Mitä tekevät oljet jyvien seassa? (Jer.23:28)

Nicky Gumbelin (mies Alfa kurssin takana) ja hänen ystäviensä maailmanherätys

”Edvin Orr, irlantilainen evankelista ja herätyksen historioitsija profetoi vuonna 1953, että Pyhä Henki oli aloittamassa tuomaan esiin uuden sukupolven herätysjohtajia... Nicky Gumbel on epäilemättä yksi niistä joista hän puhui.” (Sandy Millar, Holy Trinity Brompton Church, Nicky Gumbelin kirjan ”The Heart of Revival” esipuheessa).

Jeremian kirjan luku 23 alkaa: ”Voi paimenia, jotka hukuttavat ja hajottavat minun laitumeni lampaat, sanoo Herra.” Luku puhuu Israelin vääristä paimenista (hengellisistä johtajista) ja vääristä profeetoista tuomiten heidät. Jeremia antaa kuitenkin toivoa synkkyyden keskelle profetoiden mm. tulevasta Messiaasta. Jeremian kirjoitus, kuten koko Raamattu, on aina ajankohtainen ja siksi puhuu myös aikamme ihmiselle. Kuten monet hyvin tietävät Nicky Gumbel tunnetaan Alfa-kurssin¹ ”isänä”. Nicky ei kuitenkaan ole kurssin keksijä. Kurssin kehitti Holy Trinity Brompton srk:n (HTB) pienryhmille Charles Marnham ja se oli ko. srk.:n käytössä vuosia ennen Nickyä.

On tärkeää tietää, että Alfa -kurssi alkoi maailmanlaajuisen menestyksensä vasta, kun kaksi asiaa oli tapahtunut: ensiksi, Viinitarha -liikkeeseen kuuluva Eleanora Mumford vieraili HTB srk:ssa kertomassa kokemuksistaan joita sai vieraillessaan ns. Toronton herätyksessä², Kanadassa. Hänen kutsuessaan Pyhää Henkeä saapuvaksi kokoukseen, samat ilmiöt alkoivat tapahtua myös HTB:ssa. Nicky kuvaa tätä kokousta ja siinä tapahtuneita ilmiöitä hyvin yksityiskohtaisesti. Toinen asia oli, kun hän tutkimatta ja sen kummemmin kyselemättä hyväksyi ilmiöt ja kokemukset Pyhän Hengen työksi ja hänestä tuli ”torontolaisuuden” vankkumaton tukija. HTB srk:sta tuli nopeasti torontolaisuuden pääpaikka Englannissa ja koko Euroopassa.

Alfa kurssi alkoi menestyä torontolaisuuden varjolla ympäri maailmaa vasta, kun siihen lisättiin erityinen Pyhää Henkeä käsittelevä osuus jossa Hengen vastaanottamisella fyysisenä kokemuksena on keskeinen merkitys. Henki saadaan erityisessä Pyhän Hengen viikonlopussa ja sen todisteena ovat ilmiöt ja oudot, jopa vastenmieliset fyysiset pakkoliikkeet, hillitön nauraminen, huutaminen, eläinäänet, yms. joista jo aiemmin Kristityn Foorumin - ja muillakin - nettisivuilla on puhuttu paljonkin. Alfa kurssin menestys olisi hieno asia, jos se perustuisi vain ihmisten haluun tunnustaa syntisyytensä Jumalan edessä ja ottaa Jeesus vastaan omana henkilökohtaisena Vapahtajana. Mutta pelkästään tässä merkityksessä Alfa kurssi ei alun alkaenkaan tavoittanut suuria massoja. Vasta, kun siihen tehtiin em. kyseenalaiset lisäykset ja samalla kun torontolaisuuden huuma pyyhkäisi yli maailmankristillisyyden alkoi sen maallinen menestyminen.

Tarkoitus ei ole tehdä tyhjäksi Alfa kurssin sinänsä hyvää periaatetta. Kuitenkin, jos sitä noudatetaan tarkkaan sen oppikirjojen ja määräysten mukaan, kurssi johtaa harhaan kohti torontolaista henkikokemusta. Nicky Gumbelin ja muiden nykyherätysjohtajien kirjoituksista käy kyllä ilmi, että se on myös tarkoitus. Heidän vakaumuksensa mukaan tuo kokemus on välttämätön ”voiman saamisen” kokemus, jonka kautta maailmaa muuttavien ”oikeiden” kristittyjen joukko kasvaa. Kirjassaan ”30 days - a thirty day practical introduction to reading the bible” Nicky menee jopa niin pitkälle, että tämä joukko saattaa - ei vain koko maailman Kristuksen herruuden alle - vaan koko maailmankaikkeuden: ”Emme voi levätä, ennen kuin koko maailmankaikkeus (universe) on hänen hallitusvallassaan...” Nickyn mukaan tämä oli Paavalinkin näky: ensin maailman muuttaminen poistamalla köyhyys ja rikollisuus, sitten maailmankaikkeuden herruus. Missä tämä ajatus esiintyy Raamatussa?

Tänä päivänä Alfa kurssi on menestyvää liiketoimintaa, jota johdetaan Lontoon tunnetuimmista pankkiiripiireistä. Maailmanlaajuinen menestys ei olisi mahdollista ilman rahoitusta, joka mahdollistaa jatkuvan kasvun. Aluksi Alfa -kurssia rahoittivat HTB ja kurssin tukijat mutta kun tavoitteeksi tuli koko maailma, perustettiin vuonna 2001 Alpha International. Sen johdon otti käsiinsä maailman pankkiiripiireissä tunnettu vaikuttaja Ken Costa. Nykyisin professorin tittelin omaava pankkiiri Costa oli pitkään suuren ja vaikutusvaltaisen kansainvälisen pankkiyhtymä UBS-Warburg Lontoon varapääjohtaja. Pankin yhteyteen liitetään usein myös äärimmäisen varakas Rothschildien pankkiyhtymä. Vuodesta 2007 hän on johtanut Lazard International investointipankkia Lontoossa. Lazard toimii ainakin 39 suurkaupungissa ja 24 maassa. Costa on kirjoittanut kirjan ”God at Work”, joka muistuttaa Warrenin ”Purpose Driven” kirjoituksia tarkoitushakuisesta elämästä. Kirjan perusteella on kehitetty myös God at Work -kurssi, jossa läpikäydään kristityn elämään vaikuttavia työelämään liittyviä haasteita. Costan kurssi ja Alfa kurssit, joita on nykyisin räätälöity useaan tarkoitukseen, toimivat läheisessä yhteydessä.

Costan ja Gumbelin ystäväpiiriin kuuluu myös Tony Blair,³ jonka järjestön ”Tony Blair Faith Foundation” tilaisuudessa Costa on puhunutkin. Puheessaan⁴ Costa sanoi mm.: ”Erinomaisessa kirjassaan God is Back, John Micklethwait ja Adrian Wooldridge sanovat, että maailman neljään suurimpaan uskontoon – kristillisyys, islam, buddhalaisuus ja hindulaisuus – kuuluvien ihmisten määrä nousi vuoden 1900 67 prosentista (maailman väestöstä) 73 prosenttiin vuonna 2005. Sen odotetaan edelleen kasvavan 80 prosenttiin vuonna 2050. On selvää, että huhut Jumalan kuolemasta ovat suuresti liioiteltuja... ”

Näin Costa niputti yhteen maailman suurimmat uskonnot todisteeksi Jumalan olemassaolosta. Mitään mainintaa kristillisen tunnustuksen sovittamattomasta erosta muihin uskontoihin ei ollut. Yhden maailmauskonnon edistäjät ovat avoimia asiansa puolesta. Yksi maailma tarvitsee yhteisen konsensuksen uskontojen suhteen. Costa yhtyi myös Blairin lausumaan: ”Uskonnot voivat muuttaa ja inhimillistää globalisaation kasvottomia voimia ja muuttaa sen talouteen ja henkilösuhteisiin liittyviä arvoja jo pian tällä vuosisadalla.” Costan puhe painottaa uskontojen merkitystä maailman yhdistymisessä talouden ym. osalta: ” Siten uskonto ei ole vain yhteensopiva globalisaation kanssa, vaan sillä on tärkeä rooli taata globalisaation mahdollisuus.” Edelleen: ”Uskontoa ja (maailman)kauppaa ei ole tarpeen pitää erillään – ne kuuluvat yhteen” ja ”...maailmantalous ei onnistu ilman uskontoa.”

Nicky Gumbel on haastatellut entistä PM Blairia HTB:n Alfa -kurssi illoissa, joihin usein kutsutaan joku julkisuuden henkilö. Nämä illat onkin nimetty ”Huomattavien ihmisten haastatteluja” -nimellä. Tavallista Virtasta ei näissä illoissa kuulla. Nicky mainitsee yhteistyönsä Blairin järjestön kanssa olleen antoisaa. Nykyisin roomalaiskatolisen, myös New Age -liikkeen riittejä noudattaneen Tony Blairin järjestö on yksi tärkeimmistä yhden maailmanuskonnon edistäjistä. Tavoitetta ei edes yritetä salata. Blair toivotettiin tervetulleeksi katoliseen kirkkoon, mutta toukokuussa 2009 hän suututti katoliset ystävänsä antaessaan haastattelun homoseksuaalien äänenkannattajalehdelle, jossa arvosteli paavin ja katolisen kirkon homovastaista kantaa. Blairin homomyönteisyys sai hänen arkkipiispansa kommentoimaan, ettei Tony Blairin kuulu neuvoa paaviaan moraalikysymyksissä, eikä Blair ole henkilö, ”johon voi luottaa hengellisissä asioissa”⁵.

Ihmisen uskoa määrittelee myös ympäristö jossa hän toimii ja henkilöt, jotka hän kokee uskonystävikseen. Selvyyden vuoksi sanon, että en tarkoita tässä jotakin ylimielistä ihmisten erottelua ”vuohiin ja lampaisiin”. Uskon, että Jumalan edessä olemme kaikki samalla viivalla, rikomme Häntä vastaan ja teemme virheitä. Omalta kohdaltani ilmoitan suoraan kunnioittavani kaikkia tässä artikkelissa mainittuja henkilöitä ahkerina ja paljon aikaansaaneina ihmisinä. Heidän kirjoituksissaan on paljon moraalista ja eettistä hyvää asiaa. Jumalasta ja Kristuksesta saatetaan kertoa välillä aivan oikeilla sanoilla.

Silti koen, ettei heidän edustamansa uskon malli kestä raamatullista testiä. Vankat yhteydet katoliseen kirkkoon ja paaviin⁶, välinpitämättömyys Raamatun kokonaisopista (ts. sanaa muokataan omiin tarpeisiin sopivaksi), protestanttisen perinnön kieltäminen, usko kristityn ihmisen ja seurakunnan voimaan muuttaa maailma (ennen Kristuksen tulemusta maailman yhdistyminen, johon liittyy uskontojen konsensus, johon myös Alfa kurssi tähtää), evankeliumin supistaminen käsittämään lähinnä ongelmien voittaminen maailmassa, epäraamatullisen karismaattisuuden hyväksyminen, hiljaisuus niiden asioiden suhteen joista tulisi varoittaa, mm. ovat erottavia syitä. Raamattu kertoo totuuden ja Pyhä Henki on ennen muuta totuuden henki. Jos totuus kielletään ja epäraamatullinen hyväksytään, ei voida olla Totuuden Hengen johdatuksessa. Nicky Gumbelin kohdalla tämä ristiriita tulee erityisen hyvin esille. Monet hänen kirjoituksensa ovat aivan oikeaa ja hyvää raamatunmukaista tekstiä. Käytännössä hän kuitenkin vesittää oman tekstinsä luomalla ja ylläpitämällä yhteyksiä, joista Raamattu varoittaa.

Hyvä esimerkki on Nicky Cumbelin kirjanen ”How Does the New Age Movement Relate to Christianity?” (Kuinka New Age -liike suhtautuu kristillisyyteen). Kirjasessa ei paljonkaan ole sellaista, josta olisin eri mieltä. Hän käsittelee lyhyesti liikkeen historiaa ja sen pääpiirteitä kertoen sen saavan vaikutteensa idän uskonnoista, eri kansojen kansanuskonnoista, noituudesta ja okkultismista. Nicky näkee vääränä myös sen, että ihminen etsii jumalaa itsestään tai näkee itsensä ”jumalana”. Hän mainitsee myös itsekeskeisyyden: minäkeskeisen halun maalliseen onneen, tyydytykseen ja menestykseen olevan keskeistä New Age -liikkeelle. Hän uskoo, että 1900 -luvun alussa alkoi suuri, erityinen maailmanlaajuinen Pyhän Hengen voiman ja lahjojen aikakausi (tämä on väite, josta en ole samaa mieltä kirjoittajan kanssa), jota työtä saatana matkii New Age -liikkeen muodossa.

Nickyn kirjoitus herättää kuitenkin kysymyksiä. Pariin otteeseen hän mainitsee tunnetun kristityn New Age ja okkultismi -tuntijan Caryl Matriscianan nimen ja lainaa häntä. Caryl on kuitenkin henkilö, joka ei hyväksy Nickyn edustamaa torontolais/karismaattista linjaa, koska näkee siinä juuri New Age -liikkeen vaikutusta! Caryl on entinen New Age -liikkeen jäsen, nykyisin dokumenttien tekijä ja kirjoittaja, jonka kanssa olen joskus vaihtanut mielipiteitä. Hänen yhteistyökumppaneitaan ovat mm. Dave Hunt⁷, Roger Oakland⁸ ja Jan Markell⁹, jotka kaikki tunnetaan nykyisenlaisen karismaattisuuden kriittisinä tarkastelijoina ja siitä varoittajina, mukaan lukien Alfa -kurssi. Nickyn muissakin kirjoissa esiintyy sama piirre: hän mainitsee nimeltä ja lainaa henkilöitä, jotka tunnetaan aina jossakin osassa kristikuntaa melko laajalti. Tietenkään Nicky ei kerro, jos kyseiset tunnetut kristityt eivät lainkaan hyväksy hänen torontolaisia käsityksiään Pyhästä Hengestä ja sen saamisesta.

Nicky, kuten Rick Warren ja monet muut nykymenon edistäjät, käyttävät kirjojensa luotettavuuden takaajina lainauksia näkemyksellisesti hyvin erilaisia hengellisiä taustoja ja periaatteita omaavilta henkilöiltä. Tämä vaikuttaa tietoiselta valinnalta, itseasiassa taktikoinnilta. Näin mahdollisimman moni kirjoja lukeva voi löytää arvostamansa ”hengellisen auktoriteetin” ja kokea olevansa ”turvassa” kirjan parissa. Monikaan lukija ei ole tietoinen kirjoissa lainattujen henkilöiden hengellisistä ja keskenään ristiriitaisistakin näkemyksistä. Näissä kirjoissa – tarkoitan siis monia muitakin kuin vain Gumbelia – henkilöt, joilta lainauksia on otettu, edustavat laajaa näkemyskenttää aina New Age -uskomusten liepeiltä ja katolisesta mystiikasta perinteiseen terveeseen kristillisyyteen. Herääkin kysymys kuinka tarkoituksellista tällainen nimien käyttö on? Pyritäänkö sillä hämärtämään yhä selvemmäksi käyvää eroa kristikunnan keskellä suhteessa Nickyn edustamaan kristillisyyteen?

Kun Nicky kirjoittaa New Age -liikkeen pääpiirteistä hän itse asiassa luettelee asioita, jotka elävät ja voivat kaikin puolin hyvin etenkin karismaattisessa liikkeessä. Uusevankelisen/karismaattisen liikkeen johtohenkilöt eivät salaa saavansa vaikutteita ihmisiltä, jotka puolestaan avoimesti julistavat kristikunnalle, kuinka totuus löytyy myös hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta! Hän arvostelee meedioita, selvänäkemistä, kuolleiden kanssa puhumista, henkioppaita, yms. New Age -liikkeen ilmiöitä, mutta ei puutu sanallakaan siihen, että monet karismaattiset saarnaajat kertovat ja kirjoittavat täysin avoimesti tapaamisistaan kuolleiden kanssa ja omista henkioppaistaan (enkeleistään).

Kun näyttelijä ja New Age -henkilö Shirley Maclaine sanoo, että jumala on kaikissa meissä, Nicky kyllä kritisoi sitä, mutta ei kirjoita mitään siitä harhasta, kun karismaattisen liikkeen johtavat TV -saarnaajat kehottavat kuulijoitaan tunnustamaan: olen jumala, olen kristus! Nicky arvostelee minäkeskeisyyttä New Age -liikkeessä ja kuinka sen uskomusten kautta pyritään itsekkäästi maalliseen menestykseen, mainitsematta mitään yhdestä karismaattisen liikkeen perusopista, menestysteologiasta¹⁰, joka toimii aivan samoin! Nicky kirjoittaa, että New Age -liikkeessä vaikuttaa voima jatkaen sitten ettei se kuitenkaan vedä vertoja Pyhän Hengen voimalle. Sehän on totta mutta pitää kysyä, onko Nickyn yksi pääerehdys Pyhän Hengen suhteen siinä, että hän kuvittelee Pyhän Hengen voimavaikutukset ja New Age -liikkeen vaikutukset samankaltaisiksi? Koska hän kokee oman liikkeensä voimavaikutukset vielä voimakkaammiksi, niin kyseessä täytyy olla Pyhä Henki.

Kirjasessa ”How Does God Guide Us” näkyy sama periaate kuin edellisessä. Opetuksen ja käytännön ristiriita on selvä. Hän myöntää, että Jumala johtaa kirjoitetun sanansa kautta. Raamatussa ei kuitenkaan tietenkään ole yksityiskohtaisia ohjeita jokaiseen eteen tulevaan elämäntilanteeseen. Jumala johdattaa kuitenkin aina niitä, jotka pyytävät ja haluavat olla Hänen johdatuksessaan. Ihmiselle on annettu oma ymmärrys, ajatukset ja tunteet pitää testata, kirjoittaa Nicky. Kristittyinä emme saa hylätä tavallista järjen käyttöä. Tähän kaikkeen voidaan yhtyä, suora lainaus: ”Jos hylkäämme tavallisen järjen käyttämisen, silloin joudumme absurdeihin tilanteisiin.”

Nicky myös, aivan oikein, varoittaa kiirehtimästä Jumalan tahdon suhteen. Meillä saattaa olla kutsumus, sisäinen vakaumus jostakin, johon uskomme Jumalan meitä johtavan, mutta ”tarvitsemme kärsivällisyyttä... toisinaan... pitää odottaa pitkään sen tapahtumista.” Kohdassa, jossa hän kirjoittaa näyistä ja unista, joiden kautta Jumala poikkeuksellisesti saattaa myös johdattaa, puutteena on, että asiaan liittyvä tarpeellinen ohjaus ja varoitus kuitenkin puuttuu.

Viimemainittu puute on luonnollinen asia, koska Nickyn edustama kristillinen näkemys hyväksyy Jumalan läsnäolon ja Pyhän Hengen työn merkkeinä mitä eriskummallisimpia ilmiöitä. ”Tavallinen järjen” käyttö unohdetaan, kielletään ja jopa vaaditaan ettei sitä saa käyttää. Monet karismaattisen liikkeen täysin ”absurdit” ilmiöt ovat yhteneviä pakanauskonnoissa ja okkultismissa esiintyvien ilmiöiden ja käytäntöjen kanssa. Jos karismaattisen liikkeen johtajat uskaltautuisivat epäilemään omaa johdatustaan, heidän lupaava uransa ”maailmanherätyksen” johtopaikoilla päättyisi. Nickyn edustamassa torontolaisuudessa ”tavallinen järjen käyttö” käytännössä kielletään. Tunteita ja tuntemuksia ei saa testata, vaikka Nicky kirjassaan näin ohjaa. ”Ota vain (henkikokemus) vastaan”, ”älä ajattele”, järkeilysi on Pyhän Hengen vastustamista¹¹ – tämä on sääntö torontolaisuudessa ja karismaattisessa henkikokemuksessa. Vain ne, jotka eivät ajattele, eivät tutki, eivät arvioi ovat tälle hengelle otolliset.

Pitää kiirehtiä, pitää olla joka hetki valmiina juoksemaan sinne missä Jumalan Hengen ”aalto” taas velloo: Toronto, HTB, Pensacola, Lakeland, jne.... Kiirehti... kiirehti... muuten jäät ilman siunausta. Nickyn edustaman liikkeen käytäntö ajaa ihmispoloiset järjettömään ”hengen saamisen myllytykseen”, josta oikea Pyhän Hengen totuus ja rauhaisuus on kaukana. Ristiriita on suuri – kuinka tarkoituksellista kaikki on sitä voimme vain arvailla. Nicky ainakin tietää, että hänen kirjojensa laaja levikki - samoin kuin Alfa kurssin jatkuva kasvu ja menestys - on mahdollista vain jos myös ne, jotka eivät sinänsä lähde mukaan karismaattiseen kaaokseen¹², lukevat ja hyväksyvät hänen ajatuksensa miettien: hänhän opettaa kirjoissaan aivan oikein, häntä ja Alfa kurssia kritisoivat ”tarttuvat lillukanvarsiin” ja ”heittävät lapsen pesuveden mukana ulos”, mokomat pikkusieluiset ja kateelliset kriitikot, joilla ei taida edes olla Pyhää Henkeä vaan ovat aina Häntä vastustamassa. HUOMAA KUITENKIN, ETTÄ JUMALAN HENGEN OHJAUKSESSA RAAMATULLINEN OPETUS JA KÄYTÄNTÖ EIVÄT OLE RISTIRIIDASSA. Ne eivät ole eivätkä voi olla. Nickyn ja hänen edustamansa liikkeen kohdalla asiat eivät täsmää.

Laajalevikkisessä kirjassaan ”Alpha - Ouestions of Life”, Nicky jatkaa samaa kaavaa. Lainauksia otetaan henkilöiltä, joiden hengelliset taustat ja näkemykset eroavat suuresti. Esimerkiksi: tunnettu englantilainen kristitty johtaja John Stott¹³ tunnetaan karismaattisen Pyhä Henki -käsityksen ja kokemuksen vastustajana. Raniero Cantalamessa¹⁴, Suomessa Nokian -liikkeen¹⁵ kutsumana vieraillut katolilainen karismaattinen pappi, sai ”voitelunsa” 1977 Kansas Cityn karismaattisessa konferenssissa. Hänen erityistehtävänsä on saarnata paaville ja tämän esikunnalle pääsiäisenä. John Wimber¹⁶ on epäraamatullisen ”voima” -evankelioimisen edesmennyt edistäjä ja Viinitarha -liikkeen perustaja, josta myös Toronton ”herätys” versoaa.

Vaikka Nicky viittaa myös siihen, että koko ihmisen olemus on synnin turmelema, useammin syntyy vaikutelma, että hän antaa synnille lähinnä vain teoissa tapahtuvan merkityksen. Useammassa kohdin toistuu ajatus syntien tunnustamisesta Jumalalle sanoin: ”Olen pahoillani syntini takia”. Onko synti vain teoissa, joita pahoitellaan Jumalan edessä? Ei tietenkään. Kirjasta jää kuva, ettei se kyllin selvästi tuo esille ihmisen koko olemuksen olevan synnin vallassa. Syntiset teot ovat tästä vain tulosta.

Kuvatessaan vaimonsa ja itsensä uskoontulokokemusta hän kirjoittaa: ”Olin loukannut Jumalan tunteita. Hän rakasti minua ja rakkaudessaan lähetti Jeesuksen. Mutta olin kääntynyt pois tästä rakkaudesta...” Paikoin kirjassa, sen mainitessa edesmenneitä ja nykyisiä kristittyjä, on ihmiskorostusta. Kuvatessaan uskoon tulleita, joka hänellä usein tarkoittaa karismaattisen Pyhä Henki kokemuksen saaneita, Nicky käyttää mainintoja kuten: Hänestä tuli mitä puoleensavetävin (magnetic) persoona..., hän veti ihmisiä luokseen..., jne. Nickyn mukaan tällaisen ihmisen johtama seurakunta on ”elämän keskus”, se aivan ”räjähtää kasvuun” ja siitä tulee ”alueen laajin”. Kuten väitetyssä nykyherätyksessä lakina on, kasvu ja määrät ovat todiste asian jumalallisesta alkuperästä – eivät lähtökohtaisesti raamatulliset perusteet.

Natsien tappaman katolilaisen papin sinänsä jalon teon (hän pyysi natseilta tulla teloitetuksi erään toisen vangin puolesta) yhteydessä, Nicky mainitsee: ”Tämä oli voitto kunniattomuudesta ja ihmisvihasta – samankaltainen kuin mitä Herramme Jeesus Kristus teki.” Vaikka Nicky lisääkin, että Jeesuksen kuolema oli toki vielä merkittävämpi, koska se tapahtui koko maailman edestä, voidaan kuitenkin sanoa, ettei mikään jalo ihmisen teko ole edes verrattavissa Kristuksen tekoon. Ihminen ei voi missään määrin kantaa toisen ihmisen syntiä. Siksi en pidä tämäntapaisia rinnastuksia muuna kuin ihmiskorostuksena. Ihmisen hyvillä teoilla on oma paikkansa, mutta ei niitä pidä ottaa esille esimerkkinä Kristuksen työstä! Ehkä esimerkki on tarkoitettu luomaan positiivista mielikuvaa katolisesta kirkkolaitoksesta. Samassa yhteydessä hän nimittäin lainaa em. Raniero Cantalamessaa, joka, kuten katolilaiset monesti lyhyissä lainauksissa, kirjoittaa Kristuksen uhrista sinänsä aivan oikeita asioita. Mutta kun Raamatun kanssa ristiriidassa olevaa katolilaista¹⁷ sovitus/ lunastus/ vanhurskautus -oppia ei selitetä – ja siitähän ei nykyään enää juuri opeteta – lukijan on helppo ajatella, että katolilainen uskonto on perinteistä ja raamatullista kristillisyyttä. Karismaattiseen liikkeeseen kuuluvia eksyttää lisäksi usko yhteiseen henkikokemukseen katolilaisten kanssa. Näin kokemuksesta on tullut Raamatun ilmoituksen korvaava ja sen ylittävä auktoriteetti. Tämän asian ja kehityksen edistäjäksi myös Nicky Gumbel tunnustautuu.

Luvussa ”Who is the Holy Spirit”, joka on julkaistu myös erillisenä kirjasena, Nicky tekee tunnetuksi karismaattista Pyhä Henki käsitystä, jossa on usein Raamatun ulkopuolisia ja sille vieraita korostuksia. Korostaessaan Pyhän Hengen persoonaa paljolti erillään Isä Jumalasta ja Kristuksesta, hän antaa kuvan siitä lähes omana, erillisenä toimijana.

On myös kummallista kuvata Pyhää Henkeä sanoin: ”Toisin sanoen, Pyhä Henki on aivan kuin Kristus.” Tämän vertauksen epäraamatullisuutta voisi käsitellä laajemminkin. Sanottakoon vain, että Raamatun mukaan Kristus ja Pyhä Henki ovat yhtä samoin kuin Isä. Nickyn tarkoituksena lienee nimenomaan korostaa Pyhää Henkeä omana erillisenä toimijana, jonka kautta myös Hänen tekemikseen väitetyt ilmiöt ja kokemukset on helpompi oikeuttaa. Entäpä jos joku – ihminen tai muu luotu olento – joskus jossakin on ajatellut: Tavallista perinteistä kristillisyyttä vastaan ei voi hyökätä väärentämällä Raamatun ilmoitusta Isä Jumalasta, se olisi liian läpinäkyvää. Sama koskee Kristusta, liian paljon Raamatusta poikkeava väärentäminen tulisi liian helposti esille. Väärennetään siis Pyhä Henki: tehdään hänestä fyysisten kokemusten antaja, villien, suurien ja vaikuttavien tunteiden herättäjä ja yleensä kaiken yliluonnollisen ilmiön lähde. Tuodaan fiilis ja sielullisuus kristikansan keskelle hengellisyyden sijaan, ihmisestähän on helppo saada riippuvainen – lopulta totuutta ei enää arvosteta.

Nickylle Pyhä Henki on paljolti kokemuksen antaja. Hän tuo ”mukavan, lämpimän tunteen”. Pyhässä Hengessä voidaan ”liota” sienen tavoin ja voimme latautua ”jumalallisesta sähkövirrasta”. Kaikki torontolaisia hengen kokemisen kuvauksia sopivasti ripoteltuna sinne tänne tekstiä. Nickyn tekstin ominaisuus on kuitenkin, että kyseiset asiat eivät pomppaa tekstistä häiritsevästi ulos. Usein niistä mainitaan ikään kuin ohimennen eikä niiden selvittelyyn käytetä palstatilaa. Näin ne on myös helpompi omaksua tai jättää huomiotta, jolloin Nickyn kirjojen koko ideologia ei paljastu.

Nickyn mukaan Pyhän Hengen pääasiallinen tehtävä on vakuuttaa meidät synnistä ennen uskoontuloa. Tämä on osatotuus, sillä Pyhä Henki vakuuttaa meitä synnistä edelleen uskoontulon jälkeenkin. Itseasiassa vasta sitten syntikysymys alkaa meille todella valjeta. Tätä Nicky ei mainitse.

Kristittyjen yhteys on Nickylle ensisijaisesti nimellistä yhteyttä. Sitä kuvaa hänen käsityksensä katolisesta kirkosta. Nickylle katolisen kirkon ja protestanttisen liikkeen välillä rajoja ei ole olemassa. ”Jos ihmisillä on sisimmässään Jumalan Henki, he ovat kristittyjä... valtavan suuri perhe.” Raamattu antaa ymmärtää, että kristityt tässä ajassa eivät ole ”valtavan suuri” joukko – valitettavasti. Kun tiedämme, että Nickylle katolilaisten ja protestanttien yhteinen henkikokemus on suurempi auktoriteetti kuin raamatulliset suuret oppierot, ymmärrämme mitä Jumalan Henki ja ”suuri perhe” tarkoittavat hänen kielenkäytössään.

Pyhän Hengen saamisen yhteydessä Nicky mainitsee myös ”fyysiset manifestaatiot”: jotkut värisevät kuin puun lehti, jotkut hengittävät raskaasti ikään kuin ”hengittäisivät sisäänsä Pyhää Henkeä”. Hän myös liittää kuumuuden ja tulen tuntemuksen hengen saamiseen. Tätä kaikkea Nickyn kuvaamaa koetaan ympäri maailmaa Alfa -kurssin Pyhä Henki viikonlopuissa ja tähän hän rohkaisee lukijoitaan. Tässä yhteydessä tulee selvimmin esille Nickyn käsitys Jumalan Hengestä: se on torontolainen henkikokemus, jolle ei löydy tukea Raamatusta mutta jota pakanuus on edustanut jo vuosituhansia. Nickyn mukaan jumalayhteydessä ”useimmilla meistä vaara ei ole siinä, että olisimme liian tunteikkaita, vaan siinä, että tunnetta ei ole...” Mutta usko ei ole tunne. Tunteet ovat tärkeitä ja kuuluvat ihmisen sielunmaailmaan. Mutta niillä ei voi perustella hengellisyyttä ja sitä mikä on oikein ja raamatunmukaista! Nicky kuitenkin rohkaisee juuri tähän, päinvastoin, mitä kirjoittaa kirjasessaan How Does God Guide Us (joka myös on yksi luku kirjasta Alpha – Questions of Life).

Karismaattisessa liikkeessä ja suuressa osassa helluntailiikettä Pyhän Hengen kaste on erityinen kokemus uskoontulon jälkeen ja sen merkkinä hengellä täyttynyt puhuu kielillä. Vaikka Nicky mainitsee, että on mahdollista tulla täytetyksi hengellä puhumatta kielillä, hän käyttää paljon palstatilaa kielilläpuhumisen käsittelyyn. Olematta vastaan kenenkään aidoksi kokemaa kielilläpuhumisen lahjaa, en jaa Nickyn näkemystä siitä, että ”avaa suusi ja aloita ylistämään Jumalaa millä tahansa kielellä” (ts. mitä tahansa muuta saat suustasi kuuluville paitsi omaa opittua äidinkieltäsi). Tällainen ohje on epäraamatullinen ja absurdi – taas vastoin sitä mitä hän muualla kirjoittaa. ”Usko, että se mitä olet saanut on Jumalasta. Älä anna kenenkään kertoa sinulle, että sait sen itse aikaan” on Nickyn ohje, vaikka muualla hän painottaa, kuinka epävarmoissa asioissa on hyvä kysyä myös muiden, etenkin kokeneempien kristittyjen, mielipidettä.

Tällaiseen opetukseen langenneita monia karismaattisia, osin myös helluntailaisia ja muita kristittyjä viedään ”kuin pässiä narussa”, kun heitä johdatetaan esim. kokoustilanteessa rukoilemaan ”kielillä” yhtä aikaa ja suureen ääneen: tapa jota Raamattu ei salli¹⁸. Gumbelin mukaan, ”Kielet kehittyvät ajan kanssa. Useimmat meistä aloittavat hyvin rajoitetulla sanavarastolla. Vähitellen se kehittyy...” Missä tämä on Raamatussa? Neuvoiko Pyhä Henki Jerusalemin temppelin alueella ensimmäisenä helluntaina olevia apostoleja: ”Alkakaa vain puhua mitä mieleen juolahtaa ja mitä suusta ulos tulee. Ensin saatte aikaan vain muutaman tavun, kuten: ooo-sha-na-nana-ba-baa, tai muuta. Kuukauden ja vuosien kuluessa opitte lisääkin, kun ahkerasti harjoittelette. Kyllä se siitä lähtee...”

Tämä on selvä todiste, että Nicky ja yleensä muutkin karismaattiset johtajat uskovat Raamatussa mainitun kielilläpuhumisen olevan opeteltavissa oleva kyky. Valitettavasti tämänkaltaisen opetuksen tuotosta on kuultavissa aika monessa paikassa ja kokouksessa, joissa kielilläpuhuminen käsitetään vain outona yksinkertaisten äänteiden toisteluna. Toisin kuin Nicky ja muut samoin opettavat kehotan jokaista: älä yritä puhua kielillä väkisin, älä tee niin vain sen takia, että muut tekevät (joukon paine, suggestio), älä kuvittele, että vastustat Pyhää Henkeä jos epäilet ettei sinun kielilläpuhumisesi ole aitoa, älä ajattele olevasi vailla Pyhää Henkeä jos et puhu kielillä, älä etsi Hengen lahjoja menemällä minne vain ja kenen tahansa käsien alle. Arvioi rauhassa: jos Jumala tarkoittaa sinun puhuvan kielillä, Hän on voimallinen sen vaikuttamaan ilman sinun apuasi. Jokainen, joka haluaa kulkea Jumalan johdatuksessa ja Kristuksen opetuslapsena (ei pikkukristuksena) saa olla varma, että Jumala käyttää häntä antamalla juuri niitä tarvittavia ja todellisia Hengen lahjoja tarpeen ja tilanteen mukaan. Yleisimmin ne eivät ole dramaattisia ja monesti, ehkä jopa useimmiten, et itse ole edes tietoinen asiasta. Jumala toimii suvereenisti oman nimensä kunniaksi eikä meidän pikkusieluisuutemme johdossa.

Mitä tästä opimme. Ainakin sen, kuten aiemmin mainitsin, että: JUMALAN HENGEN OHJAUKSESSA RAAMATULLINEN OPETUS JA KÄYTÄNTÖ EIVÄT OLE RISTIRIIDASSA. Kaikella kunnioituksella Nicky Gumbelia kohtaan, hänen kohdallaan tämä luotettava periaate murtuu liian usein.

(Artikkelin pohjana käytetyt Nicky Gumbelin kirjat: Alpha – Questions of Life, The Heart of Revival, How Can I Make the Most of the Rest of My Life?, How Does the New Age Movement Relate to Christianity, The Holy Spirit, What About Other Religions?, How Does God Guide As?, 30 Days - a thirty day practical introduction to reading the bible)

Juhani Aitomaa