Apostolit, profeetat ja
ritarit …
Juhani Aitomaa
Uuden ajan ja uuden
maailmanjärjestyksen (new age ja new world order)) kristillisyyttä ei sovi
rakentaa vanhalle ja koetellulle pohjalle. Siksi tarvitaan ”paradigma” – muutos
ihmisten ajatteluun ja kristilliseen käytäntöön[1].
Uuden kristillisyyden opettajilla on tietoinen halu muuttaa asioiden merkitys.
Mikä ennen on käsitetty perinteisesti, se tulee muuttaa. Uusi tulkinta tulee
suoraan taivaasta Jumalalta Hänen valitsemiensa uusien apostolien ja
profeettojen kautta. Heidän opetuksensa on merkittävämpää kuin Raamatun sana,
sillä heidän kauttaan ”Jumala puhuu tuoreesti”, kuten eräässä kirjamainoksessa
sanotaan.
Karismaattisessa
liikkeessä pitää siis valtaa uskomus, että Jumala erikoisesti nyt ”puhuu
tuoreesti” uusien apostolien ja profeettojen suun kautta. Hän antaa heille
näkyjä ja ilmestyksiä. Niiden arvostelu on joko kielletty, tai ainakin
tuomittavan epäuskon osoitus. Näissä piireissä kyllä puhutaan paljon siitä,
kuinka Raamattu on kaiken auktoriteetti. Silti äärikarismaattinen opetus on
usein pahasti ristiriidassa Raamatun kanssa. Puhe Raamatun auktoriteetista,
vaikka käytäntö osoittaa muuta, pettää monet uskomaan vääriä opetuksia.
Vuosien ajan Kristityn
Foorumi on pyrkinyt tutkitusti tuomaan esille näitä kummallisia
ristiriitaisuuksia. Runsas palaute on ollut reilusti yli 90% positiivinen. Omaa
jaksamistamme on auttanut suuresti, kun meille on kerrottu monen saaneen apua
ja vahvistusta omaan ajatteluunsa. Monet ovat myös lähteneet pois arveluttavan
opetuksen piiristä. Saatu kritiikki taas on ollut tyyliä, ”älä koske Herran
voideltuun”, tai ”luuletteko olevanne kaikki tietäviä”. Asiapainotteinen,
perusteltu kommentti näistä puuttuu. Läheskään täydellisiä emme ole, emmekä
sellaisiksi tule, mutta rehellisiä ja raamatullista totuutta etsiviä haluamme
olla. Siksi pidämme asioihin perehtymistä tärkeänä.
Olemme kaikki kelvottomia
Pyhän Jumalan edessä. Ne, jotka ovat uskoneet Jumalan antamaan uhriin syntiensä
edestä, ovat armahdettuja. Kun mainitsemme ihmisiä nimeltä, tarkoituksemme ei
ole esittää heidän olevan jotenkin kelvottomampia kuin toiset. Julkinen
kirjoitus, opetus, yms. kuitenkin edellyttää, että sitä voidaan myös julkisesti
tarkastella. Suomalaisessa kristillisyydessä sitä on tehty liian vähän.
Hengellistä erottelua ei oikein osata, tai sitä ei uskalleta tehdä. Pelätään
ristiriitoja. Niitä tuleekin, kun asiat eivät pysy asioina, vaan niistä tulee
henkilökohtaisia. Valitettavan usein niin tapahtuukin. Sen ei kuitenkaan tulisi
estää julkista keskustelua. Viime vuosina sitä olisi tarvittu paljon nykyistä
enemmän.
Rick Joyner on uuden ajan
”profeetta”[2], jolla on
suuri maine maailman karismaattisessa liikkeessä. Joyner on tuottoisa
kirjailija, jonka kirjoja on käännetty myös suomeksi[3].
Niissä hän kuvaa ”Jumalalta saatuja” näkyjään. Vuosien varrella monet kristityt
ovat kiinnittäneet huomiota Joynerin ei-raamatullisiin opetuksiin ja outoihin
yhteyksiin. Joynerin kirjoissa toistuu ajatus ”ihmeellisestä”, viimeisestä
kristittyjen sukupolvesta, joka voittaa maailman tehden siitä kristillisen.
Erityisesti nuoria kristittyjä vedetään mukaan uskomaan, että he ovat tai että
heistä tulee Jumalan edessä aivan erityisiä uskonsotureita, joiden edessä
Raamatun profeetat ja apostolit kalpenevat. Toisaalta Joyner kehottaa – aivan
oikein – pyhään elämään ja nöyryyteen. Hänen teksteissään on monia
ristiriitaisuuksia. Viime vuosina Joynerin kohdalla on puhuttu hänen
liittymisestään Maltan Ritarit nimiseen vanhaan ritarijärjestöön, jonka alku
juontaa ristiretkiaikoihin. Maltan Ritarit tunnetaan puhtaasti katolisena
organisaationa.
Rick Joyner ja Maltan
ritarikunta (tunnettu myös nimellä Johanniittain veljeskunta):
(Myös:
Hospitallers of St. John of Jerusalem, Order of St. John -1309, Knights of
Rhodes 1309-1522, Knights of Malta 1522-,
nykyisin: Ecumenical Hospitaller Order of St. John Knights of Malta).
Jäsenyys joissakin ritareissa tai muissa
järjestöissä ei tee ihmisestä roistoa tai sankaria. Tarkoitus on kysyä, kuinka
raamatullinen, protestanttinen ja evankelinen kristillisyys voi yhtyä Rooman
kirkon perinteeseen? Monet karismaattiset julistajat (kuten Benny Hinn)
tunnustavat katolisen kirkon opit kristillisyyden oikeaksi muodoksi. Maltan
ritarikunta on vanha, katolinen ja sotilaallinen organisaatio.
Rick Joyner ei peittele jäsenyyttään Maltan
ritarikunnassa. Hän
kirjoitti kirjan ritarikunnan historiasta 1998. Hänen mukaansa järjestön historia on
”profeetallinen esikuva tulevista Pyhän Hengen ritareista” (Joynerin artikkeli:
Knights in
Shining Armor). Hän tarkoittaa tulevaa mm. ”Joelin armeija”, ”puhdistettu
seurakunta”, ”srk ilman tahraa ja ryppyä”, ”Jumalan lasten ilmestyminen”, nimellä tunnettua kristittyä joukkoa, joka
tekee maailman alamaiseksi itselleen ja kristilliselle uskonnolle. Ylipäänsä
kaikki karismaattiset johtajat ylläpitävät tätä uskomusta.
”Lokakuussa 1996 Morning Starin (Rick Joynerin järjestö)
konferenssissa me kuulimme, kuinka Rick Joyner alkoi jakaa profetiaa Kristuksen
ruumiille. Yksi profetioista oli lyhyt julistus, että ”nyt on aika pyöreän
pöydän ritarien” tulla yhteen. Hän kuvasi nämä ritarit sitoutuneina Kuninkaan alamaisuuteen, kutsuttuina
”riistämään”, vannoen ”surmaamaan lohikäärmeet” (tarkoitti taistelua vihollista
vastaan) ja sitoutuneina ”löytämään pyhä malja” (Holy Grail). Ei selitetty
kuinka ”Holy Grail” liittyy Herraan tai Raamattuun, tai mitä ”pyöreän pöydän ritarit”
tarkoittivat. Kaikki puhuttiin profetiana ilman selitystä. Myöhemmin 1998
“Light The Nations” konferenssissa Texasissa todistin Rick Joynerin sanovan,
että hänellä on jokavuotinen ”pyöreän pöydän tapaaminen” yhdessä ”huomattavien
johtajien” kanssa. Hän ei sanonut muita yksityiskohtia eikä selittänyt asiaa.
Hän sanoi sen ohimennen, aivan kuin asia olisi kaikille tuttu.” (Bob ja Teri Earl, Trouble
in Prophet Land).
Yleinen käsitys on, että ritarikunta perustettiin vuoden 1048 - 1070 jKr.
paikkeilla. Sen tarkoitus oli perustaa ja ylläpitää majataloja sekä sairaaloita
Pyhässä Maassa vierailevia pyhiinvaeltajia varten. 1100-luvulla toiminta sai
taistelujärjestön luonteen, kuten oli toisen ritarikunnan ”Temppeliritarit”
(Knights Templars) laita. Kun paavi Clement V yhdessä Ranskan kuningas Filip
IV:n kanssa yritti tuhota Temppeliritarit järjestön vuonna 1307, mestauttamalla
mm. sen johtajan Jacques de Molayn, Johanniitat saivat itselleen
Temppeliritarien omaisuuden (tai ainakin suuren osan siitä).
Katolinen tietosanakirja (Catholic Encyclopedia)
mainitsee Maltan ritariksi nimitettävän ehdot, joita ovat mm. katolinen usko,
täysi-ikäisyys, luonteen arvokkuus ja sosiaalinen asema. Ennen jäsenen piti
olla ns. jalosukuinen aristokraatti. Nykyinen käytäntö on, että ”katolinen
usko” täyttyy, vaikka henkilön tausta on protestanttinen, jos hän kuitenkin
pitää Rooman kirkkoa oikeana kristillisyyden muotona ja täyttää sosiaaliselle
asemalle asetetut ehdot (ts. on jossakin merkittävässä ja vaikuttavassa
asemassa muihin ihmisiin nähden).
Nykyinen kansainvälinen nimitys järjestölle on: Ecumenical Hospitaller
Order of St. John Knights of Malta. Eli luonteeltaan ekumeeninen ritarikunta.
Kuten tunnettua, ekumeenista liikettä johtaa Rooman kirkko. Naisetkin (nimitys:
Dame) voivat päästä jäseniksi. Ritarikunnan jäseninä
ovat olleet ja ovat myös monet poliittiset, uskonnolliset, yms. eri alojen
johtohahmot. Osa on aktiivijäseniä, osa ns. kunniajäseniä. Kuten kaikissa
ihmisryhmissä, mukana on ollut arveluttaviakin henkilöitä. Mm. natsikenraali Reinhard Gehlen
(vastuussa monista itäisen Euroopan juutalais- ja slaaviväestöön kohdistuneista
hirmuteoista) ja toinen pahamaineinen natsi, Otto "arpinaama"
Skorzeny. Poliittisia vaikuttajia on runsaasti, kuten Yhdysvaltain CIA:n
johtajat William "Wild Bill" Donovan ja Allen Dulles, William Casey,
Alexander Haig, (USA:n hallinnon johtohahmoja aikanaan), Argentiinan
ex-presidentti Juan Peron (joka CIA:n dokumenttien mukaan oli osallisena
natsien kultavarannon siirtämisessä Vatikaanin pankin avulla Argentiinaan). Mm.
Ronald Reagan ja George Bush (vanhempi) ovat kunniajäseniä.
1800-luvulta ritarikuntaan on kuulunut
protestanttinen haara.. Ritarikunta toimii myös Suomessa. Sen maallikkohaara
toimii yhdistyksenä: Johanniitat ry (joka ei siis ole varsinainen ritarikunta).
Ry:n jäseneksi pääsee jokainen jäsenmaksun suorittanut. Maallikkoyhdistysten
toiminta ei ole uskonnollista, vaan käytännöllistä ja tarpeellista
hyväntekeväisyystoimintaa, keskittyen lähinnä sairaanhoito- ja kuljetustehtäviin.
Maltan
ritarien risti esiintyy paavin kaavussa. Järjestö on kansainvälisesti
tunnustettu ja poliittisesti arvostettu. Sen johtajalla on valtionpäämiehen
asema. Järjestöllä on tarkkailijan asema YK:ssa. Sillä on kaksi poliittista
suurlähetystöä, toinen Angolassa, toinen Kongossa. Se ylläpitää
ambulanssipalvelua ja sairaaloita. Jokainen jäseneksi otettu vannoo valan:
Lupaan kunniani kautta tehdä parhaani täyttääkseni velvollisuuteni: Jumalaa
kohtaan ja Maltan Jerusalemin Pyhän Johanneksen ritarikuntaa kohtaan. Olla
uskollinen ritarikunnan arvohenkilöille ja olla kuuliainen. Vihkiä
(pyhittää) itseni ritarina
palvellakseni kanssaihmistäni, mitä tahansa uskontoa hän edustaa. Tehdä kaikki
mahdollinen täyttääkseni neljä (edellä mainittua) päähyvettä.
Maltan ritarikunnan historia ei kaikessa ole ”ilman
tahraa ja ryppyä”. Poliittisen juonittelun lisäksi tutkijat mainitsevat sen
olleen avainasemassa, kun korkea-arvoisia natseja pakeni liittoutuneilta toisen
maailmansodan lopussa. Maltan ritarit auttoivat näitä Etelä-Amerikkaan
antamalla heille Maltan ritarikunnan oman passin. Maltan ritarikunnalla on
pitkään ollut kansainvälinen oikeus käyttää omaa passia, vaikka se ei ole
valtio!
Roomalaiskatolinen tutkija ja kirjailija Penny
Lernoux kirjoittaa: "Sodan jälkeen Vatikaani, OSS, SS ja Maltan
ritarikunnan useat haaraosastot yhtyivät taisteluun yhteistä vihollista,
N-liiton armeijaa vastaan, sekä auttoivat natsirikollisia pakenemaan. .. Paroni
Luigi Parrilli, italialainen aristokraatti ja Maltan ritarikunnan/paavin
kamariherra, otti osaa neuvotteluihin, joita kävivät SS:n johtajat ja CIA:n
Allen Dulles.”
Ritari Joyneria pidetään Jumalan profeettana. Yksi
Joynerin profetioita on, että 1997 alusta yhdeksän kuukauden kuluessa suuret
tuhot kohtaavat Etelä-Kaliforniaa. Niin ei tapahtunut ja asiaa seliteltiin,
kuten nykyprofeetoilla on tapana.
”Profeetta”
Paul Cainin ”valtio”vierailu Saddam Husseinin Irakissa:
Joynerin
hyvä profeettaystävä on Paul Cain. Eräät pitävät myös häntä Maltan ritarien
jäsenenä. Cain sai mainetta käydessään tervehtimässä Saddam Husseinia:
”Herra todella johti meidät sinne. Kun saavuimme saimme vastaanoton, kuljimme
punaista mattoa myöten ja meidät majoitettiin presidentin palatsin
vierashuoneeseen… Toisena vierailupäivänä tapasimme presidentti Saddam
Husseinin hänen palatsissaan… kaduimme Amerikan osuutta, mitä olemme tehneet
tälle kansakunnalle, hänelle (Saddamille) ja hänen kansalleen. Menetin lähes
itsehillintäni… Juuri nyyhkytysten jälkeen aloimme molemmat itkeä. Saddam
Husseinilta alkoivat kyyneleet valua… Me keskustelimme hänen kanssaan Irakin
(kristillisestä) kirkosta ja kysyimme kovia kysymyksiä Irakin eri uskonnoista.
Hän sanoi: ’Irak on ainoa arabimaa, missä tapaat kristityt ja muslimit,
kaikenlaiset kristityt ja muslimit, elämässä yhdessä’… Hän sanoi tämän
moninaisuuden ja suvaitsevaisuuden johtavan aina hallituksen huipulle saakka…
Oli sykähdyttävää kun sain tietää, että apulaispääministeri oli katolinen ja
hänen vaimonsa Hengellä täytetty (karismaattinen) kristitty. Sitä emme olleet
osanneet odottaa…”( Alkuperäinen artikkeli Joynerin Morningstar
Ministries, Pineville, NC, Lainaus Joseph Chambers, Paw Creek Ministries,
March/ April 1999 Vol. 13. mukaan).
Mitä
Paul Cain tai Rick Joyner sanovat nyt Saddam Husseinista? Karismaattisen
liikkeen yhden pääprofeetan mukaan Husseinin Irak, Hussein itse ja tämän
hallinto olivat kaikkea muuta kuin diktatuuri…
Seuraavassa Personal Freedom Outreach järjestön Richard
Fisherin perusteltua analyysia Joynerin opetuksista[4]:
Jokainen Sanaan juurtunut
kristitty pitää selvänä, että kristityt eivät koskaan etene sille paikalle,
että he eivät enää tarvitse Jeesuksen sanoja ja Raamatun opetusta. Silti
kasvava joukko opettajia, jotka ovat itse julistautuneet profeetoiksi ja
apostoleiksi, ujuttavat salavihkaa oppia, että Raamattu ei monin tavoin enää
ole ajankohtainen eikä pätevä. Nämä opettajat eivät kehota hylkäämään
Raamattua, mutta he esittävät näkynsä ja profetiansa tuoreina, jännittävinä ja
juuri tälle ajalle tarpeellisina. He edistävät valheellista evankeliumia, johon
liittyy suuri itsekorostus ja (kristillisen menestys)imperiumin rakentaminen.
He lupaavat, että eräänä päivänä pahat ihmiset joutuvat luovuttamaan kaiken
varallisuutensa kristityille.
Esimerkki tästä Raamatun syrjinnästä on
suositun kirjailijan Tommy Tenneyn opetus. Tenneyn tausta on Oneness likkeessä[5]. Paljon
myydyssä kirjassaan, ”The God Chasers” (suom. Jumala tähtäimessä) hän sanoo,
”Todellinen jumalan tavoittelija (jahtaaja, hätistelijä) ei ole onnellinen vain
menneestä totuudesta. Hänellä tulee olla nykyinen totuus. Jumalan tavoittelijat
eivät vain halua opiskella homeisia sivuja siitä, mitä Jumala on tehnyt; he
ovat innokkaat näkemään mitä Jumala tekee nyt” [6]. Tenneystä on tullut karismaattisen liikkeen
juhlittu hahmo ja häntä on kehuttu mm. Charisma lehdessä ja Pensacolan
herätyksessä
Tenney kuvaa Jumalan sanaa ”homeisina
sivuina”, ”siitä, mitä Jumala on tehnyt”. Tämä on vain yksi esimerkki niistä
monista, kuinka uudet apostolit suhtautuvat Raamattuun. He haluavat meidän
uskovan, että Kirjoitukset ovat toissijaisia ja eivät enää kuulu (täysin)
aikaamme. Ajoittain he puhuvat kunnioittavasti Raamatusta, koska haluavat
rauhoitella kuulijakuntansa konservatiiveja.
He korottavat profetioitaan ja näkyjään tehden niistä seuraajiensa
mielissä kiinnostavampia, kuin Raamatusta. Jokainen vakavasti Raamattua lukeva
näkee esim. 1.Tim.4 ja 2.Tim.2 luvuista mitä nykyinen aika pitää sisällään.
Superprofeettojen ja apostolien lupaama herätys on vain harhaa, petosta ja
sekasortoa.
Raamatun sivuuttaminen ja vallanhimoisten
ihmisten mielikuvitusprofetioiden alkuperä on Latter Rain (myöhäissade)
liikkeessä 1940-luvulla. Useimmat ajattelevat tuon ajan kristityt (liike
aloitti Amerikan helluntailiikkeessä) torjuivat sen, myös Amerikan Assemblies
of God, mutta tänään monet niistä jotka vastustivat, nyt edistävät sitä.
Rick Joyner, Morning Star (aamutähti) järjestön perustaja ja
johtaja, propagoi samoja “uusi siemen”, ”superprofeetat” ja ”lopun ajan voittajat”
ideoita. Joyner kertoo kääntyneensä kristinuskoon 1971 ja siitä lähtien hänellä
on, ”ollut kyky nähdä erehtymättä tiettyjä tulevaisuuden tapahtumia etukäteen”.
Samoin hän sanoo omaavansa kyvyn, ”toisinaan katsoa ihmisiä ja tietää
yksityiskohtia heistä, kuten heidän ongelmiaan hengellisen kutsumuksensa
suhteen”[7]. Joyner on kiinteässä yhteydessä toisiin itse
profeetoiksi julistautuneisiin henkilöihin, kuten Paul Cain ja Mike Bickle.
Huolimatta “profeetallisesta”
kutsumuksestaan kokoaikaiseen tehtävään, Joyner myöntää, että hänen
henkilökohtainen suhteensa Herraan oli vähäinen ja sen puute sai hänet
tukeutumaan enemmän tapoihin ja menetelmiin kuin voiteluun, joka on elintärkeä
totuudelle. Omantunnon kriisi sai hänet jättämään kristillisen työn 1980 ja hän
”ajautui pois Herrasta”. 1987 hän sai uuden kutsun Herran palvelukseen. Siihen
liittyi sana, että Herra antaa hänen palvelutehtävänsä jollekin toiselle, jos
hän ei ajoissa palaa Herran tykö[8].
Joyner ei jätä epäilyksen varaan mistä hän
ajattelee löytävänsä “Herran äänen”. Se ei ole Raamattu. ”Meidän länsimaiselle
ajattelullemme on tyypillistä haluta selvä kaava, kuinka tulla tuntemaan Herran
ääni. Kirjoituksissa pitää ainakin olla ilmeinen ’kuinka’, niin me ajattelemme.
Monet ovat painiskelleet löytääkseen sen Sanasta, mutta se ei ole siellä. Ainoa
tapa tulla tuntemaan Herran ääni on sama, kuin millä lampaat oppivat tuntemaan
paimenensa äänen – viettää aikaa Hänen läsnäolossaan”[9].
Joyner väheksyy Raamattua opettamalla,
että vaikka sitä käytetään muodostamaan oppi, se ei tuota viisautta, eikä anna
neuvoja jokapäiväiseen elämäämme: ”Kirjoituksia yksin käytetään opin
muodostamiseen, kun taas ’Herran ääni’ antaa meille ohjausta päivästä päivään
ja paljastaa Herran strategisen tahdon. Raamattu ei anna tärkeitä ohjeita
elämäämme, kuten kenen kanssa avioitua, mikä ammatti valita, missä asua”. Tässä
Joyner on kaukana todesta[10].
Jokainen evankeliumi antaa selvät periaatteet kaikille elämänalueille. Apostoli
Paavali sanoo suoraan, että Raamattu ei ole vain oppi, vaan, ”Jokainen
kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen
opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että
Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut”
(2.Tim.3:16-17). Psalmissa 119:105 mainitaan, että ”Sinun sanasi on minun
jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.”
Joyner asettaa kristityt pettävälle
pohjalle halveksimalla uskonpuhdistusta ja
rohkaisemalla uskovia seuraamaan ”unia ja näkyjä”. Hän sanoo, ”…moni
protestanttinen ja reformoitu teologia ei vain haittaa, vaan itse asiassa estää
kristittyjä tuntemasta Jumalan ääntä. Tällaiset teologiat voidaan jäljittää
ääritulkintaan uskonpuhdistuksen motosta, sola scriptura, joka
tarkoittaa ”Kirjoitukset yksin”.
Hän lisää sekaannusta
myöntämällä, ”Me kaikki haluaisimme peruskaavan, kuinka selittää näkyjä, mutta
sellaista ei ole”[11].
Joynerin lausunto on sama kuin vanha vitsi, ”On kaksi tapaa miellyttää naista,
eikä kukaan tiedä mitä ne ovat”. Herra
meitä auttakoon, jos johdatamme ihmisiä etsimään apua ongelmiinsa tarjoten
heille ”ohjausta” ilman mitään varmuutta mistään. Joynerin opein ihminen saa
lopulta vain päänsäryn.
Kuten nykyisessä
profeettaliikkeessä on tapana, Joyner väittää saavansa ohjausta unien, näkyjen
ja ilmestysten kautta, kuten Jeesus aikoinaan. Kirjansa The Harvest esipuheessa
hän sanoo osan ilmestyksistä tulevan ”avoimina näkyinä”. Tällä tarkoitetaan
ikään kuin elokuvan katsomista. Toiset ovat sisäisiä näkyjä. ”Nyt minulla on
säännöllisesti näkyjä ja unia, jotka ovat täynnä symboliikkaa ja ne vaativat
selityksen kuten useimmat raamatulliset näyt”. Joyner sanoo saavansa osan
tiedostaan kirjaimellisesti keskustelemalla Herran kanssa.
On
ironista, että Joyner varottaa “tietäjähengistä”. Hänen mukaansa tietäjä on ”väärä
profeetta, joka pyrkii soluttautumaan Kristuksen ruumiiseen. Joyner ei ole
kovin hyvä profeettana. Esimerkiksi voimme ottaa Y2K hysterian 1990-luvun
loppupuolella. Silloin hän väitti Herran ”lopultakin alkaneen puhua asiasta”.
Joynerin mukaan Jumala paljasti, että suurimmat vaikeudet Y2K asiassa syntyvät
tilanteen synnyttämän paniikin takia. Joyner myös sanoi Jumalan käskeneen häntä
tarkkaamaan Y2K:n aiheuttamia ongelmia, sillä ne ovat heijastusta ongelmista
Kristuksen ruumiissa. Tämän mukaan, koska Y2K ei aiheuttanut sanottavia
ongelmia, Kristuksen ruumiissakaan ei siis olisi ongelmia. Oliko Joynerin
Jumala väärässä vai spekuloiko Joyner asialla, jonka hän aavisti väärin.
Joynerin profetioiden luonnetta
kuvaa hänen ”profeetallinen” sanansa Uudelle Seelannille (eng. New Zealand)
1991: ”Sinun nimesi on profeetallinen, tulee olemaan UUSI INTO (NEW ZEAL), joka nousee Uuden Seelannin seurakunnasta.
Tämä innokkuus Herraan ja Hänen tarkoitukseensa auttaa maailmanlaajaa
Kristuksen ruumista näkemään Laodikean penseän hengen… Sinun intosi tulee
olemaan uusi into (New Zeal)”.
Joyner käyttää samoja
kliseitä, joita saamme kuulla Benny Hinnin ja muiden karismaattisten tähtien
suusta kun he puolustavat teologista tietämättömyyttään ja kun heidän
profetiansa osoittautuvat vääriksi. Joyner painottaa, että vaikka ei ole
opiskellut journalismia tai teologiaa, hän voi sanoa ”Paavalin tavoin, että
mitä olen saanut sitä en ole saanut ihmisiltä”.[12]
Joynerin ja koko nykyisen
profeettaliikkeen mukaan UT:n profeetat ovat eri asia kuin VT:n profeetat.
Nykyiset profeetat voivat olla väärässä. Tällainen selitys vie pohjan pois koko
profetoinnista. Nykyprofetia on siis pelkkää arvailua, spekulatiivista peliä.
Liikkeen mukaan UT:n profeetta voi olla ajoittain väärässä ja ajoittain
oikeassa. Profeetta itse ei ota vastuuta sanoistaan, vaan väärinkäyttäen
1.Kor.14:29 he siirtävät vastuun kuulijalle, jonka tulee ottaa siitä hyvä ja
erottaa huono pois. Tämä selitys on Paavalin kirjoituksen vääristelyä, sillä
asiayhteydessään Paavali nimenomaan painottaa, että kristityn tulee tehdä erotus
väärän ja oikean profeetan välillä.[13] (Ainoa tapa erottaa väärä ja oikea profeetta on
selvittää onko Herran sanana esille tuotu profetia toteutunut. Jos profetia on
väärä, niin profeetta on väärä. Joynerin ja muiden karismaattisten mukaan
tällaista erotusta ei ole. Täten he tekevät tyhjäksi Raamatun sanan).
UT:n
professori Thomas Edgar sanoo, että Raamattu ei tue mahdollisuutta olla ”oikea
profeetta”, joka antaa vääriä profetioita. Viitaten em. raamatunkohtaan hän
mainitsee, ettei jakeesta selviä kuinka UT:n profeetat eroavat VT:n
profeetoista. Hän jatkaa, että jakeen tarkoitus on painottaa onko esitetty
profetia oikea vai väärä. Ei niin, että se jaetaan osiin, joista toinen osa
oikeaa ja toinen väärää. Tällainen ajatus on vastoin Raamatun käytäntöä.
Missään ei sanota, että UT:n ajan profetioissa olisi oikeaa ja väärää sekaisin.
Oikea profeetta ei saata antaa vääriä profetioita.
Kun arvostelet näiden itse
itsensä profeetoiksi nimittäneiden sanomia, he leimaavat sinut ”fariseukseksi”,
”uskonnolliseksi” tai että sinulla on ”Iisebelin henki”. Joynerin mukaan
asioita tutkivat ovat ”tuhoisa voima”. Ei ole epätavallista, että
raamatullisesti asioita tutkivien ja arvostelevien sanotaan toimivan ”saatanan
hengessä”. Eräs tapa koettaa välttää arvostelu on vääristää sitä koskevat
raamatunkohdat. Joynerin mukaan on väärin arvostella julkisesti. (Hän viittaa
Matt.18:15-17, joka kuitenkin puuttuu eri asiaan. Tämä raamatunpaikka ei puhu
menettelystä koskien väärää opetusta. Jos väärä opetus on julkista, niin myös
sen arvostelun pitää olla julkista. Menettely on raamatullinen).
Häpeilemättä Joyner tuo
esille epärealistisia ja kummallisia ajatuksiaan: “Lähitulevaisuudessa
seurakunta ei kadehdi ensimmäisen vuosisadan seurakuntaa, vaan kaikki sanovat,
että Hän todella säästi parhaan viinin viimeiseksi. Historian kunniakkaimmat
ajat ovat tulleet meidän osaksemme. Sinä, joka olet uneksinut eräänä päivänä
voivasi puhua Pietarin, Johanneksen ja Paavalin kanssa, yllätyt, kun havaitset,
että he ovat odottaneet tilaisuutta puhua sinun kanssasi! Olet valittu näkemään
korjuun, hedelmän heidän kylvämistään siemenistä”.
Joynerin mukaan
kansakunnat kääntyvät uusien apostolien kautta, ”(apostolien tekemät) Ihmeet
ylittävät jopa eräät mitä suurenmoisemmat raamatulliset ihmeet ja saavat
kokonaiset kansat tunnustamaan Jeesuksen… Enkeli-ilmestykset tulevat olemaan
niin tavallisia, että niitä ei enää pidetä merkittävinä. Herra itse ilmestyy
apostolien ja vanhinten kokouksiin antamaan heille ohjeita”.[14]
Joynerin kaksi pääaluetta
ovat “profeetallinen -” ja “apostolinen ennalleen asettaminen”. Se tapahtuu,
kun uusi julistajien sukupolvi ilmestyy. Näillä on erityinen profeetallinen
lahja. Seurakunnan alkuajan apostolinen palvelutehtävä saa täyttymyksen lopun
aikana. Herra palauttaa apostolisen auktoriteetin seurakuntaan ja siitä tulee
merkittävä. Nämä ovat koko seurakunnan johdossa. Raamattu ei tue Joynerin
ajatusta. Efesolaiskirjeessä 2:19 kerrotaan, että seurakunta perustuu
apostolien ja profeettain perustukselle. Miksi Jumala tekisi uuden perustuksen?
Aina Paavalin ajoista seurakunta on ollut ”Jumalan rakennus” (1.Kor.3:9-10). Ei
tarvita muuta perustusta. Joyner ei annakaan yhtään raamatunpaikkaa tukemaan
mielikuvitustaan.
Joyner väittää, että
kirjansa A Prophetic Vision for the 21st Century oli “tulosta
viimeisen 10 vuoden ajalta näkyjen ja ilmestysten kautta kuullusta Herran
äänestä”. Joyner esittää kirjoissaan suuria väitteitä, ”Kun olin saanut näyn,
jota kuvaan kirjassani The Call, näin kaikkien aikakausien kunnian yhdessä
hetkessä”. Joynerin ajatus jatkuvasta
Jumalan ilmoituksesta ilmestysten ja profetioiden kautta on samankaltainen kuin
mormonikirkon käsitys. Mormonismi edellyttää jatkuvan ilmestystiedon saamista
erityisesti senhetkisen kirkon johtajan kautta, jolla on arvonimet ”näkijä”,
”profeetta”, ja ”julkituoja”. Aiemmin saatu totuus saattaa muuttua, kehittyä,
sillä nykyisen profeetan kautta saatu ilmoitus on aina oikeaa.
Joyner ei aina saa sanomia
suoraan Herralta, vaan näkee enteitä ja mystisiä asiayhteyksiä. Profeetallinen
totuus voi paljastua pallopelissä. Yksi esimerkki, ”Keväällä 1995 Bob Jones,
profeettaystäväni, kertoi meille monille, että Atlanta Braves baseball joukkue
tulee voittamaan mestaruuden ja se on sanoma Amerikan seurakunnalle. Tämä
profetia täyttyi ja siinä oli sanoma… Mielestäni merkittävää oli myös se, että
ottelun ratkaisevan kotiutuslyönnin löi David Justice. Hän on musta ja odotan
nuorien, mustien daavidien nousevan ja lyövän hengelliset goljatit, jotka
estävät Jumalan armeijan esiinmarssia Amerikassa… Keväällä 1996 Bob Jones sai
sanan (Herralta), että Braves’it eivät sinä vuonna enää voita mestaruutta ja
siinä on sanoma. Kun menin ottelusarjan viidenteen peliin Atlantassa 1996,
tiesin Herran näyttävän minulle jotakin tärkeää. En pettynyt”.
Tätä typeryyttä ei
tarvitse jatkaa. Olisiko Paavalin mielestä ollut hengellistä ennustaa
kreikkalaisten kisojen voittaja? Istuiko hän koskaan kilpailujen katsomossa
yrittäen erottaa, mikä niissä on Jumalan sanoma tai ohjaus. Menikö hän Roomassa
Colosseumille katsomaan kilpa-ajoja miettien, mitä tämä tapahtuma merkitsee
hengellisesti? Joyner irvailee raamatulliselle profetialle. Sanoma Amerikalle
on Kristus ja Kirjoitukset, ei kuka voittaa pallopelin mestaruuden.
Yksi Joynerin pääaiheita
on “sisällissota”. Artikkelissa ”Rick Joyner, kristillinen gnostikko”, Neil
Richardson kirjoittaa: ”Hänen iso asiansa on suuri sisällissota. Kuten Amerikan
sisällissota se käydään sinisten ja harmaiden kesken. Unissa ja näyissä sininen
merkitsee usein taivasmielisyyttä, taivas on sininen. Harmaa edustaa oman
mielensä mukaan kulkevia, aivoja sanotaan harmaaksi aineeksi. Tämä on konflikti
Pyhää Henkeä seuraavien ja niiden, jotka saattavat olla aitoja kristittyjä,
mutta elävät oman mielensä ja inhimillisen viisauden mukaan, välillä”. Joynerin
selitelmät tulevasta sisällissodasta ovat moninaisia ja vaihtelevia. Hän tekee
ideastaan selkoa kirjoissaan A Prophetic Vision for the 21st Century ja The
Final Quest.
CRN Journal tekee
merkittävän havainnon, “Joynerin omaksuma väkivaltainen kuva ei ole vastaan
seurakunnan liberaaleja voimia, vaan niitä, jotka eivät ole avoimia uusille
näyille ja profetioille, eli niitä vastaan, jotka “uskonnollisesti” seisovat
yksin kirjoitetun Sanan perustalla”. Joyner ei siis vastusta harhaoppia ja
väärää opetusta, vaan niitä uskovia, jotka eivät yhdy hänen ilmoitukseensa. Hän
jopa sanoo, että demonit ohjaavat niitä kristittyjä, jotka ajattelevat,
käyttävät järkeään ja erottelevat.
Joynerin opetusten
alkuperä juontaa pidemmälle kuin ”Myöhäissade -liikkeeseen” (Latter Rain).
Nykyistä uusien profeettojen ja apostolien asemaa korostavaa liikettä sanotaan
uudeksi, mutta se ei ole mitään uutta. Jokainen aikamme harhaoppi on tavattu jo
ennen seurakunnan historiassa. Apostoli Paavali kohtasi Korintossa
”superapostolit” (2.Kor.11:5,13). Frederik Dale Brunner kirjoittaa
tapahtumasta, ”Ensimmäistä kertaa tässä kirjeessä Paavali antaa Korinton
uusille apostoleille nimen. He ovat ’isoisia apostoleja’ (huperlian apostoloi),
eli hengellisiä supermiehiä. Nämä apostolit väittivät olevansa sanomassaan ja
elämässään yli Paavalin ja muiden apostolien… he ovat
’valheapostoleja’”(pseudapostoloi, jae 13). Uudet valheapostolit olivat
astuneet esiin. He eivät piitanneet Jumalan Sanasta, vaan jakoivat uutta
ilmoitustaan, joka teki heistä suurempia kuin Paavali ja Raamatun profeetat”.
30.11.1999 kokoontui ”New
Millennium Apostolic Council of Prophetic Elders” (Uuden vuosituhannen
profeetallisten vanhinten apostolinen neuvosto (!!!)). 12 profetiaa tuotiin
julki, jotkut niistä verrattavissa TV-ohjelmissa esiintyvien ennustajien ja
skandaalilehtien etusivujen otsikkojen teksteihin. ”Apostolisessa neuvostossa”
kokoontuivat C. Peter Wagner, Mike ja Cindy Jakobs, Duch Sheets, Tommy Tenney,
Mike Bickle, Chuck Pierce, Barbara
Wentroble, Jim ja Michal Ann Goll, Beth Alves ja Hector Torres. Poissa olivat mm. jäsenet Paul Cain, James Ryle,
John ja Paula Sanford, Bill Hammond ja Gven Shaw.[15]
Joyner kumppaneineen on
asettunut Raamatun auktoriteetin yläpuolelle. Tavoite tuntuu olevan päästä
Kirjoituksista eroon ja saada uusi ilmoitus sen sijaan. Joyner sanoo, että
tarvitsemme suoraa ilmoitusta ja profetiaa, jotta lopun ajan seurakunta täyttää
tehtävänsä. Eli seurakuntaa 2000 vuotta ohjannut Raamattu ei enää ole riittävä.
Miksi vaivautua tutkimaan sitä kun meillä on ihmisiä, joilla on suora linja
taivaaseen?
Joyner kertoo lukijoilleen
ilmestyksistään, ”7 vuoden aikana en saanut yhtään ilmestystä, mutta sen
jälkeen sain 3-päiväisen profeetallisen kokemuksen jonka aikana koin, että
Herra halusi saada minut ajan tasalle kaiken sen suhteen, jonka olin
menettänyt…” Hän ei ohjaa lukijaa Raamatun Sanan ääreen ja on surullista,
kuinka hän etsii Jumalan kutsua ja tarkoitusta Raamatun ulkopuolelta. Ihmisen
tunteet ja kokemukset eivät ole totuuden mittari, sillä Jumalan Sana on totuus
(Joh.8:32, 17:17). Silloinkin, kun Joyner käsittelee Raamattua, hän vääristelee
sitä ja tekee omia selityksiään. Nämä ovat salaopillisia, erossa kyseisen
kohdan kontekstista. Hän vääntää kaiken tukemaan ”valtateologiaa” (Joelin
armeija, dominion, valtakunta nyt), joka on pikemmin gnostilaisuutta, kuin
mitään teologiaa. Myöhäissade-opetus vähentää Kristuksen ja Raamatun merkitystä
korottaen ihmistä.
Joynerin aiemmat kirjat
olivat enemmän konservatiivisia ja raamatunmukaisia. Kirjassaan The Journey
Begins, 1992, hän puhuu ”fundamentalistisesta raamatunselityksestä”. Siitä
ajasta Joynerin ideat ovat kehittyneet aivan toiseen suuntaan.
Joyner käyttää villiä
allegoriaa. Hän esittää mm. että Paavali edustaa seurakunnan historiaa tähän
saakka ja Johannes edustaa nykyistä lopun ajan profeetallista liikettä. Hän
puhuu myös ”evankeliumista”, jota Johannes Kastaja ja Jeesus julistivat, mutta
ei seurakunta enää 1. vuosisadan jälkeen.[16] Tämä evankeliumi on ”Jumalan hyvä sana ja tulevan
ajan voimat” yhdessä. Joyner perustaa tämän Hepr.6:5 kohtaan. Sitten hän
liittää Ilm.11:15 tähän yhteyteen sanoen, että tämä oikea sanoma tullaan pian
ilmoittamaan seurakunnalle.
Helluntailiikkeeseen
kuuluva pastori Joseph Chambers sanoo Joynerin kirjojen olevan samanlaisia New
Age liikkeen kirjojen kanssa. Joynerin ajatus, että oikea evankeliumi on
ilmoitettu hänelle 1900:n hengellisesti karun vuoden jälkeen, ei eroa muiden
häntä edeltäneiden kristinuskoa soveltaneiden ryhmien ilmoituksesta. Näitä ovat
mm. Mary
Baker-Eddy (Kistillinen tiede), Joseph Smith (mormonit), Ellen G. White (7.
päivän adventismi), Charles T. Russell (Jehovan todistajat), Herbert W. Armstrong
(The Wordwide Church of God) jne. Kaikki
nämä ovat sanoneet samaa omasta opetuksestaan.
Ajoittain Joyner
muistuttaa metafyysikko E. W. Kenyonia, joka oli ns. ”uusi ajattelu” liikkeen
seuraaja. Periaate tässä on, että kun osaamme käyttää ”hengellisiä lakeja”
saamme aikaan mahtavia tuloksia. Joyner sanookin, ”Hengellisessä
todellisuudessa toimivat hengelliset periaatteet, kuten vastaavassa
luonnollisessa todellisuudessa. Nämä hengelliset lait toimivat kaikkien niitä
käyttävien kohdalla. Tosiasiassa saatanan voima on riippuvainen Jumalan
määräämistä hengellisen alueen voimista”. D.R. McConnell kirjoittaa Kenyonin
opetuksista ja aivan sama voidaan liittää Joyneriin: ”Ilmestystietonsa kautta
Kenyon toivoi luovansa ’superihmisen’, ylivertaisen kristittyjen joukon, jota
ei enää rajoita aistitieto, demonit, sairaudet eikä köyhyys. Tämä toivo on
keskeinen kaikissa Kenyonin kirjoituksissa”.
Joyner opettaa, että
henkilökohtaisten profetioiden ei tarvitse olla yhteydessä Raamattuun. Hän
sanoo, ”Eräiden mukaan henkilökohtaisella profetialla pitää aina olla Raamatun
vahvistus… Tämä väärinkäsitys on tulosta väärästä hermeneutiikasta”. Tieten tai
tietämättään hän väheksyy Jumalan Sanaa ja antaa suuren merkityksen
vaikutuksille, mystisille johdatuksille, kehotuksille ja mielikuvitukselle.
Joyner jopa kirjoittaa, että vääriä oppeja ei pidä lainkaan tutkia. Tutkijasta
tulee tutkittavan kaltainen. Raamattu painottaa usein asioiden ja oppien
tutkimista ja arvostelua. Joynerin maininta sopii kultteihin, ei
kristillisyyteen.
Seuraava lainaus tuo
mieleen Jes.14:13-14 kohdan, jossa kerrotaan Lusiferin halusta olla Jumalaakin
korkeampi. Joyner sanoo, ”Ymmärtäkäämme, että Herra haluaa meidän astuvan
taivaaseen, istuvan seurakunnan vuorella, nousevan pilvien yläpuolelle ja Hän
haluaa meidän olevan kuten Hän”.
Uskomme perusta on
kirjoitettu Sana. Joynerin mukaan, ”Usko ei ole vain Herran sanoihin uskomista,
vaan uskomista Sanaan itseensä”. Hän asettaa Kirjoitukset ja niiden antajan,
Jeesuksen, eri kasteihin. Näin ei voida tehdä. Hän jatkaa, ”… Raamattu
annettiin meille johtamaan meidät Jeesuksen tykö, ei ottamaan Hänen
paikkaansa”. Kuinka voimme erottaa Herran Sanan ja Jeesuksen? Sana on Hänen
sanaansa. Joyner yrittää ovelasti ehdottaa, että voimme saada tuoreemman sanan,
ajankohtaisemman, suoraan Hengeltä, Kirjoitusten sijaan.
Joyner ei ole oikea
profeetta eikä apostoli. Hänellä on vääriä opetuksia, joiden kautta Sanan
arvovaltaa vähätellään. Usein hänen tekstinsä on enemmänkin utopistista ja
gnostilaista, ei kristillistä. CRN Journal’ in mukaan: ”Joyner ei jätä meille
valinnanvaraa. Joko pidämme häntä Jumalan valitsemana lopunajan
super-profeettana tai miehenä, joka edustaa petosta ja joka pitää paljastaa”.
______
Kyseinen ”profeetta” ja
”apostoli” on myös yhden maailman vanhimpia olevan katolisen ritarikunnan
”ritari”. Ritariuteen kuuluvat tarut ja mystiset legendat. Surullista on, että
monet kristityt kuitenkin lukevat tämän miehen mielikuvituskirjoja pitäen niitä
täytenä totena.
Tämän artikkelin täydellisenä alaviittein varustettuna saa tilaamalla:
Kristityn Foorumi
PL 571
33101 Tampere
alkuun / johdanto / kristityn foorumi artikkelit / israel / linkit / mikä on kristityn foorumi
[1] John Wimber, Rick Joyner,
ym. karismaattiset puhuvat paljon ”paradigm shift” käsitteestä, joka tarkoittaa
muutosta ajattelussa ja käsittämisessä. Tämä muutos ilmenee parhaiten siinä,
kuinka karismaattinen liike on tuonut muihin kristillisiin suuntiin
kokemuskristillisyyden, joka on syrjäyttänyt terveen raamattuopetuksen
liikkeessä. Näille kokemuksille ja tulkinnoille haetaan oikeutus Raamatusta
muuttamalla Sanan merkitystä, ottamalla yksittäiset jakeet irti
asiayhteydestään, jne.
[2] Peter Glover, ‘Rick Joyner:
Prophet of the New Christianity,’ CRN Journal, Issue 7, talvi 1999/2000: ”
Joyner on yksi aikamme uuden siemenen ’superprofeetta’, siemenen, joka haluaa ennen muuta määritellä
uudelleen raamatullisen kristillisyyden näinä seurakunnan viimeisinä aikoina”.
[3] Yksi Joynerin kirjoja
markkinoivista kustantajista sanoo, ”Rick Joyner on
profeetallinen bestsellerien kirjoittaja. Näkijä, jonka henkilöä ja sanomaa ei
ihminen ole suosittelemassa. Jumala suosittelee omaansa. Vaikuttaen sen, että
Suomessa Joynerin kirjat ja muutamat vierailut ovat pistäneet liikkeeseen
todellisia Hengen virtoja ylitse kaikkien tunnustusrajojen”.
[4] THE HIGHER LIFE OF
RICK JOYNER - CHASING THE DELUSION
OF POWER AND DOMINION (Rick Joynerin
korkeampi elämä – voiman ja yliherruuden harhakuvan tavoittelua).
[5] Oneness – liike, joka on
eräs helluntailiikkeen verso. Sen opetus korostaa, että Isä, Poika ja Pyhä
Henki eivät ole kolme erillistä ”persoonaa”, vaan ainoastaan yhden Jumalan eri
ilmentymiä. Eli Jeesus on sama kuin Isä jne. Opin varhaisempia nimityksiä ovat
modalismi ja sabellianismi.
[6] Artikkelin suomennoksessa
käytetään suoraa käännöstä eng.kielestä, ei suom.kiel. kirjan käännöstä. ”A true
God chaser is not happy with just past truth. He
must have present truth. God chasers don’t want to just study from the moldy
pages of what God has done; they’re anxious to see what God is doing”.
[7] Rick Joyner, The Harvest. New Kensington, Pa.: Whitaker House,
1989
[8] Kuten ed.
[9] Rick Joyner, A Prophetic Vision for the 21st Century. Nashville:
Nelson Publishers, 1999
[10] Hän antaa ymmärtää, että
Raamatusta on turhauttavaa etsiä edes periaatteita, Herran ”ääni” kuullaan
muualla kuin Sanassa. Ei ole vaikea arvata mitä sillä tarkoitetaan. Tämän
koukun nielleet kristityt etsivät Herran ohjausta jokaisen profeetaksi nimetyn
henkilön kautta, he kuuntelevat ääniä, tulkitsevat unia, uskovat oman mielensä
tuotteisiin näkyinä. Joynerin ja muiden äärikarismaattisten asenne vahvistaa
ihmisten kääntymistä uuspakanalliseen käytäntöön, jolle on puettu kristillinen
kaapu. J.A.
[11] Ts. Joyner ohjaa kristittyjä
luottamaan subjektiivisiin kokemuksiinsa, heille tarjottuihin profetioihin,
omiin kuvitelmiin, näkyihin, uniin, jne. Sitten hän antaa ymmärtää, että ne
eivät ole varmoja. Uskovan tulee
perustaa käytännön toimintansa ja elämänsä Raamatun periaatteiden mukaan. Hän
tulee tuntemaan Jumalan äänen vain Raamatusta ja se ohjaa mielen ymmärrystä.
Uskova on aktiivisesti ymmärrystään käyttävä ihminen, ei passiivinen näkyjen ja
unien tutkija ja etsijä. Jälkimmäinen tapa kuuluu pakanuuden ja okkultismin
piiriin.
[12] Paavalin sanaa lainataan
aina välillä väärin tarkoituksessa, että Raamatun sanan opiskeleminen ei ole
merkityksellistä sen rinnalla, mitä suorat ilmestykset ja näyt ovat. Jumala
valitsi Paavalin, joka oli oppinut mies. Hän oli saanut opetusta aikansa
huomattavimmilta uskonnon opettajilta. Mitä Paavali tarvitsi, oli tuon tiedon
oikea soveltaminen. Jumala ohjasi hänet kasvamaan rauhassa, jotta kaikki
opittukin tulisi oikeaan käyttöön ja turhaan omaksuttu karsiutuisi pois. Me
tarvitsemme Jumalan armoittamia opettajia, jotka oikein jakavat totuuden sanaa.
Raamattu ei halveksi ihmisen kautta saatavaa oikeaa, raamatullista opetusta,
jonka alkuperä on Sanassa.
[13] Raamattu ei siis kehota
pelkästään arvostelemaan profetiaa, vaan profeettaa. Jos sanoma on väärä,
profeetta paljastuu vääräksi. Nykyinen profetia-käsitys leikittelee Jumalan arvovallalla.
Jumala on voimallinen antamaan ja valvomaan oikean profetian. Kun Raamattu
sanoo, ”Profetoimista älkää halveksuko” (1.Tess.5:20) se on käännetty
tarkoittamaan, että kunhan vain profetoimisen vuoksi profetoidaan niitä näitä,
niin se on merkki profetian arvostamisesta. Asiahan on päinvastoin. Väärä ja
turha profetointi, sekä mitään sanomattomien ilmoitusten antaminen Herran
nimessä on profetian ja Herran lahjojen halveksumista.
[14] Monet karismaattiset julistajat
ovat puhuneet ”Jeesuksen ilmestymisestä”, jolla ei tarkoiteta Hänen toista
tulemustaan, vaan ennen sitä tapahtuvia ilmestymisiä. Herra itse sanoo
ilmestyvänsä vasta toisen tulemuksensa yhteydessä, ei Benny Hinnin mukana hänen kanssaan konferenssin
puhujalavalla, ei Joynerin ja muiden kokouksissa. Jeesuksen sanoin, Matt.23:39,
24:27,30, Apt.1:11, Ilm.19:11-16, jne. Ennen Herran tulemusta ilmestyy
Kristuksen sijainen, antikristus, joka vastaanotetaan ”voideltuna”.
[15]
“Profeetallisten apostolien” mukaan Venäjän juutalaisten tuli kohdata syksyllä
2000 suurta vainoa. Amerikkaan tulee suuri nuorisoherätys ja jotta nuoret
tulevat seurakuntiin heidän lävistyksiään, tatuointejaan, tukkalaitteitaan yms.
ei saa arvostella. Lapsista tulee uusi Samuel-sukupolvi, joka profetoi ja
palauttaa Herran sanan omalle sukupolvelleen. Uusi ihmeet ja merkit liike
syntyy ja se on suurempi kuin nykyinen, perustetaan parantamiskeskuksia
maailman joka puolelle ja niissä parannetaan sairaat ja ajetaan demonit ulos.
Kokonaiset kaupungit kääntyvät ja seurakunta kokoontuu stadioneilla
kokouksiinsa. Naisten keskuudessa syntyy suuri Pyhän Hengen liike ja he ovat
mukana synnyttämässä suurta maailmanherätystä. Kansat tulevat kärsimään
taloudellisesti, tulee suuria tulvia, maanjäristyksiä ja muita tuhoja. Jumala
ravistelee hallituksia ja johtajat menevät polvilleen ja luovuttavat kansansa
Herralle. Jumalan valtakunnan hallitus perustetaan uusien apostolien ja
profeettojen johdossa. Jumalan valtakunnan työlle saadaan suuret määrät varoja
”markkina-apostolien” (marketplace apostles)
kautta. Heillä on”apostolinen voitelu”tehdä bisnestä. Vuosien 2000-2003
välisenä aikana erityisesti nuoret tulevat herätykseen. Lokakuuhun 2003
mennessä kaupungeissa tulisi olla apostolinen hallitusvalta, jne… Kun näitä ilmoituksia tarkastellaan,
havaitaan, että nykyinen profeettaliike antaa katsauksia, jotka jokainen
muutenkin ennakoi. Ei ole profetiaa, että maailmassa tulee olemaan
luonnonmullistuksia ja taloudellista lamaa. Niin on aina ollut ja aina tulee olemaan.
Raamatun oikea profetia lupaa ”synnytystuskien” lisääntyvän aina Kristuksen
toiseen tulemukseen saakka. Raamattu sanoo jo kaiken, eikä näiden ”profeettojen
spekuloinnit lisää siihen mitään uutta. Pahin asia nykyisessä
profeettaliikkeessä on, että opetetaan väärän profetian olevan Jumalan
vastuulla. Koska Jumala antoi profeettansa profetoida jotakin, mikä ei
toteutunut, vika ei ole profeetan, vaan Jumalan. Tämä on todella ihmisen
korottamista, samaa, mitä saatana puhui paratiisissa Eevalle ja Aadamille.
[16] Menneiden kristillisten
sukupolvien aliarviointi on tavallista karismaattisessa liikkeessä. Entiset
sukupolvet eivät saaneet maailmaa kääntymään kristityksi, eivätkä ottaneet
hallintavaltaa. Nyt se tehdään, lupaavat nykyiset profeetat ja apostolit. Tämä
aliarviointi on taktista, sillä se estää näin uskovia tutkimasta entisten
uskovien arvokkaita kirjoituksia ja oppimasta heiltä nöyryyttä ja oikeaa
jumalanpelkoa.