EI MITÄÄN UUTTA AURINGON ALLA
Osa 1
"Mitä on ollut sitä vastakin on, ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. Jos jotakin on, josta sanotaan: Katso, tänä on uutta, niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen..." Saarnaaja 1:9-10.
Kuningas Daavidin poika Salomo oli viisas mies. Raamatussa kerrotaan hänen pyytäneen Jumalalta erityisesti viisautta ja ymmärrystä. Jumala vastasi hänen pyyntöönsä. Danielin kirjan 12:4 liittää ymmärryksen Sanan tutkimiseen: "Mutta sinä Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat ja ymmärrys lisääntyy." Raamatussamme oleva sana "tutkivat" pitäisi olla paremminkin "matkustelevat". Siis: "...Monet matkustelevat ja ymmärrys lisääntyy".
Matkusteleminen kuvaa hyvin aikaamme. Se kuvaa myös nykykristillisyyttä. Monet matkustavat hakemaan ja etsimään Jumalaa jostakin tietystä paikasta, joltakin tietyltä henkilöltä, jonka sanotaan olevan Jumalan erityisesti käyttämä. Pyhää Henkeä haetaan ja mennään kokemaan Hänen kosketustaan. Sanan mukaan matkustelu lisää ymmärrystä mutta se voi toimia myös toisinpäin. Sanan tarkoittama ymmärrys häviää ja hengellinen viisaus turtuu. Jumala on läsnä kaikkialla ja niin myös Pyhä Henki, jumaluuden kolmas persoona. Jumala on ilmoittanut itsensä Sanassaan, Raamatussa. Kukaan ihminen ei voi Häntä jakaa toisille eikä mikään paikka maan päällä ole toista pyhempi tarkoituksessa kohdata Hänet.
Jeesus varoittaa: "Jos silloin joku sanoo teille: Katso, täällä on Kristus, tahi: Tuolla, niin älkää uskoko. Sillä vääriä Kristuksia ja vääriä profeettoja nousee ja he tekevät suuria tunnustekoja, niin, että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin."
Jeesus varoittaa ansasta, johon ihmistä seuraavat eksyvät.
Viime vuosina maailman kristillisyyteen on taas tullut sitä, mitä sanotaan "uudeksi" ja "ainutkertaiseksi" seurakunnan historiassa. Toronto ja Pensacolan Brownsville ovat "uuden" Pyhän Hengen vuodatuksen keskuksia. Suuri joukko maailman kristittyjä on vuosien mittaan vaeltanut noihin kaupunkeihin hakemaan herätystä ja uudistusta sekä kokemaan Jumalan "uutta voitelua". Meidänkin maastamme moni on vieraillut noissa paikoissa ja sieltä on tehty vastavierailuja meidän seurakuntiimme. Tästä tuloksena Suomeenkin on rantautunut "uudistus", ja uusia seurakuntia on perustettu sen varaan. Liike mainosti itseään aluksi herätyksenä. Kun herätystä ei kuulunut alettiin puhua erityisesti kristityille kuuluvasta "uudistuksesta". Ilmiöön on liitetty maininnat, "uusi voitelu", "uusi viini", "nauruherätys", "ihmeet ja merkit", yms.
Liikkeelle leimaa antavia piirteitä ovat:
Raamattu ei kerro lopun aikana tapahtuvasta suuresta herätyksestä. Ilmestyskirja tosin kuvaa suurta joukkoa "jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä". Tämän joukon sanotaan tulleen "suuresta ahdistuksesta". Perinteinen tulkinta liittää joukon seurakunnan tempauksen jälkeiseen, Jumalan vihan aikaan jolloin ihmisiä edelleen voi tulla uskoon. On selvää, että seurakunnan poistuessa maan päältä suuri hämmennys saa vallan. Asiaa tullaan selittämään monin tavoin maailman johtajien taholta mutta hyvin monet ihmiset tietävät mitä tapahtui ja se saa heidät uskomaan Raamatun Jumalaan. Tuona aikana usko ei kuitenkaan enää ole yksityisasia vaan rangaistava teko koska uskovat eivät voi palvoa maailman johdossa olevaa miestä, jota Raamattu nimittää antikristukseksi.
Sana varoittaa seurakuntaa kohtaavasta luopumuksesta. Maailma ei voi luopua koska sillä ei ole mistä luopua. Siksi Raamatun varoitus koskee seurakuntaa. Danielin kirja, 1 ja 2 Tessalonikalaiskirje, 1 ja 2 kirje Timoteukselle ym. varoittavat tästä.
Luukkaan evankeliumissa Jeesus sanoo paluustaan maan päälle: "...Kuitenkin, kun ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
Asiayhteydessä Jeesus puhuu vertauksen tuomarista ja sinnikkäästä vaimosta, joka päivittäin tuli pyytämään tuomarin apua vainoojaansa vastaan. Vaikka tuomari oli jumalaton hän lopulta auttoi vaimoa ja oikeus tapahtui. Jeesus vertaa tätä uskovien Jumalalle osoitettuihin avunpyyntöihin.
Raamatullinen usko on Jumalaan turvaamista ja Häneltä anomista. Kuinka toisin onkaan tänään!
Harhaopit kuten menestysteologia ja uskon sana opettavat, että voimme käskeä ja vaatia Jumalaa toteuttamaan toiveemme.
Toinen asiayhteyteen kuuluva vertaus käsittelee fariseusta ja publikaania. Fariseus piti itseään muita parempana ja vertasi itseään erityisesti publikaaniin, jota piti syntisenä ja Jumalan hylkäämänä. Publikaanin asenne Jumalan edessä, oman syntisyyden rehellinen tunnustus ja pyyntö, "ole minulle syntiselle armollinen" oli kuitenkin oikeaa uskoa.
Oikea usko ilmenee nöyränä ja pienenä Suuren Jumalan edessä, se ei vaadi eikä pröystäile. Fariseus ylensi itsensä. Samaa tekevät nykyiset "valtakunta nyt" -mieliset apostolit ja profeetat, joiden mukaan Herran apostolitkin ovat heitä vähäarvoisemmat. Heidän asenteensa on farisealainen - ei raamatullinen uskon asenne.
Jeesus oli huolissaan raamatullisen uskon ilmenemisestä lopun aikana. Eikö meidänkin tulisi olla?
Harhat ovat aina eläneet raamatullisen opin ohessa. Matteuksen evankeliumi kertoo meille Jeesuksen vertauksen pellosta, johon oli kylvetty nisua (vehnää) ja lustetta (vehnän näköistä rikkakasvia). Vasta elonleikkuussa oikea ja väärä vilja erotettiin. Jeesus itse selvittää tarkoittavansa pellolla maailmaa ja kasveilla ihmiskuntaa. Paavali varoittaa, että "laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton..." Jo tuohon aikaan harhaopit vaikuttivat raamatullisen opin ohessa. Kuten luste näyttää vehnältä niin nekin ovat aidon kristillisyyden näköisiä - aluksi.
Seurakunnan historia on täynnä liikkeitä ja ilmiöitä, jotka niiden kannattajat ovat omasta mielestään varmasti tunnistaneet "uudeksi" Jumalan ilmestykseksi tai "uudeksi" Pyhän Hengen valtavaksi toiminnaksi. Mukaan liittyvät ovat Jumalan erityisesti siunaamia, valittuja, hengellisesti parempia ja kypsempiä. He saavat olla Jumalan yhteydessä ja kokea Hänet erikoisella tavalla. Heille ilmoitetaan "uusia salaisuuksia", ilmestystietoa, joka ei käy suoraan ilmi Raamatusta mutta joka on yhtä auktoriteettista koska se on suoraan Jumalalta saatua.
156 jKr. Vähä-Aasian (nykyisen Turkin) alueella Montanus niminen mies aloitti uuden hengellisen liikkeen. Montanismi vastusti syntynyttä kirkollista jäykkyyttä ja maallistumista. Montanuksen mukaan kristillisyyden tuli palata alkuseurakunnan tilaan: puhtauteen ja innokkuuteen. Liike kehittyi toisaalta lakihenkiseksi (tiukka selibaatti, paasto, moralismi), toisaalta karismaattiseksi (ilmiöt, profetiat) "uudistukseksi", joka levisi innokkaiden kannattajiensa myötä silloisessa kristikunnassa. Montanus opetti Kristuksen paluun olevan oven edessä ja uusi Hengen vuodatus valmisti kristityt Hänen tuloaan varten. Montanuksen mukaan tämä Hengen vuodatus olisi suurempi kuin ensimmäisenä helluntaina. Hänen seuraajansa olivat kristittyjen eliittijoukko. Liike korosti Pyhän Hengen työtä ja asemaa seurakunnan keskellä. Profetia ja uusi Jumalan ilmoitus, "ilmestystieto", hallitsi liikkeen ajattelua. Montanusta syytettiin siitä, että hän olisi julistanut olevansa luvattu "lohduttaja", "auttaja" ja "esirukoilija", Pyhän Hengen ja Kristuksen sijaan. Liike antoi johtamisvaltaa myös naisille. Useiden naisprofeettojen joukosta kuuluisimmat olivat Priscilla ja Maximilla. Priscilla kertoi näyistään, joissa Jeesus ilmestyi naisen hahmossa. Maximilla sai kuuluisuutta profetoimalla tulevista tuhoista, joita ei tapahtunut. Näyt, ilmestykset ja kritiikitön hengen lahjojen toiminta oli tunnusomaista liikkeelle. Montanuksen johtoasema liikkeessä oli kiistaton.
Monet samat asiat ovat esillä tämän päivän kokemuskristillisyydessä.
Liikkeenä montanismi eli aina 400 luvulle saakka mutta sen edustamat asiat eivät minnekään hävinneet vaikka liike nimellisesti lakkasi olemasta.
Samoilla alueilla, missä montanismi sai alkunsa, palvottiin Kybele ja Dionysus jumalia. Kybele oli maan jumalatar, maa-äiti ja Dionysus viinin jumala. Palvontamenoihin kuului avoin sukupuolisuus ja juoppous. Kybele on yhtenä linkkinä ketjussa, joka johtaa katolisen kirkon Marian palvontaan. Eräät tutkijat olettavat montanismin saaneen hyvän alun tässä kulttuurissa, koska epäjumalanpalveluksen tavoin sekin tuotti ja arvosti kokemuskeskeisyyttä ja salaista, yliluonnollista tietoa, joka ilmoitetaan valituille. Oma aikamme on samoin lihallisuuden ja sielullisuuden täyttämä. Ihmisten arvot ja halut ohjaavat etsimään sitä, mikä tyydyttää ruumiin ja antaa tunne-elämyksiä. Mikään ei pohjimmiltaan ole muuttunut.
Kirjeessään Tessalonikalaisille Paavali sanoo Jumalan lähettävän (sallivan) väkevän eksytyksen niille, jotka eivät ota vastaan totuutta. Raamatun mukaan eksytys syvenee. Eksytys on ollut mukana kaiken aikaa seurakunnan historian ohessa ja ennen Jeesuksen tulemusta sen sanotaan kasvavan voimassa ja laajuudessa. Kun tutkimme nykyistä "uudistusta" havaitsemme siinä samoja piirteitä kuin muissakin harhoissa. Harha ei kuitenkaan koskaan ole homogeeninen vaan siihen mukaan liittyvät tuovat mukanaan omat mausteensa. Harhaoppi korostaa jotakin asiaa yksipuolisesti ja yli muiden, tasapainoista Sanan opetusta ei tunneta. Erityisesti voimakkaat persoonat, jotka kohoavat liikkeen johtoon, saavat omat painotuksensa näkyville ja tulevat kuulluiksi. Erimielisyys ja avoin riita eivät ole harvinaisia eri tulkintojen välillä.
Harhaoppi painottaa yhteyttä, joka ei ole raamatullisen opin noudattamisen kautta syntyvää uskovien yhteyttä vaan inhimillistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joukkovoimaa.
Nykyinen "uudistus" sisältää useita yhteyttä luovia osatekijöitä ja yhteyttä vahvistetaan yhteisten tavoitteiden kautta. Maailma evankelioidaan vuonna 2000, yhteiset maailmanlaajuiset tapahtumat kuuluvat asiaan, suuria konferensseja järjestetään. Näyttävyys ja näkyvyys maailman ja median silmissä on ensiarvoisen tärkeää. Mukana oleville pitää saada kuva siitä, että he osallistuvat laajaan ja maailman kannalta ensiarvoisen tärkeään liikkeeseen. Vielä tätä tärkeämpää on vahvistaa liikkeen yliluonnollista oikeutusta: Jumala itse on asian ja sen johtajien takana.
Gnostilaisuus on vanha harhaoppi, ja lyhyesti sanottuna sen opetus on, että ihmisen pelastus riippuu salaisesta tiedosta. Harvat valitut saavat tämän tiedon. Gnostilainen ajattelu liittyy osittain kaikkiin harhaoppeihin, joissa oman liikkeen ylivertaisuutta korostetaan. Seurakunnan historian aikana monet julistajat ovat omaksuneet enemmän tai vähemmän tätä oppia ja pitäneet sitä hengissä. Uusien herätysliikkeiden suuri vaara on aina ollut lankeaminen oman hengellisen ylivertaisuuden harhaan.
Omalla vuosisadallamme 1940-luvulla syntyi Amerikan helluntailiikkeen sisällä oppi, joka myöhemmin tuli tunnetuksi "Latter Rain", eli "Myöhäissade" -liikkeenä. Vaikka Yhdysvaltain helluntailiike julisti sen harhaopiksi 1949 opetus jäi elämään useiden julistajien pitäytyessä oppiin ja irrottautuessa omaksi ryhmäkseen helluntailiikkeen sisällä.
Nimensä liike sai tulkinnastaan koskien Joel 2:23: "Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen niin kuin entisaikaan."
Liike opetti tämän tarkoittavan suurta Hengen vuodatusta, joista ensimmäinen tapahtui ensimmäisenä helluntaina ja toinen, vielä suurempi tulee tapahtumaan juuri ennen Jeesuksen tulemusta. Ajatus on sama kuin Montanuksella.
Jatkuu…
Juhani Aitomaa
Tämän artikkelin täydellisenä alaviittein varustettuna saa tilaamalla:
Kristityn Foorumi
PL 571
33101 Tampere
alkuun / johdanto / kristityn foorumi artikkelit / israel / linkit / mikä on kristityn foorumi