Ajattelumme alkuperä ei ole aivoissa

Dave Hunt, kirjasta: Seeking & Finding God

 

Mitkään kemialliset reaktiot ja sähköimpulssit aivosoluissa ei­vät voi selittää oikean ja vää­rän tunnistamista, auringon­laskun kauneutta tai järjellisiä ja mo­raalisia valintoja, joita jat­kuvasti teemme. Millään mate­riaalilla, aivoissa tai niiden ul­kopuolella, ei ole ominaisuuk­sia, joka selit­täisi kykymme ymmärtää käsit­teitä kuten: to­tuus, oikeus, py­hyys, armo ja laupeus. Nämä käsitteet ovat totaalisesti ei-fyy­sisiä. Ne eivät saa alkuaan ai­voista, eikä niillä ole vastinetta koko fyysisessä maailmankaik­keudessa.


Itse asiassa aivot eivät lain­kaan ajattele. Jos ajatus olisi lähtöisin aivoista, olisimme ai­vojemme tuotosten vankeja, ihmetellen mitä ne seuraa­vaksi ajattelevat ja ollen vel­volliset tekemään kaiken mitä aivomme päättää. Asia onkin päinvastoin. Jokai­nen yksilö on vakuuttunut, että hän tekee järjellisiä valintoja eri vaihto­ehtoja punniten, eikä siksi että jokin impulssi aivoissa saa ruumiin toimimaan tietyllä ta­valla. Vaikka olemme alttiit rea­goimaan fyysisen luonnon kiu­sauksiin, kuten himoon, meidän ei ole pakko totella niitä. Jokai­nen meistä joutuu kamppaile­maan moraalisesti kiusauksia vastaan ja se to­distaa, että emme toimi soke­asti ärsytysten ja kiihokkeiden mukaan, vaan teemme valin­toja, jotka tosin aina eivät ole järjellisiä tai mo­raalisesti oi­keita.