen raamatunopiskelua. Meg Smith’in (nimi ei ole oikea – henkilö ei halua esiintyä omalla nimellään) olo huononi siinä määrin, että hän alkoi saada pahoja paniikkikohtauksia.[7] Tällöin hänen annettiin ymmärtää olevansa riivaajahenkien vallassa. “Ohjaaja antoi minulle listan erilaisista demoneista: vihan, anteeksiantamattomuuden, ylpeyden... siinä oli monia niitä ja niitä sanottiin olevan minussa tai ympärilläni... olin todella peloissani... he ajoivat demoneja ulos minusta, yksi toisen jälkeen ja innostuivat aina lisää puhuen kielillä... ohjaajat panivat kätensä pääni päälle ja alkoivat rukoilla jokaisen listalla olevan demonin takia ajaakseen ne ulos minusta... jokaisen rukouksen jälkeen minun piti sanoa: Minä tunnustan demoni X:n tulleen ulosajetuksi minusta Jeesuksen nimessä eikä sillä ole enää paluuta.” Kun Megin ongelmat eivät haihtuneet, hänelle sanottiin, että hän joko teeskenteli tai oli ottanut demonin takaisin. Lisäksi Megille painotettiin, että hän ei saa apua Mercyn ulkopuolella, kukaan muu ei voi häntä auttaa koska vain Mercy’n ohjaajilla on Jumalan voima. Lopulta Meg sai lähteä: ”...minut potkaistiin ulos koska olin riivattu jota ei voi auttaa, en ollut Mercyn arvoinen ja koska oli kulunut liian kauan tullakseni kristityksi... se teki minusta huonomman mitä olin koskaan elämässäni ollut... Lisäksi minulle sanottiin, että en koskaan voi parantua koska olin pilannut mahdollisuuteni.”[8]

Hillsong ei ole antanut selvitystä eikä pahoitellut naisten kohtelua. Mercy Ministries on edelleen (elokuu 2008) Hillsongin nettisivuilla. Hillsongin ” aluevaltaus” on myös antaa nuorille naisille kouluissa itsetunnon kohotusta. Ohjelmaan kuuluu mm. kuinka tehdä meikki, kuinka hoitaa ja laittaa hiukset ja kynnet, kuinka kävellä ryhdikkäästi, jne. Ohjelman nimi on ”Shine” (loisto, säteily) ja sen kehittäjäksi mainitaan Hillsong srk. [9] Ohjelma on tarkoitettu erityisesti niille nuorille naisille, joilla on ongelmia. Monet koulujen opettajat, vanhempien ryhmät ja asiantuntijat ovat ilmaisseet huolensa seurakunnan ohjelmasta sanoen, että se ei ole sovelias. Psykologi, prof. Dianna Kenny sanoo: ”Itse asiassa he sanovat, että et ole hyväksyttävä sellaisena kuin olet ja me näytämme kuinka sinusta tulee hyväksyttävä.” ”Parin viime vuoden aikana opettajat ovat ilmaisseet huolensa Shine’n suhteen”, sanoo opettajajärjestön edustaja Sui-Linn White, ”he luovat kuvan stereotyypistä, pääpaino on ihonhoidossa, kynsien hoidossa, hiusten hoidossa – se objektisoi naisen...” Monet vanhempien ryhmät ovat myös kritisoineet Hillsongin ohjelmaa siitä, että heille ei ole annettu siitä tietoa. Hillsongin mukaan vanhemmat yleensä kannattavat heidän ohjelmaansa.

[1] http://www2.hillsong.com/church/default.asp?pid=14

[2] http://www2.hillsong.com/church/default.asp?pid=11

[6] They prayed to cast Satan from my body, The Sydney Morning Herald, Australia, 17.3.2008, Ruth Pollard

[8] Monet nuoret naiset kertovat kokemastaan mm. www.LIVENEWS.com.au sivustolla, myös mm. http://www.smh.com.au/news/national/they-prayed-to-cast-satan-from-my-body/2008/03/16/1205602195122.html

[9] Religion News Blog, Hillsong hits schools with beauty gospel, 27.7.2008