Christianity Today -lehden antikristillisyys tänään
(Christianity Today's Anti-Christianity Today)
T. A. McMahon – suom. Samuel Korhonen
(Christianity
Today (Kristikunta tänä päivänä) on Billy
Grahamin perustama maailman ehkä suurin ja ainakin arvovaltaisin
”kristillinen” julkaisu. Suom. huom.)
Verkkotietosanakirja
Wikipedian mukaan "Christianity Today [CT] on evankelikaalinen
kristillinen aikakauslehti, jonka kotipaikka on Carol Stream,
Illinois. Se on emoyhtiönsä Christianity Today
International'in ”lippulaivajulkaisu”, jolla on 290 000
lukijaa. Perustaja Billy Graham sanoi, että hän halusi
”pystyttää evankelikaalisen lipun keskelle tietä
pitämällä konservatiivisen teologisen kannan, mutta
selvästi liberaalin lähestymistavan yhteiskunnallisiin
ongelmiin.” Tänä
päivänä se ja sen 13 sisarjulkaisua saavuttavat
reilusti yli kaksi miljoonaa lukijaa perinteisessä paperiin
sidotussa muodossaan ja yli 10 miljoonaa kävijää
kuukaudessa internetsivuillaan.
Kun
minusta tuli uudestisyntynyt kristitty yli 30 vuotta sitten, törmäsin
pian ensimmäiseen Christianity Today -lehteeni.
Roomalaiskatoliseksi kasvaneena ruokahaluni kaikelle
evankelikaaliselle oli valtava. Silti noina uskonelämäni
alkuvuosina luin tuosta lehdestä asioita, jotka vaivasivat
minua. Tunnistin Billy Grahamin omin sanoin ”selvästi
liberaalin lähestymistavan yhteiskunnallisiin ongelmiin”,
kun lehdessä mainostettiin ”kristillistä”
psykologiaa (kirjoitin tästä mm. TBC -uutiskirjeessä,
heinäkuu 1999).
Vieläkin
huolestuttavampia olivat artikkelit, joissa selvästi suosittiin
roomalaiskatolisuutta. Tämä oli hämmentävää
sellaisesta, joka oli hiljattain vapautunut Rooman väärän
evankeliumin orjuudesta. Muistin myös lukeneeni vanhan
lainauksen Billy Grahamilta, jonka hän oli puhunut 10 vuotta
ennen kuin käynnisti CT:n. Hän julisti : ”Kolme
suurinta uhkaa oikeaoppiselle kristinuskolle ovat kommunismi,
roomalaiskatolisuus ja muhamettilaisuus” (Plains Baptist
Challenger, March 1984). On uskomatonta, että vuosia myöhemmin
CT:n avustavien toimittajien ja kirjoittajien joukossa oli
roomalaiskatolisia, kuten katolinen pappi Richard John Neuhaus.
Neuhaus yhdessä CT:n toimittajien ja Chuck Colsonin, J. I.
Packerin, Timothy Georgen, Thomas Odenin, Richard Mouwin ja Mark
Nollin, ym. kanssa muotoili ja allekirjoitti asiakirjan "Evangelicals
and Catholics Together: The Christian Mission in the Third
Millennium” (Evankelikaalit ja katoliset yhdessä:
Kristillinen lähetystyö kolmannella vuosituhannella).
Heidän uutisointinsa julisti: ”Johtavat katoliset ja
evankelikaalit pyytävät laumoiltaan merkittävää
uskon askelta: lopultakin hyväksyä toisensa kristittyinä...
Evankelikaalit, mukaan lukien Pat Robertson ja Charles Colson,
liittyivät tämän päivän konservatiivisiin
roomalaiskatolisiin johtajiin puolustamaan uskon siteitä, jotka
yhdistävät heitä... He kehottivat katolisia ja
evankelikaaleja... lopettamaan toistensa laumojen aggressiivisen
käännyttämisen.”
CT:n
katolisuusmyönteisyys heijastuu Grahamin ristiretkien
toiminnassa: Jokainen katolinen hiippakunta, missä ristiretkiä
pidetään, on mainostanut ja tukenut ja tukee niitä
edelleen. Lisäksi ristiretkillä on jatkuvasti katolisia
neuvonantajia, jotka ohjaavat ”esille tulevat” katoliset
palaamaan paikallisiin katolisiin seurakuntiinsa. CT:n ylistämien
katolisten kuuluisuuksien luetteloon kuuluvat paavit Benediktus XVI
ja Johannes Paavali II (Graham kertoi Larry King'ille, että hän
ja paavi ovat ”samaa mieltä lähes kaikesta”),
äiti Teresa, piispa Fulton J. Sheen, buddhisti/katolinen munkki
Thomas Merton ja mystikko katolinen pappi Henry Nouwen. Katolista
mystiikkaa mainostaa lisäksi CT:n avustava toimittaja Richard
Foster, joka on modernin kontemplatiivisen / mystisen (lue itämaisen)
liikkeen ”kummi” evankelikaalisessa kristikunnassa.
Näyttää,
ettei yksikään harhaoppia edistävä ääni
puutu CT:n avustavien toimittajien ja kirjoittajien luettelosta:
presidentti Obaman vasemmistolainen teologi Ron Sider, Notre Damen
professori Mark Noll, Eugene Peterson (kirjoitti oman raamattunsa
nimeltä The Message), kreikkalaiskatolisuuden kannattajat
Frederica Mathewes-Green ja Bradley Nassif, entinen toimittaja Terry
Muck (kirjoittaa rakkaudestaan Buddhaan), Leith Anderson (mainostaa
kokemuksia ohi Raamatun ilmoituksen, eli että kokemuksellisuus
on Raamatun oppia parempi) ja psykologian ja Raamatun yhdistäjä
Eric L. Johnson, joitakin mainitakseni.
Kaikki
tämä johtaa Christianity Todayn vanhempaan johtavaan
toimittajaan Mark Galliin
ja hänen artikkeliinsa heinäkuun 15. päivältä
2010 otsikolla "Divine Drama Queen (jumalallinen huomion
herättäjä – Drama Queen on eng.kiel. slangia
tarkoittaen liioittelevaa ja dramaattisesti esiintyvää/puhuvaa
ihmistä, usein miten naispuolista / KF), joka on hänen
luonnehdintansa Raamatun Jumalasta. Olemme liittäneet tähän
kattavia otteita CT:n Jumalaa halventavasta ja ihmistä
korottavasta artikkelista lisätodisteena tämän
”evankelikaalisen” lehden luisusta viimeisten päivien
eksytykseen. Se, mitä Galli kirjoittaa, on CT:n viimeisin
suoritus uskon turmelemisessa, joka on seurausta vuosikymmeniä
kestäneestä Jumalan Sanan epäilemisestä ja
Raamatun Jumalan vääristämisestä. Toimittaja
Galli tekee tämän niin selväksi, että se, mitä
hän kirjoittaa, ei juurikaan vaatisi kommentteja. Siitä
huolimatta hänen kirjoituksensa on kursiivilla ja minun
kommenttini näkyvät hakasuluissa ja normaalifontilla:
--Pidän tyynestä, vakaasta, johdonmukaisesta ja itsensä hillitsevästä Jumalasta, Jumalasta, joka ei polta päreitään pienimmästä provokaatiosta, Jumalasta, joka elää askelen verran tappelun yläpuolella, Jumalasta, joka hillitsee tunteensa brittiläisen tyynesti vaikka tuho häämöttää. Kuitenkin lukiessani Raamattuani törmään jatkuvasti erilaiseen Jumalaan enkä ole tyytyväinen. Tämä Jumala sanoo ”vihaavansa” syntiä. Niin, Hän yleensä huutaa sen. Lue profeettoja. Se on juhlallinen vuodatus toisensa jälkeen, kaikki korkeilla desibeleillä. Ja kun huuto on ohi, sitten alkaa murjotus. Ottakaamme esimerkiksi Hänen keskustelunsa Hoosean kanssa... Hän käskee Hooseaa ottamaan porton vaimoksi; hänestä tulee symboli Israelin uskottomuudelle Jumalaa kohtaan. Tämä ei ole mikään kovaonninen kultasydäminen portto, joita niin usein kuvaillaan elokuvissa. Tämä on joku inhottava nainen, joka, vaikka saakin tilaisuuden säädylliseen elämään, jatkaa ”huoraamista.” Sitten Jumala käskee Hooseaa tekemään lapsia tämän naisen kanssa. Kun lapset ovat syntyneet, hän käskee Hooseaa nimittämään ensimmäistä Jisreeliksi selittäen: ”Ja sinä päivänä minä särjen Israelin jousen Jisreelin laaksossa.” Toista Jumala kutsuu nimellä Ei Armoa, ”sillä en minä enää tästedes armahda Israelin heimoa, niin että antaisin heille anteeksi.” Kolmatta hän kutsuu nimellä Ei Minun Kansani, ”sillä te ette ole minun kansani, enkä minä tahdo olla teidän omanne” (Hoos.1:1-9). Tämä Jumala on kuin oikukas italialainen nainen, joka havaittuaan miehensä uskottomuuden huutaa ja viskelee lautasia, kieltäytyy nukkumasta samassa sängyssä eikä puhu tälle 40 päivään ja 40 yöhön.--
[Lukiessani
artikkelia ensimmäisen kerran pidättäydyin tähän
kohtaan saakka tekemästä johtopäätöksiä
koska epäilin, että Gallilla olisi jokin tarkoitus
kirjoittaa näin ja hän muuttaisi sen myöhemmin.
Arvasin väärin. Tämä on sellaista rienausta, jota
voisi odottaa sotaisilta ateisteilta ja humanisteilta kuten Richard
Dawkins, tai törkysuisilta Kristusta pilkkaavilta koomikoilta
kuten Bill Maher. Se on täydellistä rienausta – väärä
luonnehdinta Jumalasta ja Hänen täydellisesti pyhän
luonteensa häpäisy.]
--Voisimme
ajatella tätä karkeana kuvauksena, mutta kun Jeesuskin –
Jumala kanssamme – näyttää kärsivän
samasta emotionaalisesta tasapainottomuudesta. Hän pauhaa
fariseuksista ja kirjanoppineista – eli ”käärmeistä”
ja ”ulkokullatuista”, kuten hän heitä kutsuu.
Niin raivostunut hän on pyhäinhäväistyksestä
temppelissä, että kaataa pöydät ja ajaa ihmiset
ulos ruoskalla. Ja sitten löydämme hänet valittamassa:
”Jerusalem,
Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka
ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä
olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa
siipiensä alle! Mutta
te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä
hyljätyksi!
"(Matteus 23:37-38). Tämä Jumala ei tiedä mitään
tyynenä läsnäolona olemisesta
Tämä on todella hyvin kärsimätön Jumala.--
[Tässä kohden on vaikea hillitä kiukkua. Maailmankaikkeuden Luoja, Jumalan Uhrikaritsa, joka maksoi syntiemme täyden rangaistuksen ja Hänen Isänsä, joka lähetti Hänet ristille meidän tähtemme – hekö kärsivät ”emotionaalisesta tasapainottomuudesta”?! He – jotka Sanassaan kehottavat meitä olemaan murehtimatta mistään – hekö ovat kärsimättömiä?]
--Haluan mieluummin Jumalan, joka kohtaa synnin menettämättä tasapainoaan. Miksi hän ei voi rentoutua ja tunnustaa, että erehtyminen on inhimillistä. Tarkoitan, ettet voi nähdä meidän viallisten ihmisten polttavan päreitään toistensa synneistä. Et näe meitä vihaisina, närkästyneinä etkä murjottavina. Miksi ei Jumala kaikkivaltias rauhoitu ja totea, että mehän olemme vain inhimillisiä?--
[Onko Gallin tarkoitus ollut manipuloida lukija hahmottamaan omat samankaltaiset ajatuksensa Jumalasta ja korjaako hän nyt jatkossa näitä vääriä käsityksiä?]
--Pieni
lause, ”mehän olemme vain inhimillisiä”, voi
olla hankaus Jumalan kanssa. Synti näyttää olevan iso
juttu Jumalalle. Tuo pieni lause ”mehän olemme vain
inhimillisiä” viestii, että emme ehkä ole yhtä
iso juttu itsellemme.... Jumala uskoo, että olla inhimillinen on
olla määrätty kirkkauteen. Kuten Pietari sen ilmaisi:
Hän on ”kutsunut
meidät omaan kirkkauteensa ja täydellisyyteensä”,
että me ”tulisimme
jumalallisesta luonnosta osallisiksi"
(2.Piet.1:3-4).--
[Kirjoittaja
ei kadu Isä ja Poika Jumalaa kohtaan hyökkäävää
ja väheksyvää kirjoitustaan. Sen sijaan Galli edistää
ihmiskunnan omakuvaa riiputtaen edessämme ihmiskunnan
”kirkkautta”. Sitten hän johtaa lukijan seuraavaan
askeleeseen, itsensä jumalallistamiseen – samaan
valheeseen, jota Saatana tarjosi Eevalle Eedenin paratiisissa
(1Moos.3:5).]
--Näin
on: hän [Jumala] ajattelee, että ”vain ihmiset”
voivat tulla ei sen vähemmiksi kuin jumaliksi. Ei olentoina
joita pitäisi palvoa, vaan olentoina, jotka ovat tulleet
täydellisessä mielessä Luojansa kuvan ja kaltaisuuden
kantajiksi.... Hän loi olentoja joilla on syvä tietoisuus
itsestään ja Luojastaan, jotka voisivat visualisoida
täydellisiä saavutettavia korkeuksia ja täydellistä
rakkautta josta nauttia ja jotka tiesivät, että heillä
voisi olla kaikki tämä aina ja ikuisesti.... --
[HUOM! Missään Raamatussa ei löydy sanaa ”jumala” (god) käytettynä viittaamaan hurskaaseen ihmiseen tai yhteisöön.]
...Ja silti Jumala pelasi uhkapeliä. Hän on sijoittanut kaiken tähän suureen yritykseen. Hänelle näiden olentojen luominen ei merkinnyt tavanomaista tai kompromissia, vaan se oli elämän tai kuoleman kysymys. Kaikki oli yhden arpakuution heiton varassa. Voittaminen merkitsi näille olennoille autuutta, jonka vain Jumala tuntee. Häviäminen merkitsi kuolemaa ja ikuista tuhoa. Ei ollut mitään mahdollisuutta vetäytyä. Jumala aikoi tehdä ihmiskunniasta ”voittaja saa kaiken” -tarjouksen, vaikka se tappaisi itsensä Jumalan.--
[Jumala pelasi uhkapeliä? Tarkoittaako kirjoittaja, että Jumala ei tiedä kuinka asiat tulevat päättymään? Tämä on avoimen teismin harhaoppia, joka kieltää Jumalan kaikkitietävyyden – kieltää, että Hän on profetian Jumala kuten Hän julistaa jakeissa Jesaja 46:9-10: ”Muistakaa entisiä ikiajoista asti, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani. Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut....”]
--Niinpä,
kun asiat alkavat mennä päin prinkkalaa, näemme hänen
viskelevän lautasia ja paiskovan ovia... Jumala rähisee
meille kuin olympiaurheilija itselleen epäonnistuessaan
keskittymään ratkaisevassa vaiheessa kilpailua, tai kuten
romaanikirjailija rankaisee itseään laiskasta
kirjoittamisesta. Hurskaalle perfektionistille (versus neuroottiselle
perfektionistille) jokainen yksityiskohta on tärkeä. Jumala
ei halua mitään vähemmän kuin täydellisyyttä,
koska hän tietää, että täydellisyys on ainoa
tie meille tulla siksi, miksi hän loi meidät tulemaan:
jumalan kaltaisiksi.--
[Gallilla
täytyy olla muistikuvia college -aikansa kreikkalaisen
mytologian kursseilta. Ainakin toivon, että hän voisi
puolustautua sillä. Hän voisi tietysti vedota myös
mielenvikaisuuteen. Voisiko kukaan olla järjettömämpi
kuin se, joka olettaa, että ”hurskas perfektionisti”
viskelee lautasia, paiskoo ovia, rähjää ja kiroilee
itseään. Sanon uudelleen, tämä on häpeämätöntä
rienausta. Se on antikristillisyyttä lehdeltä, jonka nimi
on Christianity Today.]
--Kun
panokset ovat näin korkeat, niin tietenkin epäonnistumisen
seuraukset jopa pienimmässä yksityiskohdassa ennustavat
tuhoa. Se on kuin avaruussukkula – eräs monimutkaisimmista
ja ihmeellisimmistä koneista – joka murskautui maahan
viallisen öljyrenkaan vuoksi. Kun Jumala näkee
avaruussukkulan syöksyvän kohti tuhoaan hän itkee,
räyhää, kiskoo hiukset päästään.
Ja jotakin kuolee hänen sisällään. Meidän
Jumalamme välittää meistä hauraista, häilyvistä,
heikoista ihmisolennoista, koska hän tietää jotakin
minkä usein unohdamme: emme ole ”vain inhimillisiä”.
Hän tekee mitä hyvänsä saadakseen meidät
käsittämään ja elämään
kirkkauttamme, vaikka se tappaisi hänet itsensä
(Jumalan).--
[Meidän
kirkkautemme? Entä Jumalan kirkkaus, jota Galli on raahannut
pakanallisen mielikuvituksensa katu -ojassa?]
--Juuri
siksi Raamattu käyttää niin dramaattista kieltä.
Siinä ei ole mitään varovaista, huolellista tai
järkevää koskien ihmisen yritystä. Se koskee
sitä, onko kadotettu vai pelastettu. Elääkö
pimeydessä vai valossa. Tunteeko epätoivoa vai onko täynnä
toivoa. Kuolema tai elämä. Raamattu ei ole kiinnostunut
uskonnosta, joka vain parantaa ihmisen tilaa, tai tekee elämän
hallittavaksi. Se ei koske menestystä eikä onnellisuutta
eikä auta meitä kaikkia selviämään. Nämä
ovat mitättömiä toiveita. Ei, se mitä Jumala
haluaa, on herättää kuolleet ja tehdä syntisistä
jumalia.--
[Ei! Sanon jälleen, tuo oli Saatanan päämäärä.]
--Niinpä meillä siis, vasta- ja myötämäessä, on melodramaattinen Jumala. Hän huutaa ja viskelee lautasia ja poistuu ärtyneenä paiskaten oven kiinni takanaan – ja sitten hän kääntyy ympäri ja antaakin henkensä puolestamme. Ennustuksessa Jeesuksesta hän sanoo Israelille Hoosean kautta: ”Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, heittäisin sinut, Israel? .... Sillä minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä sinun keskelläsi; en tule minä vihan tuimuudessa” (Hoosea 11:8-9). Hän on kaikkea muuta kuin tyyni ja maltillinen, rauhoittava ja järkevä. Hän on yhtä oikullinen kuin jumalat yleensä. Jumala on kuin hullu setä perheessä. Jossakin tilanteessa sinun on annettava ystäviesi tietää hänestä, mutta samalla haluat välttää hänen esittelemistään. Minä pidän paljon parempana järkevää uskontoa, jolla on järkevät odotukset ja Jumalaa, joka ei joka kerran tule ulos nahoistaan, kun hänen ihmisensä mokaavat. Mutta sitten jälleen, minä en rakasta kuten Jumala rakastaa. En Jumalaa. En toisia. En itseäni.--
[Tuleeko
meidän olettaa, että rienauksillaan Galli vain yrittää
saada huomiomme tehdäkseen vaikutuksen? Käsitämmekö
väärin hänen ”kirjallisen älykkyytensä”?
Ei. Se, mitä hän näyttelee edessämme on pilkkaa,
joka on sukua sille mitä Jeesus kärsi niiltä, jotka
kokoontuivat katselemaan Hänen ristiinnaulitsemistaan ja johon
jokainen Jumalaa vihaava humanisti on siitä saakka
yhtynyt.]
--Tie
helvettiin on päällystetty järkevällä
uskonnolla, jossa on ei-kiivas jumala. Useimmiten olen kohtalaisen
tyytyväinen ajaessani tuota tietä alaspäin, mutta
jatkuvasti törmään tähän Hulluun Kaveriin
tien varrella. Kaikissa liikennevaloissa hän hyppii ylös ja
alas saadakseen huomioni. Hän takoo ikkunaani kysyen minne
ihmeessä olen menossa. Hän seisoo etupuskurilla huutaen
minulle, että käänny takaisin. Kun mikään
muu ei auta, hän heittäytyy auton eteen. Hän on
sellainen dramaattinen liioittelija (drama queen).--
[Onko
Galli ”kohtalaisen tyytyväinen” ajaessaan alaspäin
tietä helvettiin? Jumalako liioittelee? Minulla on kaksi
ehdotusta: 1) Lähetä reaktiosi Galli'n artikkeliin CT:n
perustajalle ja kunniapuheenjohtaja Billy Grahamille huomauttaen
jostakin sellaisesta, joka näyttää olevan hänen
perustamansa lehden lopullinen degeneroituminen. 2) Rukoile Mark
Galli'n puolesta, että hän katuisi. ”Synti
sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan
pelkoa hänen silmäinsä edessä."
(Ps 36:1). TBC (The Berean Call)
--------------------
Kommentti KF /
JA : Galli on ilmeisesti tarkoittanut artikkelinsa (omasta
mielestään) kuvaamaan Jumalan mielenliikkeitä ihmisen
synnin suhteen ja Hänen välittämistään.
Hänen kirjoituksensa paljastaa kuitenkin monia seikkoja
kirjoittajasta ja ajassamme etenevästä jumalakäsityksestä,
kuten mm:
-Raamatun Jumalasta tehdään ihmismäinen ja Häntä kuvataan ihmismäisesti
-Ihminen puolestaan nähdään ”jumalana” tai jonakin olentona jonka lopputulema on tulla jumalaksi
-On helpompaa saada ihmiset ajattelemaan itseään jumalina, kun Raamatun Jumalasta tehdään ihmismäinen (vertaa pakanalliset Kreikan ja Rooman mytologian jumalat – Galli kuvaa Raamatun Jumalan samankaltaisena hörhönä)
-Syntikysymys ohitetaan kevyesti ja se johtaa myös Kristuksen teon puolestamme himmenemiseen
-Gallin mukaan Jumalan tarkoitus ja suurin halu on tehdä meistä ”jumalia” ja siksi Jeesus kärsi tähtemme
-Gallin artikkeli viittaa myös käsitykseen, että Jumala epäonnistui ihmisen luomisessa – jäi jokin valuvirhe, kun ihminen ei olekaan täydellinen ja siksi Jumala vihoittelee itselleen ja kärsimättömänä yrittää paikata epäonnistumistaan räyhäten ihmisille pyrkien saamaan heidät tajuamaan oman jumaluutensa tai ainakin jonkinlaisen valmiuden siihen...
-Gallin kuvaama Jumala ei ole Raamatun täydellinen Jumala, joka on täydellisesti kärsivällinen, pitkämielinen, armollinen, laupias, puhdas, pyhä, nuhteeton, kaikkivoiva, kaikkitietävä, jne. … Ihmisen ymmärrys käsittää kaikki nuo ja muut Raamatun Jumalaa koskevat kuvaukset jonakin sellaisena, johon ihminen ei koskaan omin avuin yllä. Sanoilla on merkitys, jonka suuruuden ihminen ikään kuin aavistaa, mutta ei koskaan tavoita niiden taakse kätkeytyvää todellisuutta. Siksi ihminen ei voi muuta kuin nöyrtyä ja tunnustaa, ettei tunne Jumalan mieltä ja Hänen teitään. Ihminen ei lopultakaan yksinkertaisesti ymmärrä mitä täydellisyys on. Gallin mukainen Jumalan mielentilan selvittäminen johtaa aina umpikujaan ja typeryyteen.
-Jumalan mielentila ja Hänen tahtonsa ihmistä kohtaan tulee ilmi Kristuksessa, kaiken keskipisteessä. Sen ohi ja yli meneminen johtaa aina mielettömyyteen ja sen lopputulema on langenneen ihmisluonnon halu, jonka käärme puki sanoiksi paratiisissa 1Moos3:5: te tulette niinkuin Jumala tietämään... (eli teistä tulee samanlaisia kuin Jumala – teistä tulee jumalia).
-Gallin tavoin kuvattuna Raamatun Jumala on pian jumala pienellä j:llä, samanarvoinen kuin Buddha, Allah, hindujen jumalat, new age -jumalat, jne. Kaikki tuo johtaa ihmisjumaluuteen. Itse asiassa kehitys tähän onkin ollut nähtävillä jo pitkään nykyisessä uuskarismaattisuudessa ja uusevankelisessa liikkeessä.
T A McMahon toimii The Berean Call -järjestössä yhdessä kirjailija ja puhuja Dave Huntin kanssa
KF:n lisäys:
Gallin artikkelin jälkeen hän ja Christianity Today -lehti saivat paljon palautetta joissa Gallin kirjoitusta arvosteltiin. On reilua esittää myös Gallin vastine:
--Kolumnin tarkoitus oli esittää kuinka kiihkeästi Jumala välittää meistä ja kuinka äärimmäisyyksiin hän menee varmistaakseen suhteensa kanssamme. Koska Raamattu käyttää niin dramaattista kieltä tuodakseen esiin nämä totuudet, käytin dramaattisia ihmisesimerkkejä ja liioittelua vahvistaakseni raamatullisen asian. Vaikka useimmat lukijat ymmärsivät tarkoitukseni, niin toiset eivät. Vielä pahempaa on, että jotkut loukkaantuivat kirjoituksestani kokien, että olen häväissyt Jumalan pyhyyttä. Tämä on hankalaa kahdesta syystä: Ne, jotka tuntevat kirjoituksiani tietävät, että Jumalan pyhyys on yksi teemoistani... ja jotka tuntevat minut henkilökohtaisesti tietävät, että en ole haastava enkä provosoiva, enkä koe mielihyvää loukatessani niitä lukijoita, joita olen pyrkinyt rakentamaan. Riittävän monelta tarkoitukseni kolumnin suhteen on jäänyt huomioimatta. Siksi olen poistanut sen (CT:n nettisivuilta)...--