Latter Rain voitelu ja huvikristillisyys

Francis Frangipane ja esimerkki “Myöhäissade” (Latter Rain) opetuksen mukaisesta “voitelun jakamisesta” (siirtämisestä)

Francis Frangipane, Another Good Example Of The False Latter Rain Teaching On The Transferable Anointing , Sandy Simpson

Elijah List (Elia luettelo) lähettää Latter Rain opetusta ympäri maailmaa päivittäin uutiskirjeissään. Ei ole yllätys, että näissä kirjeissä esiintyy myös Francis Frangipane, joka jo kauan on ollut Latter Rain opettaja. Siihen kuuluu opetus siirrettävästä ”voitelusta”, jota voidaan välittää kätten päällepanemisen kautta ihmisen tahdosta. Tavallisesti siihen kuuluu kaatuminen hengen vaikutuksesta. Kuten olen ennenkin osoittanut, tämä on harhaa. Opetus kieltää kolmiyhteisen Jumalan kaikkivaltiuden, Isän Pojan ja Pyhän Hengen suvereniteetin. Jos väität voivasi siirtää Pyhän Hengen siunauksen ja voitelun ihmiskäsien kautta ja ihmisen tahdosta, kiellät ehdottoman jumaluuden ja Pyhän Hengen persoonan. Teet sen uskottelemalla, että sinulla on voima tai kyky siirtää Pyhää Henkeä tahdon voimalla ja kiellät Pyhän Hengen persoonan käyttäytymällä kuin Hän olisi jokin ”voima” erossa persoonastaan. Nämä ajatukset tulevat suoraan New Age liikkeestä. Ne on vain kääritty ”kristilliseen käärepaperiin”. Raamatussa apostolit, profeetat ja Jeesus eivät missään opeta eivätkä esitä Hengessä kaatumista / kaatamista, eivätkä voitelun siirtämistä.

Frangipane käyttää Raamattua yrittäessään perustella Latter Rain siirrettävää voitelua, joka on aiemminkin aika ajoin pyrkinyt esille. Mutta opetuksella ei ole perustaa Raamatussa. Tässä hänen näkemyksiään: ”VT:ssa on kertomus, jossa huomioni kiintyy passiivisen hengen vaikutukseen. Profeetta Elisa oli kuoleman kielissä ja Israelin kuningas Jooas tuli ja osoitti epätavallisen voimakasta kiintymystä itkemällä Jumalan miehen vuoteen äärellä. Lisäksi kuningas puhui samat sanat, jotka Elisa oli sopertanut Elialle tämän maanpäällisellä viime hetkellä: ’Isäni, isäni! Israelin sotavaunut ja ratsumiehet!’[1] On mahdollista, että kuningas peräsi jotakin erityistä voimaa tai lahjavoitelua profeetalta ennen tämän kuolemaa. Elisa, tosiasiassa, teki kuninkaalle mieliksi, silti koetellen häntä, määräämällä kuninkaan ottamaan jousen ja nuolia. Sitten hän sanoi Jooasille, ’Laske kätesi jouselle’. Sitten Elisa laski kätensä kuninkaan käsien päälle ja sanoi, ’Avaa ikkuna itään päin’. Jooas avasi sen ja Elisa sanoi, ’Ammu’. Ja kuningas ampui jolloin Elisa julisti, ’Herran voitonnuoli, voitonnuoli Aramia vastaan! Sinä olet voittava aramilaiset Afekissa perinpohjin’.[2] Jumala aikoi kunnioittaa Jooasin pyrkimystä. Kuningas oli tunnustanut Jumalan voitelun palvelijassaan. Hän oli tullut vastaanottamaan, siirron kautta, profeetan siunauksen siten, kuin se vastasi hänen tarpeitaan. Elisa asetti ’kätensä kuninkaan kätten päälle’ (j.16). Silti tarvittiin vielä yksi lisäkoe. Elisa sanoi, ’Ota nuolet’ ja hän otti ne. Ja hän sanoi kuninkaalle, ’Lyö maahan’ ja kuningas löi kolme kertaa ja lakkasi sitten. Jumalan mies vihastui kuninkaaseen ja sanoi, ’Sinun olisi pitänyt lyödä viisi tai kuusi kertaa; silloin olisit voittanut aramilaiset perinpohjin. Mutta nyt olet voitava aramilaiset ainoastaan kolme kertaa’.[3] Elisa suuttui kuninkaan passiivisen hengen takia. Profeetta tiesi ettei Jooaalla ollut kestävyyttä ahdistaa vihollisiaan kunnes ne olisi täysin lyöty. Jooas olisi voinut olla suuri kuningas. Elisan viha kohdistui kuninkaan passiiviseen suhtautumiseen Jumalan lupauksia kohtaan. Monet israelilaiset tulisivat kuolemaan aramealaisten ryöstöretkien takia, koska Jooas tulisi voittamaan heidät vain kolme kertaa.”[4]

On totta, että Jumala haluaa meidän uskomme olevan aktiivista, uskon tulisi näkyä tekoina. Tämä vertaus Jooasin elämästä opettaa tätä kuten muitakin asioita, mutta jos haluat oppia lisää kuinka usko näkyy tekoina lue Jaakobin kirjettä. Kuitenkin ajatus siirrettävästä, erityisestä Pyhän Hengen voimasta tässä yhteydessä ei saa tukea tästä (eikä muista) raamatunpaikoista. Frangipane esittää asian tarkoituksella pehmittää lukijoita vastaanottamaan muukin Latter Rain opetus ja käytäntö. Tarkastelen asiaa lähemmin.

1.Raamattu ei puhu mitään siirrettävästä voimasta Elisan ja Jooasin tapauksen yhteydessä.

2Kun.13:14-19 kuuluu: ”Mutta kun Elisa sairasti kuolintautiansa, tuli Jooas, Israelin kuningas, hänen tykönsä. Ja kumartuneena hänen kasvojensa yli hän itki ja sanoi: "Isäni, isäni! Israelin sotavaunut ja ratsumiehet!" Niin Elisa sanoi hänelle: "Nouda jousi ja nuolia". Ja hän nouti hänelle jousen ja nuolia. Sitten hän sanoi Israelin kuninkaalle: "Laske kätesi jouselle". Ja kun hän oli laskenut kätensä, pani Elisa kätensä kuninkaan kätten päälle. Ja hän sanoi: "Avaa ikkuna itään päin". Ja kun tämä oli avannut sen, sanoi Elisa: "Ammu". Ja hän ampui. Niin hän sanoi: "Herran voitonnuoli, voitonnuoli Aramia vastaan! Sinä olet voittava aramilaiset Afekissa perinpohjin." Sitten hän sanoi: "Ota nuolet". Ja kun hän oli ne ottanut, sanoi hän Israelin kuninkaalle: "Lyö maahan". Niin hän löi kolme kertaa ja lakkasi sitten. Mutta Jumalan mies vihastui häneen ja sanoi: "Sinun olisi pitänyt lyödä viisi tai kuusi kertaa: silloin olisit voittanut aramilaiset perinpohjin. Mutta nyt olet voittava aramilaiset ainoastaan kolme kertaa."

Meille ei kerrota, että Jooas olisi etsinyt erityistä voimaa tai lahjavoitelua profeetalta ennen tämän kuolemaa. Hän halusi nähdä Elisan vielä elävänä, valittaen sitä, että Israelissa ei olisi Elisan vertaista profeettaa enää hänen elinaikanaan. Hän käytti samoja sanoja, kuin Elisa käytti Eliaan taivaaseen oton yhteydessä, mikä osoittaa, että hän tunsi tapauksen. Targum[5] sanoo, ”mestarini, mestarini, joka oli parempi Israelille rukoustensa kautta, kuin (Israelin) sotavaunut ja ratsumiehet.

Matthew Henry sanoo kommentaarissaan, ”Kuningas oli itsekäs, hän suri Elisan menetystä, koska hän oli kuten sotavaunut ja ratsumiehet ja koska häntä tarvittiin kipeästi, sillä Israelilla oli niin vähän vaunuja ja ratsumiehiä kuten luemme 2Kun.13:7. Heillä ei ollut kuin 50 ratsumiestä ja 10 sotavaunua. Ne, jotka näkevät hyvien miesten merkityksen kansalliselle turvallisuudelle ja sille, että Jumalan tuomiot pysyvät poissa heidän takiaan, näkevät myös syyn valittaa, kun hyvät miehet otetaan pois.”

Joten, tällä tapauksella ei ole mitään tekemistä halutun voiman siirtämisen kanssa, vaan Jooas halusi ettei Elisa kuolisi ja Israel jäisi ilman Jumalan profeettaa ja Hänen suojelustaan.

2.Pyhä Henki ei ole siirrettävissä ihmiskätten ja -tahdon kautta, vaan se on Jeesuksen Kristuksen suvereeni teko (Joh.15:26).

Huomaa, että kaikki jakeet Apostolien teoissa ja muualla, joita Latter Rain liike[6] käyttää tukemaan opetustaan, käyttävät sanontoja, joissa kätten päällepanemisen kautta voimaa ei siirretä, siunaus ei tule sen ansiosta, eikä ihmisen tahdosta.[7]

2Tim.1:6 Siitä syystä minä sinua muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on minun kätteni päällepanemisen kautta.

1Tim.4:14 Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi.

Apt.8:18-19 Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa ja sanoi: "Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen".

On muitakin kohtia, mutta missään ei ole viittausta, että ”voimansiirto” tapahtui sen seurauksena, kun apostolit laskivat kätensä tai että se olisi ollut riippuvainen heidän tahdostaan. Apt.19:6, ”Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat”.

Ainoa mahdollinen johtopäätös, kun otetaan huomioon Raamatun kokonaisuus, on, että tämä ei ole jokin maaginen toimi, joka voidaan oppia ja ostaa, kuten noita Simonin tapauksessa. Raamattu ei anna tukea opetukselle, jota Latter Rain liike, ”kolmas aalto”[8] opettaa ja propagoi.

Oikeat kristityt odottavat Herraa (Ps.27:14, 38:15, 1Kor.1:7). Kun kädet laskettiin jonkun päälle, tarkoitus oli lähettää kristitty palvelemaan (1Tim.4:14), tai sitten kyse oli rukouksesta sairaan puolesta (Jaakob 5:14). Pyhä Henki valitsi ja valitsee henkilön jonka varustaa tai parantaa ja Hän tekee sen suvereenisti. Se ei ole kätten päällepanemisen eikä ihmisen tahdon seurausta. Kukaan apostoleista tai profeetoista ei toiminut, kuten nykyiset Latter Rain opettajat ohjaavat.

3.Raamattu kieltää kaikenlaisen voitelun siirtämisen.

2Moos.30:29-33 Ja pyhitä ne, niin että ne tulevat korkeasti-pyhiksi. Jokainen, joka niihin koskee, tulee pyhäksi. Voitele myös Aaron ja hänen poikansa ja pyhitä heidät pappeina palvelemaan minua. Puhu myös israelilaisille ja sano: Tämä olkoon teillä minun pyhä voiteluöljyni sukupolvesta sukupolveen. Kenenkään muun ihmisen ruumiille älköön sitä vuodatettako, älkääkä sen sekoitusta jäljitelkö. Pyhä se on, ja pyhänä se pitäkää. Jokainen, joka valmistaa sellaisen voiteen, ja jokainen, joka sivelee sitä syrjäiseen, hävitettäköön kansastansa."

Jumala yksin antaa voitelun (2Kor.1:21-22). On vain yksi voitelu (1Joh:2.20) ja se on Voidellun antama voitelu (Ps.2:2, Apt.4:2). Tämä yksi ja ainoa Voideltu on Jeesus Kristus, Kuningasten Kuningas. Kun ihminen tulee uskoon, Pyhä Henki voitelee hänet (2Kor.1:21-22, Ef.1:13). Uskova on ”edeltätunnettu”, ”edeltämäärätty”, ”kutsuttu”, ”vanhurskautettu”, ”kirkastettu” (Room.8:29-30). Kukaan ei voi, eikä kenenkään tulisi yrittää siirtää Pyhää Henkeä toiseen ihmiseen, sillä Raamatun voitelu liittyy persoonaan, Pyhään Henkeen (Luuk.4:18, Tiit.3:5). VT:n kuvaama pyhä voiteluöljy on esikuvaa Pyhän Hengen vuodatuksesta jokaisen kohdalla joka uskoo ja syntyy uudesti.

Uskon, että useimmat aikamme kristityt, jotka ovat osittain tai täysin ”kolmannen aallon” opettajien aivopesemiä, eivät tiedä, että jaettava tai siirrettävä siunaus, voitelu, joka on tullut tunnetuksi ”toronton siunaus”, ”pensacolan herätys” ja sellaisten väärien opettajien, kuten Benny Hinn, Kenneth Copeland, Francis Frangipane ja monien muiden kautta, on kielletty Raamatussa! Pelkästään tämä tosiseikka, monien muiden ohella, osoittaa “kaatumisen Hengen lyömänä” ja sen seurauksena saatavan voitelun vääräksi. Olen kirjoittanut lehtisen ”What Should I Say”, jossa käsitellään tarkemmin Latter Rain opetusta ja sen esittämiä väitteitä.

4.Jos Jooas vastaanotti Pyhän Hengen voitelun, eikö hän olisi tehnyt oikean valinnan?

Tämä on johdonmukaista. Jos Jooas sai, kuten Francis Frangipane väittää, voitelun siirron Elisalta itselleen tämän koskettaessa häntä, hän olisi saanut Pyhän Hengen. Tämä Henki tunnetaan nimellä ”Totuuden Henki” (Joh.14:17, 15:25, 16:13, 1Joh.4:6). Jos Totuuden Henki oli vaikuttamassa Jooasissa hän olisi käsittänyt kuinka monta kertaa nuolilla tuli lyödä lattiaa. Mutta näin ei ollut. Ei tapahtunut mitään siirtoa, vain Jumalan antama tilaisuus, jossa Jooasin ylpeä mielenlaatu ja hänen uskonsa punnittiin. Jooas teki oman valintansa, se oli hänen yksityinen testinsä ja ainakin osittain hän epäonnistui. Elisa, täynnä Pyhää Henkeä, tiesi nuoliin liittyvän totuuden. Jooas ei tiennyt ja siksi ei voida puhua mistään Pyhän Hengen siirrosta Elisalta Jooasille.

Johtopäätös.

Tämä on vain yksi esimerkki kuinka Raamatun opetuksia muutetaan ja vääristellään aikanamme tukemaan Latter Rain tyyppistä vääräb voitelun, väärän siunauksen saamista. He eivät käsitä Raamattua ja siksi menevät pöyhkeillen ”yli sen mikä kirjoitettu on” (1Kor.4:6). Juudaan kirjeessä 1:19 sanotaan, ”Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.”

Huvikristillisyys verrattuna vuorovaikutteiseen kristillisyyteen
Enteraintment-style Christianity vs. Interactive-style Christianity, Sandy Simpson

Aikamme seurakunnissa valtaa alaa “päämäärätietoinen” seurakuntakasvu ajattelu, kolmas aalto, uusi apostolinen reformaatio, jne. menetelmineen ja opetuksineen. Kaiken tämän aikaansaannosta kutsun nimellä ”huvikristillisyys” (Entertainment-style Christianity). Tämä johtaa sen hyväksyvät seurakunnat tosikristillisyyden rajoille ja kohti luopumusta.

Raamatullinen kristillisyys on vuorovaikutteista. Huvikristillisyys edellyttää, että seurakuntalaiset ovat katsojia megakirkkojensa järjestämissä huvitapahtumissa ja spektaakkeleissa. Heille ei juurikaan opeteta Raamattua vaan pääsisältö on puhujan esiintymis- ja puhekyvyissä. He eivät uskalla kyseenalaistaa mitään heille esitettyä, koska se tulee ”voidellun” eliittijoukon suusta. Heitä viihdytetään sirkusmaisella ilmapiirillä, mukaan lukien villi nykymysiikki, joka saa ihmiset hytkymään ja vaappumaan edestakaisin, kuin juopuneet. Saarnaajat kertovat loputtomia tarinoita itsestään ja kertovat kaskuja lähes joka asian yhteydessä. Syvämietteisyys on kateissa, pinnallisuus esillä, marssitaan ympäri srk.salia ja kirkkorakennusta, puhalletaan shofar-torviin, kaatuillaan hengen lyömänä ja villit ilmiöt seuraavat toinen toistaan.

Heidän korvasyyhyynsä ovat vierailevat puhujat, joiden puhe koostuu oman mielikuvituksen tuotteista eikä kirjoitetusta Sanasta. Heitä viihdyttää kultahiput, kultapaikat hampaissa, enkelien höyhenet, enkelien jalanjäljet, hengestä juopuminen ja kaiken tämän välissä he saattavat käydä seurakunnan tarjoilutiloissa nauttimassa välipalaa. Ihmiset tulevat megatilaisuuksiin ja lähtevät niistä ilman, että sanoma olisi todella pysäyttänyt tai koskettanut muulla tavoin kuin väsyttävän maallisen psykologian keinoin. Pieni osa tästä väestä osallistuu soluryhmien toimintaan, mutta sielläkään heitä ei opasteta omaehtoiseen ajatteluun ja toimintaan Raamatun pohjalla, vaan kaikenkattavaan konsensusmieleen. Suuri osa elää kuten maailma elää viikon ajan ja viikonloppuna he käyvät seurakunnassa, joka ei vain toivota maailmaa tervetulleeksi seiniensä sisäpuolelle, vaan on osa sitä.

Tämän vastakohta on vuorovaikutteinen kristillisyys ja sitä edustavat seurakunnat. Nämä seurakunnat noudattavat apostolista mallia, eivät uusapostolista käytäntöä (Apt.2:42). Ihmiset saavat oikean raamatunselitysopin mukaista opetusta, joka johtaa raamatuntutkimiseen (1Tess.4:7, 2Tess.2:15) ja rukoukseen (1Tess.5:17). Heistä muodostuu papisto Herralle (1Piet.2:5,9) ja he ovat Hänen todistajiaan (Matt.28:19). Heille evankeliointi ei ole ihmisten kutsumista huvikristillisiin tilaisuuksiin ja suurtapahtumiin. Heitä ohjataan erottamaan (Snl.3.21) ja tuntemaan oikean ja väärän välillä (Hep.5:14). He tietävät, että Jumala odottaa meidän tuomitsevan[9] seurakunnan sisällä olevat (1Kor.5:12), sillä lopulta tulemme tuomitsemaan kansoja ja enkeleitä (1Kor.6:2-3).

He osoittavat itsekuria ja –hillintää (Gal.5:22-23) ja tutkivat itseään eivätkä ole menettäneet ”suolaisuuttaan” (Matt.5:13). He eivät vaadi Jumalaa vaan odottavat Hänen aikaansa ja tyytyvät Hänen tahtoonsa (Ps.38:15, Matt.6:9-13, Saarn.3:1). Opettajat ovat nöyriä (Ef.4.2), eivät käytä aikaa juttujen kertomiseen (2Piet.2:3) itsestään, eivätkä kerskaile kuinka monta käännynnäistä ovat tehneet tai kuinka monta kuulijaa heidän kokouksissaan oli, vaan keskittyvät oikeaan Sanan opetukseen (2Tim.2:15). He haluavat opetuksen vaikuttavan kuulijoihin niin, että heistä tulisi Sanan tekijöitä (Jaak.1:22). He ymmärtävät vastuunsa terveen opin opettajina (Tiit.1:9, 2:1) ja haluavat ihmisten kasvavan Kristukseen (Ef.4:11-16) haluten vahvistaa kristittyjä pysymään vahvoina uskossa loppuun asti (2Tess.2:15, Hep.3:14).

Huvikristillisyys vetää niitä, jotka eivät enää halua osallistua vuorovaikutteisen seurakunnan toimintaan. Huvikristillisyys kasvaa ja vuorovaikutteinen vähenee. Näin tapahtuu koska huvikristillisyys on syrjäyttänyt tai kokonaan poistanut evankeliumin, joten jäljellä ei ole mitään mikä loukkaa ihmistä (Gal.5:11). Mutta huvikristillisyys ei seuraa Herran eikä apostolien opetusta ja siksi se tyypiltään on Laodikean seurakunta (Ilm.3:14-22). Vuorovaikutteinen seurakunta on tyypiltään Filadelfia (Ilm.3:7-13).

Mitä seurakuntamallia sinä seuraat? Millainen seurakunta tuo sinut lähemmäs Mestaria?

[4] Francis Frangipane, Breaking the Bondage of a Passive Spirit, The Elijah List email uutiskirje, 29.6.04. Ko. opetus on esimerkki nykykarismaattisuudessa vallitsevasta gnostilaisuuden hengestä. Raamatun kertomukset selitetään ja niistä etsitään ”salattuja totuuksia”, joiden löytämisen ja ymmärtämisen kautta Jumalan Henki voidaan valjastaa omaan käyttöön. Frangipane pitää Elisan sanoja Elialle ikään kuin loitsuna, jonka kautta saman loitsun toistava Jooas saisi saman voiman käyttöönsä. Tämä ei ole kristillisyyttä (KF)

[5] VT:n teksti muinaisella arameankielellä.

[6] Kirjoittaja käyttää nimitystä tarkoittaen äärikarismaattista liikettä, torontolaisuus, pensacola, menestysteologia, valtateologia, ihmeet ja merkit, ym. vivahteineen. Mitä nyt näemme ja luemme koskien tätä maailmanlaajaa ”herätystä” (joka ei ole herätys raamatullisessa mielessä) on Amerikassa syntyneen ns. Latter Rain liikkeen jatkoa. Liike opettaa, että maailmassa tulee valtava herätys, jolloin kansakuntiakin kääntyy kristityiksi ja srk. ottaa vallan maailmassa tekemiensä ihmeiden ja merkkien kautta. Kaikki tämä tapahtuu ennen Kristuksen tulemusta ja osassa liikettä Kristuksen persoonallisen tulemuksen syrjäyttää ”Kristus-hengen” tuleminen kristittyihin. Kun tämä henki valtaa kristityt, heistä tulee ”kristus”, ”kristusruumis”, joka valtaa maan takaisin saatanalta. Uudet apostolit ja profeetat ovat srk:n johtajia ja Jumala puhuu näille suoraan (Raamattua ei tarvita). Ne, jotka eivät tunnusta uusien johtajien valta-asemaa syrjäytetään srk:sta.

[7] Tässä yhteydessä eng. kielessä käytetään ilmaisuja kuten ”through” ja ”at” – kun taas ”by” olisi sana joka osoittaisi, että siunaus tulee jonkun toimen ansiosta, joku ihmistoimi saa sen aikaan: through the laying on of my hands - which was given you through a prophetic message when the body of elders laid their hands on you - at the laying on of the apostles’ hands.

[8] Kolmas aalto tarkoittaa kolmatta ja kristikunnan historian ”suurinta herätyksen aaltoa”, joista ensimm. oli 1900-luvun alun Azusa kadulta alkanut hell.herätys, toinen 1960-luvulla ilmaa siipiinsä saanut karism. herätys, ja kolmas siis nykyinen – tapa laittaa ”herätykset” tällaiseen arvoasteikkoon on väärä. Sitä paitsi oikeitakin herätyksiä on kristikunnan historiassa ollut jo paljon ennen 1900 lukua. Tähän herätysajatteluun sisältyy myös väärää ylpeyttä, kun liikkeessä julkisesti kirjoitetaan ja opetetaan entisten sukupolvien (apostolien ajan kristityt mukaan lukien) epäonnistuneen tehtävässään muuttaa maailma kristityksi.

[9] Ei tarkoita kadotustuomion julistamista yms., vaan puhutun ja kirjoitetun sanan arviointia, arvostelemista ja kristilliseksi mainitun käytännön tutkimista Raamatun pohjalta.